Uhanaa ilman lapsia?

Ladataan...

Viimeisimmän postaukseni kommenttikentässä Anonyymi oli ottanut puheeksi sen, kuinka jotkut vanhemmat pitävät todellisena lomaan vain sitä aikaa, kun eivät joudu olemaan lastensa kanssa.

Vaikka itse myönnänkin välillä tarvitsevani lomaa myös mutsitouhuista – enkä todellakaan halua vähätellä aikuisten oman ja yhteisen ajan tärkeyttä – on minusta parasta lomaa juuri ne hetket, jotka saan viettää F:n kanssa. Itse asiassa: Kyllä tällä koulutuksella olisi voinut aika montaa muutakin homma tehdä kuin opettajan työtä, mutta sen lisäksi, että teinien opettaminen on oikeasti aika hauskaa puuhaa, on loma-asiakin vahvasti puoltanut maikkahommiin suuntaamista. Onhan se nyt aika mahtavaa, että voimme tarjota F:lle pitkät lomahetket ja ainakin joillakin viikoilla lyhyehköt hoitopäivät.

Jottei nyt sädekehä kiillottuisi liikaa, mainittakoon tässä, että lähiviikkoina olen F:stä erossa kahteenkin otteeseen. Ensin Ilosaaressa Eskon kanssa (jei!), ja melkein heti sen perään tyttöjen mökkimatkalla kamuni vanhempien mökillä (jei!).

Molempia tapahtumia odotan aivan innolla, mutta tuttu kamuni – syyllisyys –  on toki on jo hiipinyt nahkarotsin kauluksesta sisään. 3+2 yötä erossa F:stä pienen ajan sisällä kun tuntuu jotenkin paljolle. Siitäkin huolimatta, että viime kesänä olin F:stä PUTKEEN erossa melkein viikon, ja tänäkin vuonna jo useita päiviä.

Kysynpä nyt teiltä: Kuinka monta yötä erossa ministänne on liikaa? Mites on syyllisyyden laita?

-Karkki-

P.S. Rakastan muuten näitä Uhanan korviksia ja toppia. Ne on saatu blogin kautta. Ja siltikin rakastan. Ihan kuulkaas aidosti!

K: Rotsi, JC // Pitkä paita, Monki // Toppi ja korvikset, Uhana* // Jeggarit, Gina Tricot // Tennarit, Vans
*saatu

Share

Kommentit

(Ei varmistettu)

Minua ei vaivaa niinkään ehkä syyllisyys siitä, että lapseni joutuvat olemaan ilman minua, vaan siitä, että "tuhlaan" lastenhoitajan aikaa itseeni. Kolmen lapsen katras ei "mene siinä samassa" kenenkään huushollissa, vaan menee varmasti työstä.
Sama syyllisyys painaa myös maksullisen päivähoidon kanssa. En ikinä voisi viedä lastani päiväkotiin vapaapäivänäni, en edes töistä päästyäni käydä kaupan kautta ennen lapsen hakemista hoidosta.
Että tuttua tuo syyllisyys.

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Tuttu tunne! Tosin vaikka välillä koenkin syyllisyyttä, etten heti töistä tullessani hae F:ää hoidosta, kyllä myös usein ensin käyn kaupassa/teen ruuan uuniin valmiiksi/ raivaan kämpän aamukaaoksen jälkiltä, ennen päiväkotiin menoa. Ajattelin niin, että F:n on parempi esim. ulkoilla kavereidensa kanssa, kun tulla kotiin niin, etten ehdi antaa hänelle huomiota.

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.com

Mua ei vaivaa niinkään syyllisyys vaan ihan puhdas ikävä, joten pari yötä erossa putkeen on ihan sopivasti kaikille! Yhteensä olen ollut pojasta erossa yhteensä vajaan viikon, siis kolmen vuoden aikana, johtuen ihan vaan siitä, ettei meillä juuri ole arjessa lastenhoitoapua tai yöhoitopaikkaa. Omaa aikaa pyritään silti järjestämään, joten miehellä on kesällä luvassa poikien mökkireissu ja minulla polttariviikonloppu sekä siskon synttärireissu. Tämän ohella meillä on pitkä yhteinen, aika ihanan kamala loma.

Daniella (Ei varmistettu)

Olen aina oudoksunut noita kommentteja "kauheeta kun alkaa loma, ja joutuu olemaan lasten kanssa koko ajan". Näitä kuulee siis oikeasti hämmentävän paljon. En sitten tiedä, onko näiden kommenttien sanojat vain väsyneitä, eivätkä osaa pukea sitä muuten sanoiksi kuin tavallaan jopa mustan huumorin avulla. Kyllä minäkin saan joskus tarpeekseni lapsista ja todellakin tarvitsen vapaata. Ihan vähän. Ikävä ei salli mitään viikon mittaista ulkomaanmatkaa, enkä sellaista koe tarvitsevanikaan. Tunnin lenkit pari kertaa viikossa on välttämättömiä, muutama tunti silloin tällöin ihan yksin on huippua, kokonainen vuorokausi olisi mieletöntä, kaksi luksusta ja kolme olisikin jo liikaa :)

Lapsiin menee hermot aina välillä, niin kyllä aikuisiinkin. Mutta kyllä mä suurimman osan ajasta silti mieluiten olen oman perheen kanssa <3

P.S. Siksihän noin pitkät yhteiset lomat on ihan parhaita, koska on luultavasti melko helppoa järkätä myös sekä parisuhde- että yksinäistä aikaa.

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Totta! En ymmärrä sitä, että joidenkin mielestä isän kanssa lapsi on hoidossa "vieraalla"!

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Kiitos...
Ja tilannehan on tietysti aivan toinen, kun lapsella on jokin tuollainen saira!

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Kiitos!

Ja voimia teille!!!

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Pitkissä lomissa on todellakin juuri se etu!

Urakeskeinen äiti (Ei varmistettu)

Jokainen äiti varmasti vetää tyylillään, mutta itse olen valinnut mahdollisuuden keskittyä myös muihin asioihin äitiyden ohella. Olen ollut useita viikon mittaisia pätkiä erossa tyttärestäni, jolloin arkipyörii kotosalla isän vetämänä. Ikävä on ollut kyllä, mutta kotiinpaluun ja jälleennäkemisen riemu on ollut sanoinkuvaamaton. Vaikka tavallisena arkenakin panostan työntekoon ehkä keskivertoa enemmän, olen juuri siitä varmasti parempi äiti lapselleni ja nautin vilpittömästi rauhallisista perheenkesken vietetyistä lomista.

Spex (Ei varmistettu)

Olen kuullut sanonnan "lapsi 1-vuotias --> korkeintaan yksi yötä erossa vanhemmista, lapsi 2-vuotias --> korkeintaan kaksi yötä putkeen erossa vanhemmista" jne. Pitää mielestäni aika hyvin paikkansa, kun näin mietin asiaa omalta kohdaltani. Lapsi on nyt 3-vuotias ja nyt EHKÄ voisin kuvitella jättäväni hänet kolmeksi yöksi hoitoon. Mutta en missään tapauksessa pidemmäksi aikaa, mutta kukin tietysti tavallaan.

Roosa (Ei varmistettu)

Tuossa nyrkkisäännössä on myös se, että erossa vanhemmista. Jos lapsi jää esim. isän kanssa pariksi yöksi ei sitä tarvitse laskea. Mutta hoidossa on sitten eri asia. Mutta tuo nyrkkisääntö on aika hyvä!

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Mäkin olen kuullut tuon. Varmasti viisas nyrkkisääntö. Tosin riippuu tietysti lapsesta, hoitajien tuttuudesta jne.

tilanteen pakosta (Ei varmistettu)

Ihan näin toisenlaisesta näkökulmasta:
Tyttärelläni(4v8kk) on pari vuotta sitten diagnosoitu ykköstyypin diabetes joka vaatii tarkkaavaisuutta ja hoitoa insuliinipistoksin 24/7. Minulla on myös poika (2v7kk). Mummoloista ei ole juurikaan lastenhoitoapua, miehen vanhemmat harvoin ovat suomessa ja kun ovatkin eivät halua ottaa vastuulleen tyttäreni hoitoa. Oma äitini on sellainen että emme voi jättää lapsia hänelle enää hoitoon (mielenterveys+alkoholismi) vaikka hän osaisi aika hyvin hoitaa lääkitysjutut. Sisaremme ovat tietenkin työssä käyviä ihmisiä ja heillä on omat perheensä ja kiireensä... Me käymme miehen kanssa aina erikseen esim. juhlimassa ystävien kanssa. joskus vedämme pitkää tikkua, kumpi pääsee tapahtumaan johon meidät molemmat on kutsuttu. Kahdenkeskistä aikaa vietämme kun lapset on nukkumassa... joskus harvoin saamme illan ajaksi lapsenvahtia niin että pääsemme vaikka ulos syömään.

Päiväkotien sulkuajat ovat kammotus, samoin kesäloma joka on nii pitkä ettei töistä saa sellaisia lomia millään... lapsia ei niin vain viedäkkään varahoitopaikkaan jossa ei ole osaavaa hoitajaa tytölle.

uskotteko että jos tulisi mahdollisuus niin, vaikka kuinka paljon lapsiani rakastan, olisin onnellinen viikonlopusta ihan vain kahden mieheni kanssa :)

tilanteen pakosta (Ei varmistettu)

Kommentillani halusin siis sanoa, että nauttikaa vapaista, niin lasten kanssa kui ilmankin ihan ilman turhia syyllisyyksiä :)

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.