Ystävänikirja: Iris

Kolmistaan

Miten tutustuitte?

  • I: Miten me edes tutustustiin? Silloisella yhteisellä työpaikalla. Koulussa.
  • K: Töissä Veikkolan koulussa vuonna 2013. Iris oli ollut kyseisessä koulussa jo useamman vuoden.

 

Mikä oli ensivaikutelmasi toisesta?

  • I: Muistan mitä Karoliinalla oli päällä. Sellainen hippimekko, pitsinen. Niin ja unisiepparikoru. Karoliina puhui tosi paljon. Oli tutun näköinen, ja sitten tajusin, kuka se oli. Muistin Karoliinan kolumnin. Karkki kertoi, että oli menossa Flow`hun. Heti ekan viikon jälkeen Karoliina tuli kysymään multa välkkävalvonnassa asioita meidän töistä. Ja mä ihmettelin, miten tarkkanäköinen se olikaan asioiden suhteen. Olin silleen, että: ”wow”. Siinä samassa keskustelussa taisin paljastaa, että olin lukenut Karkin kirjoituksia.
  • K: Ajattelin heti, että ”tuo hipsteri on hyvä tyyppi”. Iris vaikutti hirmu kivalle, coolille ja ammattitaitoiselle. Oli jollakin tavalla siinä opettajanhuoneen työtilan keskellä konkreettisesti ja henkisesti. Siitä Iriksen työpöydästä tuli myöhemmin sitten paikka, jonka ympärillä vaihdettiin monet kuulumiset. 

 

Milloin huomasit kaveruuden muuttuneen ystävyydeksi?

  • I: I: Ei mulla ole sanoa mitään tarkkaa aikaa. Aika alusta asti, eikö ollutkaan? Jotenkin me alettiin avautua tosi nopeasti erilaisista asioista toisillemme. 
  • K: Taisimme alkaa kaveerata tiiviisti heti alusta asti. Iris tuli jossain välkkävalvonnassa kyselemään mun fiiliksiä ja kertoi, että oli lukenut mun Kolumnia Kaksplussasta. Jotenkin päätimme sitten yhdessä lähteä nuorten opettajien NOPE-koulutukseen mun ekana syksynä yhdeksi viikonlopuksi. Siellä kämppiksinä kaveruus muuttui viimeistään ystävyydeksi. Istuttiin tuntitolkulla autossa ja kerroottiin meidän historioistamme. 

 

Kun sovitte tapaamisen, kumpi on myöhässä ja kumpi ajoissa?

  • I: Mä olen ainakin ajoissa. Mutta ei Karkkikaan toisaalta ole myöhässä. Tai en ainakaan oleta, että olisi. Karkilla on tosin niin paljon tekemistä, että se voi vaikuttaa joskus, miten se tulee paikalle.
  • K: Iris on ihan aina etuajassa. Mä en myöhästele usein, mutta Irikseen verrattuna mä olen se, joka saapuu myöhemmin.

 

Mikä teitä yhdistää? Missä olette samanlaisia?

  • I: Tykätään kauniista asioista. Vaatteista. Tykätään jutella syvällisiä asioita ja olla keittiöpsykologeja. Tykätään ruuasta. Ja skumpasta.
  • K: Kiinnostus ruokaan ja vaatteisiin on sama. Olimme ennen (ennen Tamperetta ja Iriksen äitiyslomaa) oikein paita ja peppu Monen mielestä varmaan hirmu samanlaisia monella tavalla, vaikka perusluonteemme ovat aika erilaiset. Kerrankin mentiin Tallinnaan ja toisistamme tietämättä pakattiin tismalleen samanlaiset asut toisen päivän vaatteiksi. Molemmat ollaan kovia puhumaan ja (yli)analysoimaan asioita. Työ yhdisti myös ennen meitä. Oppilaista oli jotenkin hauskaa se, että me olimme niin hyvät ystävykset. Meidän luokkahuoneet olivat samalla käytävällä ja me opetimme myös samoja ryhmiä. Meillä oli kahteen otteeseen - yhteensä neljä vuotta - rinnakkaisluokat valvontaluokkinamme. Oli hauskaa, kun pystyttiin suunnitella myös työjuttuja yhdessä.

 

Missä olette erilaisia?

  • I: Karoliina on paljon rohkeampi. Mä ehkä vähättelen itseäni enemmän. Karkki kukoistaa stressin alla. Se tykkää, että on monta asiaa yhtä aikaa. Silloin se on omimmillasi. Mä tyydyn varmaan vähempään.
  • K: Iris on paljon herkempi kuin minä. Hän miettii sanansa tarkasti. Mä olen usein sellainen tökerö töräys, joka saattaa loukata joskus Iristä tai muita meidän yhteisiä kavereita, kun sanon tosi suoraan asioista. En ole yhtään niin sensitiivinen, eikä mulla ole tunneälyn tuntosarvet niin voimakkaasti pystyssä. Mä olen monella tapaa huolettomampi kuin Iris. Mä tykkään mannapuurosta, Iris ei. Iris inhoaa maksalaatikkoa, mä rakastan. 
     

Pahin riitanne? Ja miten se selvitettiin?

  • I: Mikäs se oikein olikaan? Oliko joku sellainen, että Karoliina oli luvannut jotain, mutta feidasi sitten sen? Mutta ei näemmä niin suuri asia, että muistaisin nyt, mikä se keissi oli.
  • K: Iriksen häitä suunnitellessa olin kerran unohtanut, että meidän piti mennä Hämeenlinnaan katsomaan hääpaikkaa. Silloin Iris kyllä suuttui minulle. Silloin ihan säikähdin, koska Iris ei suutu helposti. Episodi tapahtui välitunnilla opehuoneessa. 
     

Mikä ystävässäsi ärsyttää?

  • I: Kauheeta. Ei mulle heti tule mieleen mitä suurta. Voi olla toki jotain tilanteita, jotka ärsyttää. Mutta ei mikään varsinaisesti sun persoonassa tai luonteessa. 
  • I: Joskus Iriksen tarkkuus ja pedantius ärsyttää. Ja ei minkään muun takia, vaan siksi, että Iriksen ITSENSÄ vuoksi. Minusta hänen pitäisi olla armollisempi itselleen. 

 

Miksi ihailet ystävääsi?

  • I: Ihailen juuri sitä, miten ollaan erilaisia. Karoliina on rohkea. Ja se uskaltaa tehdä järkeviä hyppyjä kohti tuntematonta. Ja sitä mä ihailen, että Karkki on ihan superhyvä äiti.
  • K: Iriksen tarkkuus on myös asia, jota ihailen ihan hirveästi. Se ei lyö koskaan läskiksi tärkeitä asioita. Iris on myös yksi luotettavampia ihmisiä, joita tunnen. Jos hän lupaa jotain, on se aina todellista. Iris osaa kuunnella, mutta auttaa myös konkreettisesti ystävää oikeilla teoilla. Se on ollut se tyyppi, joka on seissyt mun vierellä aikamoisissa tuulissa. 
     

Lempinimi

  • I: Karkki.
  • K: Mätis (Iriksen entisen sukunimen mukaan johdettu)


 

Kuvaile ystävääsi kolmella sanalla.

  • I: Kaunis tuli ekana mieleen, mutta se on feministisesti väärin. Kauheeta. Mitä valitsisi? Empaattinen, elämäniloinen, rohkea.
  • K : Luotettava, lempeä, säntillinen.


 

Miten ja kuinka usein pidätte yhteyttä?

  • I: Nykyisin ihan liian vähän. 
  • K: Nykyisin nähdään harvemmin. Ennen nähtiin varmasti kuutena päivänä viikossa.

 

Mitä ystävä tekee? Mikä arkisesta toiminnosta tulee kaveri mieleen? 

  • I:Karkki juo kahvin heti herättyä. Ja illalla ottaa piilarit pois. Ei pidä laseja muulloin. Karoliinasta ja arjesta tulee mieleen se, miten se laittaa aina F:lle iltapalaa. Ja tekee asioita - vaikka se kirjastomaanantai - joita haluan tehdä omankin tyttären kanssa, kun hän kasvaa vähän. 
  • K: Koiran ulkoilutus, vaikkei Iriksellä olekaan enää koiria. Se syö aamulla mustikoita ja rahkaa. Ja mysliä. Ja töissä Iriksellä oli aina isot eväät. Koti on täynnä Marimekkoa ja Irikseen törmää nettikirppiksillä.

 

Paras yhteinen muistonne.

  • I: Ne oli kivoja ne ekat yökyläilyt. Juotiin skumpaa ja oltiin vaan yhdessä.
  • K: Mulle ei tule mieleen mitään erityistä yhtä muistoa. Se arkinen yhdessäolo ja hassut kommellukset on parhaita. 
     

-Karoliina-

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana teksti! Ja teidän ystävyys vaikuttaa kyllä just semmoselta, jota kannattaa vaalia. :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Olet ihan oikeassa - tämmöisestä ystävästä todella kannattaa pitää kiinni! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Täydelliset kulmakarvat tällä Iriksellä!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

No älä muuta sano!! Aivan killerit! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Käyn välillä tsekkaamassa sun blogikirjoituksia, ja nyt kyllä täytyy sanoa, että vähänkö tästä postauksesta tuli nostalginen fiilis! Oon tavannut teidät molemmat viimeksi, kun Iriksellä ei ollut toisella puolella päätä tukkaa ja sulla oli, Karoliina, otsis. :D Olitte molemmat mun opettajia ja jäitte hyvin mieleen. Muistan, kuinka hyvin teillä synkkasi heti alkuun, kyllä sen huomasi. Opettamisen hoiditte molemmat mielestäni mallikkaasti, ja tunneilta jäi hyvät eväät jatko-opiskelua varten. Tykkäsin eritoten sun suht kovasta kurista, mikä tosin harmitti luokkani poikia. Paljon on sen jälkeen tapahtunut sekä teillä että mulla, huhhuh. Kaikkea hyvää molemmille!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Hah :D Juuri eilen, kun nähtiin Iriksen kanssa tällä viikolla toistamiseen muisteltiin vaihetta, jolloin Iriksellä oli pinkki tukka. 

Ihanaa jatkoa sinullekin <3 

TR (Ei varmistettu)

On ollut ilo huomata sitä kepeyttä ja iloisuutta, joka on takaisin tullut tänne blogiin. Elämäsi vaikuttaa olevan tasapainossa ja samoin sinä. Seuraan myös satunnaisesti ex:äsi blogia ja en voi kun ihmetellä, kuinka te kaksi olette voineet olla joskus pari. Tuntuu, että eronne myötä sinun elämääsi on tullut mahdolliseksi ne asiat, joista te kaksi ex:äsi kanssa kovasti toitotitte, että niitä asioita me emme eläämäänne kaipaa esim. toinen lapsi, matkustelu, avioliitto, mutta jotka nyt uuden suhteesi myötä ovat tulleet "takaisin " elämääsi mahdollisuutena. Myös ajottain jopa säälin ex:ääsi, joka ei tunnu pääsevän elämässä eteenpäin. Harmi.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ihana kuulla, että hyvä olo välittyy myös ruudun toiselle puolelle! Olet kyllä oikeassa: Koen itsekin hirväen vahvasti, että mulle on annettu monella tapaa (ei ainoastaan parisuhdemielessä) toinen mahdollisuus elämässä. Ja ennen kaikkea vapaus toivoa ja haaveilla, suunnitella tulevaa. On kivaa ajatella, että jos vaan Luoja suo elinvuosia, elämässä voi tapahtua vielä vaikka mitä ihanaa ja jännää. 

 

Kommentoi