Ladataan...
Kolmistaan

Hallitus julkaisi perjantaiaamuna rakenneuudistuspakettinsa yksityiskohdat, ja yksi paketin jo pienessä ajassa paljon kohua herättäneistä yksityiskohdista liittyy kotihoidontuen muutokseen. Nykyiselläänhän perheet saavat itse päättää, kumpi vanhemmista kotihoidontuen aikana lasta kotona hoitaa, mutta jatkossa tilanne voi olla toinen. Hallitus kaavailee, että kotihoidontukiaika tulee jatkossa jakaa tasaisesti äidille ja isälle. Niin, ettei toisen vanhemman aikaa voi toinen käyttää.

 Minua koko tämä "uudistukseksi" nimetty valtion säästöohjelma kummastuttaa. En nimittäin näe, että kyseisellä asialla olisi mitään tekemistä tasa-arvon tai yhteiskunnan eteenpäinviemisen kanssa. Päinvastoin! Kaikilta muilta yhteiskuntamme saroilta on pyritty karsimaan mies- ja naiskiintiöt, ja sukupuoleen sidotut korvamerkityt rahat, mutta äiti-isi -akselilla voi siis näköjään toimia ihmisten yhteisvertaisuussäädöksistä piittaamatta. Hallitus on taas päättänyt lokeroida miehet ja naiset omiin lokeroihinsa. Tervetuloa mordeniin Suomeen.

 

Moni uudistusta kannattava perustelee kantansa sillä, että isät voivat uudessa systeemissä osallistua lastensa kasvuun entistä kokonaisvaltaisemmin. Halutaan luoda kuva siitä, että nykyisin ei olisi näin mahdollista tehdä. Jos asiaa kuitenkin tarkastee edes vähän tarkemmin, huomaa, että jos tasa-arvoa halutaan korostaa, tukee nykyinen linja sitä uutta mallia paremmin. Tämänhetkisessä mallissahan nimittäin miehet (tai naiset) saavat käyttää vaikka koko kotihoidontukijakson, jos niin haluavat. Perheiden itsenäinen päätäntävalta on mielestäni sitä todellista tasa-arvoa, ei ylhäältä määrätyt ajankäyttöohjeet.

 

Menin itse takaisin töihin F:n ollessa vain kahdeksan kuukautta, ja kuten moni kolumnini/blogini lukija tietääkin, olen henkeen ja vereen tasa-arvoisen parisuhteen ja vanhemmuuden kannattaja. Lähipiiriimme kuuluu myös paljon lapsiperheitä, joissa isä on ollut lapsen kanssa kauemmin kotona kuin äiti, eikä se ole herättänyt mitää ihmettelyä. Ei oikeastaan edes keskustelua, niin luonnolliselle asia on tuntunut! Täällä ei siis nyt paasaa "naiset hellan ja nyrkin väliin -ajattelija", vaan ihminen, jonka mielestä ylhäältä määrätyt ohjeet eivät ole paras tapa kehittää perheiden dynamiikkaa ja toimivuutta. Kuten ehdoton idolini Jari Sinkkonen Uuden Suomen haastattelussa sanookin: "Perheiden pitäisi voida ihan oikeasti ratkaista asia sen mukaan, minkälainen parisuhde on, millaiset lapset ovat, ja miten he suhtautuvat uusiin tilanteisiin".

 

Jotta kotihoidontuen maksaminen voitaisiin muuttaa hallituksen esittämään muotoon, ja jotta tasa-arvo oikeasti toteutuisi, tulisi maassamme ensin saavuttaa tilanne, jossa naiset ja miehet saisivat samasta työstä samaa palkkaa. Niin kauan, kun naisen euro on 80 senttiä, on kotihoidontuen kaavailtu uudistus vain kiusantekoa muutenkin taloudellisesti ahtaimmilla oleville lapsiperheille.

 

Lopuksi mieleeni herää vielä muutamaa kysymys: Eikö yksinhuoltajaisän/äidin lapsi saa olla kotona kuin puolet siitä, mitä kaksivanhempaisen ydinperheen lapsi? Entä kuinka toimitaan perheissä, joissa on kaksi isää/ kaksi äitiä? Jotenki tuntuu, että tätä aloitetta ei ole oikein loppuun asti mietitty...

 

-Karkki-

 

P.S. Kuka osaisi tehdä asian eteen adressialoitteen? Täältä tulisi varmasti nimi listaan!

 

F:n asu:
Hattu, Costo // Kengät, Adidas/Nelly.com // Paita, PO.P (blogin kautta saatu) // Farkkuhaalarit, POMP de Lux // Reppu, ystävän tuliainen ulkomailta

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Moikkis,

Voi että kun takana on iiiiihana viikonloppu. Perjantai-ilta meni uusien työkamujen kanssa, ja lauantai pyörälenkillä, saunassa ja ruuan parissa. Eilen puolestaan suuntasimme keskustaan. Ensin kierreltiin Hietsun kirppiksellä, sitten käytiin syömässä ihanaa nepalilaista safkaa, ja lopulta kierreltiin puolisen tunia Kampin keskuksessa.

Niin ja saatinpa sitä Eepin kanssa aikaan pienimuotoinen riitakin. Tai ainakin tiukka keskustelu leluista ja niiden ostamisesta.

Itse ajattelen niin, että lapsen on opittava kulkemaan läpi kauppakeskusten ja lelukauppojenkin niin, ettei mitään tarvitse ostaa. Joskus pelkkä katselu on kivaa, ja keskustelut ja etukäteistsekkaukset idealla "mitä joulupukilta voi sitten josku pyytää" on ihan mukavaa (ja kasvattavaa) sekin. Neiti-F ei ole muistaakseni koskaan saanut kaupassa megaraivaria tavaran tai herkun nähdessään (muuten kyllä. useinkin.), joten kaipa me olemme jotain tehneet oikein. F:lle on riittänyt tavaroiden ihailu ja juurikin edellä mainitsemani haavejutustelu.

Siksi olenkin nyt ollut vähän ihmeissäni, kun Eepi ostaa mielestäni Neidille aika usein jonkin lelun kauppareissulta. Itse kyllä annan Neidin valita usein lelun kirppikseltä (kuten eilenkin Hietsusta), ja senkin tunnustan, että kirjoja ostelen aika lepsulla kädellä. Niitä ostellessa tuntuu, että ei rahat voi todella mennä huonoon paikkaan, jos lapsi haluaa lukea ja vieläpä opetella kirjaimia!
Lelujen "ylimääräinen" ostaminen tuntuu minusta kuitenkin jotenkin vähän pahalle. Ajattelen, että jos tavaraa on liikaa, mikää ei kohta riitä. Ja jos kaapit pursuavat leluja, leikki voi senkin takia epäonnistua: Liian monet erilaiset virikkeet voivat tehdä lapselle sekavan olon, eikä leikki enää onnistukaan. Niin ja kyllä minä ajattelen niinkin, että jos leluista ja tavaroista tulee arkipäivää, tulee kohta tilanne, ettei mikään enää riitä synttäreillä ja jouluna. Sellaista en haluaisi lapselleni opettaa!

Tiedän, että Eepi ei pidä asiaa näin vakavana. Jos hänellä on kukkarossa vaikkapa eilinen Tigerin sorminukkeihin tarvittava kolme euroa, hän ostaa lelun mielellään F:lle. Hän ei myöskään näe eroa siinä, miten minun ostamani kirja olisi parempi ostos kuin hänen ostamansa Barbie. "Tiedän, että F ilahtuu tästä, joten miksi en ostaisi?" hän sanoo.

Niin. Miksi toisaalta ei? En osaa asiaa oikein järjellä selitää itsellenikään, mutta silti en koe ostelua hyvänä asiana.

Pieni myönnytys Eepin ajatusten puolelle tulee minulta kuitenkin sen seikan kautta, että F:n syntymäpäivät ovat joulukuussa. Että kyllähän se on vähän ankeaa, jos ei mitään saa yhtenätoista muuna kuukautena. Tosin joulukuun tavaraähkykään ei ole kiva. Mutta eipä kyllä toisaalta sekään, ettei lapsi saisi omia toiveitaan lahjaksi. Jotkuthan nimittäin vetävät lelukiellon niin tiukille, että lahjoiksi saa vain jotain äidin toivomia käytännöllisyyslahjoja. Pelkästään. Ei ole reilua, jos pikkuisen paketista tulee vain pyyhkeitä tai muuta huisia.

Pitäisiköhän pyytää tästä eteenpäin F:lle synttärilahjaksi tavaran sijaan lelulahjakortti? Sellainen, jonka voisi käyttää sitten muuna vuodenaikana. Näin tavaraa ei kertyisi liikaa, ja synttäreistä/joulusta voisi nauttia koko vuoden. Hmm. Pitää laittaa harkintaan.

Onko teillä ollut keskustelua samasta aiheesta? Onko minun tai Eepin kannan edustajia liikenteessä? Olisi kiva kuulla ajatuksianne :)

-Karkki-

F:n asu:
Paita, mekko ja sukkikset, H&M // Kengät, TOMs/Calossi // Hattu, Costo

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Olin viikonloppuna kaverini Anun luona, ja ihastelin, miten nerokkaisiin kohtiin hän oli laittanut lapsilleen naulakoita kiinni. Turha tila eteisessä oli käytetty nimittäin hyvin hyödyksi, ja ajattelin heti, että tuo idea, jossa ripustuslenkit oli laitettu lasten korkeudelle, kenkäkaapin päätyseinään, oli nokkela.

Toinen ystäväni kommentoi samaan tilanteeseen heti, että juuri tämmöisissä lapsiperheiden pienissä kodeissa (jotka meillä kaikilla kolmella naisella on) jokainen toiminnallisuutta lisäävä ja tilaa säästävä idea on poimittava talteen. "Parhaat ideat pitää jakaa muille ja kerätä itselle talteen", sanoi Anni, ja siinä hän oli kyllä aivan oikeassa. Monesti jokin itselle jo tuttu ja "vanha" keksintö/tuote/ajatus voi hyvinkin olla juuri se, mitä toinen on kaivannut, mutta mitä ei ole vielä itse löytänyt.

Pieni koti toimivaksi -ideoiden parissa humahtikin siinä sitten hetki jos toinenkin. Sängynaluslaatikot, liukuovikaapit ja lelusäilytysjärjestelmät täyttivät keskustelun, ja tuntui, että jokainen marssi omiin koteihinsa monta hyvää vinkkiä takataskussaan.

Minun omat vinkkini ystävilleni kiteytyivät kolmeen kohteeseen, joiden parissa olemme Eepin kanssa uudessa kodissamme kesän aikana puuhailleet. Inaria-liukuovikaappit oikeine sisusteineen, vaatehuoneen muodonmuutos makuuhuoneeksi, sekä kyseisen minihuoneen sisustusratkaisut olivat ne, joista ystäväni halusivat kuulla. Ja joista vähän ylpeänä kerroinkin ;) Nämä olivat nimittäin ne pienet, suuret ratkaisut, jotka mahdollistivat kolmihenkisen perheen muuton 55-neliöiseen kaksioon! Ilman tilaihme-Inarioita, ja kaksion muuttamista kolmioksi emme olisi nimittäin voineet edes ostaa tätä unelmiemme kotia.


Postaan varmasti joku päivä vielä siitä, mitä kaikkea Inariamme pitävätkään sisällään, mutta nyt esittelen teille makuuhuonettamme vähän tarkemmin. Valitettavasti minulla ei ole kuvia ajalta, jolloin vaatehuonemakkarissamme oli vielä vaatetangot ja -hyllyt, mutta kylläpä yllä olevista kuvista näkee, ettei näky ollut vielä heti seinäpakkelointienkaan jälkeen kovin kutsuva. Katossa loisti karmea plafondi vihreään taittavalla valolla, ja tunnelma oli aika kökkö. Komero, joka ei vaikuttanut vielä yhtään huoneelle.

Aika pienellä vaivalla saimme kuitenkin koko huoneen fiiliksen muokattua. Vai mitä olette mieltä?


Laitoimme kattoon lämmmintä valoa antavan spotin, leikkasin valkean seinän iloksi kontaktimuovipalloja "köyhän naisen tapetiksi" (hintaa 50 senttiä ) ja etsin sängyn päälle muutaman lempityynyliinani: Äidin tekemän Marimekko-kankaisen tilkkupäällisen ja raidallisen Ikea-kankaasta ommellun tyynyn, sekä LIVING and Roomin ja H&M:n valmispäälliset. Kokonaisuuden kannalta tärkein oli kuitenkin blogin kautta saamani aivan ihanan AVA Roomin vetoketjupäiväpeitto, joka muutti aluksi aika epäsiistin komerosängyn rauhaisaksi nukkumasopeksi.

Olen ehtinyt himoita AVA Roomin päiväpeittoa muuten siitä lähtien, kun ystävälleni Elisalle sellainen hommattiin Tyylivarkaat ohjelmassa. Päiväpeittofanitus on siis kestänyt jo tovin, ja nyt olikin ihanaa, että sen vihdoin sain. Ja kaipa sitä voi tässä tilanteessa jopa sanoa, että vetoketjulla toimiva päiväpeitto onkin nyt elinehto, koska muunlaisen peiton levitäminen olisi tässä pikku tilassa aika mahdotonta. Sängyn molemmille seinustoille kun jää huimat 7,5 senttiä vapaata "liikkumistilaa".


Vetoketjupäiväpeiton toimintaidea onkin se, että päiväpeittoa ei tarvitse joka aamu levittää sängyn ympärille, vaan päiväpeiton reunaosat ovat päivin öin kiinni sängyssä. Kun sänky halutaan avata nukkumista varten, tai se suljetaan aamuisin, ei tarvitse kuin surauttaa molemmissa pitkissä sivuissa olevat vetoketjut haluttuun suuntaan. Näin sänky on jatkuvasti siisti, eikä päiväpeitto luisu tai mene ryttyyn. Ja mikä parasta : edes MIES ei voi pedata sänkyä VÄÄRIN ;) Tästä aiheesta olemme Eepin kanssa nimittäin aikaisemmin keskustelleet: Kuinka paljon reunoille jätetään peittoa roikkumaan, tai miten päin peitto asetellaan. You know? Tärkeitä asioita tämmöiset...

AVA Roomin päiväpeiton voi tilata oman sängyn, ja omien tarpeiden mukaan. Futon-sänkyihin on olemassa oma mallinsa, samoin lastensänkyihin. Itse valitsin runkopatjasängynpäällisen, koska halusin, että peite peittää myös sänkymme jalat, ja tulee ikään kuin sänkymme hupuksi. AVA Roomilla myös tämän sängyn jalat peittävän peiteosan pituuden voi itse päättää, ja minä päädyin 15 senttisten sängynjalkojen pariksi valitsemaan 37senttiä korkeat reunat. Ajattelin, että reunat ovat tarpeeksi pitkät peittääkseen sängynaluslaatikot, mutta silti lattian ja peiton väliin jää imuroinnin mentävä kolonen.

Koska halusin ehdottomasti valkoisen päiväpeitteen, piti hetkiä pohtia sitä, kuinka lapsiperheessä valkoisen ison kangaspinnan kanssa voikaan oikein toimia. Meillä saa nimittäin hyppiä sängyssä (vaikka mutavarpailla), ja onpa siellä joskus hyvän leffan ja iPadin kanssa nähty syötävänkin. Siksipä päiväpeiton pesuominaisuuksiin piti paneutua. Elisa-ystäväni peitossa sivun vetoketjut aukesivat vain jalkopäätyyn asti, mutta itse halusin päiväpeittomallin, josta kansiläpän saa vetoketjuilla kokonaan irti.


Luulenpa, että meidän käytössämme tämä vetoketjumalli on fiksumi: Voin pestä helpommin likaantuvaa läppää joskus ilman reunapalojakin, ja toisaalta kahteen osaan pilkottuna peitto mahtuu paremmin pesukoneeseenkin.

Komeromakuuhuoneemme säilytystä pohtiessa pään vaivaa aluksi tuotti se, minne laittaisimmekaan kaiken yöpöydillä yleensä säilytettävän tavaramäärän. Silmälaseille, kännykälle ja kirjoille piti keksiä uusi ratkaisu. Ennen kuin pakotin Eepin porailemaan Lack-hyllyjä seinille kuitenkin huomasin, että uudesta päiväpeitostamme löytyy ratkaisu myös säiltyspulmaan. Päiväpeiton sivuilta löytyy nimittäin säiltystaskut!


Vetoketjullisen taskun saa joko yhdelle sängyn sivulle, tai molemmille puolille,kuten meillä on. Tilatessani peittoa ajattelin, että taskuun tulee mahtumaan varmaankin vain puhelin, mutta todellisuudessa tasku on todellinen tilaihme. Kännykkä, rillit, kirja ja kaksi lehteä mahtuvat koloseen aivan kevyesti. Ja ilman lehtiä luukku menisi myös kiinni. Vielä kun tekisivät pidikkeen yövesilasille, olisi makuuhuonesysteemi täydellinen ;)


Nyt kun makuuhuoneen perusasiat on kunnossa, pitää aloittaa hienosäätö. Tämän pyykkikopan kohdalle tarvitsemme säilytyspaikan, johon voimme illalla laittaa seuraavan päivän vaattet valmiiksi (taas yksi aamun ajansäästökikka). Ehkä naulakko ja tuolit. Ja kaulakoruille joku ripustuskoukku?


Niin ja tarvitseehan huone vielä taulun, lukuvalon tai jotain muuta piristystä. Onko ehdotuksia?


Terkuin: Karkki

P.S. Neidin sänkyongelma on edelleen ilmassa. Mitäs sen suhteen tulisi tehdä? Ikean Gulliver AVA Roomin junioripeitolla? Kerrossänky ja sen alaosaan maja? Vai levitettävä täyspitkä sänky niin, että F:n sänkyä voisi käyttää myös vierasvuoteena?

Peitto. AVA Room. Saatu blogista // Suomutyyny ja keltainen tyyny. H&M // Tilkkutyyny Marimekko-kankaasta. Äiti ompeli // Aaltotyyny. LIVING and Room // Raitatyyny Ikean kankaasta. Äiti ompeli //

F:n mekko. Metsola.

 

 

Share

Pages