Ladataan...
Kolmistaan

Heippa!

Sinä aikana, kun F on ollut maailmassa, emme ole Eepin kanssa viettäneet yhtään arkipäivää kaksistaan. Siis tokihan F on useinkin ollut isovanhemmilla tai siskojeni hoivassa yönkin yli hoidossa, mutta silloin Eskolla ja minulla on ollut aina jokin erityinen ohjelma: matka, juhlat tai viimekesäinen muuttomme.

Tämän viikon alun Esko ja minä olemme kuitenkin saaneet viettää ihan oikeaa aikuisten arkea, kun F on ollut Hankasalmen isovanhemmilla tuplahiihtoloman vietossa. Meillä helsinkiläisillähän talviloma oli jo viime viikolla, ja sen lopun käytimmekin sitten Keski-Suomessa oleskeluun. Kun minun tuli sitten palata sunnuntai-iltana  maanantaina alkavien töiden vuoksi Helsinkiin, jäikin F vielä jatkamaan lomaansa minun vanhempieni kanssa, joille hiihtoloma asettui tälle viikolle.

F palasi eilen matkaltaan virkeänä ja kauhean iloisena! Taisi ihan ikioma loma mummon ja papan kanssa olla yksi hiihtoloman kohokohdista.

Niin ja vaikka olihan meillä Eepin kanssa F:ää ikävä, ja oli mahdottoman ihana saada pieni tyttö takaisin kotiin, tuli aikuisten yhteinenkin aika tarpeeseen.

Hassua, miten erilaista arki ilman lasta onkaan. Onko se edes arkea sanan oikeassa merkityksessä? Tuntui, kun olisi työpäivän jälkeen iltalomilla, kun elo oli äkkiseltään niin vapaata.

Huomasin ainakin seuraavat asiat, jotka ennen F:ää olivat arkipäivää, mutta jotka nyt tuntuivat aivan kummallisille. Näin ihmeellistä meillä oli aikuisten alkuviikossa:

  • Aamulla kellon soidessa pystyi ihan hyvin torkuttamaan. Kun ei ole lapsen aamurutiineita hoidettavana, kiireen ja pikaisen aamun joutuu vain itse kestämään...ja silloinhan pikaripsari on ihan jees vaihtoehto. Pikapissitys tai pika-aamupala eivät kuitenkin aloita 3-vuotiaan aamua kovin mukavasti (vaikka jostain kumman syystä semmoisiakin täällä liian usein harrastetaan, vaikka muka varaan aikaa aamuihin aina vaikka kuinka paljon!)
  • Kun siivosin kämpän, se – jumankauta –  pysyi siistinä!! Tiedättehän sen tunteen, kun käännätte selkänne, on edellinen siivouskohde jo tuhottu entisennäköiseksi?Se ei tapahdukkaan itsestään, siihen tarvitaan metrinen vauhtiveikko.
  • Pyykkikori ei pursuillut keskiviikkona yhtään enempää kuin lauantainakaan. Ihmeellistä!
  • Iltaruuan jälkeen laitettiin kahdet ruokailukamppeet koneeseen, ja sen jälkeen pystyikin jo katsoa telkkua ja lukea. Ei painepesurityyppistä siivousoperaatiota erään junioripenkin alta.
  • Aikataulustressaaminen katosi hetkessä. Minä yritän olla lungimutsi, mutta todellisuudessa taidan ollakin hyvä-äiti-syndroomasta kärsivä nainen, jonka mukaan iltaruoka, iltapala, iltapesu ja iltanukutus tulee hoitaa edes jokseenkin toistuvassa rytmissä. Siksipä arki-iloissa F:n kanssa minulla harvoin on niin rento olo, etten muistaisi mitä tähänkin kellonaikaan taas pitää tai edes pitäisi tehdä.
  • Pystyimme Eepin kanssa juttelemaan asioista niin, ettei kukaan keskeyttänyt meitä joka kolmas virke. Eihän meillä tietysti mitään fiksua tosin tälläkään viikolla puitu, mutta olihan se vaan aika kumma keskittyä vain itseensä ja toiseen.
  • Huomasin, ettei minulla ollut iltapäiväbussissa töistä tullessa polttava kiire. Tokihan halusin ihmistenaikaan kotiin, mutta olo ei ollut samanlainen kuin silloin, kun tiedän F:n olevan vielä hoidossa. Tiedän, että F rakastaa päiväkotiaan – itse asiassa hän yleensä suuttuu, kun hänet haetaan usein ensimmäisten joukossa hoidosta – mutta silti minulla on äitinä sellainen olo, että haluan lapseni luokseni aina mahdollisimman nopeasti työpäivän jälkeen.

Kolme vuorokautta ilman F:ää ja tekisi jo melkein mieleni väittää, etteivät lapsettomat parit todellisuudessa tiedä mitä arki on. Mutta sehän taitaisi olla liian rankka väite.

Totta on kuitenkin se, että kun päivät täyttyvät kuravaatteiden pesusta, iltaruuan valmistuksesta ja siitä seuraavasta yök-tää-on-pahaa –taistelusta, Pikku Kakkosen renkutuksista, lelupäivälelun etsimisestä, pepun pyyhkimisestä ja jatkuvasta siivoamisesta, on arki aikalailla käsin kosketeltavaa.

Niin kuin on silloin, kun kesken jälkikasvun karmean uhmaikäraivarin puoliso päättää suukottaa ja nauraa tilanteen tragikoomisuudelle. Tai kun pieni pullea käsi ottaa korvista kiinni ja kuiskaa iltahämyisessä huoneessa: ”Puhutaanko äiti vielä hetki kesästä?”

Oletko viettänyt lapsetonta arkea? Ja erityisesti vuoroviikkovanhemmat: Millaisia ne lapsettomat viikot ovat verrattuina lapsiviikkoihin? Voisi vain näin ilman kokemusta kuvitella, että olo olisi joskus sellainen, kuin eläisi kaksoiselämää. Olenko oikeassa?

-Karkki-

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kolmistaan

Moi!

Bestseller Wholesale Finland Oy, joka tunnetaan Suomessa mm. merkeistään VILA, OBJECT, NAME IT ja VERO MODA, lanseeraa Suomeen tänä keväänä täysin uudenlaisen liikekonseptin.

Helsingin Aleksanterinkatu 15, Atlastaloon, 4.4.2014 avattava OBJECT & COLLECTORS ITEM -liike tulee pitämään sisällään eräänlaisen uusien brändien ja trendien "koelaboratorion", jonne tuodaan myyntiin vain pieniä valikoituja eriä kauden tuotteita. Näin jatkuvasti uusiutuva pieni mallisto takaa ostajalle uniikkeja tuotteita, mutta toisaalta myös yritykselle tietoa siitä, mitkä liikkeen tuotteista tai tyyleistä soveltuisivat muuallekin Suomeen laajempaan jakeluun. OBJECT & COLLECTORS ITEM -liike ja sen asiakkaat ikään kuin testaavat, mikä tuote kävisi suurempaan levitykseen, ja mitä Pohjolaan ei puolestaan kannata tuoda.

Toistaiseksi OBJECT & COLLECTORS ITEM –liikkeitä on vain viisi, ja nekin kaikki sijaitsevat Norjassa. Suomi onkin järjestyksessään toinen maa, jossa uusi liikekonsepti lanseerataan.

BESTSELLERin brändeistä liikkeen valikoimaan avausvaiheessa tulevat: SELECTED FEMME / HOMME, OBJECT, VILA, PIECES, JUNAROSE, ONLY, sekä helmikuussa 2013 Berliinin muotiviikoilla lanseerattu naistenvaatebändi Y.A.S.. Toistaiseksi Y.A.S.:ia ei juurikaan ole ollut saatavilla Suomesta. Liikkeen valikoimassa nähdään myöhemmin syksyllä myös  BESTSELLERin aivan uusi miestenvaatebrändi, ONLY & SONS.

Itseäni uudenlainen liikekonsepti kiinnostaa paljon juuri siksi, että on hauska päästä katsomaan, mitä kaikkea valtavirrasta poikkeavaa Bestseller oikein tekeekään muualla maailmassa. Ehkä varmojen Suomi-hittien lisäksi liike nostaa uudenlaisia trendejä ja tuotteita esille. Onkohan niin, että tämmöinen koelaboratorio on aivan ensimmäinen laatuaan - siis kaikilla liikkeen aloilla - koko Suomessa?

-Karkki-

* kuvissa suosikkini SELECTED FEMME/HOMME -mallistojen pre spring-, spring- ja summer -mallistoista.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kolmistaan

Moikkis!

Muutama viikko sitten postasin teille siitä, kun Osiokahdin-yrityksen* asennusvastaava Mikko Sassi kävi kotonamme vierailulle sälekaihdinasioiden tiimoilta. Olimme Eskon kanssa muutostamme lähtien olleet sitä mieltä, että ikkunoidemme edessä roikkuvat sälekaihtimet olivat rumat, epäkäytännölliset sekä vaikeahoitoiset, mutta vasta nyt saimme aikaiseksi tehdä asialle jotain.

Kilpailutin aluksi muutaman laadukkaalle tuntuvan sälekaihdinyrityksen, ja viimeiseksi tiensä meidän ikkunoiden suojaamiseksi raivasi Osiokaihdin. Kun vielä blogiyhteistyökin firman kanssa tuntui sujuvan luonnollisesti, henkilökunta oli ammattitaitoista ja toimitusaikakin oli lyhyt, oli sälekaihdintoimittajamme valinta selvä.

Osiokaihdin on 15 vuotta vanha yritys , joka toimii koko Etelä- ja Varsinais-Suomen, sekä Pirkanmaan alueilla.  Osiokaihdin valmistaa suurimman osan tuotteistaan itse omassa tehtaassaan, ja sälekaihdinasennuksia se tekee niin yksityisiin koteihin kuin firmoillekin. Erityisen hienoa Osiokaihtimen toiminnassa on yrityksen ympäristöystävällinen toimintatapa: Se uusiokäyttää vanhat kaihdinmateriaalit ja valmistuksessa syntyvän ylijäämämateriaalin.

Meidän ikkunoissamme komeilee tällä hetkellä jo aivan ihanat upouudet kaihtimet, mutta ennen kuin esittelen teille myöhemmin tällä viikolla ikkunoidemme uuden ilmeen, kerron vielä, kuinka kaihdinprojekti eteni suunnittelusta valmiiseen lopputulokseen.

  1. Otin yhteyttä Osiokaihtimeen, ja pyysin kotiimme ammattilaisen mittaamaan ja suunnittelemaan meille sopivat kaihtimet. Mittaus- ja suunnittelupalvelu ovat Osiolla maksuttomat.
  2. Suunnittelija otti meihin sähköpostitse yhteyttä vielä samana päivänä, ja me sovimme tapaamisajan muutaman päivän päähän.
  3. Mittaus ja suunnittelu kesti kotonamme maksimissaan puoli tuntia, ja sen jälkeen suunnittelija lähettikin jo mittatilauskaihdinten tiedot  tehtaalle,
    jotta niiden valmistus voitiin aloittaa.
  4. Puolitoistaviikkoa mittaushetkestä saimme puhelinsoiton, että kaihtimet ovat valmiit. Sovimme meille sopivan asennuspäivän (aukaisimme vain ovet, minä räpsin muutaman kuvan maailman ystävällisimmästä asennusmiehestä, ja sitten suuntasimmekin jo itse leffaan).
  5. Kun tulimme kotiin, oli kaihdinasentaja siivonnut (myös imuroinut!) kaikki jälkensä, siirtänyt huonekalut paikalleen, ja loihtinut vajaassa parissa tunnissa ikkunoihimme täysin uuden ilmeen.

Näin yksinkertaisesti suunnittelu ja asennus kävivät. Ja kuten varmasti jo tiedättekin: Näin jouhevasti menneen minirempan jälkeen meillä on taas vain pienempi kynnys käyttää ammattilaisten palveluita muissakin kotimme pienissä uudistuskohteissa. On se vaan ihanaa, kun ei tarvitse itse stressata mittauksien onnistumisesta tai mitä kauheinta: asennuksista!

Niin ja kylläpä suunnittelijan vinkit mm. kaihdinleveydestä, väreistä ja turvallisuutta lisäävistä ominaisuuksista olivat sellaisia, joita itse ei olisi osannut edes miettiä saati kysyä.

Myöhemmin viikolla sitten ennen- ja jälkeen-kuvat uudistuneista ikkunoistamme!

Kivaa alkanutta viikkoa!

-Karkki-

*sälekaihtimet saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Share

Pages