Ladataan...
Kolmistaan

Moikkis!

Kuten tiedätte, matkaan F:n kanssa junalla Keski-Suomeen keskimäärin kerran kuussa. Olemmekin kokeneet kolmen ja puolen vuoden aikana monta erilaista junamatkaa ja niihin liittyvää järjestelyä. Niin ja pakkaamisrutiinit ja -tarpeetkin ovat muuttuneet kolmen ja puolen vuoden aikana muutamaan kertaan.

Kun F oli aivan pieni vauva, matkaan tarvitsi ihan kauheasti kampetta. Tuttipullot, rintapumput, leikkimatot, rintareput...Valtava määrä tavaraa! Onneksi vaunuihin sai tungettua hyvin tavaraa. Itse matkanteko pikkuvauva-aikaan oli helppoa. F nukkui rattaissa. Välillä syötiin ja vaihdettiin vaipat. Matkat menivät minulla työntäyteisesti, mutta helposti.

Taaperoaika. Se, kun F oli 10kk-1.5 vuotta, oli karmeinta aikaa junamatkoilla. F osasi jo kävellä, mutta (varsinkin jakson alkuaikana) järkeä ei ollut päässä vielä yhtään. Uhkarohkeat kiipeämisyritykset, ja haparoivien askelten päätyminen kaatumiseen ja itsensä satuttamiseen junan keikkuvassa vaunussa, toivat lisäjännitystä matkaan. Tavaroiden määrä kuitenkin jo tässä vaiheessa väheni, ja istumarattaiden alatila riitti ihan hyvin matkavarusteiden kuljettamiseen.

Matkaajahistoriamme kolmas vaihe alkoi F:n kolmivuotissynttäreitä ennen. Radikaalein muutos matkaamisessa ja pakkaamisessa tapahtui, kun päätimme jättää rattaat kotiin. Samalla piti keksiä, millä ja miten tavaramme kannamme, kun rattaat eivät enää toimineet kantojuhtana. Erityisen mietinnän alla oli mahdollisimman hyvin kädet vapauttava laukku, jotta vaarallisella junaraidealueella minulla olisi kädet vapaana F:n pitämiseen turvassa.

Jossain aikaisemmassa postauksessa haaveilin erilaisista pro-rinkoista, mutta sitten kävikin niin, että Lidl - taas kerran - veti voiton muista merkeistä ja liikkeistä :) Ostin nimittäin Lidl:stä minirinkan 17 euron hintaan, ja kokemuksella voin sanoa, että ostos oli julmetun hyvä!

Isäni on oikea Lidl-fani, ja hänen innoittamana kotiimme on rantautunut ruuan lisäksi monta Lidl:n tuotetta. Mm. paistinpannut, raclettegrilli, vohvelirauta, naamiaisasuja...Enkä koskaan ole joutunut katumaan ostoksiani.

Isäni oli joskus työmatkalla Saksassa kysellyt paikallisista Lidl:n suosion salaisuutta. Saksalaiset olivat kertoneet, ettei heidän maassaan menesty mikään kauppa, jonka tuotteet olisivat huonoja. Saksalaiset kun palauttavat heti tuotteen, jos se ei ole hyvä. Siksi maassa ei kannata kuulemma myydä sekundaa. Ei edes silloin, kun tuote on vain muutaman euron hintainen.

Tässäpä muuten ehkä suurin ero meihin suomalaisiin. Itse ainakin olen monta kertaa jättänyt huonon tuotteen reklamoimatta, jos se ei ole ollut kovin kallis. Nyt kun ajattelen toimintaani, on se aivan tyhmää! Vaikka tuote olisi maksanut vain euron, kai sen sentään pitäisi olla toimiva, vai kuinka? Ehkä voisimme ottaa mallia vähän enemmän saksalaisista tässä suhteessa.

Uuteen matkasettiimme F:n kanssa rinkan lisäksi kuuluu mini-Kånken, jota F itse kantaa. Varsinaiset matkatavarat me pakkaamme minun selässäni kulkevaan rinkkaan, F:n reppuun taas menee kevyimmät eväät, junassa jalkaan vaihdettavat tossut, lelut ja iPad.

Ostamme nykyisin F:n kanssa enää harvoin junasta ruokaa. Gluteenittomia tuotteita on junassa todella vähän, ja toisaalta: Kotoa tuodut eväät ovat paremman ruuan lisäksi usein halvempiakin.

Olenkin huomannut, että gluteenittoman ruokavalion ansiosta minusta on tullut oikea eväiden kantaja. Kun kioskien eväsvalikoimasta enää harva ruoka käy, kanniskelen eväitä joka päivä mukanani. Eväiden mukava kuljettamisessa lasiset Wean Greenin rasiat ja LifeFactorin-juomapullot ovat olleet muuten superkäteviä. Niin eväsrasiat kuin juomapullotkin ovat siinä mielessä oivia matkalla, että ne eivät valskaa. Jopa nestemäiset tuotteet pysyvät visusti omissa oloissaan valahtamatta laukunpohjalle. Eväslusikkana toimii muuten edelleen, jopa minulle, Tubberwaren matkalusikka kotelolla.

F:kin juo nykyisin muuten myös paljon innokkaammin vettä, kun sen saa ryystää juomapullon pillillä pinkistä pullosta. Siis ihan kotioloissakin, ei vain matkoilla.
Yksi vinkki matkapakkaamiseen on tietysti se, että hyvien eväsrasioiden ja laukkujen lisäksi matkaa tietysti helpottaa se, että määränpäässä on perustuotteet valmiina. Itse olen vienyt/vanhempani ovat ostaneet esim. F:n mummolaan ja mökille kaikkia meidän perusvaatteitamme muutamat kappaleet, jottein yöpukua, lököpöksyjä tai kumisaappaita tarvitse joka kerta roudata mukana. Tällä tavalla reissukassiin tulee rutkasti lisätilaa.

Ihanaa viikonloppua! Mikä on muuten sinun vinkkisi reissupakkaamiseen? Onko muita, jotka matkaavat junalla lasten kanssa joka kuukausi?

-Karkki-

* F:n Mainio-paita ja lasiset juomapullot/eväsrasiat saatu blogin kautta

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Matkasimme torstaina Hankasalmelle minun lapsuudenkotiini viettämään pääsiäistä. Tältä siellä näytti.


Herkuttelua. Tämä kuva pääsiäispäivän brunssilta. Nakubrunssilta, kuten F sen nimesi oman asunsa olemuksensa perusteella (meillä muilla oli sentään vaatteet päällä. Onneksi).


Rakkaita elukoita ja ihmisiä.


Wanhan mummon luona päiväkahvilla.


F prinsessana. Pappa kuninkaana. Päheessä viitassa ;)


Juoksua! Voitteko kuvitella! Juoksua, jihaa!


Häkärinteillä huutokaupassa ja after skissä (ilman sitä edeltävää skitä. Tottakai!)


Kotimatka hikisessä, haisevassa ja täyteen buukatussa junassa. Ilmastointi olisi ollut ihan jees...

Oli niin rento loma, että tämä päivä - töistä huolimatta - on tuntunut vielä aivan lomapäivälle! Voi kun aurinko ja lomafiilis säilyisivät koko kevään!

-Karkki-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Hirmuisen alkuvimman jälkeen tapahtui väistämätön. Iski taantumus. Tuli tunne, että miksi mä sinne salille menisin. Ennemmin voin vetää suklaata ja maata sohvalla.

Onneksi kuitenkin menin. Vaikkakin vain kaksi kertaa koko viime viikon aikana. Alle tavoitteen. Mutta meninpähän kuitenkin. Ja nyt tuntuu taas sille, että tällä viikolla voin ja haluan liikkua.

Itse asiassa: Tavoitekäynnit tälle viikolle on kohta jo ylitetty (mä nimittäin olen jopa JUOSSUT, mutta siitä lisää jossain muussa postauksessa).

Vaikka olenkin aina pitänyt pukeutumisasioita ja vaateita tärkeänä, niin en ole tajunnut, että myös urheillessa vaatteilla on niin suuri merkitys. Toisaalta treenivaatteiden toimivuus on kauhean tärkeää: Ne paljon puhutut tekniset ominaisuudet eivät nimittäin ole mitään huuhaata, vaan niiden tarkoitus on helpottaa treeniä, sen mukavuutta ja myös vaatteiden huoltoa hikoilun jälkeen. Toisaalta taas hyvännäköiset ja reippaat kledjut tuovat - ainakin minulle - treeniin aivan kauheasti lisäpontta. Raskausaikaisissa lököhousuissa salilla voi haahuilla  puolilaiskasti, mutta kun vetäisee koko värikkään trikoopöksyarsneaalin käyttöön, tulee niin ryhdikäs ja sporttinen olo, että haluaa tehdä treeninkin asua kunnioittavalla tavalla.

Minä sain salivaatteet ja -kengät Stadiumilta blogiyhteistyömerkeissä. Ensin yritin itse haalia treeniasukokonaisuutta kasaan, mutta eihän siitä tullut mitään! Koko urheiluskene on minulle tähän asti ollut niin vieras, että aivan sama kuin minut olisi heitetty kauppaan sokkona. Minulla ei ollut mitään hajua, mitkä vaatteet oli minnekin tarkoitettu, tai mitä teknisiä ominaisuuksia minä tulisin tarvitsemaan.

Niinpä menin myyjän pakeille ja homma meni niin kuin olin osannut uumoillakin: Kaikki ne treenikamppeet, jotka itse olin jo löytänyt, palautettiin hyllyyn, ja etsintä aloitettiin puhtaalta pöydältä. Olin mm. valinnut salikengiksi vaelluskenkälenkkarit :/ Ups!

Minun todelliseen treenivaatekasaani päätyi lopulta värikkäitä ja napakoita SOC:n, Stadiumin oman merkin, vaatteita.

Ostoshetki treenivaateammattilaisen kanssa opetti myös paljon, ja tässä onkin

KARKIN VINKIT TREENIVAATEOSTOKSILLE:

  • Pyydä myyjältä apua! Kerro, mihin käyttöön vaate tulee, ja millaisia ominaisuuksia vaatteella toivot olevan (esim. kuivuu nopeasti, taskuun saa mukaan iPodin tms)
  • Sovita vaatteet. Vaikka kyse usein onkin joustavasta materiaalista, ja voisi kuvitella, että sen ansioista vaate käy päälle, vaikkei koko olekaan 100% oikean kokoinen, älä luista sovituskoppiosioista. Treenivaate  ei saa kiristää tai olla liian löysä. Sen tarkoitus on olla päällä sellainen, ettet edes huomaa sitä.
  • Katso peiliin. Valitse vaatteet, jossa sinulla on itsevarma ja hyvä fiilis. Kuntosalit ovat täynnä peilejä, ja lisämotivaatioita lisää mukavat ja omannäköiset vaatteet.
  • Älä tuijota liikaa vaatteen käyttötarkoituksesta kertovaa lappua. Tokihan et voi valita mustapohjaisia kenkiä vaalealattiaisen salibandy-hallin lattioille, mutta monessakin kohdassa voi soveltaa. Itse mm. tykkään paljon enemmän ulkojuoksutrikoista kuin varsinaisista sisäliikuntaleggareista. Ulkotrikoot kun ovat usein napakampaa ainetta kuin sisätrikoot. On kiva, kun napakka kangas vetää reisiä vähän paremmin pakettiin ;)

Tämmöisillä vinkeillä kohti uutta viikkoa! Pääsiäinen oli niin rento, että löin laimin blogihommia ihan tietoisesti. Teki hyvää olla monta päivää vanhempien luona maalla pois arkisista hommista ja hektisestä menosta. Jos kameraan/kännykkään tuli kuitenkin taltioitu edes joitain kuvia pääsiäisenvietostamme, voisin ne läväyttää vaikka huomenna teidän katseltavaksenne. Sitä ennen tarkoitus on kuitenkin nauttia vielä yhdestä vapaaillasta ja olla vain. Vitsi kun joskus tämmöinen totaalilaiskuus on virkistävää :) Niin kuin on naaman vääntely salillakin toisinaan. Kaikki balanssissa!

Kertokaapa te nyt omat vinkkinne treenivaate-etsintään! Mistä saa hyvällä hinta-laatu -suhteella urheilukamppeita, ja millä keinolla huijaat itsesi liikkumaan silloin, kun se ei voisi vähempää kiinnostaa? 

-Karkki-

Share

Pages