Ladataan...
Kolmistaan

…ja loma suloinen

Huomenna se alkaa. Kaksi ja puoli kuukautta kesää. Perhettä. Festareita. Pitkiä unia. Järveä. Mökkiä. Terassia. Jädeä. Kesävarpaita. Leikkipuistoja. Vesipyssyjä. Laivaristeilyjä. Juhlia. Puistoja. Pyörälenkkejä.

Ihan varmasti tirautan – jo perinteisesti – muutaman kyyneleen kun ysit saavat ruusunsa ja kun jaan omalle valvontaluokalleni todistukset.

On tämä vain mahtava ammatti. Nyt. Mutta myös arkena ja talvella.

-Karkki-

*Kuvat F:n kevätjuhlaa ennen.
F: Mekko, neule, balleriinat, farkkurode ja panta , H&M
K: Mekko, VeroModa // Sukkikset, Lindex // Kengät ja takki, H&M

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Olen hiuskonservatiivi. Vaatteilla voin revitellä, pistää välillä ranttaliksi ja näyttää tarkoituksella (ja joskus varmasti myös tahattomasti)hassulle. Hiusten suhteen olen kuitenkin ollut aina täysin erilainen.

Minulla on lapsesta asti ollut aivan tummanruskeat hiukset. Kun monilla muilla suomalaislapsilla hiukset tummenevat vasta iän myötä, on minun kutrini olleet tummat jo päiväkoti-iässä. Näin ollen edes luonnon tuomaa make overia minulle ei ole suotu.

Ja kun vaatetyylikokeiluni ovat vuosien aikaan siirtyneet ysärihopparista Spice Girls -kauden jälkeen goottihevariksi, ja siitä sitten monen mutkan kautta aikuistyyliin (joka sekin on kai vielä vähän teini), on jo selvää, ettei hiusteni stabiiliin tilaan vaikuta ainakaan se, että olisin jotenkin erityisen tarkka tai varma tyylittelijä. Jostain syystä hiuksissa erilaisten ilmeiden leikittely on kuitenkin ollut minulle vierasta. Polkan ja pitkien hiusten välillä olen sahaillut liki kolmenkymmenen vuoden aikana vain muutaman kerran, väripaletistakin on käytetty vain värit keskiruskeasta mustaan. Kaikki radikaali ja kokeellinen, se ei ole ollut minua varten!

Tämä vuosi on kuitenkin ollut poikkeus. Tai siis poikkeuksellisen radikaali minulle, vaikkei välttämättä monikaan ole edes huomannut, että kampaukseni vaihtumista. Marraskuussa tein ensimmäisen siirtoni. Kaverini Maria H. leikkasi minulle nimittäin otsiksen, jonka pätkäisemistä olin empinyt varmasti jo vuoden päivät, ja jonka leikkaamisajankin olin aluksi ehtinyt perua kahdesti ramppikuumeen iskiessä liian kovaksi.

Onnistunut mallinmuutosleikkaus oli kuitenkin sellainen kokemus, että se sai minut rohkaistumaan entisestään. Olen nimittäin todella usein joutunut pettymään kampaajakäynnillä, lähtemään itku silmässä kotiin kiroamaan sitä, miksi taas piti yrittää freesata ilmettä mitenkään. Otsis oli ensimmäinen hiustenleikkausmiitti Marian kanssa, ja eipä olisi voinut onnistua kampaajan valinta paremmin. Vaikka olenkin tuntenut Marian vuosia, ja vaikka moni yhteinen tuttumme Marialla käykin, en ole halunnut varata hänelle aikaa. Ja miksikäs en? No ihan siitä syystä, että pelkäsin pahinta. Mitä jos kaveri leikkaa kauhean kampauksen? Miten kehtaan sanoa mahdollista kritiikkiä? Tai mikä pahinta: Miten sitten nolottaisi, jos ei vain enää koskaan varaisi jatkoleikkaukseen aikaa, ja näin viestittäisi, että pieleen meni?

Tuntemattomalle kampaajalle suhteen lopettaminen kävisi iisimmin, kamun kanssa voisi tulla kriisi. Ainakin näin asiakkaan puolelle.

Nyt koko kaverikampaajakammo tuntuu jo koomiselle, kun tietää, ettei Marian käsittelyssä tarvitse pelätä katastrofia. Päinvastoin. Luulisi, että otista ei olisi vaikea tasata, mutta aina kun olen käynyt kiireen vuoksi tasaamassa hiukseni jossain muualla, olen joutunut itse saksimaan lopputulosta kotona. Ja kaikki otsiksen omistajat tietävät, että pienetkin virheet leikkauksessa näkee jokainen päivä, joten oikeanlainen malli ja leikkaustyyli on kyllä todella tärkeä. Niinpä en ole enää kuukausiin, vaikka olisi ollut kuinka kiire, käynyt kenelläkään muulla edes otsiksen tasauksessa kuin Marialla.

Maria on nykyisin stailistina uudessa Albertinkadun QHairissa. Olen muuten siinä mielessä vähän turhamainen, että haluan ne elämäni harvat kauneushemmotteluhetkeni käydä sellaisessa paikassa, jossa voin tuntea oloni vähän arkea kepeämmäksi. QHair onkin tämmöiseen hemmotteluun ja ylelliseen fiilikseen aikaislailla nappi valinta. Vai mitä sanotte lasillisesta valkkaria tai kupillisesta lattea hiushommien lomassa? Niin ja itsekin näin tehdaskotiasujana QHairin rujo sisustustyyli kolahtaa aika isosti. Esimerkiksi tuo kettinkinaulakkoidea täytyy kyllä ehdottomasti varastaa omaankin kotiin!

Ai niin. Palataanpa vielä siihen radikaalimpaan hiustyyliin. Viime viikolla Maria leikkasi hiukseni ja raidoitti latvat vaaleiksi. Tavoitteena oli värjäämättömän näköinen surffitukkatyyli, ja se taisi toteutua, kun työkaverini kysyi minulta päivä kampaajakäyntini jälkeen :"Onko aurinko vaalentanut sun hiukset tolleen?".


(Eskon kommentti tähän kuvaan muuten: "Näytät ihan ufolle. Tervetuloa vaan laskeutumaan tänne" :D Mutta hei: Tämä oli ainoa suoratukkakuva leikatusta ja värjätystä letistä)

Ja arvatkaapas mitä? Ei tämä herääminen hiusasioihin tähän jää. Olen nimittäin aivan intona kaikkialla katukuvassa ja netissä näkyviin shokkivärihiuksiin, ja tarkoituksena olisikin, että kesällä vaaleat latvani saavat väriä niin pinkistä kuin sinisestäkin. Nyt kun näissä vaalennetuissa latvoissa jotkut värit näkyvätkin! Ihan oikeisiin kestoshokkiväreihin en uskalla sentään koskea, mutta markkinoille on tullut jos jonkinmoisia värjääviä hoitoaineita, joilla saa shokkihiukset muutamaksi päiväksi.

Jos jollakin on vinkkejä värjäävistä hoitoaineista, niin alkakaapas laulaa! Haluan kuulla KAIKEN niistä. Kesäfleda, täältä tullaan :)

-Karkki-

*kampaajakäynti blogiyhteistyönä

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Olen koko ikäni vihannut sukkia. Siis kerta kaikkiaan kammoksunut niiden käyttöä niin, että minulle tulee valehtelematta usein ihan huono olo fyysisesti, jos joudun niitä pitämään jaloissani.

Talvella, HC-pakkasilla, pakon edessä, pidän villasukkia. Ja niitäkin vain silloin, kun olen ulkona. Tai vaikkapa mökillä, jossa lattian tasossa vetää.

Mutta puuvillasukat, perussukat. Niitä omistan kolme paria (joista ainakin kaksi kipaletta on aina hukassa). Ne vedän jalkaani silloin, kun menen joskus kylään sellaiseen paikkaan, jossa en kehtaa olla ilmankaan. Tiedättehän? Joissakin tilanteissa sukatta olo tuntuu liian tuttavalliselle.

Moni on vuosien aikaan ihmetellyt ja kauhistellut sukattomuuttani. Eiks sua palele? (ei) Tuut kipeeksi. (en )Eiks sun jalat ala haista kengissä? (ei.kai. en ole itse huomannut, eikä kukaan ei ole ainakaan kehdannut asiasta mainita).

En tiedä, onko F:llä sama sukattomuusgeeni vaiko vain malliopittu käytös, mutta hän tepastelee paljasjalkaisia jalanjälkiäni. Jo vauvana F repi sukat jalastaan, ja nykyisin saan olla joka välissä huomauttelemassa siitä, kuinka jääkalikkavarvas vetelee pitkin ja poikin sukitta. Tuntuu urpolle toistella omien vanhempieni repliikkejä vuosien takaa "sun jalat on ihan kylmät, nyt sukat jalkaan" tai "sairastut pian, kun tuolleen vetelet", kun tiedän varsin hyvin, että en ole ollut sen nuhaisempi tai räkäisempi kuin kukaan muukaan lapsi lähiympäristöstäni. Silti jotenkin sydäntä riistää, kun pieni ihminen tunkee yöllä jäiset koipensa kylkeeni kiinni.

Samoin kun inhoan sukkia, en siedä kenkiä, joissa jalat tuntuvat hautuvan. Ja kun kerran sukitta vedellään, on hiertämättömät kengät kaiken a ja o.

Lempparikenkieni, Conversejen ja Vansejen, valinnassa täytyy aina olla todella tarkka. Jotkut niistä soveltuvat paljaaseen jalkaan todella hyvin, mutta toisista saan julmetut hiertymät. Hirvittävän hyvät paljasjalkakengät ovat myös nämä kuvissa vilahtelevat Crocsin Duet Busy Day -kengät . Ja nämä ovat myös sellaiset popot, että olen uskaltanut jopa F:nkin - jolle sukat vielä kenkiin kuitenkin pakotan - antaa kulkea ilman sukkia.

Ja hei, kun joku blogilahjapostaukseni kommenttiboksissa sanoi, että bloggaajat kehuvat aina saamansa tuotteet ilman, että tuotetta on testattu tositoimissa, täytynee tämmöinen väite - ainakin omalla kohdallani - kumota. Taitaa F:n kengistä nähdä, että niillä on jo viikkoja viipotettu mökillä, reissussa, hoitopaikan puistossa ja kaduilla. Täten olisinkin toivonut, että lasten popoissa olisi ollut yhtä kauniit värikkäät pohjat kuin näissä minun kengissäni. Tuossa valkoisessa kun lika näkyy niin helposti.

Mutta nyt ei enää katsota sukkia tai kenkiä! Katse luistimiin ja kiekkoon. Jaiks! Go Suomi, Go!

-Karkki-

* F: Hattu, PO.P (saatu) // Toppi, Benetton // Farkkushortsit, Zara // Kengät, Crocs (saatu) // Jädemuotti, Tiger
* K: Leopardihaalari, Lindex // Kengät, Crocs, saatu

 

Share

Pages