Ladataan...
Kolmistaan

 

Joinakin vuosina tämä lupausten tekeminen on ollut paljon helpompaa kuin nyt. Johtuu ehkä siitä, että edessäni häämöttää mitä todennäköisemmin vuosi, jolloin elämä muuttuu taas monella tavalla ja useakaan asiaa ei voi ollenkaan vielä ennustaa. F aloittaa esimerkiksi koulun ja kaipa tätä omaakin tulevaisuutta on taas monelta osalta rakennettava.

Silti minä rakastan tätä vuoden vaihtumista. Uutta starttia. Koska vaikka vuoden vaihtuminen on oikeasti vain kalenteritekninen juttu, on silloin mahdollisuus aloittaa monikin asia alusta. Minulle sellainen konkretia oikeasti toimii. Luo pontta ja inspiroi.

Päätin, etten tee varsinaisia lupauksia, koska lupaus kuulostaa tähän väliin liian ankaralle. Varsinkin, kun yritän olla vähän armollisempi itseni suhteen. Mutta sen sijaa teen toiveeni vuodelle 2017.

Liikkuisitko, hyvä nainen? Te blogini vanhat lukijat varmasti nauratte tälle, koska olenhan niin monta (kymmentä) kertaa aloittanut kuntoilun ja lopettanut hetken päästä kuin seinään, mutta nyt olisi melkein pakko alkaa tehdä tälle kropalle jotain. On myönnettävä, etten ole enää nuori tyttö. Vartalo ei pysy matkassa enää itsestään, eikä terveys ole itsestäänselvyys. Tiedän, että edelleenkin ajan löytäminen liikkumiselle on TODELLA suuri haaste, mutta minähän rakastan haasteita. Lenkkien lisäksi (joita pitäisi pidentää ja tihentää) päätin, että otan SALIKORTIN! Huhhuh! Ekan kerran sitten vuoden 2010.

Mitäpä jos vähän konmarittelisit? Vaikka kirjoitinkin syksyllä siitä, miten konmaritus on mielestäni osittain vain onnettomien ihmisten yritys hallita omaa elämäänsä, on myönnettävä, että pieni karsiminen – onnellinen tai onneton – tekee hyvää aina tasaisin väliajoin. Vaatekaappini on tällä hetkellä täysi katastrofi. Tiedän, etten pysty vuosia sitten haaveilemaani minimalistiseen vaatekaappiin vain muutamine vaatteineen – olen tajunnut rakastavani erilaisia, eri tyylisiä ja hassuja vaatteita liikaa – mutta nyt kaapeistani löytyy myös paljon sellaisia vaatteita, joita en käytä oikeasti koskaan. Ne on saatava ulos, jotta lempparit pääsevät paremmin esille. Ja niitä muistaa ylipäätään käyttää!

Muistapa keskittyä olennaiseen! Elämässä on aina asioita, jotka huolestuttavat, surettavat tai ärsyttävät. Mutta jos niille antaa vallan, häviää kaikki se ihana, iloinen ja elämisenarvoinen ympäriltä, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Tämän vuoden tavoite onkin keskittyä vielä enemmän hyvään ja antaa huonolle sen ansaitsema paikka (eli hyvin pieni nurkkapaikka jos sitäkään).

Olethan rehellinen, edelleen? Vuosi 2016 oli todistus – taas kerran – siitä, kuinka omaa sydäntään kuuntelemalla ei voi mennä mönkään. Haluan nähdä, mitä oman itsensä kuunteleminen ja niihin elämän aidosti tärkeimpiin asioihin keskittyminen vielä voikaan saada aikaan. Veikkaanpa, että tällä taktiikalla paljon puhuttu sisäinen rauhakin voisi olla ihan vakio-olotila. 

Mitä lupauksia tai toiveita sinä teet? 

-Karoliina-

Kuvat: Janita Autio // Stailaus: Ida Nyrhinen // Asu:Ivana Helsinki 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Vuoden toiseksi viimeinen päivä alkaa avautua täällä Saksassa aurinkoisena. Voitteko kuvitella! AURINKOISENA!

Tuntuu jotenkin hassulle istua tämän pienen kaupungin, pienen kaupunginosan pienen asunnon keittiössä ja juoda aamukahvia. Jos joku olisi sanonut vuosi sitten, että näin tulen viettämään vuoden 2016 viimeiseen perjantain, olisinko uskonut. No en todella olisi!

Takana on ihan todella hurja vuosi. Niin täynnä elämää mullistavia, maailmankuvaa järkyttäviä ja sydäntä liikuttavia tapahtumia, että menee varmasti vielä kauan edes tajuta tätä kaikkea.

Vuosi on opettanut sen, että joskus on vain pakko hypätä. Joskus on pakko mennä läpi suurimpien pelkojensa ja sen reitin, jonka tietää jo ennen matkaan lähtöä raskaimmaksi ikinä. Vuosi on opettanut, että ihminen kestää hurjan määrän asioita. Paljon enemmän, mitä koskaan uskoisi kestävänsä. Koska kun on pakko, on pakko. Vaikkei aina jaksaisi.

2016 opetti kasvattamaan myös nahkaa taas himpun verran paksummaksi. Käteeni on tatuoitu miltei vuosikymmen sitten teksti Fides – usko, jotta muistaisin Jumalan lisäksi uskoa itseeni (vai onko niillä edes eroa?). Omiin päätöksiini ja omaan sisäiseen ääneeni. Tänä vuonna on pari kertaa täytynyt oikein tietoisesti katsahtaa vasemman ranteeni tekstiä ja muistuttaa itseäni siitä, että vain minä ja ihan läheisimpäni todella tiedämme, mitä elämässäni on tapahtunut ja mitkä seikat ovat vaikuttaneet mihinkin.

Kun hörpin tässä aamukahviani sälekaihdin siivilöidessä auringonsäteet raidalliseksi seinää vasten, ja kun sydämeni on niin täynnä onnea, kiitollisuutta ja iloa, on todettava, että vuoden 2016 suurin opetus lienee se, että elämä on – sittenkin – täynnä hyvyyttä ja onnellisia yllätyksiä. Välillä usko ihmisiin, ihmisyyteen ja elämän kantavaan voimaan on ollut hiuskarvan varassa, mutta tämä vuosi on kaiken rankkuutensakin keskellä tuonut elämääni myös niin paljon onnea, että välillä oikein hämmästelen omaa hyvää oloani ja ympärilläni olevaa rakkautta (toim.huom. eikä vain romanttista rakkautta, vaan kaikkea sitä, mitä perheeltä, ystäviltä ja joskus ihan tuntemattomiltakin saa osakseen. Ja mitä voi myös itse antaa). Olen saanut elämääni takaisin monta sellaista ystävää, joiden kanssa en ole edelliseen seitsemään vuoteen vaihtanut sanaakaan. Olen ollut itse rohkeampi tutustumaan uusiin ihmisiin, luottamaan toisen ihmisen sanaan ja kuulemaan taas kerran sen, mitä sydämeni minulle kertoo. Olen saanut olla äiti. Ja nauttinut jokaisesta (okei, MELKEIN jokaisesta) hetkestä siinä roolissa.

On ollut hyvä olla minä, minun elämässäni. 

Kiitos vuosi 2016. Kiitos siitä, että kasvatit minua enemmän kuin mikään aikaisempi vuosi! Mutta sovitaanko, että ensi vuosi olisi vähän seesteisempi?

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Lueskelin äsken viime vuonna tähän samaan aikaan kirjoitettuja postauksiani ja tuli kurja, mutta samalla myös ihan hirveän helpottunut olo. En tiedä, huomasitteko te silloin ahdistukseni, mutta virkkeen pätkät  ”vuosi 2015 tuntunut puolestaan juosseen ohitseni niin, etten ole oikein itse ehtinyt edes mukaan”, ”istu--n tismalleen samassa paikassa kuin vuosikin sitten” tai ”yritän pysyä vielä enemmän rehellisenä itselleni ja teille”  kielivät ainakin näin omaan korvaani – varsinkin jälkikäteen – jostain sellaisesta olotilasta, johon ei halua palata enää koskaan.

Viime vuonna tekemäni uuden vuoden lupaukset olivat kuitenkin fiksuimpia, mitä ehkä koskaan uutena vuotena olen tehnyt. En luvannut hommata fitness-vartaloa, olla karkkilakossa tai muutakaan pinnalista ja (minulle) älytöntä, vaan selvästi koko lista oli valmisteltu – kuten viime vuoden lpostauksen otsikkokin sanoi – teemalla Paremman vuoden lupaukset.

Mutta vaikka lupaukset olivat fiksuja, kuinka niiden toteutuksen laita oli:

1. Lupaus: "Pidän itsestäni huolta. Kaikin tavoin." TOTEUTUNUT / EI TOTEUTUNUT. Olen monella tavalla opetellut tänä vuonna kuuntelemaan itseäni. Omaa sisäistä ääntäni ja sitä todellista minää, joka on ollut varmasti monessakin käänteessä viime vuosina piilossa. Olen hemmotellut itseäni sillä, että olen voinut kuunnella sydäntäni ja tehdä asioita oman omatuntoni mukaan, mutta varsinkin fyysisesti olen laiminlyönyt itseäni. Olen tehnyt liikaa töitä, nukkunut aivan liian vähän ja liikkunut hävettävän vähän. Varsinkin tämä loppuvuoden sairastelukierre on todistanut sen, että nyt vihdoin olisi aika alkaa huoltaa itseään, koska terveys ei todellakaan ole itsestäänselvä asia. 

2. Lupaus: "Teen blogiin vain sellaista sisältöä, josta olen ylpeä." TOTEUTUNUT / EI TOTEUTUNUT.  Vaikka syyllisyys turhan nopeasti tehdyistä postauksista ja liian pitkistä kommentointitauoista painaakin edelleen välillä mieltä, täytyy sanoa, että tänä vuonna on ollut erityisen ihana blogata. Ja toivon, että se into välittyy myös teille lukijoille.

3. Lupaus: "Muistan JOKA PÄIVÄ nauttia siitä, että F on elämässäni."TOTEUTUNUT / EI TOTEUTUNUT.  Kyllä vaan! Tämä on todella toteutunut. 

4. Lupaus: "Yritän olla potematta huonoa omatuntoa. Huonoa omatuntoa pyykkipinoista, liian pitkistä työpäivistä ja siitä, ettei aina ehdi nähdä ystäviä." TOTEUTUNUT / EI TOTEUTUNUT. Vaikka en edelleenkään - luonnetta kun ei voi muuttaa - ole päässyt syyllisyydestä kokonaan eroon, on tämä vuosi opettanut armoa. Kun vapaa-aikaa on ollut vähemmän kuin ennen, töitä enemmän ja matkat tämän kaiken päälle, on ollut pakko myöntää, että kaikeen ei vain ehdi. Välillä olen ollut ihan surkea ystävä. Unohtanut soittaa tai missannut kemut. Välillä meillä on syöty (ainakin puoli)eineksiä ja kodinkin on siivonnut loppuvuodesta useammin ulkopuolinen siivoaja kuin minä itse.

5.Lupaus: "Nauran! Kauhea sanoa, mutta viime vuonna nauru, se vatsan pohjasta kumpuava rötkötysnauru, oli vähemmässä kuin koskaan ennen."  TOTEUTUNUT / EI TOTEUTUNUT.  Kyllä, kyllä ja kyllä! Vaikka tänä vuonna olen itkenytkin varmasti enemmän kuin koskaan - ilosta, surusta, raivosta, pelosta, hämmennyksestä, ikävästä, rakkaudesta - olen myös nauranut enemmän kuin vuosiin. Niin, että silmistä on tullut vesi. Niin että vatsalihakset ovat olleet kipeinä seuraavana päivänä ja suupieliä on ihan pakottanut. 

Kuinkas teillä kävi lupausten kanssa? Jos minä tein lupaukseni parempaa vuotta odotellen, taisi saldoni jäädä plussan puolelle. 

-Karoliina-

Kuvat: Janita Autio // Stailaus: Ida Nyrhinen // Asu: Ivana Helsinki 

Share

Pages