Ladataan...
Kolmistaan

Kyllä on mennyt energia viime aikoina aivan johonkin muuhun kuin vaateasioihin. Itse olen laahustanut kulahteneissa farkuissa varmaan kaksi kuukautta putkeen ja F:nkin huomasin kasvaneen ulos puolesta vaatekaappinsa sisällöstä niin, että hihat ja lahkeet ovat kivunneet aivan liian ylös.

Muuttopäivä olisi ollut varmasti hyvä hetki inventoida samalla myös vaatekaappi, mutta koska siinä oli aika monta muutakin puuhaa, tyydyin vaan tunkemaan kaikki vanhat kamat uusiin vaatekaappeihin. Pitänee tehdä ison käden raivausoperaatio meidän molempien kaappeihin heti, kun tähdellisemmät asiat on saatu hoidettua.

Pääsiäislomalla sentään yhtenä päivänä vähän panostin asuun, kun kävin katsomassa Uuden mantereen keikan Jyväskylässä. Ja taas se vaan tuli huomattua - yksinkertainen asu on vaan se mun juttu. Iänikuiset nahkashortsit (vuodelta 2012?) ja tavallinen harmaa t-paita ovat ehkä maailman tylsin yhdistelmä, mutta silti jotenkin niin mua. Miksi ihmeessä sitä tulee osteltua kaapit pullolleen joitain ripellyksiä ja värikkäitä kokeiluja, kun lopulta - ihan aina - paras valinta on se perusvaate, jossa olo on kotoisa?

Mun Hyvän mielen vaatekaappi ja KonMari-henki ovat olleet kateessa. Pitäisi löytää sellainen seesteisyys takaisin, koska kevätauringon pilkistellessä olisi ihana vetäistä niskaan muutakin kuin nyöhjääntynyttä ja nukkaista. En haluaisi heittää vaatteita kuitenkaan menemään, mutta kirppiskuvien otto nettiin tuntuu liian työläälle. Olisiko siellä ruudun takana innostuneita osallistujia, jos pitäisin vaikkapa joku päivä kotikirppiksen omista ylijäämävaatteistani?

-Karoliina-

SHORTSIT, Monki // T-PAITA, Gina Trickot // KENGÄT, Dr.Martens // KORVIKSET, siskolta lainassa

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Mä olen koko tämän eroprosessin aikana huomannut, että on paljon luontevampaa olla avoin perheasioista ydinperhe-elon kuin eroperhe-elämän aikana. En tiedä, johtuuko se vain siitä, että tämä nykyinen tilanne on minulle niin hirveän uusi, vai siitä, että kirjoittaessa erosta julistautuu helposti joksikin tietynlaiseksi tyypiksi. Tajuatteko, mitä haen takaa? Parisuhteellisena sitä voi olla vaikka millainen, mutta eronneena sitä leimaantuu (ainakin minun päässäni) ERONNEEKSI. Ja silloin jos koskaan tulee tunne, että niitä ei julkisia asioita on vähemmän.

Olen kuitenkin päättänyt, että heitän oman stereotypiani ja ennakkoluuloni roskiin, ja pyrin olemaan jatkossa omista asioistani yhtä avoin kuin ennenkin. Se, mitä kerron F:stä tämän eron ja uuden tilanteen kohdalla, on kuitenkin toinen juttu.

Suhtautuipa lapsi vanhempiensa eroon kuinka ”hyvin” tahansa, ei käy kieltäminen, etteikö kyseessä olisi sellainen elämän kriisi, joka jättää jälkensä jokaiseen. Koko elämäksi! Kun kolmekymppinen ystäväni alkoi pari viikkoa sitten kertoa vanhempiensa 25 vuotta sitten tapahtuneesta erosta, hän alkoi kyynelehtiä. Tai kun toinen tuttavani kertoi omien vanhempiensa erosta, hän syttyi eloon ja kertoili, kuinka käänteentekevä – hyvällä tavalla – tuo erohetki oli koko heidän elämässään. Olipa ero lapsen tulevaisuuden kannalta negatiivinen tai positiivinen juttu, on se silti niin iso asia, etteikö siitä edes hetkellistä – yksityistä - kriisiä tulisi.

Olen koko bloggaajahistoriani ajan pohtinut viikoittain, millaisten lapsen asioiden esiintuonti on suotavaa ja mikä taas ei. Olen ajatellut, ettei niiden kuvien julkaisu, joiden ottamisesta F on nauttinut, ole kauheaa. Mutta esimerkiksi liian tarkkojen luonnekuvausten tai jopa pitkien virkesitaattien julkaiseminen menee jo sen rajan yli, joka ei ole minusta enää suotavaa.

Olen seurannut myös pitkän aikaa jo nettiä ja lapsia siellä eron aikana. Enkä tarkoita nyt vain eronneita bloggaajia tai mediapersoonia, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Vaikka ymmärrän, ettei netiketti ole kaikille sama, olen silti kummissani siitä, kuinka avoimesti lapset otetaan somessa eroasiapyörteisiin. Moni vanhempi julkaisee lapsensa kipeitäkin tunnereaktiot muiden luettavaksi tai pui lapsen toiseen vanhempaan liittyviä asioita avoimesti eri somekanavissa. Minusta kaikki tuo on aika kauheaa. Mitä sitten, kun kymmenen vuoden päästä lapsi etsii netin pyörteistä tiedot siitä, mitä vanhempi on sinne ehkä omassakin tunnekuohussaan liian pikaisesti kirjoitellut? Ja kuinka surullista, jos lapsen yksityisestä asiasta tulee somekanavan ”viihdeuutinen”.

Moni teistä – aivan ymmärrettävästi ja kauniisti – kyseli, miten F suhtautui eroon. Mitä hän on sanonut, kommentoinut ja kuinka reagoinut. Nyt minun täytyy tuottaa teille kuitenkin pettymys. Vaikka meidän arki, asumisjärjestelyt ja minun tunteeni tulevatkin ihan varmasti päivien, viikkojen ja kuukausien aikana teille tutuiksi, päätin, että F:n oman yksityisyyden kannalta en totea hänen tuntemuksistaan muuta kuin ”tässäkin asiassa hän on ällistyttävän ihana, urhea ja älykäs tyttö”.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Meidän uusi koti:

  1. Vuokra-asunto lähellä sporakiskoja.
  2. 51,5 neliötä hissikorkeudessa.
  3. F:llä on oma huone, minä nukun olohuoneessa sohvaksi naamioidussa sängyssä.
  4. Kylpyhuone on kauniimpi kuin missään aikaisemmassa asunnossani.
  5. Tullaan sisustamaan hyvin eri tavalla kuin mikään aikaisempi kotini.
  6. Oli täysin remontoitu, kun muutimme sisään.
  7. On sisustukseltaan vielä aivan keskeneräinen ja verhoton.
  8. Vaatehuoneensa ansioisa toimii aika näppärästi.
  9. Asunnon lukko jumittaa jatkuvasti ja pelkään jo nyt sitä hetkeä, kun F:n pitää alkaa itse liikkumaan avaimen kanssa ulos ja sisään.
  10. Pähkinäpuun värinen laminaatti ei töki niin paljon kuin aluksi luulin.

-Karoliina-

Share

Pages