Ladataan...
Kolmistaan

Mä tykkään mun luonnollisesta hiustenväristä. Noin niin kuin pääpiirteittäin. Mutta koska pieni värikäsittely tekee ainakin mun liukkaista hiuksista helpommin käsiteltävät ja jonkinlainen vaaleampi kesätukka houkuttelee aina vähän tässä kesän korvilla, päätin taas, että letille olisi tehtävä jotain. Ja sen jotain saisi tietysti tehdä - taas kerran - QHairin Maria H.

Jostain syystä mulla on sellaiset hiukset, että ne alkavat aina taittaa luonnolistaan vähän punaiseen (jopa keltaiseen) päin, kuten noissa ennen-kuvissa varmaan näette. Se nyppii mua aika paljon, koska mun mielestä mulle ei käy sitten yhtään lämpimät sävyt. Niinpä viime viikon kampaajakäsittely keskitettiinkin keltaisuuden poistamiseen ja siihen, että kesän muka auringossa raidoittuneet hiukset olisivat kyllä entistä vaaleammat, mutta kuitenkin kylmäsävyisen vaaleat.

Aika kauan Maria sai kyllä töitä mun todella tummien ja toisaalta keltaisten latvojen kanssa tehdä, mutta niinpä vain lopulta saatiin juuri sellainen tukka, jonka halusinkin : Ei yhtään keltainen, selvästi vaaleampi, mutta kuitenkin niin luonnollinen, ettei kukaan ulkopuolinen varmasti aivan heti älyäisi katsoa värjätyksiä.

Kenelle muulle iskee AINA kesää kohti himo surffitukkaan, joka olisi ikään kuin vahingossa palanut auringossa?

-Karoliina-

*hiukset tehty yhteistyössä Kolmistaan-blogin ja Maria H.:n kanssa 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kun kirjoittaa julkista blogia omasta elämästään, tulevat myös ne ei niin julkiseksi toivotut asiat väkisinkin monen nähtäväksi ja ruodittavaksi. Se on hinta, mikä pitää maksaa... Vai pitääkö? Mitä jos yrittäisi itse toimia toisin. Jopa esittää sen toiveen muille, teille lukijoille.

Minun ja Eskon elämä ja blogi olivat joskus yhteiset, mutta eivätpä ole enää. Me molemmat olemme jatkaneet omia elämiämme ja kirjoituksiamme tahoillamme, yhteistä meillä on enää historia ja tietysti se kaikkein tärkein, eli lapsi.

Olisi ollut teennäistä jatkaa omia blogeja ilman ainuttakaan eroaiheista tekstiä, mutta samalla kun niitä on tehty, on monesti tullut mieleen, ettei kuitenkaan olisi pitänyt tehdä niin. Se on ollut dilemma, jonka kanssa me molemmat olemme kamppaillut viimeisten kuukausien aikana.

Päätimme nyt, yhdessä, että emme kirjoita omissa blogeissamme erosta enää mitään. Se on nyt aihe, joka on ruodittu varmasti sen verran kun siihen on ollut tarvetta. Nyt aiheeksi saa kelvata tämä hetki ja tuleva.

Ja jos saamme esittää, toivomme, että nyt myös teidän lukijoiden tasolla asia jätetään taakse. Erityisesti vihapuhe ja se vastakkainasettelu, joka aika yllättäenkin joihinkin postauksiin on tullut. Emme usko, että kukaan sitäpaitsi jaksaisi loputtomasti pyöriä blogissa, josta huokuisi huono henki.

Meidän blogit eivät ole toistensa vastakohtia. Ne eivät kilpaile, saati ole koko ajan - ainakan meidän silmissämme - jotenkin vertailtavissa keskenään. Ne ovat omat erilliset yksikkönsä ilman erityisiä kytköksiä toisiinsa. Samoin kuin mekin.

Jatketaan kesää ja blogeja hyvässä hengessä!

-K&E-

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kolmistaan

 

Mä mokasin viime viikolla todella pahasti. Mun hyvä ystävä on menossa syksyllä naimisiin. Ystävä, joka on seissyt mun vierellä konkreettisesti ja henkisesti vaikka sun missä tuulissa. Ystävä, joka on ruokkinut, naurattanut ja rampannut asuntonäytöissä henkisenä tukena.

Ja sitten mä mokasin. Unohdin, että meidän piti viime sunnuntaina mennä katsomaan heidän tulevaa hääpaikkaansa koristeluja silmällä pitäen, mutta olinkin jo epähuomiossa buukannut reissun Keski-Suomeen. Ai nolottiko? Nolotti! Oli ihan kauheaa olla se, joka söi sanansa. Ei tehnyt, kuten oli puhunut.

Vaikka mulle toki kirjallisuutta opiskelleena sanoilla on merkitystä varmasti vähän enemmän kuin keskivertoihmiselle, olen kyllä luonteeltani käytännön ihminen. Ei mulle riitä kauniit puheet, haluan tekoja. Ruusukimpun sijaan toivon, että minulle rakas ihminen vie ennemmin roskat tai kokkaa hyvää ruokaa. Best friend -viestien sijaan haluan, että kaverilla on aikaa nähdä. Perheestä kertovien Instagram-tekstien tai Family-seinätarrojen sijaan odotan, että perhe auttaa muutossa, halaa tai valmistaa yhdessä mökillä illallisen.

Teot kertovat ihmisestä enemmän kuin mikään muu. Jokainen meistä voi puhua ja kirjoittaa mitä tahansa, hyvää tai huonoa, mutta oikea ihmisyys punnitaan minusta teoissa. Joskus oikein harmittaa se, että olen niin yksioikoinen. Vaikka tiedän, ettei maailma ole niin konkreettinen kuin minun pääkoppani, en edelleenkään tähän 31 vuoteen ole tottunut vielä siihen, että toisille ihmisille sanat ja teot eivät ole suorassa suhteessa.

Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että kalenteria kannattaa päivittää tuplabuukkausten estämiseksi. Niin ja sen, että mokat pitää korjata. Tänään mitattiin hääsali ja suunniteltiin pompomeja.

-Karoliina-

*Kuva otettu Huawei P8:lla

 

Share
Ladataan...

Pages