Ladataan...
Kolmistaan

 

Torstai. Flunssa edes jokseenkin selätetty. Samoin  osa stressistä. En tiedä, mikä ihme minuun aina kipeänä iskee, mutta silloin kun en voi/jaksa painaa hommia yhtä lujaa kuin yleensä, alan stressata siitä, kuinka paljon tehtäviä asioita on tekemättä. Siinä sitä makailee sängyllä, katsoo kattoa ja kerää ahdistusta. Toiminta, se tosiaan taitaa olla mun juttu.Tänään olimme F:n kanssa Shrek-musikaalin ensi-illassa. F oli intoillut Shrekistä jo  siitä lähtien, kun mainokset siitä tulivat katukuvaan viime keväänä. Lopulta kävikin sellainen onnenpotku (tai sanotaanko, että sellainen onnenpotku järjestettiin meille), että pääsimme katsomaan musikaalia ihan ensimmäisten joukossa. Oli ihanaa! Suosittelen todella. Kerrankin sellainen kulttuurielämys, joka sopii niin lapselle kuin aikuisellekin, eikä kumpikaan joudu tekemään kompromissia.Viikonloppuna meillä on F:n kanssa edessä aika tavallista menoa. Huomenn pidetään varmasti leffailta kaksistaan sitä vaativin herkuin. Ja muuten meillä taitaa rampatakin iso porukka ystäviä ja niiden lapsia kylässä. Päätin pitää F:n ja minun vaatteista pienen kotikirppiksen, ja nyt niiden satoa myydään kavereiden koteihin.Niin ja hei. Keskiviikkona julkistettiin The Blog Awards Finland  2016 -kisan ehdokkaat. Kolmistaan on yksi perhekategorian kolmesta ehdokkaasta, joten jos tuntuu sille, käykää ihmeessä äänestämässä blogi täällä. Äänestäneiden kesken arvotaan vaikka sun mitä ja äänestysaikaa on 27.9 asti, eli ei kovin pitkään. -Karoliina- P.S. Uusi Kolmistaan-osoitehan  1.9, eli ensi viikon torstaista lähtien on http://www.lily.fi/blogit/kolmistaan   

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Olen viime aikoina pistänyt merkille, että F on nyt siinä iässä, missä perheiden väliset erot lastenkasvatusasioissa alkavat korostua. Se, missä joissakin perheissä eskarilainen kulkee jo pieniä matkoja liikenteessä yksin, toisissa perheissä lapsi ei voi edes kulkea portaita kerrostalokodin rappukäytävässä ilman vanhemman läsnäoloa. Tai kun omien lelujen raivaaminen lelukoppaan tekee toiselle 6-vuotiaalle tiukkaa, voi toinen jo siivota lattiasta kattoon oman huoneensa. Imuroida ja pyyhkiä pölyt.

Olisikin kiva kuulla, noin niin kuin omaa ajatusmaailmaansa virkistääkseni, millaisia velvollisuuksia ja vastuualueita teidän eskareillanne on tai on ollut!

-Karoliina-

paita, Uhana Design // leggarit, Lumoan* // kumisaappaat, Crocs 

*saatu

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Tämä päivä on ollut kyllä vähän alavireinen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Viikonloppu Itävallan Grazissa oli niin ihana, että  vieläkin hymyilyttää, kun katselee reissukuvia. Jo matkan alku alkoi postiviivissa tunnelmissa, kun viereeni ensimmäisessa lentokoneessa istui puolalainen liikemies, jonka suuri intohimo oli Suomen historia ja Mika Waltarin kirjat. Kun aloin sitten, kirjallisuus- ja historiakeskustelun lomassa pohdiskella ääneen, kuinka ehdin tuntemattomalla Münchenin kentällä oikealle lähtöportille, herrasmies päätti saattaa minut ja kassini oikeaan kohteeseen. Ekana nolotti - suomalainen feministi kun olen - että tuntematon mies kantaa matkatavarani, mutta jos totta puhutaan, vaikka kasseista olisin selvinnytkin, oli saattaminen gatelle aikamoinen pelastusrengas. Olisi voinut nimittäin olla, että meikäläinen olisi voinut olla aikalailla pihalla siitä faktasta, kun olisin lentokentällä tajunnut, että oikeille lähtöporteille piti Münchenissä matkustaa lentokentän sisäisellä junalla. Ja siinä pikavaihdossa kun ei ollut aikaa mokille. Onneksi nyt tiedän ainakin jatkossa taas yhden lentokentän ja sen toimintatavat etukäteen.

Perillä Itävallassa oli vielä täysi kesä. Vaikkei rannalle tällä kertaa ehdittykään, uikkareiden sijaan kaikki kesävaatteet tulivat käyttöön, enkä muita kenkiäkään käyttänyt kuin sandaaleita. Kaupunki oli myös kauniimpi kuin osasin kuvitella. Varsinkin keskusta oli täynnä ihania pieniä katuja ja vanhoja koristeellisia rakennuksia.

Ruoka oli superhyvää ja ihmiset, ne vasta mukavia olivatkin. Voi tietysti olla, että tutustuin vaan jollain kummalla ilveellä kaupungin mukavimpaan porukkaan, mutta kyllä se henki, joka ihan kadulla ohi kävelleistäkin ihmisistä heijastui, oli hyvä. Se, että tuntemattomat omanikäiseni naiset hymyilivät iloisesti sporassa tai kahviloissa teki eniten vaikutuksen. Siihen harvoin törmää Suomessa.

Viikonloppu pitikin sisällään oikeastaan vain sellaista rentoa oleskelua. Kahviloita, päämäärättömästi tehtyjä kävelykierroksia, naurua, uusiin ihmisiin tutustumista, hellehikoilua, jäätelöä, liian myöhään valvomista ja oloa siitä, kuin olisi ollut paljon kauempanakin arjesta, paljon pidempään kuin vain kolme yötä.

Jottei olo olisi mennyt liian leijuvaksi, iski minulle sunnuntai-iltana sitten kuitenkin kuume. Niinpä matka maanantaina kotiin oli vähän tukala. Ensimmäisessä lentokoneessa Burana laski kuumeen niin, että lentokonepenkki ja hikinen iho tekivät mukavan kombon. Toisessa koneessa kuume alkoi taas nousta ja korvat lauloivat hoosianna rään ja ilmanpainevaihteluiden kanssa.

Tässä kun on tullut makoiltua päivä kotona purkamattomien kassien, kurjan fyysisen olon ja pienoisen reissun jälkeisen haikeuden kourissa, oli ihana saada F kotiin. Kyllä tämä tästä: Avataan Itävallan tuliaiset, skypetetään pari yhteistä puhelua, luetaan iltasatu ja juodaan iltateet.

Niin ja tapetaan tämä tauti nenäkannulla ja inkiväärillä. Fiilistellään jo etukäteen torstain Shrek-musikaalin ensi-iltaa ja suunnitellaan tyttöjen yhteistä reissua maalle ja mummolan rapujuhliin.

Koska. Kyllähän tämä tästä. Se ihanien päivien kääntöpuoli kun tuppaa olemaan, ettei flunssa, nenäsumute ja kaurapuurolounas (koska muuta ei ollut kaapissa) heti tunnu sille kaikkein parhaalle tavalle viettää elämää.

-Karoliina-

Share

Pages