Ladataan...
Kolmistaan

"Se tulee olemaan sitten aikamoinen postaus", sanoi kaverini, imaisi pirtelön pillistä ja viittasi siihen, kuinka kertoisin F:n ja minun muutosta A:n kotiin Tampereelle. 

Niin tästä pitikin tulla. Listaisin useamman illan perusteluja kuin jotakin hakemusta varten ja kirjoittelin, kuinka muutto olisi hyvä tehdä ennen lapsen kouluikää, kuinka tukiverkko olisi lähellä, miten voisin nyt työskennellä kotona ja niin edelleen ja niin edelleen. Lopulta deletoin kaikki. (Ilmeisesti uusi postaustyylini, kun on tullut viime kuukausina tuhottua postaus jos toinenkin.)

Aloin miettiä, kenelle niitä perusteluja oikeasti kirjoittaisin? Itselleni, perheelleni, ystävilleni? En, en ja en. Meidän ja heidän kanssa asiat on käyty läpi ja punnittu jo satoja kertoja. Syyt ja seuraukset. Mahdollisuudet, ilot ja onni. Muutot, muuttolaatikot ja muutokset. 

Joten päädyn nyt sanomaan tähän väliin vain: "Moro Tampere!". Täällä sitä on useampi viikko jo asusteltu. Purettu tavaroita kaappeihin, tehty remonttisuunnitelmia, tallustettu uutta eskaripolkua, kauhottu entuudestaan tuntemattoman uimahallin vettä ja vaihdettu uusi puhelinnumero jos toinenkin. Totuteltu ruuhkattomaan ruuhka-aikaan, mustamakkaraan, morotteluun, littaan, rotvalliin ja pipaan. 

Voisi ajatella, että elämä muuttui nyt yhdellä kertaa. Mutta jos totta puhutaan, ei se muuttunut paria käytännön asiaa lukuunottamatta juuri mitenkään. Nyt on vain enemmän huoneita, sänky jonne mahtuu kaksimetrisen jalat ja kauppahalli, jonne tallustaa nopeammin. Yllättävää kyllä; Tampereellakin on arki, makaronilaatiikko ja työpäivät. Sitä tavallista, kaiken perustaa. 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Book Beat

F kyseli yhtenä päivänä, mikä kännykkäsovellus minä olisin. Ennen kuin vastasin omani, pyysin tyttöä kertomaan, oman näkemyksensä aiheesta. Minä olisin kuulemma WhatsApp ja Book Beat. Aivan kuten hänkin. Aika tarkkanäköiset havainnot, etten sanoisi.

Minulla on ollut Book Beat -äppi puhelimeni etusivulla loppukesästä asti, jolloin tutustuin tähän ”kirjojen Spotify`hin” blogikampanjan kautta. Ja tiedättekös: Tuon hetken jälkeen ei ole ollut varmasti päiväkään, etteikö meillä olisi avattu Book Beatia. Niin luonnollinen osa arkeamme siitä tuli.

Book Beat on – kuten sanottua – kirjojen Spottari. Se on kännykkäsovellus, jonka avaamalla niin aikuinen kuin lapsikin pääsee käsiksi virtuaalista kirjahyllyä. Book Beatiin päivittyy uutuuskirjat ihailtavaa tahtia, mutta niiden lisäksi joukkoon mahtuu niin klassikkoromaaneja, runoja, elämäkertoja kuin hyvinvointi- ja tietokirjojakin.

Olen lukenut muutaman kirjan Book Beatin ruudulta ihan tekstikirjana, mutta suurin kulutus F:llä ja minulla on äänikirjoihin. F:n iltarutiini – yhtä varma kuin iltapala ja hampaidenpesu – on kuunnella ”Suprua”, eli Paula Norosen Supermarsu -kirjasarjaa. (Joihin toivoisimme muuten hartaasti Book Beatin lisäosia, koska noiden kolmen kirjan veivaaminen on tehnyt jo sen, että taidamme koko sakki osata kohta kaikki vuorosanat ulkoa).

Itse rakastan äänikirjojen siitä syystä, että niitä kuuntelemalla moni tylsäkin homma saa lisäpontta. Eikä lukeminen vie varsinaisesti aikaa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla -diili. Eniten taidan kuunnella äänikirjoja siivotessani. Isken vain kuulokkeet päähän ja annan mennä. Ja hupsista vaan: Siivous tapahtuu kuin itsestään, sanat soljuvat korvissa sen sijaa, että miettisin ”tässä sitä siivotaan, tässä sitä siivotaan”.

Tämän hetkiset – jo kuunnellut, kesken olevat tai tulevaisuuden lukulistalla olevat – suosikki ovat:

  • Martina Haagin Olin niin varma meistä. Ihmissuhde draama Petrasta ja Andersista, joiden suhde pääty 15 vuoden jälkeen eroon. Kaunista, koskettavaa ja aitoa tekstiä ruotsalaiselta näyttelijä-kolumnisti-kirjailija Haagilta, jonka omakin liitto päättyi eroon vuonna 2014.
  • Tuula-Liina Variksen novellikokoelma Että tuntisin eläväni. Kirja rakkaudesta ja rakkaudenkaipuusta eri ajoissa ja erilaisissa historiallisissa konteksteissa.
  • Mari Mannisen Yhden lapsen kansa. Asuessaan Kiinassa toimittaja Mari Manninen tutki, kuinka yhden lapsen politiikka vaikuttaa kiinalaisperheiden elämään. Kirjassa kerrotaan kuudentoista perheen tarina. Teos voitti Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2016. 
  • Paul Kalanithin (käännös Ilkka Rekiaro) Henkäys on ilmaa vain. Koskettava ja ennen kaikkea herättelevä kirja elämästä, kuolemasta ja elämän arvostamisesta. Teoksen kirjoittaja – 36-vuotias neurokirugi Paul – kuoli keuhkosyöpään kirjoittaessaan kirjaa, mutta hänen vaimonsa viimeisteli teoksen loppuun. Kirjaa on myyty Yhdysvalloissa miljoona kappaletta.

Jos ja kun Book Beat alkoi kiinnostaa, rekisteröidy Book Beatin käyttäjäksi tämän linkin kautta, käytä koodia kolmistaan ja kokeile Book Beatia 30 päivää ilmaiseksi normaalin 14 vuorokauden testijakson sijaan. Tarjous on voimassa uusille asiakkaille 30.9.2017 asti.

Ihania luku- ja kuunteluhetkiä!

-Karoliina- 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

Takana vaaleiden hiusten kanssa elettyä elämää puolisen vuotta. Arvatkaa, onko ollut ikävä tummia hiuksia. On ja ei. Välillä kaipaan sitä, kun tumma tukka tuo kasvoille väriä luonnostaan. Kuten jo talvella kirjoitin, tuntuu sille, että vaaleiden hiusten kanssa saa suti aurinkopuuteria vähän joka välissä, ja silti olo on välillä kalpea.

Samoin minulla on ikävä joitakin vaatteiden värejä. Esimerkiksi kun suunnittelimme luotto-ompelijallani Atelje Iinan Iinan kanssa asua kesän juhliin, oli ihan varma, että haluaisin hopeisin mekon. Kun iskimme hopeakankaan kasvojani vasten, molemmilta pääsi yhteen ääneen ”ei”. Väri, joka ennen sopi minulle hyvin, näytti nyt vaaleiden hiusten parina ihan kauhealle.

Mutta on tämä blondina olo ollut myös aika mukavaa. Ainakin viidestä syystä.

BLONDATUILLA ON HAUSKAA, KOSKA:

  1. Letit ja kaikki kieputuskampaukset näkyvät hiuksissa niin paljon paremmin kuin tummassa tukassa, joissa ne usein muistuttivat ainakin omassa päässäni vain myttykasaa.
  2. Käsitellyssä hiuksessa kiharat ja raudalla tehdyt laineet säilyvät niiiiiiin paljon kauemmin. Minulla on aina ollut todella liukkaat hiukset ja se on tarkoittanut sitä, että kiharat ovat säilyneet hiuksissani maksimissaan muutaman tunnin. Vaikka niissä olisi ollut kuinka paljon käsittelyaineita tahansa. Blondattu tukka on aivan eri maata. Kiharat säilyvät minulla vaikka neljä päivää putkeen! Aivan käsittämätöntä. Ja helppoa!
  3. Hiuksia tarvitsee pestä vain muutaman kerran viikossa, koska vaalennus on kuivattanut tukkaa hyvällä tavalla niin, ettei se vaadi koko ajan vesipesua. Siskoni sanoikin minulle, että olen maailman kaikkauden ainoa ihminen, joka on innoissaan siitä, että hiusten kunto on huonompi kuin aikaisemmin.
  4. Mustat vaatteet sopivat paremmin, kun hiukset eivät katoa tumman paidan selkään.
  5. En tiedä, voiko tätä kutsua vielä vaaleiden hiusten plussapuoleksi, mutta ainakin tämä on pienimuotoinen toiveeni niiden suhteen. Luulisin, että rusketus näyttää vaaleita hiuksia vasten nopeammin kuin aivan tumman tukan parina.

-Karoliina-

Mekko, STAY (Carlings)

Share

Pages