Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Tampereen Työväen Teatteri

Minun on tullut viimeisen kuukauden aikana käytyä teatterissa enemmän kuin vuosiin. Ehkä koskaan. On ollut ihana sukeltaa erilaisten esitysten, tarinoiden ja mielialojen maailmaan. Istua teatterin penkkiin ja vaan nauttia siitä, mitä eteen tulee.

Kävin viime viikolla A:n kanssa katsomassa Jykevä on rakkaus, Agents -musiikkikomedian TTT:llä. Musikaali perustuu Seppo Saraspään romaaniin Ansiosidonnainen ja sen tarinaa rytmittää erilaiset kotimaiset iskelmähitit aina Agentsista Baddingiin ja Topi Sorsakoskeen.

Menin teatteriin sillä asenteella, että aion nauttia. Ja minä todella nautin! Vaikka itse näytelmän juoni ei ollutkaan mitenkään kovin yllätyksellinen, ei se ainakaan haitannut katselukokemustani. Oli ihana viihtyä! Kuunnella päähän soimaan jääviä musiikkiesityksiä, nauraa aidosti hauskoille jutuille ja tempautua hyvän mielen mukaan.

Jykevä on rakkaus kertoo Askosta, työttömästä raksaäijästä, jonka elämä ajautuu oudoille poluille rakkauden (ja kostean baari-illan) myötä. Vai toisinpäin? Lapin karut maisemat, Teboil ja Askon ystävät – Jatkoroikka ja Killeri – pitävät huolen siitä, ettei elämä käy tylsäksi edes 40-vuotissyntymäpäivien korvilla.

Vaikka esimerkiksi Jatkoroikkaa esittävän Jari Aholan roolisuoritus ja aivan loistava lauluääni ovatkin musikaalin parhaimmistoa, olen ihan hirmuisen iloinen siitä, miten hauskoja ja tärkeitä rooleja naisille oli tässä – helposti kovin äijäilylle kuulostavassa – näytelmässä annettu. Jykevä on rakkaus -musiikkinäytelmässä kun moni entuudestaan miesartistin esittämä hitti olikin laitettu naisen laulettavaksi. Niin ja koko näytelmän hulvattomin hahmo oli ehdottomasti Teboilin omistaja (Suvi-Sini Peltola), jonka roolisuoritus oli aivan uskomaton. 

Minusta Jykevä on rakkaus sopii talvi-iltojen viihtymiseen, pikkujouluihin, elämän ilon lisäämiseen. Se on hauska, lämmin ja täynnä energiaa. Mitä muuta sitä pimeimpään vuodenaikaan edes tarvitsisi? 

-Karoliina-

*Viimeinen kuva TTT:n kuvapankista 
 

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kirjoittelin pari viikkoa sitten siitä, kuinka fitness-buumi on tappanut liikunnaniloani. Ja siitä, miten yritän nyt PT:n avulla taistella liikuntaällötystä vastaan.

Valitsin omaksi personal trainerikseni Mikko Korpeisen Fitfarmilta*. Halusin saada sellaisen tyypin johdattamaan minut liikunnan saloihin, joka ymmärtäisi ensinnäkin sen, että minulla ei ole mahdollisuutta (eikä kiinnostusta) uhrata liikunnalle koko elämääni. Halusin, että personal trainer tietäisi alusta asti, etten minä tähtää fitness-lavoille tai laihempaan ulkomuotoon, vaan ennen kaikkea haluaisin saada liikunnasta elämäntavan. PT voisi kyllä antaa vinkkejä ruuan suhteen, mutta mihinkään askeettisuuteen tai selkeisiin kieltoihin minusta ei olisi.

Mikko on itse kolmen lapsen isä, joka tietää, miltä tuntuu tehdä töitä, elää ruuhkavuosia, kuskata lapsia harrastuksia ja samalla vielä itse treenata aktiivisesti siinä kyljessä. Hänellä ei ole siis epärealistinen kuva siitä, mitä arki lapsiperheessä vaatii. Mutta toisaalta hän myös tietää, jos yritän selittää tekosyitä ja luistaa treeneistä. Hän jos joku osaa organisoida ajan kaikkien elämänosa-alueiden välille.

Mikko on toiminut personal trainerina kahdeksan vuotta. Hän työskentelee myös PT-kouluttajana ja hänen opeistaan on valmistunut liki 300 uutta personal traineria. Tällaisten yksilöohjausten lisäksi Mikko tekee esimerkiksi ryhmäohjauksia. 

Minun treenini aloitettiin viime viikolla kuntokartoituksella. Tein salilla erilaisia pieniä harjoitteita, joiden avulla Mikko näki, mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni. Ja tiedättekö mitä? Tulokset olivat juurikin niin heikot, mitä osasin odottaakin. Ne kertoivat seuraavaa kieltä kropastani:

  • Jalkojeni lihakset olivat naisen perustasoa. Ei nyt aivan surkeassa jamassa, mutta ei kyllä hyvässäkään. Vasen pakarin tosin oli heikommassa kunnossa kuin oikea ja siihen on jatkossa kiinnitettävä erityishuomio. Se ilmeni vaikkapa niin, että kun tein kyykkykävelyä, asento ei pysynyt oikeana, koska lihaksisto ei ollut tarpeeksi vahva. 
  • Vatsalihakseni olivat todella heikot. Suoraan sanottun surkeat! Jaksoin lankuttaa 15 sekuntia. Sinänsä hassua, koska vatsalihakset ovat kroppani ainoat lihakset, jotka näkyvät ulospäin.
  • Käsieni lihakset olivat onneksi sentään hyvässä kunnossa. 
  • Ryhtini oli "perustoimistotyöntekijän kyyry". 

Alkukartoituksen tulosten perusteella Mikko alkoi tehdä minulle treeniohjelmaa. Tarkoitus olisi treenata kerran viikossa yhdessä, kaksi kertaa yksin. Vaikka Mikon näkeminen olikin kivaa, ja hänen kanssaan varmasti treenit onnistuu, pahoin pelkään, mitä noista minun omista treenistäni tulee. Jotenkin liikuntavastaisuus edelleen puskee aika vahvasti päälle.

Nyt ei kun kohti sitä todellista tekemistä ja itsensä haastamista!

-Karoliina-

*postaus toteutettu yhteistyössä Mikko Korpeisen kanssa.

Kuva: Pixabay

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Miten tutustuitte?

  • I: Miten me edes tutustustiin? Silloisella yhteisellä työpaikalla. Koulussa.
  • K: Töissä Veikkolan koulussa vuonna 2013. Iris oli ollut kyseisessä koulussa jo useamman vuoden.

 

Mikä oli ensivaikutelmasi toisesta?

  • I: Muistan mitä Karoliinalla oli päällä. Sellainen hippimekko, pitsinen. Niin ja unisiepparikoru. Karoliina puhui tosi paljon. Oli tutun näköinen, ja sitten tajusin, kuka se oli. Muistin Karoliinan kolumnin. Karkki kertoi, että oli menossa Flow`hun. Heti ekan viikon jälkeen Karoliina tuli kysymään multa välkkävalvonnassa asioita meidän töistä. Ja mä ihmettelin, miten tarkkanäköinen se olikaan asioiden suhteen. Olin silleen, että: ”wow”. Siinä samassa keskustelussa taisin paljastaa, että olin lukenut Karkin kirjoituksia.
  • K: Ajattelin heti, että ”tuo hipsteri on hyvä tyyppi”. Iris vaikutti hirmu kivalle, coolille ja ammattitaitoiselle. Oli jollakin tavalla siinä opettajanhuoneen työtilan keskellä konkreettisesti ja henkisesti. Siitä Iriksen työpöydästä tuli myöhemmin sitten paikka, jonka ympärillä vaihdettiin monet kuulumiset. 

 

Milloin huomasit kaveruuden muuttuneen ystävyydeksi?

  • I: I: Ei mulla ole sanoa mitään tarkkaa aikaa. Aika alusta asti, eikö ollutkaan? Jotenkin me alettiin avautua tosi nopeasti erilaisista asioista toisillemme. 
  • K: Taisimme alkaa kaveerata tiiviisti heti alusta asti. Iris tuli jossain välkkävalvonnassa kyselemään mun fiiliksiä ja kertoi, että oli lukenut mun Kolumnia Kaksplussasta. Jotenkin päätimme sitten yhdessä lähteä nuorten opettajien NOPE-koulutukseen mun ekana syksynä yhdeksi viikonlopuksi. Siellä kämppiksinä kaveruus muuttui viimeistään ystävyydeksi. Istuttiin tuntitolkulla autossa ja kerroottiin meidän historioistamme. 

 

Kun sovitte tapaamisen, kumpi on myöhässä ja kumpi ajoissa?

  • I: Mä olen ainakin ajoissa. Mutta ei Karkkikaan toisaalta ole myöhässä. Tai en ainakaan oleta, että olisi. Karkilla on tosin niin paljon tekemistä, että se voi vaikuttaa joskus, miten se tulee paikalle.
  • K: Iris on ihan aina etuajassa. Mä en myöhästele usein, mutta Irikseen verrattuna mä olen se, joka saapuu myöhemmin.

 

Mikä teitä yhdistää? Missä olette samanlaisia?

  • I: Tykätään kauniista asioista. Vaatteista. Tykätään jutella syvällisiä asioita ja olla keittiöpsykologeja. Tykätään ruuasta. Ja skumpasta.
  • K: Kiinnostus ruokaan ja vaatteisiin on sama. Olimme ennen (ennen Tamperetta ja Iriksen äitiyslomaa) oikein paita ja peppu Monen mielestä varmaan hirmu samanlaisia monella tavalla, vaikka perusluonteemme ovat aika erilaiset. Kerrankin mentiin Tallinnaan ja toisistamme tietämättä pakattiin tismalleen samanlaiset asut toisen päivän vaatteiksi. Molemmat ollaan kovia puhumaan ja (yli)analysoimaan asioita. Työ yhdisti myös ennen meitä. Oppilaista oli jotenkin hauskaa se, että me olimme niin hyvät ystävykset. Meidän luokkahuoneet olivat samalla käytävällä ja me opetimme myös samoja ryhmiä. Meillä oli kahteen otteeseen - yhteensä neljä vuotta - rinnakkaisluokat valvontaluokkinamme. Oli hauskaa, kun pystyttiin suunnitella myös työjuttuja yhdessä.

 

Missä olette erilaisia?

  • I: Karoliina on paljon rohkeampi. Mä ehkä vähättelen itseäni enemmän. Karkki kukoistaa stressin alla. Se tykkää, että on monta asiaa yhtä aikaa. Silloin se on omimmillasi. Mä tyydyn varmaan vähempään.
  • K: Iris on paljon herkempi kuin minä. Hän miettii sanansa tarkasti. Mä olen usein sellainen tökerö töräys, joka saattaa loukata joskus Iristä tai muita meidän yhteisiä kavereita, kun sanon tosi suoraan asioista. En ole yhtään niin sensitiivinen, eikä mulla ole tunneälyn tuntosarvet niin voimakkaasti pystyssä. Mä olen monella tapaa huolettomampi kuin Iris. Mä tykkään mannapuurosta, Iris ei. Iris inhoaa maksalaatikkoa, mä rakastan. 
     

Pahin riitanne? Ja miten se selvitettiin?

  • I: Mikäs se oikein olikaan? Oliko joku sellainen, että Karoliina oli luvannut jotain, mutta feidasi sitten sen? Mutta ei näemmä niin suuri asia, että muistaisin nyt, mikä se keissi oli.
  • K: Iriksen häitä suunnitellessa olin kerran unohtanut, että meidän piti mennä Hämeenlinnaan katsomaan hääpaikkaa. Silloin Iris kyllä suuttui minulle. Silloin ihan säikähdin, koska Iris ei suutu helposti. Episodi tapahtui välitunnilla opehuoneessa. 
     

Mikä ystävässäsi ärsyttää?

  • I: Kauheeta. Ei mulle heti tule mieleen mitä suurta. Voi olla toki jotain tilanteita, jotka ärsyttää. Mutta ei mikään varsinaisesti sun persoonassa tai luonteessa. 
  • I: Joskus Iriksen tarkkuus ja pedantius ärsyttää. Ja ei minkään muun takia, vaan siksi, että Iriksen ITSENSÄ vuoksi. Minusta hänen pitäisi olla armollisempi itselleen. 

 

Miksi ihailet ystävääsi?

  • I: Ihailen juuri sitä, miten ollaan erilaisia. Karoliina on rohkea. Ja se uskaltaa tehdä järkeviä hyppyjä kohti tuntematonta. Ja sitä mä ihailen, että Karkki on ihan superhyvä äiti.
  • K: Iriksen tarkkuus on myös asia, jota ihailen ihan hirveästi. Se ei lyö koskaan läskiksi tärkeitä asioita. Iris on myös yksi luotettavampia ihmisiä, joita tunnen. Jos hän lupaa jotain, on se aina todellista. Iris osaa kuunnella, mutta auttaa myös konkreettisesti ystävää oikeilla teoilla. Se on ollut se tyyppi, joka on seissyt mun vierellä aikamoisissa tuulissa. 
     

Lempinimi

  • I: Karkki.
  • K: Mätis (Iriksen entisen sukunimen mukaan johdettu)


 

Kuvaile ystävääsi kolmella sanalla.

  • I: Kaunis tuli ekana mieleen, mutta se on feministisesti väärin. Kauheeta. Mitä valitsisi? Empaattinen, elämäniloinen, rohkea.
  • K : Luotettava, lempeä, säntillinen.


 

Miten ja kuinka usein pidätte yhteyttä?

  • I: Nykyisin ihan liian vähän. 
  • K: Nykyisin nähdään harvemmin. Ennen nähtiin varmasti kuutena päivänä viikossa.

 

Mitä ystävä tekee? Mikä arkisesta toiminnosta tulee kaveri mieleen? 

  • I:Karkki juo kahvin heti herättyä. Ja illalla ottaa piilarit pois. Ei pidä laseja muulloin. Karoliinasta ja arjesta tulee mieleen se, miten se laittaa aina F:lle iltapalaa. Ja tekee asioita - vaikka se kirjastomaanantai - joita haluan tehdä omankin tyttären kanssa, kun hän kasvaa vähän. 
  • K: Koiran ulkoilutus, vaikkei Iriksellä olekaan enää koiria. Se syö aamulla mustikoita ja rahkaa. Ja mysliä. Ja töissä Iriksellä oli aina isot eväät. Koti on täynnä Marimekkoa ja Irikseen törmää nettikirppiksillä.

 

Paras yhteinen muistonne.

  • I: Ne oli kivoja ne ekat yökyläilyt. Juotiin skumpaa ja oltiin vaan yhdessä.
  • K: Mulle ei tule mieleen mitään erityistä yhtä muistoa. Se arkinen yhdessäolo ja hassut kommellukset on parhaita. 
     

-Karoliina-

Share

Pages