Ladataan...
Kolmistaan

Olin kirjoittanut tälle päivälle kalenteriini, että postaisin Jyväskylän tyttöjen vierailusta luokseni Tampereelle. He tulivat keskiviikkona illan suussa ja lähtivät torstaina takaisin Keski-Suomeen niin, että minä ja F pääsimme itse asiassa samalla kyydillä tänne Hankasalmen mummolaan. Se oli tytöiltä sellainen 24 tunnin pikavisiitti, jossa sai nauraa taas niin, että jäätelö pursusi suusta ulos ja skumppa hönkäistiin naurukohtauksessa nenään. Nopea irtiotto meidän kaikkien arjesta. Lapsista, arjesta, miehistä, velvoitteista. Oltiin niin kuin vuonna 2004, jolloin tutustuimme yliopiston käytävillä. Tai siis melkein. Silloin ei menty nukkumaan 23.58. Eikä tosiaankaan herätty kasilta valmistelemaan monen ruokalajin aamiaista. Sillä tavalla ne ajat muuttuvat.

Toisella tavalla ajat eivät kuitenkaan ole muuttuneet mihinkään. Ei, vaikka meillä on nyt yhteensä viisi lasta. Yksi kerrostalokoti, yksi rivari, yksi omakotitalo. Asuntolainaa, yöheräämisiä, töitä ja töiden etsintää. On ihan superturvallista, että maailmassa on ihmisiä, joiden kanssa juttu alkaa aivan siitä, mihin se viimeksi jäi. Vaikka viimeksi olisi ollut puoli vuotta aikaisemmin.

Samalla, kun naurettiin meidän ensimmäisen opiskeluvuoden elämänmenolle. Raatikellarin euron illalle, taskusta löytyneelle yllätysvitoselle (jolla muuten ostettiin yksi yhteinen Hese-ateria) ja henkilölle, joka on vähän vähempi ruokainen kuin me kaksi muuta, iski tajuntaan jo se tosiseikka, että niistä nuoruusvuosista, opiskeluajoista, on ihan oikeasti jo aika paljon aikaa. Ja kun vastaan hoiperteli keskustassa joukko nuoria tyttöjä hiprakassa, mietimme, kuinka säälivästi itse olimme tuossa elämänvaiheessa katsoneet niitä todella vanhoja perheellisiä naisia, jotka eivät osanneet enää pitää hauskaa. Olen varma, että heidän silmissämme me olimme nyt niitä ikäloppuja tylsimyksiä.

Illan lopuksi istuimme puistossa ja haistelimme, mille kesäilta tuoksui. Muutama lasi skumppaa sai uneliaaksi. Onneksi kaikki olivat samaa mieltä, että tänä iltana ei lähdettäisi baariin. Mentiin nukkumaan.

-Karoliina-

P.S. Tässä taas osoitus siitä, miten bloggaaminen ei edelleenkään ole ihan verissä. En muistanut siinä kaiken kivan keskellä ottaa yhtään kuvaa tuosta vierailusta. 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Heipodei! Ei tekisi mieli valittaa, kun päästiin F:n kanssa eilen Jyväskylän tyttöjen kyydissä Hankasalmelle viikonlopun viettoon, mutta ehkä parit penteleet voi silti päästää ilmoille. Sen verran mukavista asioista on sentään sanottava, että meillä oli aivan superhauskaa Jyväskylän tyttöjen kanssa keskiviikkona ja eilen meillä (tästä lisää myöhemmin tällä viikolla). Ja F taas oli enemmän kuin haltioissaan, kun sai olla ensimmäisen kerran yksin Hipu-tädin luona yökylässä. (Tästä tukiverkkoasiastakin lisää myöhemmin)

Mutta sitten valitukseen:

  • Allergiat. On tuolla ulkona kaunista, mutta kyllä vähän risoo, kun nenä vuotaa ja silmät punoittavat.
  • Astianpesukone, jonne pitää ASETELLA jokainen kahveli ja kihveli ERIKSEEN. Veikkaan, ettei tämmöistä vempainta keksinyt äiti-ihminen.
  • Urat kaapin ovissa. TätäKÄÄN ei ole keksinyt kukaan perheellinen. Vitsi tuonne uriin jää kaikki töhnä ja muruset. Olisi huomattavasti helpompi siivota samat roskat lattialta. Sileät ovet ja pomppuovet kunniaan.
  • Naaman rupsahtaminen. On se vaan niin, että ryppyjä tulee ja juonteita (inhoan koko sanaakin)myös. Nyt sitten tästä seuraa tämmöinen first world problem, että päivettynyt iho olisi kesällä aika ihana, mutta hitsi kun aurinko vaan lisää ryppyjä. Ottaako aurinkoa vai ei, siinä pulma.
  • Rumat tekokukat. Haluaisin makuuhuoneeseen kauniita tekoleikkokukkia, mutta hitsi kun sellaisia ei-kimaltavia ja vähän vähemmän muovin näköisiä ei meinaa löytyä mistään. Tai okei. Stockalla oli. Maksoivat 17 euroa KAPPALE.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kasvissosekeitto on yksi minun lempikasvisruuistani. Alkuviikosta se tuli tehtyä totuttua vähän eri tavalla, koska olin kuullut, että juuresta maku tulee paremmin esiin, jos ne kypsentää keittämisen sijaan paahtamalla. Idean otin maku.fi -sivustolta, mutta tulipa ohjetta sovellettua kyllä aika paljon oman mielen mukaan.

PAAHDETTU BATAATTIKEITTO 

  • 3 isoa bataattia
  • 5 perunaa
  • (kevät)sipulia
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 3 chiliä
  • oliiviöljyä
  • vettä
  • reilu loraus kanafondia
  • suolaa
  • mustapippuria
  • välimeren yrttiseosta
  1. Kuori ja pilko bataatit ja perunat.
  2. Lado juurekset uunipellille. Ripottele päälle yrttiteosta ja suolaa. Lorottele runsaasti oliiviöljyä. Laita joukkoon myös kokonaiset chilit. Jos käytät muita kuin kevätsipuleita, laita ne myös isoina lohkoina joukkoon.
  3. Paahda koko komeutta 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Kevätsipulit voi lisätä joukkoon, kun aikaa on 15 minuuttia jäljellä.
  4. Laita uunipellillisen sisältö blenderiin (minun sauvasekoittimeni ei ainakaan tehnyt tarpeeksi tasaista jälkeä) kanafondin ja veden kanssa. Näin ison satsin joutuu blendaamaan useassa osassa. Kun massa on sileää, laita se kattilaan ja lisää vielä kanafondia ja vettä sen verran, että keitto on halutun paksuista ja makuista.
  5. Kiehauta. Mausta suolalla ja pippurilla.
  6. Tarjoile esimerkiksi kanafilepalojen, kylmäsavulohen,paahdettujen auringonkukansiementen, basilikan, ranskankerman ja/tai kruntonkien kanssa.

6-vuotiaan tuomio oli, että tästä tuli hänen uusi kotiruokalempparinsa. 

-Karoliina-

 

Share

Pages