Ladataan...
Kolmistaan

Moni teistä on toivonut, että kirjoittaisin, mitä ruokaa meillä arkisin syödään. Ajattelin aluksi, että teen postauksen joku sellainen viikko, kun arki on alkanut taas rullaamaan oikein kunnolla ja kun olen jaksanut panostaa aterioihin. Sitten päätin, että ei kaunistella yhtään totuutta. Tältä. Melko rumalta, ei kekseliäältä ja ei hirveän monipuoliselta meidän ruokaviikkomme näytti viime viikolla. Minua itseäni häiritsi listassa se, että F söi saman viikon aikana eineskeittoa (tosin rakastan itsekin tuota Kokkikartanon pinaattikeittoa, ja se on yksi F:n toiveruuista), sekä Mäkissä. En ole mikään roskaruokanatsi, mutta kuten F kerran totesi, äiti vie hänet Mäkkiin vain ulkomailla. Perjantai oli kuitenkin erikoistapaus ja halusin, että hän saa vähän spesiaalikohtelua ystäväni kanssa vietettyyn iltapäivään.

Positiivinen yllätys listassa oli hedelmien,marjonen ja kasvisten määrä. Niitä meillä kyllä syödään paljon. F syö gluteenitonta ja laktoositonta ruokaa (maito- ja kaakaolasillisia lukuunottamatta) aivan kuten minäkin. Turha tehdä kahta erilaista ruokaa kahden ihmisen taloudessa. 

Merkitsin listaan vain illalliset ja iltapalat, koska ne ovat ateriat, jotka syömme arkisin F:n kanssa yhdessä. Aamupalat, lounaat ja välipalat popsitaan töissä ja päiväkodissa. Viikonlopulta tosin vähän muutakin.

Maanantai:

  • Jauheliha-tomaattikastike (Muttia, kaurakermaa,mausteita, jauhelihaa) + gluteeniton spagetti + parmesaania +kurkkua + maitoa
  • Mansikka-minttu-banaani-Alpro-smoothie, patonkia, kurkkua, kaakao

Tiistai:

  • Jauheliha-perunalaatikko. (Maustettu jauheliha, siivutetut perunat, kaurakermaa, mozzarella), tomaattia, maitoa. Mandariinia ja viinirypäleitä jälkkäriksi. 
  • Mansikka-minttu-banaani-Alpro-smoothie, tomaatti, kurkkua, pinattilettuja, maitoa

Keskiviikko:

  • F söi kaverilla, minä söin valmistomaattikeiton krutongeilla,häränlihasiivuilla jas basilikalla
  • iltapalaksi mansikka-minttu-Alpro-smoothie, karjalanpiirakoita, maitoa ja kurkkua 

Torstai:

  • Valmispinaattikeitto + kananmuna. Kiiviä, mandariinia ja viinirypäleitä.
  • Smoothie + karjalanpiirakka + kurkkua + mandariinia + Actimel-juoma

Perjantai:

  • F söi ystäväni kanssa (joka haki päiväkodista) Mäkissä nugetit, ranskikset ja maidon. Minun päivälliseni oli Hesen ranskikset ja smoothie. Kotona syötiin iltapalaksi noutosushia. Herkkupäivän lisäksi suklaata molemmille. 

Lauantai:

  • Aamupalaksi kananmunia, leipää, kaakao/kahvi, hedelmiä, granolaa ja sokeroimatonta Alproa. 
  • Lounaaksi kanastiketta ja riisiä (maapähkinävoita, mausteita, kaurakermaa).
  • Välipalaksi banaani ja karjalanpiirakka. F söi myös kylässä olleiden kavereidensa kanssa karkkia. 
  • Iltaruokaa emme syöneet enää yhdessä, minä popsin sen sijaa kaverini synttäreillä mm.uunimunakoisoa, lammasta ja  kalaa. Kaksi lasia kuohuvaa.Yöpalana kotona söin vielä muutaman leivän ja kolme riviä suklaalevystä. 

Sunnuntai:

  • Ennen F:n tuloa kotiin ehdin syödä aamiaisen (mehua, Alpro-passionhedelmäjogurttia, leivän) + lounaaksi Picnicin uuniperuna-aterian + hedelmiä.
  • Yhteiseksi iltapalaksi kaapinjämämunakasta, Actimel-juoma, manradiinia ja sämpylää.

Kun kirjoittaa ruuat ylös, huomaa, kuinka tulee jumitettua aina niissä samoissa arkisafkoissa ja välipaloissa. Jokseenkin herättelevää.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

Tiedättekö sen tunteen, kun vaatekaapit ovat niin siistit, että tekisi mieli antaa ovien olla auki koko ajan, jotta voi ihailla työnsä tuloksia? Kuulkaas. Nyt sellainen vaatekaappirauha on rantautunut meidän kotiimme.

Joululoman lopuksi tyhjensin F:n kaapista KAIKKI pieneksi jääneet vaatteet ja viikonloppuna puolestaan karsin oman kaappini sisällön. Tuloksena kuusi Ikea-säkillistä kampetta (eikä ulkovaate- ja kenkäkaappeja vielä ole edes kokonaan tyhjennetty). 

F:n vaatteet vien myöhemmin keväällä Ipanaiseen (kerron kyllä milloin) ja omani puolestaan kuljetin eilen Töölön Reloveen*. 

Olen jo kauan – ehkä muistattekin – haaveillut Ipanaisen kaltaisesta kirpputorista aikuisten vaatteille, jonne voi vaan viedä vaatesäkit, ja joka hoitaa puolestani kaiken hinnoittelusta esillepanoon, myynnistä loppupakkaamiseen. Nyt sellainen on löytynyt!  Relove kuvailee itseään näin: ”Relovessa erilaiset second hand -aarteet vaihtavat kotia, uudet taiturit esittelevät osaamistaan pop up -cornerissa ja kahvilassa tarjoillaan sesongeittain vaihtuvia ihanuuksia.”

Vitsi miten muuten  tykästyin Reloven konseptiin eilen. Olen ennen vain ihaillut Relovea ikkunasta, mutta nyt pääsin sisälle asti. Liike täynnä kierrätettyjä ihanuuksia ja hyvää tunnelmaa. Ja mikä hurjinta, paikka oli aivan täynnä jengiä maanantai-iltana.

Minulta meni myyntiin muun muassa:

  • 2kpl Beditin vetoketjupäiväpeittoja
  • Marimekon paitoja, mekkoja ja kassi
  • Ivana Helsingin pitsimekko
  • Mainion trikoopaitoja ja tunikoita
  • Lumoan mekko ja collari
  • R/H:n t-paita
  • Nudien farkkuja
  • Sweet Pantsit
  • Uhanan pipoja
  • Makian ruutupaita
  • Parit Vansit
  • Cossin neule ja silkkipaita
  • Objectin takki ja neuleita
  • Carlingsin oman merkin vaatteita
  • Henkkamaukkaa, Lindexiä ja muita ketjuliikevaatteita

Minun kamppeeni tulevat myyntiin tulevana lauantaina! Joten sitten kaikki kirppishaukkailemaan. 

-Karoliina-

P.S. Relovessa on muuten monta erilaista myyntikonseptia. Itse valitsin All inclusiven. Siitä ja muista myyntitavoista voit lukea täältä.

*Osa kirppispöydän hinnasta saatu blogin kautta 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

Kävelin viime viikolla päiväkotiin viennin jälkeen itkien bussipysäkille. Kello oli 7.04. Taivas pimeä, jaloissa loskaa.

Olin herännyt 5.40 entisen kello 5.45 sijaan, koska huomasin viime viikolla, että viisi minuuttia tekee aamutoimissa ihmeitä. Unissa ei niinkään, koska olen joka tapauksessa väsynyt molemmissa vaihtoehdoissa.

Itkin ehkä väsymystäni (unirytmi ei ole loman jälkeen ollut vielä löytynyt), mutta myös syyllisyyttäni. Syyllisyyttä siitä, että jouduin taas kerran herättämään lapseni liian aikaisin. Tuuppimaan hänet kohti bussipysäkkiä 6.45 ja jättämään taas hänet kokonaiseksi päiväksi päiväkotiin niin, ettemme näe yhdessä yhtään päivän valoisasta ajasta.

Olen kertonut joskus aikaisemmin, kuinka ryntäsin riemusta kiljahdellen työelämään F:n ollessa vain kahdeksan kuukautta. Ja kuinka olen myöhemmin katunut tätä päätöstä ihan kauheasti.

Muistan, kuinka silloin – ja vuosia sen jälkeenkin – suutuin kaikille, jotka arvostelivat alle 3-vuotiaan vientiä päiväkotiin. F oli ensimmäisen työvuoteni kotihoidossa, mutta aloitti päiväkodin kuitenkin jo alle 2-vuotiaana. Jos minulta kysytään nyt, se oli typerä ratkaisu. Typerä siitäkin huolimatta, että meidän eteemme on sattunut maailman ihanimmat pienet päiväkodit ammattitaitoisella ja lempeällä henkilökunnalla, F on viihtynyt päivähoidossa aina valtavan hyvin ja töissä käynti heti äitiysloman jälkeen on avannut monta porttia minulle työelämässä.

Uskallan kuitenkin väittää, ettei päivähoito todellisuudessa sovi lapsille! Ainakaan kaikille, ainakaan yli kuutta tuntia päivässä. Ehkä ei suurimmalle osalle? Koska onko se ihan normaalia, että suomalainen päivähoitolapsi ei näe vanhempiaan kuukausiin arkena valoisan aikaan? Onko oikein, että pienen lapsen työpäivä on 8-9 tuntia ja että vieraat ihmiset näkevät lapsia enemmän kuin heidät omat vanhempansa? Miltä lapsesta tuntuu, kun aamuisin vanhemmalla on kiire töihin ja iltapäivällä äkkiä kotiin, jotta harrastukset, kotityöt, iltaruoka ja iltapesut saa tehtyä ajallaan?

Minä olen yrittänyt näiden vuosien aikana tehdä kaikkeni, että aamut olisivat rauhallisia ja että iltapäivisin meillä olisi aikaa yhdessä sen sijaan, että menisimme vaikkapa nälkäisinä ruokakauppaan (vaikka kyllä me niinkin teemme silti aika usein). Silti joka ikinen viikko sydäntäni riipii, kun työpäivä venähtää. Kun aamulla pitää muka rennosti kävellessä kuitenkin hieman kiristää tahtia tai heti kotiintulon jälkeen täytyy käytännössä alkaa valmistella jo nukkumaanmenoa. Olen yrittänyt opetella tähän. Olemaan työssä käyvä äiti ilman syyllisyyttä, mutta ilmeisesti en ole onnistunut siinä kovinkaan hyvin. 

Olen kuullut sanottavan, että niistä ekaluokkalaisista, jotka ovat olleet pelkästään kotihoidossa, huomaa, kuinka ryhmässä toimimisen taidot tai muukin yhteiskunnan massaliikkumisen kyky vielä puuttuu. Itsekin olen tainnut tällä argumentilla joskus perustella päivähoidon tärkeyttä. Nyt kun mietin tarkemmin, mitä hemmetin väliä on sillä, osaako seitsemänvuotias vielä toimia elokuun toisella viikolla kaikkien normien mukaan? Mitä väliä, jos vielä lapsettaa ja jonossa on vaikea seistä? Olen ihan varma, että tämä yhteiskunta koulii ihmisen kyllä myöhemminkin, eikä sosiaalistamiseen ole kiire.

Huokaan syvään ja muistan, että päiväkotielämää on osaltamme jäljellä enää reilut neljä kuukautta. Sitten alkaa koulu, ja toivotaan, että sitä ennen keksitään ratkaisu, ettei koulupäivää tarvitse pidentää aamu- ja iltapäiväkerhoilla (joiden olemassaolo on tietysti välttämättömyys ja taas yksi niistä Suomen tarjoamista upeista kädenojennuksista lapsiperheille).

Päätin myös perua salikortin, jonka hankkimista olin suunnitellut koko joulukuun. Ei vaan anna luonto periksi viedä lasta enää hoitopäivän jälkeen kuntosalin lapsiparkkiin, jos takana on ”parkkia” jo kaksi tuntia pidempään, kun mitä minun työpäiväni kestää.

Ehkä alan lenkkeillä F:n päiväkotimatkat säännöllisesti tai yritän nipistää liikunta-aikaa vaikkapa kotijumppaan lapsen mentyä nukkumaan. Nyt tuntuu kuitenkin sille, että on pakko priorisoida. 

-Karoliina-

Share

Pages