Ladataan...
Kolmistaan

Muistan aina ne ensi hetket kun opiskelijaelämän jälkeen astui pelkästään palkkatöihin. Vaikka olinkin tehnyt töitä myös opintojeni ohella, se, että tilille tuli ihan kokonainen kuukausipalkka, oli huumaava. Siitäkin huolimatta, että palkka ei ollut päätä huimaava. Mutta olipahan PALKKA!

Kun opiskelijana oli tottunut kituuttamaan laskien jokaisen pennin, oli ihan kummallista, että opiskelujen jälkeen pystyi törsäämään joihinkin sellaisiin ylellisyyksiin kuin aikakauslehdet, hyvä juusto tai kahvilapullat.

Edelleenkin noilta ajoilta minulle on jäänyt sellainen tunne, että jos ostan aikakauslehden, tunnen ylenpalttista riemua: Tämmöiseen hömppään sitä voi sijoittaa. Miten ihanaa!

Joka kerta myös tajuan oman riemuni hupsuuden. Kyllähän moni aikuinen ihminen ostelee lehtiä ilman sen suurempaa numeroa, mutta minulle se merkkaa jotain sellaista elämän pientä iloa, minkä aikuinen ihminen voi itselleen suoda. Aivan sama, kun olen päättänyt, että jos en saa haluamaani kirjaa kirjastosta tarpeeksi ajoissa, ostan sen.

Vaikka välillä hymyilyttää oma hassuutensa, olen ajatellut, että jos 2euron ja 90 sentin lehti saa minut hykertelemään ilosta, ovat asiat aika hyvin. Nimittäin se, että vielä aikuisenakin nautin ihan arjen pienistä asioista, on aika ihanaa. Se, että arjessa minusta moni asia on luksusta.

Joskus –ainakin näin aikuisena – tuntuu sille, että kaipaa ihan hirveästi jotain mahtavaa ja uutta, jotta saisi hyvän fiiliksen, kiksit. Oikeasti kuitenkin elämä on pääasiassa arkea ja jos ne ilot, luksuksen ja nautinnon saa arjesta, on hurjan onnekas. Joskus tuntuu – ainakin minusta – että niistä elämän iloista pitää saada konkreettinen muistutus. Että vaikka ne olisivat siinä nenän edessä, naama kääntyy liian usein väärään suuntaan ja unohtaa jo sen, mitä itsellä on. Keskittyy siihen, mitä ei ole.

Jos tämä minun arjen luksuslistani auttaisi jotain teistäkin näkemään oman elämänsä ihanat pienet isot (vai isot pienet?) jutut.

ARJEN PIENET  ILOT:

  • No ne aikakauslehdet. Muoti- ja sisustuslehdet, jotka voi ostaa vain ja ainoastaan ilon ja viihdykkeen vuoksi.
  • Suihku kynttilänvalossa. Meillä on pieni ja todella epä-spa-kylppäri, mutta joskus teen niin, että sytyttelen kylppäriin tuikkuja, laitan musaa ja olen oikein pitkässä ja lämpimässä suihkussa. Rentouttaa – kun oikein asennoituu– yhtä hyvin kuin vaahtokylpy.
  • Hyväntuoksuinen meikkivoide.
  • Vastapuristettu aamumehu.
  • Uusvanhat biisit. Iisa ja Oh Wonder. Miten ihanaa, kun yhden kappaleen kautta pääsee niin hyviin fiiliksiin.
  • Hymy. Käsittämätöntä miten hymy tarttuu. Voi kun muistaisi itse laittaa sitä useammin kiertämään.
  • Ullakko. Se tuoksu ja katto, joka ropisee sateella. Mitähän taloyhtiö sanoisi, jos perustaisin meidän ullakkokomeroon kodin sivuhaaran?
  • F:n perustamat Whatsapp-ryhmät. Ja niidne nimet.
  • Se, että ystävät kutsuvat grillaamaan. Ja erityisesti se, että oikein ystävien kanssa ei tarvitse miettiä esimerkiksi voiko sohvalle mennä röhnäämään tai kehtaako lähteä ilman meikkiä.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

F suunnitteli tänä aamuna repunostomatkaa mummon ja papan kanssa. Kun minä lähdin ekaluokalle, kävin myös ostamassa repun oman mummoni kanssa. Violetin ysärirepun ihanalla karttakuvioläpällä. Reppu on edelleen tallella. F oli kauan varma, että haluaa 1.luokalle juuri tuon kyseisen repun, mutta uuden karhean kassin himo on niin suuri, että ehkä vuoden -92 kassi saa jäädä odottamaan muita seikkailuja.

Kun suunnittelimme repunostoa, tuli puheeksi taas penaali ja se, ettei minulla ollut koskaan kynää mukana koulussa, vaikka niitä ostettiin penaalitolkulla aina syksyisin (ja kesken vuottakin). Minua alkoi naurattaa koko touhu – peruskoulu, lukio ja yliopisto. Eikä koskaan kynää! Itse asiassa kynättömästä koululaisesta ja opiskelijasta tuli nainen, jolla oli töissäkin kynät aina hukassa.

Mietityttää, miten ihmeessä se kynien tallessa pitäminen oli ja on niin vaikeaa. Olen ihminen, joka pystyy pitämään monta isoa asiaa – vaikka 25 lasta – hallinnassa, mutta yksien kynien pitäminen ei sitten onnistukaan. Sama juttu niin kotona kuin töissäkin: Isot linjat hoituu, monta päällekkäinkin, mutta sitten pienet yksityiskohdat vetävät retuperällä: Kynät ovat hukassa, kylpyhuoneen kaappi aina aivan räjähtänyt, toinen lapanen talvesta toiseen kateissa (vaikka uusia ostellaan jatkuvasti) ja hiuspompulakuppi mystisesti joka aamu tyhjä, vaikka olen laittanut pompuloihin vuosien aikana rahaa varmasti satoja euroja.

Joskus minua hävettää, että olen joissain asioissa niin leväperäinen. Pistää vihaksi, miksi minulla ei ole sellaista aikuisten naisten naamapurnukkahyllyä, jossa kaikki on ojennuksessa (saati värikoodatussa rivissä). Tai miksi saan aina kirjastokirjoista sakkoja, unohdan vastata sähköposteihin ja meikkilaukkuni sisältö on aina sotkussa ja sikin sokin?

Sitä voi oppia monia asioita elämän aikana. Kehittyä ja kasvaa. Mutta monissa asioissa sitä on kuin ekaluokkalaisena kynien hukkaajana. Toisaalta lohdullista, toisaalta hieman turhauttavaa. Jostain tavoistaan sitä ei koskaan pääse, vaikka välillä yrittää huijata jopa itseään.

-Karoliina-

Share

Pages