Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Paulig

Minä laskettelin lapsena kaikki talvet. Vieressä oleva hiihtokeskus oli paikka, jonne kokoontui talvesta toiseen iso joukko kylämme lapsia. Ja niitä muutamaa tuttua rinnettä sitten laskettiin päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen niin, että vanhemmat viskasivat meidät aamulla mäkeen ja illalla rinteen sulkeutuessa tultiin hakemaan.

Isona osana laskettelupäiviä toimi tietysti eväät. Ne tehtiin kotona valmiiksi reppuun, mutta yhden asian sai ostaa rinnekahvilasta: Tazza-kaakaon viidellä markalla. Muistan edelleen sen tuoksun, tulikuuman olemuksen styroksisessa mukissa ja ihanan suklaan maun, josta muodostui aina laskettelupäivien yksi kohokohdista.

F ja minä emme syö aamiaista arkena yhdessä, mutta iltaruoka ja iltapala ovat hetkiä, jolloin kokoonnumme kahdestaan pöydän ääreen. Erityisesti iltapalasta on tullut sellainen meitä yhdistävä toiminto, koska yleensä siinä vaiheessa – toisin kun vielä illallisen aikaan – työ- ja hoitopäivän asiat ovat jo poissa mielestä, suurin osa illan puuhista ja harrastuksista jo suoritettu ja mielikin tästä syystä rauhallisempi. Silloin on ihana istua naamatusten ja jutella niistä ihan tavallisista yhteisistä asioista.

Kun sain vajaa kuukausi sitten kotiimme blogiyhteistyön kautta Paulig Cupsolo -laitteen, tuli iltoihimme yksi uusi perinne lisää: Meillä juodaan nyt joka ilta yhteinen iltakaakao. Eikä mikä tahansa kaakao, vaan vähälaktoosinen – se minulle jo legenda-asemaan noussut – Tazza.

Itse asiassa koko kaakaon surauttaminen Cupsolo -laitteella on jo osa iltapalalle valmistautumista. Minä laitan laitteen töpselin seinään ja täytän vesiastian, mutta F osaakin tehdä siitä eteenpäin jo kaikki muut toiminnot. Valita kapselin, laittaa sen laitteen sisään, surauttaa juuri oikeankokoisen annoksen ja lopulta myös huuhdella laitteen. Tärkeää tässä rituaalissa on kuitenkin ensisijaisesti Tazza-kaakaon laadun valitseminen. Tazza-kapseleita on valittavissa nimittäin neljää eri makua: Original, Dark, Caramel ja Mint. Itse valitsen yleensä Dark-maun, koska se on kaikkein suklaisin ja kaiken lisäksi täysin laktoositon. F:n suosikki on perinteinen vähälaktoosinen Original, vaikkakin Caramel ja Mint makeudellaan usein myöskin houkuttelevat.

On ihanaa, että jotkut oman lapsuuden tärkeät tuoksu- ja makumuistot siirtyvät myös omalle lapselle. Niin arkista kun se onkin, tulee juhlava olo siitä, että jotkut asiat lapsuudessa eivät muutu.

-Karoliina-

Paulig Cupsolo -laitteen kapseleita voi osaa hyvinvarustetuista elintarvikeliikkeistä ja osoitteesta www.pauligshop.fi

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Terkut Hankasalmelta! Matkasimme F:n kanssa tänään junalla tänne mummolaan eli minun lapsuudenkotiini. Minä joudun palaamaan Helsinkiin sunnuntainta, mutta F jää tänne vielä muutamaksi päiväksi mummon ja papan kanssa tuplahiihtolomalle, ja he palauttavat tytön Helsinkiin vasta ensi viikolla.

Minulta on kyselty lapsen kanssa matkusteluun vinkkejä. Ja olen niitä miettinyt ja keräillytkin talteen. Mutta aluksi on sanottava, että F on aina ollut mitä helpoin matkaseuralainen. Vai mitä sanotte lapsesta, joka nukahtaa lentokoneeseen ennen nousua ja joka pitää herättää laskeutumisen jälkeen, kun rytinäkään ei tätä havahduta? Tai lapsesta, joka on jo vuosia matkannut junassa iPadin, värityskirjan ja lelujen kanssa niin, että olen oikeasti voinut esimeriksi kirjoittaa kaikki junamatkat? No. Sellainen hän on.

VINKIT LAPSEN KANSSA MATKUSTAMISEEN:                   

  • Eväät. Kaiken a ja o. Junareissuille voi pakata matkaan hedelmät, vihannekset, keksit ja naksut pieniin rasioihin. Pillimehut ja vesi myös ehdottomia. Lentokoneeseen puolestaan kaikkea sitä, mitä turvatarkastuksen läpi saa kuljettaa.
  • Tarvikkeet hasardin varalle. Eli tarpeeksi talouspaperia (sotkeva ruoka, verta valuva nenä, tuolille liiskaantunut karjalanpiirakka jne) ja ainakin yksi käsidesiputeli. En tiedä, välttääkö tällä junan kahvoissa ja lentokoneen vessoissa vaanivat influenssat ja norot, mutta ainakin on yritetty.
  • Viihdykkeet. Väristyskirja, piirustuspaperi, kyniä, pieniä leluja (vaan ei liian pieniä, ettei häviä), pelejä, kirjoja ja iPad kuulokkeineen. iPadille kannattaa ladata kaikkia niitä pelejä ja leffoja, joita voi katsoa ilman nettiä tai lentokonetilassa.
  • Tarpeeksi löysä aikataulu. Vaikka F onkin kova lentokenttäspurttaaja, täytyy myöntää, että matkasta tulee rennompi (lue:äiti on rennompi), kun ei tarvitse panikoida seuraavasta jatkoyhteydestä ja siitä myöhästymisestä.
  • Matkustusajankohta. Tietysti – jos vain voi valita – kannattaa valita se ajankohta, jolloin lapsi on yleensä virkeimmillään. Tai vauva väsyneimmillään, jos on nimittäin saumaa nukuttaa pikkuinen kesken matkan.
  • Matkustusasu. Kukaan ei halua, että kun istuu kauan, päällä olisi puristavat vaatteet. Sekä lentokoneeseen, että junaan ja bussiin, on hyvä laittaa rennot vaatteet päälle. Aika monissa menopeleissä on viileä, joten ylimääräinen matkustusneule tai -huppari on poikaa. Samoin pienille vauvoille sisäpipo ja käveleville matkatossut. Junassa varsinkin matkatossut tai sisäkengät on ehdoton juttu. Henkilöautoon taas kannattaa riisua ulkotamineet pois päältä. Tosin ilmastointi voi saada aikaan nuhan, joten kaulahuivi ja villasukat on oiva asu henkilöautomatkustamiseen päivävaatteiden kaveriksi.
  • Matkan jakaminen eri toimintoihin. Kun katkaisee jo puuduttavan värityshomman kysymyksellä ”mentäisiinkö ravintolavaunuun?” tai ”pysähdytäänkö pissa- ja pullatauolle?” saa taas seuraavat puoli tuntia menemään jouhevasti ja toisaalta ruokailun jälkeen maistuu leikki/pädittely jo paremmin.
  • Matkapahoinvoinnin minimointi. Ensinnäkin kulkupelin kannattaa valita sen mukaan, missä tulee vähiten huono olo. Jos junassa tulee huono olo, kannattaa vaihtaa kovassa vauhdissa heiluva Pendolino hitaampaan IC-junaan. Tällä on vältetty monta omaa matkapahoinvointikohtaustani. 

Unohdinko jotain olennaista? Onko teillä isoja tai pieniä reissuja edessä? Meidän seuraava lentokonereissu taitaa olla kesän Espanjan matka, mutta pienempiä juna-,laiva- ja automatkoja on varmasti vielä sitä ennen edessä. 

-Karoliina-

Lue myös:

Etäsuhteen lähipäiviä ja lentokenttäspurtteja

Karmea darra

Meidän Rodos-loma

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Hiihtoloman toinen ilta. Oikein kuulkaas sormet syyhysi päästä tänne näppiksille. Niin monta postausideaa ja -aihetta tuli mieleen, kun sain lopulta avattua näitä kirjoittamislukkojani eilisen tekstini myötä. Heti, kun postaus oli ulkona, olo keveni henkisesti aivan valtavasti. Ja kun olo kevenee, alkaa mieli puskea ideoita, ajatuksia, lauseita ja visioita sellaista tahtia, että hyvä kun pysyn itse perässä. Tämä henkisen tilan vaikutus ideointitahtiini on huomattu jo aikaisemminkin, mutta taas tuli todistettua konkreettisesti se, kuinka yksi bloggaamisen peruselementeistä on se, että on aikaa ja tilaa – konkreettista ja henkistä.

Olen periaatteessa ollut lomalla vasta kaksi päivää, mutta itse ajattelen, että lomalla on oltu viime perjantai-iltapäivästä asti. Vai pitäisikö sanoa ”lomalla”? On kuulkaas sellainen juttu, että minulla on tapana tupata lomani – varsinkin nämä maksimissaan viikon mittaiset – niin täyteen ohjelmaa, että hyvä kun ehtii kotiin kääntymään.

Perjantaina suuntasimme F:n kanssa Tampereelle heti töiden ja päiväkodin jälkeen. Olimme vasta kuuden aikaan perillä, mutta onneksi siskoni ja tämän mies odottelivat meitä jo raclette-pannu kuumana, herkkuruuat pöydässä. Siinä sitten vietettiin ilta yhdessä. Ja kun vieraat olivat lähteneet, nukahti F varmasti kahdessa minuutissa.

Lauantaina iskimme kamat kasaan, mutta ennen junaan hyppäämistä brunssailimme useammankin tunnin, kun At Maria`s -blogin Maria oli kattanut kotiinsa ihan mielettömän gluteenittoman ja melkein maidottoman herkkupöydän meille, sekä ihanalle O-vauvalle ja tämän äidille. Ikinä en ole muuten syönyt niin hyviä gluteenittomia lettuja! Nutellalla, tietysti (arvostan, että ihmiset muistavat jo mieltymykseni näin hyvin)! Ylipäätään tuo notkuva pöytä nosti brussitarjoilut ihan uudelle levelille.

Brunssin jälkeen junalla kotiin, pastaa naamaan ja ulos aurinkoon. Tosin leikkipuisto oli niin jäinen, että hyvä oli, että palattiin kaikki luut ehjinä takaisin kotiin ja kaakaolle. Illan F viettikin lempihoitotätinsä kanssa, kun pyörähdin pari tuntia ystäväni synttäridinnerillä. Tosin eipä sitä nukkumaan päässyt tuonkaan jälkeen. Tuli skypetettyä – taas kerran – univajeenkin uhalla aika monta tuntia.

Sunnuntaina ei tarvinnut myöskään laittaa itse aamiaista, kun A:n äiti haki meidät A:n siskon luo aamiaiselle. Siitä sitten täysillä mahoilla leffaan katsomaan Onnelia ja Annelia ja tuon jälkeen vielä Picnicin kautta kotiin. Huomanette, että olen ulkoistanut ruokinnan näin lomalla lähes kokonaan. Vaikka äskeinen selonteko tuntuukin näin omaan korvaan joka paikaan ryntäilyltä, on äksönin lisäksi lomilla ihanaa se, että F saa leikkiä aivan rauhassa ilman, että esimerkiksi iltatoimille pitää hoputtaa niin kellontarkasti kuin arkena. Sunnuntai-iltapäivänä F leikki ja piirsi kuusi tuntia putkeen ilman, että yhtään kertaa kyseli kaverin perään tai valitti tylsyyttä. Tuntuukin sille, että tämä peruskotihiireys, jota itse rakastan, on myös F:n juttu.

Itse en kuitenkaan voinut ottaa sunnuntaina F:n tavoin rennosti, vaan tein töitä – tästä pohdinnasta huolimatta – koko iltapäivän. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olen aika pönttö. Aina, kun minulle on lomaa, kasaan siihen tekemättömiä töitä. Varsinkin niihin hetkiin, kun tiedän, ettei F ole kotona, kuten esimerkiksi eilen ja tänään. Tällekin lomalle olen sopinut yhteensä kuusi kaveritapaamista, kaksi työtapaamista, kolme muuta juoksevaa asiaa, rästiin jääneitä blogihommia ja yhden isomman (voi jukra kun joku hetki tulevaisuudessa pääsen teille tästä kertomaan!) kirjoitushomman. Niin ja neljä junamatkaa ja yhden melkein unohdetun homman, jonka vuoksi jouduin skippaamaan lopulta toisen hurjan tärkeän menon.  

On ihanaa, että on yksi tällainen ilmainen viikko, jolloin on aikaa hoitaa juoksevia asioita eteenpäin. Mutta hittolainen, kun lomasta tulee samalla juokseva. Olisi niin ihanaa asettua ikään kuin F:n saappaisiin ja todellakin vaan hummailla kotihousuissa tuntikaudet ja päivät pitkät lauleskellen. Ja vaikka suurin osa – tai ainakin puolet – lomemenoistani ovat kivoja juttuja, huomaan, että niidenkin buukkaamista voisi yrittää rajoittaa. Onko kiva enää kivaa, jos nekin on laitettu kalenteriin minuuttiaikataululla?

Äsken silittäessäni vaatteita kirpputorille (inhoan silittää!) tuli kiukkuitkut. Arkena kiireen kestää. Useimmiten. Arkena kun päässä pyörivät to do -listat kuuluvat ikään kuin asiaan. Mutta kyllä syö naista se, että lomalla, tai siis "lomalla", on niin paljon rästihommia, että illalla on lykättävä nukkumaanmenoa niiden takia ja aamulla puolestaan laitettava kello soimaan, että ehtii kaiken. 

Tosin. Tuskina olen ongelmani kanssa yksin. Mietin, ehtiikö ylipäätään kukaan aikuinen lomailla. Jos ei ole toista työtä, on pankissa käynnit, ikkunanpesut, auton renkaiden vaihdot ja oikomishoitoon viennit. Vai väitättekö, että olen ainoa aikuinen ja vanhempi, joka kasaa lomille kaiken sen, mitä ei ehdi arkena tehdä?

-Karoliina-

Kuva: Sanni Kariniemi, kirjasta Tee se itse -vauva  (Sallinen&Kariniemi, 2016, Bazar) 

Lue myös:

Se ihan tavallisen paska aamu

Saako lapsen läsnäollessa tehdä töitä? 

Huijarisyndrooma ja vuoden 2016 työjutut 

 

Share

Pages