Ladataan...
Kolmistaan

Olen maailman surkein käsityö- ja askarteluihminen, joten kun päätimme tehdä ystäväni kanssa lauantain Baby Showereille vaippakakut, nauroin jo etukäteen, että tulossa on varma katastrofi. Mutta hei! Uskokaa tai älkää, kakku onnistui minusta aika hyvin.

Tässä siis pieni vinkki tumpelokäsityöihmiseltä toiselle, joka epäilee kykyjään.

VAIPPAKAKKU

  • pohjapahvia (meillä tässä roolissa toimi pahviset, litistetyt lahjalaatikot, joiden sisätueksi oli laitettu pari naistenlehteä ja koko komeus oli liimattu kiinni liimapistoolilla)
  • täysi talouspaperirulla
  • vaippoja
  • sidontanauhaa
  • koristenauhaa
  • sellofaania
  • pieniä kuminauhoja (meillä Tigerin kumilenksuja, jota on tarkoitettu rannekoruaskarteluun)
  • pieniä esineitä ja vaatteita (sukat, talkkia, rasvaa, pipo, pehmoleluja...)
  • teippiä
  • liimapistooli
  • silkkipaperia
  1. Kiinnitä pohjapahvin keskelle talouspaperirulla keskitueksi liimapistoolin avulla.
  2. Vuoraa talouspaperirulla silkkipaperilla kauniimmaksi. Me tosin pyöritimme rullan ympärille lahjaksi annettavan vauvaviltin ja sidoimme sen nauhalla kiinni.
  3. Rullaa vaipat rullalle kuminauhaa käyttäen. 
  4. Asettele rullat keskipalkin ympärille kerros kerrokselta. Sido jokainen kerros erikseen nauhalla.
  5. Ujuta sidontanauhojen väliin lahjaksi tulevia esineitä ja vaatteita. 
  6. Kun kerrokset on aseteltu, laita vielä koko kruunun komeudeksi pehmolelu.
  7. Pakkaa kakku sellofaaniin.

-Karoliina-

*Vaippakakun Polarn O. Pyret -tuotteet saatu 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Muistan kun muutin ensimmäiseen oman asuntooni 19-vuotiaana. Podin sen syksyn aikana aivan kauheaa hiljaisen tilan kammoa. Kun oli muuttanut isosta omakotitalosta, jossa oli aina siskoja, niiden poikaystäviä, vanhemmat, mummo ja usein myös joukko ystäviä, oli aivan kauheaa herätä yhtäkkiä pienen kaksion hiljaisten seinien sisällä. Hiljaisuus ahdisti minua. Koti ei tuntunut kodille, ja siksipä pidinkin aivan koko ajan TV:tä taustahälynä, musiikkia myös. Yhtä aikaa.

Kun kerroin viime viikolla, etten juuri koskaan katso enää TV:tä, tajusin myös samalla, että taustahälinä –se hakemalla haettu – ei kuulu enää arkeeni. Kun F on pois kotoa, saatan olla koko illan ilman musiikkia tai mitään ääntä. Ihan hiljaisessa kodissa ainoastaan omat ajatukset seuranani.

Yksinäisyys ja hiljaisuus ovatkin olleet asioita, joita olen viimeisten vuosien aikana ymmärtänyt kaipaavani. Vaikka rakastan läheisiäni yli kaiken, ja perhe on minulle kaikki kaikessa, tarvitsen myös välillä niitä hetkiä, että saan olla ihan yksin. Hiljaa.

Ei tuon hetken tarvitse olla (aina) pitkä. Se voi olla rauhallinen suihku F:n mentyä unille tai parikymmentä minuuttia sporassa niin, ettei tarvitse puhua kenellekään. Voi vaan katsella ohi kiitäviä maisemia ja rauhoittua. Joskus koen huonoa omatuntoa siitä, että jos minulla on viikonloppu, ettei F ole kanssani, minun tulisi sukkuloida pitkin kavereiden ja ystävien koteja ja hoitaa sosiaalisia suhteitani. Ja niin paljon kun heistä välitänkin, valitsen silti yllättävän usein sen vaihtoehdon, että olen vain aivan yksin. Sisältäni on näiden vuosien saatossa löytynyt hyvinkin introvertti nainen, vaikka varmasti pärjäänkin sosiaalisissa tilanteissa, enkä ole ujo toisten kanssa.

Tottakai päivätyöni ja elämä lapsen kanssa vaikuttaa siihen, että hälinää tulee luonnostaan ympärilleni sillä mitalla, että hiljaisuuden ja rauhan kaipaaminen on kai aika luonnollista. Uskon tämän asian liittyvän kuitenkin myös laajempaan kokonaisuuteen: Kun on sinut omien ajatustensa kanssa, ei niitä tarvitse pakoilla melun keskelle. Niitä jopa kehtaa kuunnella!

Villasukkahissutteluhiljaista maanantai-iltaa! Tehdään tästä viikosta hyvä elää.

-Karoliina-

*Kuvat Hampurin hiljaisista hetkistä, tammikuun alusta

** Postauksen otsikko ote Pelle Miljoonan kappaleesta Tahdon rakastella sinua

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

Eilen vietettiin aivan miniporukalla kahden minulle rakkaan naisen Baby Showereita. Olin kutsunut naiset meille viattomasti vaan viettämään yhteistä lauantaita, mutta todellisuudessa minä, ystäväni ja toisen mamman sisko olimme järkänneet näille tuleville äideille pienet kemut. Homma meni tosin toisen mamman suhteen jo aika viime tippaan, mutta onneksi kumpikaan ei ehtinyt poksahtaa ennen eilistä.

Leivoimme ystäväni ja toisen tulevan äidin siskon kanssa kekkereille muutaman gluteenittoman pitsan (ja raskausdiabetesäidille ruisleipäpitsan). Päälle vähän Muttia, juustoja ja saksanpähkinää. Oli niin ihanan makuista! Ja täysin Putte`sista pöllityllä reseptillä, tietysti. Kylkeen vähän katkarapu-avocadosalaattia ja limeä. 

Olin tilannut jälkkärimuffinit taas kerran Frangipanista*.Ei kai tarvitse sanoa enempää? Katsokaa nyt kuvia! Ei tässä kehtaa enää itse leipoa ollenkaan, ja maku oli vähintään yhtä hyvä kuin kuppikakkujen ulkonäkö. 

Lahjaksi äidit saivat minun ja ystäväni kokoamat vaippakakut, joiden sisällöstä suurimman osan sponssasi Polarn O. Pyret*, jonka kanssa jatkan yhteistyöstä tänäkin vuonna. Olisikohan Kolmistaan-blogin ja Po.P:n yhteistyötä vierähtänyt nyt ainakin jo neljäs vuosi käyntiin? Niin se aika rientää.

Olipa ihana iltapäivä ja ilta ja vähän yökin! Juteltavaa riitti niin pitkään, että kömmin sänkyyn vasta yhden aikaan yöllä. Nyt sitten odotetaan enää päähenkilöitä saapuviksi!

-Karoliina-

*saatu

Share

Pages