Ladataan...
Kolmistaan

Minä olen todellinen villaneulefani. Ikuisena vilukissana perusvilla-mohair-cashmere-merinovilla ja kaikki noiden kaverit ovat parhaita ystäviäni. Aito villa kun on aivan erilämpöistä kuin mikään tekokuitu (jota toki sitäkin pitää hyvässä suhteessa joskus neuleessa kestävyyden vuoksi olla).

Villaneuleissa on sekin kätevä juttu, että niitä voi käyttää viikosta ja kuukaudesta toiseen pelkällä tuulettelulla.

Ainoa ongelma, joka villaneuleissa minusta onkin, on se, miten ne säilyttäisi oikein. Jos vaatteet ripustaa henkariin, tulee niihin olkapäille pussit. Jos ne puolestaan taittelee kaappiin, on vaatteissa – varsinkin jos ovat tiiviisti päällekkäin – pian rypyt. Tähän asti olen kuitenkin pienemmäksi pahaksi todennut tuon taittelun. Neule on tullut vietyä suihkun ajaksi sitten kylppäriin oikenemaan höyryn avulla. Ihan hyvä kikka muutenkin ”silittää” vaatteet.

Vaikka villaneuleiden huollossa usein puhutaankin pelkästä tuuletuksesta, täytyy ainakin osa neuleista myös joskus huoltaa vähän isommallakin kädellä. Moni on sitä mieltä, ettei villaneuletta saa vesipestä, mutta itse olen vähän eri mieltä. Tällä taktiikalla olen pilannut ainoastaan yhden neuleen koko villaneulehistoriassani. Joten vinkin saa ottaa vastaan, jos uskaltaa.

VILLANEULEEN (RISKIALTIS?) KEVÄTHUOLTO:

  1. Harjaa neule villaharjalla. Tähän mennessä paras harja on ollut Arelan puupäinen harja. Muovinen oli liian kevyt ja heikko ainakin omaan käsittelytapaani.
  2. Hiero neuleen tahrakohtiin villalle tarkoitettua pesuainetta. Tummiin hihahsuihin ja kauluksiin voi laittaa varovasti myös tahranpoistoainetta.
  3. Pese käsin tai laiskana (kuten minä) laita neule pesukoneen kylmävetiselle villanpesuohjelmalle. Iske linkous mahdollisimman pienelle kierrosmäärälle.
  4. Räpsäytä neule pesun jälkeen. Muotoile ja venyttele tarvittaessa.
  5. Ripusta laakeasti kuivumaan niin, ettei vaatteeseen tule venymisjälkiä.

-Karoliina-

Ladataan...
Kolmistaan

Päätin viime viikonloppuna, että otan pienen breikin töihin ja someen nyt pääsiäisloman aikana. Tämän tekstin olen kirjoittanut eilen (torstaina) ja nyt yritän todellisuudessa viettää kaksi kokonaista päivää ilman tietokonetta. Ehkä jopa kolme, jaiks! Kännykän kanssa en tiedä, otanko totaalikieltoa, mutta mitään hommaa sillä en tee tai päivittele, jos ei tunnu sille. Onneksi on ajastukset keksitty moneenkin asiaan.

Olen tehnyt viimeisen vuoden aika melko paljon töitä. Ollut kaipaamatta lomaa ja nauttinut valehtelematta jokaisesta työjutusta. Tämä koko maaliskuun kestänyt astman heikkenemistila on kuitenkin tehnyt sen, että olen tajunnut, että jopa niistä kaikkein kivoimmistakin töistä tarvitsee joskus pienen paussin. Pääsiäinen tuli nyt oivaan väliin ja tuntuu ihanalle ajatella, että elämää voi osin itse jaksotella vaiheisiin. Nyt on pari päivää lököilyaikaa ja sitten saa taas palata kivojen juttujen ja touhukkuuden pariin. 

Toki tiedän, etteivät itse työt eivät ole minua tietysti sairaaksi tehneet. Päinvastoin! Työt antavat minulle virtaa ja iloa. Astmahan on krooninen sairaus, joka minulla on ollut jo 25 vuotta.  Nyt se vaan syystä tai toisesta aktivoitui maaliskuun ekan sunnuntain pakkaslenkillä. 

Lääkärin vinkki astmakeisiin alkumetreiltä lähtien olikin selvä: Töiden suhteen täytyy tehdä niin, että stressiä on mahdollisimman vähän. Joskus se tarkoittaa töitä, joskus taas lomaa.  Tätä neuvoa olenkin yrittänyt parhaani mukaan maaliskuun noudattaa. Jos tekemättömät työt ovat stressanneet enemmän kuin niiden teko, olen tehnyt töitä. Jos taas lepo on tuntunut paremmalle kuin työnteko, olen levännyt. On ollut mielenkiintoista etsiä tasapainoa pienemmän pahan suhteen. 

Moni teistä onkin kysellyt tuolla inboxien puolella astmani ja terveyteni nykyistä tilaa. Täytyy sanoa, että toipuminen on ollut pii-nal-li-sen hidasta. Vaikka toki pysynkin pystyssä, käyn kaupassa, teen töitä ja yritän muutenkin elellä normaalisti, ei hengitykseni kulje vielä laisinkaan normaalisti. Olen käynyt nyt erilaisissa astmatesteissä ja oikeaa lääkitystä on haettu useaan otteeseen. Viimeksi maanantaina vaihdettiin lääkityksen laatu ja ensi viikolla on taas uusi kontrolli.

Tällä hetkellä en syö kortisonia, mutta astmalääkkeissä on edelleen aivan maksimiannokset. Niin ja kaiken lisäksi sitä aluksi sairaalassa otettua spiraa joudun vetelemään edelleen kotosalla joka päivä. Pef-puhallukseni ovat kaikesta tästä lääkemäärästä huolimatta edelleen aika heikot, ja se on todella turhauttavaa. Toisaalta lääkäri kertoi, että normaalitilaan pääseminen vie aikaa – emmehän tiedä, kuinka monta kuukautta tai vuotta ne ovat ”piilossa” laahanneet – mutta silti tilanne välillä huolestuttaa minua. Pelottaa, miten käy, kun lääkitystä pitää taas kerran pienentää ja ennen kaikkea spirasta luopua.

Välillä minua astma-ahdistaa edelleen monta kertaa päivässä. Toisaalta välissä on päiviä, kun lääke tuntuu tehoavan paremmin. Pakkanen tosin ottaa päähän, koska ulkona olosta tulee helposti paha olo. Niin ja lihakset ovat aivan jumissa yläselästä. Olen rampannut nyt tiheästi hieronnassa ja joka kerta hieronnan jälkeen tuntuu, että voi taas hengittää hitusen paremmin.

Mutta koska muuta ei voi, näillä nyt mennään. Kohti kevättä, aurinkoa ja parempaa voimaa! Yritän saada kropan tukkoisuutta pois pienin ja kevein askelin, koska normaali tapa - hikilenkki - ei tule nyt kuuloonkaan. Samoin ruokavalion muokkaaminen vähemmän sokerittomaksi on taas kerran alkanut. Toivottavasti saisin vaikka toukokuun korvilla jo kertoa teille sporttisempia ja terveempiä kuulumisia. 

Ihanaa alkavaa pitkää  lomaa teille! Postaukset putkahtelevat tänne luettavaksi ajastuksen kanssa koko pääsiäisen, joten tervetuloa lukemaan, vaikkei minusta nyt muuten kuuluisikaan. 

-Karoliina-

Ladataan...
Kolmistaan

Siinä se nyt on. Tee se itse -vauvan jatko-osa. Muutaman viikon päästä kauppoihin ilmestyvä #vauvavuosi, joka jatkaa jo Tee se itse -vauvasta tutuksi tulleen pariskunnan – Usvan ja Juhan – matkaa vanhemmiksi. Se, missä esikoiskirja käsitteli raskautta, vie uusi kirja nimensä mukaan vauvavuoden ytimeen. Unen ja seksin puutteeseen. Iloihin ja pelkoihin. Riittämättömyyteen ja toisaalta supervoimatunteisiin. Siis kaikkeen siihen, mitä vanhemmuuden ensimmäinen vuosi usein pitää sisällään.

Jos ensimmäisen kirjan kanssa oloni oli jotenkin yhtä aikaa epäuskoinen ja jotenkin sellainen ”nytkö se kirja sitten on todella valmis”, tuntuu, että sama olotila jatkuu tämän kuopuksenikin kanssa. Vaikka kirjoitinkin #vauvavuotta viime syksynä tarkoin määrätyin kalenteripäivin, ja silloin kirja vei paljonkin ajatuksiani ja aikaani, on koko tuo prosessi päässyt tämän vuoden puolella tavallaan jo unohtumaan. Nyt tuntuukin ihan hassulle, että edessä olisi taas vajaat 300 sivua omaa tuotosta. On yhtäaikaisesti innostunut olo ja sellainen, etten haluaisi avata kirjan sivuja ollenkaan. En ihan oikeasti edes oikein muista, mitä kaikkea onkaan tullut kirjoitettua.

Joka tapauksessa: Olipa omat olotilani kuinka epäuskoiset, on totta, että #vauvavuosi on kohta luettavissa. Se on ihan konkreettisena hypisteltävänä kirjana. Oikeilla kansilla avattavissa. Niin ja toki taas myös kuunneltavissa ja e-kirjana. Kaikilla tavoilla, joilla kirjasta nykypäivänä voikaan nautiskella. Ihanaa ja jännittävää!

Kirjan tiimoilta – josta ihan varmasti tulen kirjoittelemaan vielä vaikka sun mitä tänne blogiin kevään aikana – olisi parikin ilmoitusasiaa ja kysymystä näin jo heti alkuunsa.

Ensinnäkin linkkivinkki. Tämän Adlibriksen linkin kautta lukijani voivat tehdä #vauvavuosi-kirjan ennakkotilauksen ja saada huomattavan alennuksen kirjan normaalihinnasta. Tarjous on voimassa 22.4.2018 asti. 

Toinen kirjaani koskettava asia liittyy 20-22.4 pidettäviin Lapsimessuihin. Olen nimittäin sunnuntaina 22.4 Lapsimessuilla haastattelussa juuri #vauvavuosi-kirjan tiimoilta. Esiintymispaikkana toimii Neuvola-lava ja haastatteluaika on klo 10.00-10.30. Haastattelun jälkeen olen lisäksi signeeraamassa kirjaa Adlibriksen osastolla (6M48), joten tervetuloa sinnekin jutustelemaan.

Jotta osaisin vastata haastattelussa juuri niihin kysymyksiin, jotka haluatte kuulla, pyytäisinkin nyt teidän apuanne. Esittäkää tämän postauksen alle kysymykset, joihin haluaisitte minun vastaavan messuilla. Kysymykset voivat liittyä kirjantekoprosessiin, aihevalintaan, kirjan henkilöhahmoihin, kustannussopimukseen ja ihan mihin tahansa kirja-aiheeseen liittyvään. Taivas on rajana ja minusta olisi ihana päästä vastailemaan kirjakysymyksiin!

Kaikkien tähän alle kysymyksensä jättäneiden kesken arvotaan peräti kolme (3) kirjapakettia, joissa jokaisessa on niin Tee se itse -vauva -kirja kuin kaksi muutakin Bazar-kirjaa: Talo järven rannalla -romaani sekä lastenkirja Typy ja kelju keiju.

Ihanaa alkavaa pääsiäistä!

-Karoliina-

Kuva: Bazar // Kirjan kuvitus Sanni Kariniemi 

Pages