Ladataan...
Kolmistaan

Ensin eiliseen muuttoilmoituspostaukseen. Tiesin tietysti etukäteen, että postauksen aihe tulisi herättämään keskustelua. Kiitos kommenteistanne. Yhteisesti voin tässä vaiheessa nyt vain todeta ja samalla vastata teille, että on hyvin ymmärrettävää, että aihe herättää tunteita eritoten siitä syystä, että olen ollut vaitonainen tietyistä elämämme käänteistä viimeisten vuosien aikana. Ja jos asioista ei puhu, jää niiden tulkinta faktan sijaan spekulaation varaan. En kuitenkaan tässäkään vaiheessa koe, että minun tulee perustella valintojani julkisesti, vaikka pieni osa elämästämme onkin kaikkien luettavana. Pääasia, että valintani eivät ole ristiriidassa lapsen etua tutkineiden viranomaisten tulkinnan sekä lainkirjaimen kanssa. Niin ja toki minun ja koko tukiverkkoni. Uskon, että tulee kuitenkin se hetki, kun kaikki tähän asti kerrottu ja myös ei-kerrottu tulee näyttäytymään aivan uudessa valossa.

No sitten kevyempiin aiheisiin. Tähän tavalliseen blogielämään. Vaikka joskus mietin, onko edes sellaista olemassa. Nimittäin tavallista blogielämää. Tuntuu sille, kuin tämänkin blogin sisällä olisi niin monta maailmaan. Sitä kevyttä hömppää, tavallista arkea ja syntyjä syviä. Mutta sitä kai se elämäkin on. Kaikkea sekaisin, limittäin ja päällekkäin.

Meidän keskiviikko on alkanut yllätykseen: Ulkona oli lunta! Iskin muutossa kaikki toppatakit jo varastoon, vaikka tuntuu sille, että ne olisi todellakin pitänyt ainakin minunlaiselleni vilukissalle säästää. Hyvin vaikea uskoa hellevappuun, joita iltapäivälehdet vielä viime viikolla lupasivat.

Muuten elämä on mennyt näitä kymmeniä ja taas kymmeniä laatikkoja purkaessa. Kun ei haluttu ostaa ihan kaikkia säilytyskalusteita Ikeasta, vaan entisöidä vanhoja saatuja ja Tori.fi:stä ostettuja, täytyy vaan olla kärsivällinen sen suhteen, että osa vaatteista ja tavaroista saa olla viikon jos toisenkin vielä laatikoissa.

F on ollut ihan paras (kon)marittaja. Hän on rankannut leluja, pelejä ja kirjoja niin tiukalla kädellä, että ei ole voinut kun ihailla: ”Varastoon, tänne, köyhille lapsille, varastoon, tänne, kirpparille”. Miten minä saisin samanlaisen draivin luopumiseen? Meinasin testata tuota varastoon-korttia. Että en edes laittaisi kaikkia kamoja suoriltaan myyntiin, kuten yleensä teen, vaan jättäisinkin harkintalaatikot ullakolle. Jos en sitten kaipaile mitään sieltä kuukausiin, voin kai hyvällä omatunnolla luopua niistä.

Ihanaa iltaa! Meille tuli juuri Torin kautta ihana 50-luvun liinavaatekaappi, johon alan latoa juuri vaatteita.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

"Se tulee olemaan sitten aikamoinen postaus", sanoi kaverini, imaisi pirtelön pillistä ja viittasi siihen, kuinka kertoisin F:n ja minun muutosta A:n kotiin Tampereelle. 

Niin tästä pitikin tulla. Listaisin useamman illan perusteluja kuin jotakin hakemusta varten ja kirjoittelin, kuinka muutto olisi hyvä tehdä ennen lapsen kouluikää, kuinka tukiverkko olisi lähellä, miten voisin nyt työskennellä kotona ja niin edelleen ja niin edelleen. Lopulta deletoin kaikki. (Ilmeisesti uusi postaustyylini, kun on tullut viime kuukausina tuhottua postaus jos toinenkin.)

Aloin miettiä, kenelle niitä perusteluja oikeasti kirjoittaisin? Itselleni, perheelleni, ystävilleni? En, en ja en. Meidän ja heidän kanssa asiat on käyty läpi ja punnittu jo satoja kertoja. Syyt ja seuraukset. Mahdollisuudet, ilot ja onni. Muutot, muuttolaatikot ja muutokset. 

Joten päädyn nyt sanomaan tähän väliin vain: "Moro Tampere!". Täällä sitä on useampi viikko jo asusteltu. Purettu tavaroita kaappeihin, tehty remonttisuunnitelmia, tallustettu uutta eskaripolkua, kauhottu entuudestaan tuntemattoman uimahallin vettä ja vaihdettu uusi puhelinnumero jos toinenkin. Totuteltu ruuhkattomaan ruuhka-aikaan, mustamakkaraan, morotteluun, littaan, rotvalliin ja pipaan. 

Voisi ajatella, että elämä muuttui nyt yhdellä kertaa. Mutta jos totta puhutaan, ei se muuttunut paria käytännön asiaa lukuunottamatta juuri mitenkään. Nyt on vain enemmän huoneita, sänky jonne mahtuu kaksimetrisen jalat ja kauppahalli, jonne tallustaa nopeammin. Yllättävää kyllä; Tampereellakin on arki, makaronilaatiikko ja työpäivät. Sitä tavallista, kaiken perustaa. 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Book Beat

F kyseli yhtenä päivänä, mikä kännykkäsovellus minä olisin. Ennen kuin vastasin omani, pyysin tyttöä kertomaan, oman näkemyksensä aiheesta. Minä olisin kuulemma WhatsApp ja Book Beat. Aivan kuten hänkin. Aika tarkkanäköiset havainnot, etten sanoisi.

Minulla on ollut Book Beat -äppi puhelimeni etusivulla loppukesästä asti, jolloin tutustuin tähän ”kirjojen Spotify`hin” blogikampanjan kautta. Ja tiedättekös: Tuon hetken jälkeen ei ole ollut varmasti päiväkään, etteikö meillä olisi avattu Book Beatia. Niin luonnollinen osa arkeamme siitä tuli.

Book Beat on – kuten sanottua – kirjojen Spottari. Se on kännykkäsovellus, jonka avaamalla niin aikuinen kuin lapsikin pääsee käsiksi virtuaalista kirjahyllyä. Book Beatiin päivittyy uutuuskirjat ihailtavaa tahtia, mutta niiden lisäksi joukkoon mahtuu niin klassikkoromaaneja, runoja, elämäkertoja kuin hyvinvointi- ja tietokirjojakin.

Olen lukenut muutaman kirjan Book Beatin ruudulta ihan tekstikirjana, mutta suurin kulutus F:llä ja minulla on äänikirjoihin. F:n iltarutiini – yhtä varma kuin iltapala ja hampaidenpesu – on kuunnella ”Suprua”, eli Paula Norosen Supermarsu -kirjasarjaa. (Joihin toivoisimme muuten hartaasti Book Beatin lisäosia, koska noiden kolmen kirjan veivaaminen on tehnyt jo sen, että taidamme koko sakki osata kohta kaikki vuorosanat ulkoa).

Itse rakastan äänikirjojen siitä syystä, että niitä kuuntelemalla moni tylsäkin homma saa lisäpontta. Eikä lukeminen vie varsinaisesti aikaa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla -diili. Eniten taidan kuunnella äänikirjoja siivotessani. Isken vain kuulokkeet päähän ja annan mennä. Ja hupsista vaan: Siivous tapahtuu kuin itsestään, sanat soljuvat korvissa sen sijaa, että miettisin ”tässä sitä siivotaan, tässä sitä siivotaan”.

Tämän hetkiset – jo kuunnellut, kesken olevat tai tulevaisuuden lukulistalla olevat – suosikki ovat:

  • Martina Haagin Olin niin varma meistä. Ihmissuhde draama Petrasta ja Andersista, joiden suhde pääty 15 vuoden jälkeen eroon. Kaunista, koskettavaa ja aitoa tekstiä ruotsalaiselta näyttelijä-kolumnisti-kirjailija Haagilta, jonka omakin liitto päättyi eroon vuonna 2014.
  • Tuula-Liina Variksen novellikokoelma Että tuntisin eläväni. Kirja rakkaudesta ja rakkaudenkaipuusta eri ajoissa ja erilaisissa historiallisissa konteksteissa.
  • Mari Mannisen Yhden lapsen kansa. Asuessaan Kiinassa toimittaja Mari Manninen tutki, kuinka yhden lapsen politiikka vaikuttaa kiinalaisperheiden elämään. Kirjassa kerrotaan kuudentoista perheen tarina. Teos voitti Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2016. 
  • Paul Kalanithin (käännös Ilkka Rekiaro) Henkäys on ilmaa vain. Koskettava ja ennen kaikkea herättelevä kirja elämästä, kuolemasta ja elämän arvostamisesta. Teoksen kirjoittaja – 36-vuotias neurokirugi Paul – kuoli keuhkosyöpään kirjoittaessaan kirjaa, mutta hänen vaimonsa viimeisteli teoksen loppuun. Kirjaa on myyty Yhdysvalloissa miljoona kappaletta.

Jos ja kun Book Beat alkoi kiinnostaa, rekisteröidy Book Beatin käyttäjäksi tämän linkin kautta, käytä koodia kolmistaan ja kokeile Book Beatia 30 päivää ilmaiseksi normaalin 14 vuorokauden testijakson sijaan. Tarjous on voimassa uusille asiakkaille 30.9.2017 asti.

Ihania luku- ja kuunteluhetkiä!

-Karoliina- 

Share

Pages