Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

Te, jotka olette seuranneet blogiani alusta asti, tiedätte, että Polarn O. Pyret on yksi niistä lastenvaatemerkeistä, joka on kulkenut mukanamme koko F:n elämän ajan. PO.P on ollut mukana niin arjen päiväkotivaatteissa kun talven pakkasilla ja kesän juhlissakin. Se, miksi olen ollut niin merkkiuskollinen, on liittynyt vaatteiden laatuun, käyttömukavuuteen ja yhdisteltävyyteen. PO.P-vaatteissa parasta on ollut se, kun ne on voinut pestä ja joka kerta kun ne on narulta laittanut pesun jälkeen kaappiin, on vaate ollut kuin uusi. Ne on niitä arjen pieniä iloja!

Vaikka olenkin rakastanut Polarnin reippaita ja klassisia raitoja, olen ollut vuosi vuodelta iloisempi vähän sellaisista erilaista PO.P:n kuoseista ja mallistoista: kukkabombereista, hyönteisleggareista, kirsikkamekoista ja riikinkukkokankaista.

Tänä syksynä PO.P otti vielä suuremman harppauksen kohti uudistunutta brändiä. Tuttujen raitojen ja reippaiden kuosien vierelle on tuotu yhä enemmän tämänhetkisiä lastenvaatetrendejä vastaavia kuoseja, malleja ja värejä. Erityisesti nyt elokuussa kauppoihin tulleessa 6-12 -vuotiaiden koululaismallistossa näkyy uudistus oikein kunnolla. En voisi olla tyytyväisempi tästä uudesta ilmeestä ja kuusivuotiaankin tuomi kertoo paljon: ”Nää on ihanimmat PO.P:t, jotka mulla on ollut.”

Kävimme F:n kanssa eilen Koskikeskuksen Polarn O. Pyretillä, josta tuore ekaluokkalainen sai siis itse valita suosikkinsa syksyn koulupäiviin. Mukaan lähti ihana, pörröinen turkispusakka, jota voi käyttää alkusyksystä takkina ja joka menee paukkupakkasilla sisäjakkuna. Niiden pariksi valittiin mustat leggarit, jotka on ensinnäkin aika katu-uskottavat. Mutta joissa on kaikki se, mitä touhuavan lapsen vanhempana leggareihin kaipaa – pukemista helpottavat vetoketjut nilkoissa, polvien tuplakangas rymyämisen varalle ja PO.P:lle tyypillinen säätökuminauha vyötäröllä. Toisessa mukaan tarttuneessa asussa yhdistyi sporttisuus ja tyttömäisyys – aivan kuten syksyn muodissa muutenkin. Tummansiniseen leggins-pusakka-asuun kun toi persoonallisuutta söpöt vaaleanpunaiset sivuraidat ja pusakan edessä olevat röyhelöt. 

Tämä uusi Polarn O. Pyretin linjanveto on meidän kannaltamme ainakin aika nerokas: Kun jo hetken kuvittelin, että PO.P on koululaisen makuun liian lapsellinen, muutti tämä syksy ajatukseni täysin. Uskon, että tällä tyylillä PO.P:n vaatteet saavat kulkea matkassamme vielä todella kauan. Varsinkin, kun tuntuu sille, että näiden vaatteiden yhdistely toisiinsa - ja vaikka toisiinkin merkkeihin - on paljon helpompaa kuin ennen, koska nyt murretut vaaleat sävy, tummansininen ja musta on yhdistettävissä keskenään. Ja oikeastaan minkä muun värin kanssa hyvänsä. 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Moni teistä on varmasti kesän aikana huomannut, että olen ollut auttamattoman huono vastaamaan teidän kommentteihinne. Tai jos totta puhutaan: En ole varmasti vastannut yhteenkään tekstiin. Siihen on syynsä. Ehkä vähän hatarat. Mutta syyt kuitenkin. Nyt on selittelyn vuoro.

Viime vuodet ovat olleet minulle aika rankkoja. Henkisesti ja fyysisesti – jos niitä voi edes erottaa toisistaan. Ja kun on ollut pitkään kiirettä ja vähän kaikkea, olisi loma ollut oikeasti aika tarpeeseen. Mutta niin ihana, paras ja rakas ammatti kun tämä bloggaaminen onkin, on tässä yksi huono puoli – tästä ei ole lomaa. Totta on, että saan päättä työpäiväni itse ja postauksia voi tehdä vaikka kuukauden etukäteisajastuksella jemmaan. Mutta siltikin blogi on läsnä suurimmassa osassa päivistä – se tulee sähköpostiin, kilahtaa puhelimeen tai juolahtaa ideana mieleen. Olo on kuin maanviljelijällä, joka ei koskaan saa maatalouslomittajaa.

Ja älkää ymmärtäkö väärin. Kuten sanottu, RAKASTAN tätä työtä, mutta joskus on vaan pakko ottaa pieni irtiotto. Koska itse teksteistä loman pitäminen ei ole mahdollista, täytyi minun tehdä näin jälkikäteen ajateltuna ehkä vähän tyhmäkin ”pakkolomailu”– päätin, että kesällä jätän kaiken muun kuin itse postausten kirjoittamisen pois päivälistoistani. En vastaa kommentteihin, en päivitä juuri somea ja sähköposteistakin valikoin vain kaikkein tärkeimmät.

Mutta tiedättekö mitä? Jokaisen kommentin olen lukenut, rekisteröinyt ja painanut mieleeni. Olen ottanut neuvoa, kuunnellut kokemuksia ja ollut muutenkin kartalla siitä, mitä teille kuuluu siellä ruudun toisella puolella.

Nyt on alkanut kuitenkin jo syksy (josta olen toitottanut jo useaan kertaan). Syksy tarkoittaa taas järjestelmällistä otetta, oikeaa kokonaisvaltaista bloggaamista vuorovaikutuksineen, kaikkineen.

Joten te ihanat, jotka olette minun himmailuistani huolimatta pysyneet mukana. Kiitos ja anteeksi!
Hyvittelyksi kaikesta tästä puolitehoisesta kesästä, pistetään pystyyn arvonta:

Kommentoi tähän alle, millaisia postauksia tai kuvia haluat syksyn aikana nähdä. Ja mihin kysymyksiin haluaisit vastauksen. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Mainion nettikauppaan. Arvonta-aikaa 19.8.2017 asti .

-Karoliina-

Kuvat: Mainio, AW2017/Drop1

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Joskus minulla saattaa olla asu valmiina jonnekin aivan vähäpätöisiin kemuihin jo kuukausia aikaisemmin. Mutta kun pikkusisko menee naimisiin VIIKON päästä, en edelleenkään ole varma, mitä pistäisin päälleni. Kesän alussa ajattelin, että minun häävalintani tulee olemaan punainen pitsimekko, johon aivan rakastuin Vero Modassa. Mutta sitten kuulin, että punaiseen pukuun liittyy hääetikettirike.

Olen tähän asti vain ajatellut, että häiden kielletty väri on luonnollisestikin vain valkoinen. Mutta eipä etiketti jää siihenkään. Kuulin nimittäin, että punainen puku merkitsee sitä, että vieraalla olisi ollut vispilänkauppa sulhasen kanssa. Ei ehkä mielleyhtymä, jonka haluaa tuoda esille siskon häissä.

Hääpari otti punaisen puvun kyllä aivan huumorilla, mutta koska en ole varma koko ison hääseurueen suhtautumisesta vanhoihin perinteisiin ja etikettiin, päätin ottaa varman päälle. Toisaalta tämä antoi minulle mahdollisuuden myös siihen, että päätin lopulta laittaa häihin pitkän puvun. Pitkä puku tuntuu usein ihan hirveän juhlavalle, mutta kai nyt siskon häät, jos mitkä, on tilaisuus, jossa saakin olla juhlavana.

Minulla on harkinnassa nyt kaksi asua. Vuosia sitten ostettu olkaimeton pinkki mekko. Ja toisaalta vedenvihreä A:n siskolta lainassa oleva vähän kreikkalaishenkinen spagettiolkainmekko. Ja kun saan valittua näiden kahden väliltä, täytyy kaiken päälle käydä ostamassa vielä korut, rintsikat ja bolero/huivi harteille. Minä inhoamalla inhoan boleroita: En ole nähnyt vielä yhtään kaunista yksilöä elämäni aikana. Ja toisaalta huivien kanssa olen ihan onneton rähmäkäpälä. Tämmöisellä epäfiinillä äijäliikehdinnällä ne roikkuvat aina rytyssä toisella olalla ja sitten niitä saa olla kiskomassa ylöspäin.

Vinkkejä ihanista boleroista tai huiveista Tampereen seudulla otan vastaan. Niin ja jos on jokin muu etiketti vielä, joka tulee tietää, kertokaa ihmeessä!

-Karoliina-

Share

Pages