Ladataan...
Kolmistaan

Kotona ollaan. Takana pääsiäinen, joka meni hirmuisen nopeasti. Ehdittiin keilata Revontulessa, saunoa mökkisaunassa, laskea kelkalla Häkällä, juhlia siskoa, syödä tuplasti oman painon verran ja nukkua monta tuntia pidempään kuin arkena. 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Tänään vietettiin Hipu-siskoni maisterijuhlia vanhemmillani täällä Keski-Suomessa. Mukana juhlinnassa oli tietysti lähisuku ja muutama ystäväperhe. Ruoka oli ihanaa ja tunnelma hyvä. Nyt on juuri se kemujen jälkeinen ähky. 

Tajusin, että omista valmistujaisistani - joita en muuten halunnut pitää - on jo yhdeksän vuotta. Hain vain paperin yliopistolta ja menimme syömään, that`s it. Äitini yritti kovasti silloinkin järjestää minulle juhlat, mutta sanoin, etten halua. "Pidetään juhlat sitten, jos kirjoitan joskus kirjan", sanoin. No arvatenkaan en antanut pitää kemuja kyllä kirjankaan aikaa. Sain kyllä kuulla asiasta. Puolustuksekseni ehdotin, että juhlat voisi pitää vaikka toisen kirjan, väitöskirjan tai jonkin muun oikean suorituksen jälkeen. Ehkä. 

Juhlien keskipisteenä olo ei vaan tunnu kovin luontevalle. En ole koskaan aikuisiällä järjestänyt esimerkiksi itselleni oikeita synttäreitä, en edes tupaantuliaisia varmasti kymmeneen vuoteen. Minusta juhlat ovat kyllä yleisesti ottaen aina ihania, mutta jotenkin se, että juhlat olisivat minulle, tuntuu kummalliselle. 

En usko, että olen ujo. En myöskään usko, etten olisi ollut iloinen vaikkapa tai valmistumisestani. Silti se, että omia saavutuksiaan toisi esille ihan juhlien tasolla, tuntuu vieraalle. Vähintään yhtä vieraalle kuin se, että blogimaailmassa omia saavutuksiaan pitää pelin hengen mukaan toitotella. Pitää kertoa, jos on ehdolla jonkin tittelin saajaksi tai infota, jos blogia voi äänestää vaikka blogikisoissa. Sen asian opetteluun, että bloggaaja on oman työnsä markkinoija, on mennyt aikaa. 

Nyt taidan suunnata alakertaan, jossa on meneillään juhlien rääppiäiset. Ehkä yksi pala juustokakkua vielä mahtuu. Makea kun menee eri mahaan suolaisten kanssa, kuten hyvin tiedätte. 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kuvittelin 20 ikävuoteen, että kaikkialla Suomessa soitetaan kelloja pääsiäisenä. Kun sitten tiedustelin helsinkiläisiltä kavereiltani, menevätkö he kellojensoittoon, kaikki katsoivat minua ihmeissään. Ja minä heitä. Mikä ihmeen kellojen soitto?

Hankasalmelainen pääsiäsiperinne on se, että ensimmäisenä pääsiäisyönä kylän nuoret (ja vähän vanhemmatkin) lähtevät soittelemaan lehmänkelloja tai muuten vaan mölyämään naapuritalojen kulmille. En ole varma, onko tätä perinnettä missään muualla Suomessa tai mikä kellojen soiton tausta on, mutta varmasti se liittyy jollain tavalla taikauskoon. Itse olen aina ajatellut, että sillä karkoitellaan pahoja henkiä, mutta voi olla, että tuo assosiaatio on vain omani. 

Joka tapauksessa kellojen soitto on yksi tärkeimmistä pääsiäisperinteistäni. Lapsen oli hurjan jännää hiippailla kavereiden kanssa hämyisten talojen kulmilla. Toisaalta se, että oman talon ympärillä pyöriviä kellojensoittajia jahdattiin, oli myös ainakin yhtä jännää. Meidän iskä oli oikein haka vastasäikyttelijä. 

Yritin tuossa houkutella noita meidän suvun uusia pohjalais-pirkanmaalaisvahvistuksia illalla soitolle. Saa nähdä, kiliseekö.

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Share

Pages