Ladataan...
Kolmistaan

 

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Mikähän ei ole lukijana parempaa kuin se, että hyvän kirjan jälkeen saa jatkaa lukukokemusta toisen hyvän kirjan parissa. Erityisen ihanaa silloin, kun kirjan maailmaa ja kirjoitustyyliä ei tarvitse jättää taakseen, vaan toinen (ja ehkä kolmas ja neljäskin) kirja jatkavat samaa tarinaa. Kirjasarjat – mikä nerokas keksintö.

Selailin tuossa muutama viikko sitten taas ”kirjojen Spotify -palvelua”, BookBeatia, ja kummastelin, mikä merkintä joidenkin kirjojen päälle oli tullut. Tunnistan jo BookBeatin perussymbolit: Kuulokkeet tarkoittavat äänikirjaa, silmälasit luettavaa tekstikirjaa, mutta valkoisen paperipinon merkitys oli aluksi arvoitus. Sitten se selvisi: Paperipino symboloikin kirjapinoa. Ja kirjapino tarkoitti tietysti sitä, että kyseinen kirja olisi osa kirjasarjaa. Kätevä tapa siis kalkyloida heti alkuun, kuuluuko kirja sarjaan vai onko vain yksittäinen ihanuus. BookBeat järjestää myös kirjasarjan osat kronologiseen järjestykseen, joten on helppo katsoa, mikä kirjan osanen pitää milloinkin lukea.

Itse pidän kirjasarjoista juuri niiden tuttuuden vuoksi. On mahtavaa upota kerta toisensa jälkeen samaiseen henkeen ja tuttujen hahmojen pariin. Minusta kirjasarjat helpottavat lukemista, koska silloin lukemisen aloittamisesta puuttuu kynnys tutustua johonkin ihan tuntemattomaan.

Kirjasarjojen kanssa käy usein kuin tv-sarjojen. Kun seuraavia ja seuraavia osia, eli tässä tapauksessa kirjoja, on tarjolla enemmän kuin yksi, iskee ahmimistarve. Täytyy kahmia vielä yksi sivu, luku, kirja tai tarina. Tätä maratonilukemista, eli binge-lukemista, on tainnut harrastaa itse kukin oikean sarjan osuessa kohdalle.

BookBeatissa on todella laaja valikoima erilaisia kirjasarjoja ihan klassikoista lastenkirjasarjoihin kuin dekkareihin ja chick litiinkin.

KESÄN 2017 BookBeatin KIRJASARJASUOSIKKINI:

  • Maria Kallio- kirjasarja, Leena Lehtolainen. Minähän olen ollut Maria Kallio-fani varmasti yläkouluikäisestä lähtien. Maria Kallioissa yhdistyy niin jännittävät dekkarijuonet kuin ihmissuhdeasiatkin. Vaikka jokaisessa kirjasarjan kirjassa on uusi rikos selvitettävänä, jatkaa Maria Kallion yksityiselämä siitä, mihin se on edellisessä kirjassa jäänyt. Se luo kirjoihin aitoutta ja minusta onkin ihana, ettei kirjan päähenkilö ole vain poliisi, vaan myös puoliso, tytär, äiti ja virheitä tekevä inhimillinen olento. Jos et ole koskaan vielä koukuttunut dekkareihin, valitse tämä kirjasarja. BookBeatissa on Maria Kallio -kirjoja peräti kolmetoista. Jokainen niin ääni- kuin tekstikirjanakin.
  • Täällä Pohjantähden alla -trilogia, Väinö Linna. Joskus klassikkojen lukeminen voi tuntua raskaalle, ja siksi minusta onkin niin mahtavaa, että BookBeat on panostanut myös Täällä Pohjantähden alla -tyylisten kirjojen äänikirjamuotoihin. Miten paljon helpompaa onkaan tempautua sukujen, ihmiskohtaloiden, sodan ja rakkauden maailmaan, kun itse lukemisen hoitaa ulkopuolinen taho ja voin vain keskittyä kuuntelemaan.
  • Tumman veden päällä- ja Samoilla silmillä -kirjat, Peter Franzen. Olin aivan myyty, kun luin ensimmäisen kerran Peter Franzenin teoksen Tumman veden päällä sen ilmestymisvuonna 2010. Teos kertoo Petestä, alkoholistiperheen pojasta, ja on samalla Franzenin omaelämänkerrallinen teos. Vaikka pidin kirjasta hirveästi  jo silloin, sai tarina aivan uuden suunnan, kun kuuntelin sen Franzenin itsensä lukemana BookBeatista. Tällä hetkellä minulla on kesken kirjasarjan toinen osa. Se, että kirjailija itse lukee teoksensa – varsinkin näin omaelämänkerrallisen – tuo se tarinaa niin paljon lähemmäksi kuulijaa. En kyllä voi kun ihailla Franzenin monilahjakkuutta (ja ihanaa ääntä).
  • Muumit, Tove Jansson. En ole niitä aikuisia, jotka ahmivat fantasiaa tai lastenkirjoja. Mutta Muumit, ne ovat poikkeus. Miten paljon viisautta ja elämää ne kätkevätkään sisäänsä. BookBeatista löytyy neljä ”lasten Muumia”, ja tämän lisäksi yhdeksän aitoa Muumi-klassikkoa niin ääni- kuin tekstikirjoinakin. Jos et tiedä, mistä aloittaa, valitse Muumilaakson marraskuu.
  • Näkijän tytär -kirjasarja, Kristiina Vuori. Näkijän tytär -kirjasarja kertoo viiden kirjan ja usean eri naiskohtalon kautta 1300-1500-luvun naisista Suomessa. He taistelevat, rakastavat ja elävät. Erikoista tässä kirjasarjassa on se, että vaikka teema ja naisvoima säilyvätkin kirjojen välissä, hahmot vaihtuvat. Minulla meni hetki tottua Vuoren kirjoitustyyliin, vähän jähmeään ulkopuoliseen kertojaan ja vanhaan maailmaan, mutta pian tuo kaikki tuntui jo tutulle. Historialliseksi kirjaksi rakastan Vuoren kirjojen naisnäkökulmaa ja sitä, että ainakin itselleni tuo ajanjakso historiassa on tähän asti ollut melko tuntematonta. Hyvä historiallinen kirja saa kiinnostumaan myös historiafaktasta aivan uudella tavalla.

Koodilla kolmistaan voit testata BookBeatia 30 päivää veloituksetta normaalin 14 päivän sijaan. Pääset käsiksi tarjoukseen tämän linkin kautta. Tarjous on voimassa 30.9.2017 asti ja koskee vain uusia asiakkaita.

Ihania lukuhetkiä! Rakastan sitä, kun saa uppotua kirjaan sateen ropistessa kattoon. Tällä viikolla sellaisten speksien löytäminen on ollut aika helppoa.


-Karoliina-

 

 

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Minun pikkusiskoni, Auroora Aamurusko -blogin Auroora, kirjoitti viime viikolla itsensä tykkäämisestä, itseensä kohdistuvasta tyytymättömyydestä ja siitä, kuinka ”aina kuulee vaan sitä itsekriittistä kommentointia omasta selluliitistä tai muutamasta lisäkilosta. Itseensä kohdistuneeseen vihapuheeseen on turtunut.” Tuo postaus ravisteli minua ja sai pohtimaan, kuinka tuttua, tavallista ja hyväksyttävää itsensä alentaminen on. Kuinka normaalia onkaan kohdella itseään huonosti. Tirautin pienet kyyneleetkin, koska tiesin, että olin yksi Aurooran tekstin naisista.

Muistan vuosia sitten lukeneeni lehtijutun siitä, kuinka itselleen pitäisi puhua kauniisti. Silloin tuo juttu lähinnä nauratti minua. Itselleen puhuminen kuulosti jollekin hihhulitouhulle. Samoin se, että itseään pitäisi tervehtiä peilistä aina lempeästi hymyillen.  Kuka nyt itseään tervehtisi!

Nyt kun ikää, selluliittia, ryppyjä, silmäpusseja, kiloja ja katkenneita hiuksia on enemmän kuin ennen, olen alkanut ymmärtää tuon itselleen puhumisen merkityksen. Itse asiassa – tein tänä keväänä testin. Ja olin aika kauhuissani.

Huomasin kevään aikana, että sairastelut, huonot yöunet, ikävöinti ja muuttoon liittyneet kommervenkit alkoivat näkyä minussa negatiivisella tavalla. Olen aina ollut se peruspositiivinen tyyppi, joka on vetänyt synkät hetket sisulla läpi. Kun oli tullut rämmittyä oikein kunnolla suossa ja edessä olikin kukkaniityt, iski yhtäkkiä outo olo. Se, että onnellisena olo olikin vaikeaa. Mutta myös se, että minuna olo ei yhtäkkiä ollutkaan helppoa. Aloin puhua itselleni rumasti. Itsestäni.

Olen kirjoittanutkin teille joskus, että olen mielestäni aina omannut sellaisen perushyvän itsetunnon, joka on auttanut minua monissa elämän käänteissä. Sellaisen fiiliksen itsestäni, että on ollut hyvä olla minä. Heikkouksine ja vahvuuksineen. Ja olen voinut vieläpä elää molempien kanssa.

Tänä keväänä asiat olivat kuitenkin toisin. Huomasin, että yhä useammin minun ei ollut hyvä ollakaan minä. Yhä useammin oli sellainen ekan menkkapäivän ällöolo (jos tiedätte, mitä tarkoitan), vaan kun tämä ”menkkaolo” saattoi kestää viikko- ja kuukausitolkulla. Yhtäkkiä aloin kokea olevani jollain tapaa vääränlainen, vaikken tiennyt edes miten. Paradoksi sinänsä, että pitkästä aikaa koin, että ulkopuolinen paine puuttui. Miksi sitten tein sen itse itselleni?

Kun huomasin, kuinka eriskummallisesti olin alkanut käyttäytyä, päätin, että asialle olisi tehtävä jotain. Aloin kirjata kännykkäni muistioon ylös asioita, joita päivän aikana ajattelin itsestäni. Ja voin sanoa, että lista oli niin surullinen, että oikein itseään hävetti.  Muistion rivit täyttyivät toinen toistaan typerämmistä jutuista ja rumimmista sanoista. Sellaisista, että piti ihan hieraista illalla listaa lukiessa silmiään, olinko minä tosiaan kirjoittanut nuo rivit. Olin muuttumassa hyvää vauhtia ihmiseksi, joka ei pitänyt itsestään.

Tuosta hetkestä alkoi muutos, joka ei tosiaankaan vielä ole kokonaan ohi, mutta suunta on oikea. Piti nähdä konkreettisesti muistion ruudulla se, millaiseksi olin muuttamassa ja millainen en missään nimessä halunnut olla. Piti oikeasti alkaa tervehtiä itseään kauniisti, puhua itselleen pehmeitä sanoja ja kirjata ylös ihania ja kiitollisuutta herättäviä hetkiä ja olotiloja. Piti alkaa harjoitella taas minuna olemista. Sellaisen, jonka olin aina ennen ollut ja jollaisen tunsin entuudestaan.

Kun A sanoo minulle nykyisin jonkin kauniin asian tai kohteliaisuuden, lisää hän usein perään ”sanonpahan vaan, vaikket sä kuitenkaan usko”. Se kuvaa hyvin sitä, kuinka vielä vähän aikaa sitten kehuihin suhtauduin ja kuinka valheellisille ne mielestäni kuulostivat. Minusta tuntui, etten ansainnut niitä tai etteivät ne voineet kertoa minusta. Nykyisin yritän – aina kun vaan yhtään rehellisesti niin voin sanoa – tokaista perään ”kyllä mä uskon” tai ihan vaan yksinkertaisesti ”kiitos”.

Sitä kiinnittää huomiota, kuinka puhuu muille, mutta joskus oma sisäinen puhe ja sen laatu unohtuvat. Sanoin tuolla postauksen alussa, että minulle on kertynyt ikää, ryppyjä ja muuta ei niin imartelevaa. Mutta muistinko sanoa, että olen aika ylpeä siitä, mitä olen saanut työlläni aikaiseksi? Kuinka kivat silmät, hyvä tilannetaju tai suorat hampaat minulla on? Kuinka välillä taputan itseäni olalle, kun saan pidettyä tulisen luonteeni kurissa ja hermot (muka)viilipyttymäisinä? Niin. Sellaisia - kivoja asioita, harvoin tulee pohtineeksi. 

Sanottaisiinko ei kaikelle sisäiselle vihapuheelle. Puhuttaisiin vaihteeksi kauniisti ja katsottaisiin – niin hassua kun se aluksi onkin – itseämme lempeästi peiliin.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Palattiin ihanalta Praha-reissulta viime torstain ja perjantain välisenä yönä. On mahtava huomata, miten tuollaisesta neljän päivän irtiotosta saa voimaa reissun jälkeenkin. Tuntui, että matka oli jonkinlainen käännekohta matkalla astetta vielä kesäisempään ja rennompaan kesään.

Me menimme Prahaan sillä ajatuksella, ettei olisi pakko tehdä yhtään mitään. En suoraan sanottuna edes tiennyt yhtä ainoaa turistikohdetta tai must see -juttua etukäteen. Ainoa tavoite, joka meillä kaikilla taisi olla, oli rentoutua ja vielä vähän rentoutua.

Tässä siis sellaisella lomalla havaitut kivat kohteet.

SaSaZu, ravintola. Aasialainen fuusiokeittiö. Aivan mieletöntä ruokaa. Pieniä annoksia, joita tilataan pöytään useampi. Parasta tietysti jaettuna koko pöytäseurueen kanssa, jotta saa maistella mahdollisimman paljon eri makuja. Onnistui myös gluteenittomana. Paikka sijaitsee Prahan alueella 7, josta tulee mieleen vähän Tallinan Telliskivi. Suosittelen ainakin seuraavia herkkuja: Thai Papaya Salad, Sasa Crispy Roll ja Tataki. Jälkkärit eivät olleet erityisiä, joten kannattaa keskittyä alku- ja pääruokiin.

Kavka Foto Atelier, valokuvausstudio. Kaarlensillan Pienen kaupungin puolella sijaitseva vintagestudio, jossa voi otattaa itsestään ja ryhmästään superhauskoja vanhan ajan kuvia. Hinnoista kannattaa tinkiä. Tosin lopultahan siinä käy niin, että vaikka tarkoitus olisi ottaa vain yhdet kuvat, studiosta astelee ulos kokonainen kuva-CD mukanaan, koska kaikista hulvattomista otoksista ei voinut valita vain yksiä. Itse valmiita kuviakin tärkeämpi on koko kuvausprosessi asuvalintoineen ja poseerausharjoituksineen.

Reserved, ketjuvaateliike Palladiumin ostoskeskuksessa. En muista, milloin olisin hullaantunut ketjuliikkeessä niin kuin hullaannuin Reservedissä. Oikeasti mukaan tarttui itselleni vain yhdet housut ja F:lle muutama vaate, mutta todellisuudessa olisin voinut ottaa joka toisen vaatteen kaupasta. Iski niin sanottu valinnan vaikeus. Todella kauniita, kekseliäitä, hauskakuosisia ja freesejä ketjuvaatteita todella edullisesti. Tosin kokolappuihin ei täällä – eikä koko Prahassa – ollut luottamista. Joskus XS oli liian iso ja toisinaan koko 40 liian pieni.

Bakeshop Little Bakery, kahvila. Ihanan idyllinen pieni kahvila omatekoisine leivonnaisine ja vastapuristettuine mehuineen. Joimme joka päivä Prahassa ainakin yhdet tuorepuristetut mehut ja täältä löytyi ne kaikkein parhaimmat. Kahvila sijaitsi lähellä Kavka Foto Atelieriä.

JOY Burger bar & grill, burgeriravintola. Hyviä perusburgereita. Tosin gluteenittomat joutuivat tyytymään sämpylättömään hamppariin. Täydellinen pihvi ja mehukkaat lisukkeet. Niin ja mutkattoman kaunis ympäristö.

Tästä käy viimeistään ilmi se, että tällä lomalla keskityttiin ruokaan. Vinkkaa omat Praha-vinkkisi tähän alle muille, jos ja kun olen unohtanut listastani jotain olennaista.

-Karoliina- 

Share

Pages