Ladataan...
Kolmistaan

Hassua, miten nopeasti sitä solahtaa uudenlaiseen työrytmiin ja arkeen, jossa ei tarvitse olla työpaikalla tiettyyn aikaan. Melkein yhdeksän vuotta sitä sellaista elämää tuli elettyä, nyt arki töiden osalta aivan erilaista. Eilinen tiistai meni näin:

6.58. Herään 2 minuuttia ennen kellon soittoa. Nousen ylös. F minun perässä. Haluaa reppuselässä vessaan.

7.23 Juon kupin kahvia ja syön purkillisen jogurttia. F vetelee leipää, jogua, raejuustoa ja kurkkua ja lukee kirjaa. Meikkaan. Hoputan F:lle vaatteet päälle. Teen hänelle letin, joka on kuulemma tyhmä. Päädymme ulos kuitenkin letti päässä.

8.08 Nappaan pyörän, mutta talutan sitä esikoululle asti. Jätän F:n sinne ja suuntaan itse asioille keskustaan. Soitan pari puhelua. Suikin pyörällä pidellen toisella kädellä luuria, toisella pyörän ohjaustankoa. Mietin taas kerran, pitäisikö Hämeenkadulla ajaa pyörällä jalankulkijoiden vai autojen seassa.

10.15 tulen kotiin. Korjaan yhden linkin edellispäivän postauksesta, laitan viisi sähköpostia ja juon smoothien. Tekstailen siskoille. Toinen oksennustaudissa, toinen Kreikassa.

10.54-11.35 blogiin liittyvä palaveri. Olen intona. Pidän peukkuja, että tulevaisuus tuo taas ihania uusia asioita työntekoon.

11.40 saavun kotiin. Paistan kolme kananmunaa lounaaksi, ja mietin, että tätä kananmunien syöntiä pitäisi rajoittaa. Vastaan yhdeksään sähköpostiin, kirjoitan päivän postauksen ja otan vastaan paketin, joka liittyy huomisen postauksen sisältöön. Toimin viestinvälittäjänä yhteen blogikampanjaan ja ehdotan itse yhtä toista kamppista mediamyyjilleni. Ilmoitan Pepsodent-kisan voittajille voitosta.

13.15 A soittaa. On käynyt treeneissä ja vienyt oksennustaudissa olevalle siskolleni ja tämän miehelle ruoka- ja juomakasiin Holvastiin. Pyytää lounaalle meidän tuttavapariskunnan kanssa. Suostun, vaikka maha on vielä täynnä kananmunista. Milloin aikaisemmassa elämässäni olisi voinut lähteä tuosta vaan lounaalle?

14.45 havahdun siihen, että F pitäisi hakea eskarin iltapäiväkerhosta. Tajuan, että hän meneekin tänään kaverilleen suoraan eskarista ja minä voin jatkaa vielä hommia. Tajuan, että Tampereelle muutto on solauttanut F:n isojen tyttöjen maailmaan. Vähän väliä ollaan kaverilla, kaverit meillä ja Whatsapp-ryhmät soivat, kuka voi tulla milloinkin pihoille. Yhtä aikaa se on äidistä ihanaa ja vähän pelottavaakin.

15.07 Isken päivällä kirjoitetun postauksen blogialustalle ja ajastan sen iltaan. Järjestelen F:n vaatekaapin uusiksi, koska maanantaina tullut Elfa on helpottanut ängetyn vaatekaapin ongelmaa. Järjestelen makuuhuoneenkaappeja, vien ylimääräisiä kamoja varastoon ja suunnittelen päässäni torstain postauksen kärkeä.

18.23 Haen F:n kaveriltaan parin korttelin päästä. Suunnistan google mapsillä, koska en edelleenkään osaa lähiseutuja vielä ulkoa. Käymme R-Kioskilta hakemassa postipaketin.

19.23 käväisen pyörällä lähikaupassa hakemassa unohtuneet perunat. Ostan itselleni kaksi Pätkistä, koska on karmea nälkä. Kun tulen kotiin, F on juuri  vetämässä yöpuku päällensä iltapalan ja suihkun jälkeen. Iltasatu ja suukot. 

19.54 F nukkuu, A tekee ruokaa, minä pesen olohuoneen villamattoa äidiltä ja isältä lainassa olevalla tekstiilipesurilla. Miten nerokas laite! Ja miten ällöä vettä yhdestä matosta tuleekaan. F nukkuu sikeästi vaikka viereisessä huoneessa kone pitää karmeaa ääntä.

20.40 suihku.

21.08 Syömme illallisen. Jaan postauksen Instaan ja Facebookiin.

21.25-00.25 Jääkiekkomatsia, kännykän räpläämistä, viestejä ja juttelua. 

00.26 Unille. 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Me vietimme sunnuntaina äitienpäivää kutsumalla A:n ja minun äidit meille brunssille. Tarkoitus oli samalla herkutella ja juhlistaa myös pikkaisen uutta kotia, joka edelleenkään ei ole vielä varsinaisessa esittelykunnossa, mutta kuitenkin jo paremmassa kuin kuukausi sitten. Harmiksemme minun äitini kuitenkin sairastui edellisyönä, joten brunssiseurue kutistui kahdella ihmisellä.

Kun siinä laiteltiin aamun aikana ruokia valmiiksi, tuli tunne, että näin pitäisi tehdä paljon useamminkin. Todella usein sitä tulee varattua pöytä ravintolaan, kun voisi yhtä hyvin istua iltaa, päivää tai tässä tapauksessa – aamua – kotonakin.

Minä tykkään laittaa ruokaa ja leipoa. Erityisesti silloin, kun sitä saa tehdä yhdessä. Ongelma ehkä onkin se, että kyllästyn helposti samoihin resepteihin. Parasta on, kun saa tehdä jotain ihan uutta ja lopputulos vieläpä onnistuukin. Mistä te muuten etsitte parhaat ohjeet? Netti tuntuu aivan loputtomalle suolle, joten olenkin miettinyt, että ihan vanha kunnon ruokalehden tilaaminen voisi olla oiva idea. Glorian Ruoka ja Viini on vaikuttanut ainakin selaillessa aika hyvälle vaihtoehdolle.

Meidän brunssilla oli tarjolla sunnuntaina omatekoista appelsiini-porkkanamehua, At Maria`s -blogin Marialta napatulla reseptillä tehty pähkinä-parsa-pekonisalaattia, Brie-mansikkasalaattia, perunamunakasta, paahtopaistia, manchegoa, chorizoa, hedelmiä, leipää, kahvia ja kuoharia. Niin ja jälkkäriksi juusto”kakkua” kulhossa, eli juustokakkuainekset – keksit, kerma-tuorejuustotäyte ja marjat vain päällekkäin pinottuna ilman hyydyttelyjä tai liivatteita. Vaikka itse sanonkin, oli aika hyvää.

Minä menen nyt laittamaan viimeisiä kamoja tuonne kaappiin. Viikonloppuna tuli makuuhuoneeseen vanha vaatekaappi maalarilta ja eilen puolestaan Elfoja niin F:n huoneeseen, eteiseen kun makuuhuoneen kaapin sisällekin. Nyt pitäisi olla sen verran säilytystilaa, että jos sotkua on edelleen, se on enää ainoastaan oma vika. Kun tämä muuttamisen käytännön puoli on saatu hoidettua, pitäisi alkaa hiomaan nyansseja – tauluja, koristetyynyjä, mattoja ja kaikkea sellaista, joka tekee kodista kotoisan.

-Karoliina- 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

Kaupallinen yhteistyö: Reima

Joka keväthän sitä kevätsäiden epävakautta manataan, mutta tänä keväänä tuo säiden päivittely on kyllä ihan relevanttia. On ollut viikkoja, että seitsemän päivän sisällä on ollut aurinkoa ja lämpöä, tuulta ja sadetta, rakeita ja lunta.

Siksipä pukeutumisen kanssa on ollut myös vähän haasteita. Ei vain sen ulkoilu- ja eskaripukeutumisen osalta, vaan ylipäätään ihan kaupungille mennessä, jos nimittäin samalla on poikettu vaikka puistoon tai kävelty pidempi lenkki katuja.

Tänään on ollut jo vähän lämpimämpi päivä, ja jos Pekka Poutaa on uskominen, alkaa kevät oikeasti pilkistellä viikon aikana enemmänkin. Jos tähän asti kaupunkikelpoinen kerrospukeutuminen on tarkoittanut kevytuntsikan, kuorileggareiden ja pipon liittoa, voisi kuvitella, että kohta lapsi pärjää vähän vähemmälläkin. Näitä kelejä odotellessa valitsin Reimalta F:lle kevätvaatteet, joita pukemalla kerroksittain ja sopivasti auringon pilkistellessä vähennellen onnistuu niin kävely kaupungille, leikit puistossa kuin visiitti sisätiloihinkin. Kaiken pointtina se, että yhdestä asukokonaisuudesta on moneksi.

F elää nyt sitä ikävaihetta, pipo on nolo. Ainakin jo toukokuussa. Siksi päähän on jo monena aamuna ruinattu vaaleanpunainen Boat-lippis, joka suojaa kasvot auringolta ja estää auringon häikäisyltä. Lippis onkin sellainen monikäyttöinen hattu, joka sopii niin helteeseen kuin viileämmille kesäsäille pään lämmikkeeksikin.

Yläosaan valitsin F:lle Reiman valikoimasta Pursi-fleecen, joka menee kylmillä säillä takin tai toppaliivin alle välikerrastona, mutta näin keväällä ihan pelkiltään takkina. Alle Hanko-t-paita, joka henkii minusta jotain nostalgisia fiboja 90-luvulta. Huomaatteko saman mielleyhtymän lapsuuden vaatekaappiin?

Kaikista monikäyttöisimmät kevät- ja kesäpöksyt ovat kuitenkin Wavelet-housut , jotka muuntautuvat kirjaimellisesti sään mukaan. Viileämmällä säällä lahkeet voi pitää alhaalla, mutta kun kelit lämpenevät, saa vetoketjuilla "leikattu" housut shortseiksi, neppareilla taas capreiksi. Aika huikean käytännölliset pöksyt ulkoiluun!

Jalkaan vielä Juniper-tossut, joista tulee niin ikää ysärifibat. Muistatteko ne ”sämpylätennarit”? No: Ne on nyt tällä taas!

Lopuksi on vielä pakko sanoa yksi juttu, joka liittyy Reimaan. Minä RAKASTAN sitä, kuinka samalta merkiltä löytyy yhtä aikaa niin käytännöllisiä, mutta niin mukavannäköisiä vaatteita. Ja kun – valitettavasti – lapsen oma makukin alkaa kehittyä yhä enemmän ”isojen lasten” tyylin suuntaan, ei Reimaa silloinkaan tarvitse hylätä: Nämä kun ovat kaiken lisäksi katu-uskottavia myös siellä ruohonjuuritasolla, aidon kohdeyleisönkin keskuudessa.

-Karoliina-

Share

Pages