Ladataan...

Moikkis!

Siinä se nyt on. Se ikkuna ja se ikkunalauta, joiden vuoksi – muun muassa – me tähän kämppään viime keväänä asuntonäytössä oikein rakastuimme. Melkein vuoden ne ihanuuden ehtivät olla rumien päälle asennettujen sälekaihdinten alla, ennen kuin vihdoin saimme kaihtimet ikkunoiden sisään.

Jo on erilainen ilme. Tuntuu ihan sille, kuin koko huoneeseenkin olisi tullut lisätilaa, kun näkymä avartui ja tuli valoisammaksi.

On aika makeaa muuten kikkailla erilaisten valojen ja varjojen kanssa, kun entisen yhden (huonosti toimivan) sälekaihtimen sijaan on neljä kaihdinta. Jokaisessa ruudussa omansa.

Kun haluamme näkösuojan pihaan, pidämme alakaihtimia kiinni, mutta valo saa tulvia yläikkunoiden kautta. Tai jos katson telkkaria sohvannurkassa, voin vetää vain lähinnä itseäni olevaa kahdinta pienemmälle, ja pitää samalla muun asunnon täysin valoisana. Vähän eri meininki, kuin entiset vaihtoehdot: a)kaikki näkyy naapureille tai b) kämpässä on yksityinen fiilis...tosin eipä siellä paljon eteensä enää näekään, kun mistään ei pääse luonnonvalo sisään.

Niin ja puhumattakaan iltavarjoista. Tämä on nyt ehkä vain mun oma ihastukseni kaupungin valoihin, mutta rakastan sitä näkyä, kun yöllä hipsiessä vessaan tai juomaan askeleita ohjaa sälekaihdinten läpi loistava oranssi katulampun valo. Siitä tulee kotoisa ja lämmin olo.

Ihanaa iltaa!

-Karkki-

P.S. Mitä olette mieltä: Pitäisikö laittaa verhot?

*kaihtimet saatu Osiokaihtimilta bloginäkyvyyttä vastaan

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Heippa!

Sinä aikana, kun F on ollut maailmassa, emme ole Eepin kanssa viettäneet yhtään arkipäivää kaksistaan. Siis tokihan F on useinkin ollut isovanhemmilla tai siskojeni hoivassa yönkin yli hoidossa, mutta silloin Eskolla ja minulla on ollut aina jokin erityinen ohjelma: matka, juhlat tai viimekesäinen muuttomme.

Tämän viikon alun Esko ja minä olemme kuitenkin saaneet viettää ihan oikeaa aikuisten arkea, kun F on ollut Hankasalmen isovanhemmilla tuplahiihtoloman vietossa. Meillä helsinkiläisillähän talviloma oli jo viime viikolla, ja sen lopun käytimmekin sitten Keski-Suomessa oleskeluun. Kun minun tuli sitten palata sunnuntai-iltana  maanantaina alkavien töiden vuoksi Helsinkiin, jäikin F vielä jatkamaan lomaansa minun vanhempieni kanssa, joille hiihtoloma asettui tälle viikolle.

F palasi eilen matkaltaan virkeänä ja kauhean iloisena! Taisi ihan ikioma loma mummon ja papan kanssa olla yksi hiihtoloman kohokohdista.

Niin ja vaikka olihan meillä Eepin kanssa F:ää ikävä, ja oli mahdottoman ihana saada pieni tyttö takaisin kotiin, tuli aikuisten yhteinenkin aika tarpeeseen.

Hassua, miten erilaista arki ilman lasta onkaan. Onko se edes arkea sanan oikeassa merkityksessä? Tuntui, kun olisi työpäivän jälkeen iltalomilla, kun elo oli äkkiseltään niin vapaata.

Huomasin ainakin seuraavat asiat, jotka ennen F:ää olivat arkipäivää, mutta jotka nyt tuntuivat aivan kummallisille. Näin ihmeellistä meillä oli aikuisten alkuviikossa:

  • Aamulla kellon soidessa pystyi ihan hyvin torkuttamaan. Kun ei ole lapsen aamurutiineita hoidettavana, kiireen ja pikaisen aamun joutuu vain itse kestämään...ja silloinhan pikaripsari on ihan jees vaihtoehto. Pikapissitys tai pika-aamupala eivät kuitenkin aloita 3-vuotiaan aamua kovin mukavasti (vaikka jostain kumman syystä semmoisiakin täällä liian usein harrastetaan, vaikka muka varaan aikaa aamuihin aina vaikka kuinka paljon!)
  • Kun siivosin kämpän, se – jumankauta –  pysyi siistinä!! Tiedättehän sen tunteen, kun käännätte selkänne, on edellinen siivouskohde jo tuhottu entisennäköiseksi?Se ei tapahdukkaan itsestään, siihen tarvitaan metrinen vauhtiveikko.
  • Pyykkikori ei pursuillut keskiviikkona yhtään enempää kuin lauantainakaan. Ihmeellistä!
  • Iltaruuan jälkeen laitettiin kahdet ruokailukamppeet koneeseen, ja sen jälkeen pystyikin jo katsoa telkkua ja lukea. Ei painepesurityyppistä siivousoperaatiota erään junioripenkin alta.
  • Aikataulustressaaminen katosi hetkessä. Minä yritän olla lungimutsi, mutta todellisuudessa taidan ollakin hyvä-äiti-syndroomasta kärsivä nainen, jonka mukaan iltaruoka, iltapala, iltapesu ja iltanukutus tulee hoitaa edes jokseenkin toistuvassa rytmissä. Siksipä arki-iloissa F:n kanssa minulla harvoin on niin rento olo, etten muistaisi mitä tähänkin kellonaikaan taas pitää tai edes pitäisi tehdä.
  • Pystyimme Eepin kanssa juttelemaan asioista niin, ettei kukaan keskeyttänyt meitä joka kolmas virke. Eihän meillä tietysti mitään fiksua tosin tälläkään viikolla puitu, mutta olihan se vaan aika kumma keskittyä vain itseensä ja toiseen.
  • Huomasin, ettei minulla ollut iltapäiväbussissa töistä tullessa polttava kiire. Tokihan halusin ihmistenaikaan kotiin, mutta olo ei ollut samanlainen kuin silloin, kun tiedän F:n olevan vielä hoidossa. Tiedän, että F rakastaa päiväkotiaan – itse asiassa hän yleensä suuttuu, kun hänet haetaan usein ensimmäisten joukossa hoidosta – mutta silti minulla on äitinä sellainen olo, että haluan lapseni luokseni aina mahdollisimman nopeasti työpäivän jälkeen.

Kolme vuorokautta ilman F:ää ja tekisi jo melkein mieleni väittää, etteivät lapsettomat parit todellisuudessa tiedä mitä arki on. Mutta sehän taitaisi olla liian rankka väite.

Totta on kuitenkin se, että kun päivät täyttyvät kuravaatteiden pesusta, iltaruuan valmistuksesta ja siitä seuraavasta yök-tää-on-pahaa –taistelusta, Pikku Kakkosen renkutuksista, lelupäivälelun etsimisestä, pepun pyyhkimisestä ja jatkuvasta siivoamisesta, on arki aikalailla käsin kosketeltavaa.

Niin kuin on silloin, kun kesken jälkikasvun karmean uhmaikäraivarin puoliso päättää suukottaa ja nauraa tilanteen tragikoomisuudelle. Tai kun pieni pullea käsi ottaa korvista kiinni ja kuiskaa iltahämyisessä huoneessa: ”Puhutaanko äiti vielä hetki kesästä?”

Oletko viettänyt lapsetonta arkea? Ja erityisesti vuoroviikkovanhemmat: Millaisia ne lapsettomat viikot ovat verrattuina lapsiviikkoihin? Voisi vain näin ilman kokemusta kuvitella, että olo olisi joskus sellainen, kuin eläisi kaksoiselämää. Olenko oikeassa?

-Karkki-

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kolmistaan

Moi!

Bestseller Wholesale Finland Oy, joka tunnetaan Suomessa mm. merkeistään VILA, OBJECT, NAME IT ja VERO MODA, lanseeraa Suomeen tänä keväänä täysin uudenlaisen liikekonseptin.

Helsingin Aleksanterinkatu 15, Atlastaloon, 4.4.2014 avattava OBJECT & COLLECTORS ITEM -liike tulee pitämään sisällään eräänlaisen uusien brändien ja trendien "koelaboratorion", jonne tuodaan myyntiin vain pieniä valikoituja eriä kauden tuotteita. Näin jatkuvasti uusiutuva pieni mallisto takaa ostajalle uniikkeja tuotteita, mutta toisaalta myös yritykselle tietoa siitä, mitkä liikkeen tuotteista tai tyyleistä soveltuisivat muuallekin Suomeen laajempaan jakeluun. OBJECT & COLLECTORS ITEM -liike ja sen asiakkaat ikään kuin testaavat, mikä tuote kävisi suurempaan levitykseen, ja mitä Pohjolaan ei puolestaan kannata tuoda.

Toistaiseksi OBJECT & COLLECTORS ITEM –liikkeitä on vain viisi, ja nekin kaikki sijaitsevat Norjassa. Suomi onkin järjestyksessään toinen maa, jossa uusi liikekonsepti lanseerataan.

BESTSELLERin brändeistä liikkeen valikoimaan avausvaiheessa tulevat: SELECTED FEMME / HOMME, OBJECT, VILA, PIECES, JUNAROSE, ONLY, sekä helmikuussa 2013 Berliinin muotiviikoilla lanseerattu naistenvaatebändi Y.A.S.. Toistaiseksi Y.A.S.:ia ei juurikaan ole ollut saatavilla Suomesta. Liikkeen valikoimassa nähdään myöhemmin syksyllä myös  BESTSELLERin aivan uusi miestenvaatebrändi, ONLY & SONS.

Itseäni uudenlainen liikekonsepti kiinnostaa paljon juuri siksi, että on hauska päästä katsomaan, mitä kaikkea valtavirrasta poikkeavaa Bestseller oikein tekeekään muualla maailmassa. Ehkä varmojen Suomi-hittien lisäksi liike nostaa uudenlaisia trendejä ja tuotteita esille. Onkohan niin, että tämmöinen koelaboratorio on aivan ensimmäinen laatuaan - siis kaikilla liikkeen aloilla - koko Suomessa?

-Karkki-

* kuvissa suosikkini SELECTED FEMME/HOMME -mallistojen pre spring-, spring- ja summer -mallistoista.

 

Share
Ladataan...

Pages