Ladataan...
Kolmistaan

Tänään vietettiin Hipu-siskoni maisterijuhlia vanhemmillani täällä Keski-Suomessa. Mukana juhlinnassa oli tietysti lähisuku ja muutama ystäväperhe. Ruoka oli ihanaa ja tunnelma hyvä. Nyt on juuri se kemujen jälkeinen ähky. 

Tajusin, että omista valmistujaisistani - joita en muuten halunnut pitää - on jo yhdeksän vuotta. Hain vain paperin yliopistolta ja menimme syömään, that`s it. Äitini yritti kovasti silloinkin järjestää minulle juhlat, mutta sanoin, etten halua. "Pidetään juhlat sitten, jos kirjoitan joskus kirjan", sanoin. No arvatenkaan en antanut pitää kemuja kyllä kirjankaan aikaa. Sain kyllä kuulla asiasta. Puolustuksekseni ehdotin, että juhlat voisi pitää vaikka toisen kirjan, väitöskirjan tai jonkin muun oikean suorituksen jälkeen. Ehkä. 

Juhlien keskipisteenä olo ei vaan tunnu kovin luontevalle. En ole koskaan aikuisiällä järjestänyt esimerkiksi itselleni oikeita synttäreitä, en edes tupaantuliaisia varmasti kymmeneen vuoteen. Minusta juhlat ovat kyllä yleisesti ottaen aina ihania, mutta jotenkin se, että juhlat olisivat minulle, tuntuu kummalliselle. 

En usko, että olen ujo. En myöskään usko, etten olisi ollut iloinen vaikkapa tai valmistumisestani. Silti se, että omia saavutuksiaan toisi esille ihan juhlien tasolla, tuntuu vieraalle. Vähintään yhtä vieraalle kuin se, että blogimaailmassa omia saavutuksiaan pitää pelin hengen mukaan toitotella. Pitää kertoa, jos on ehdolla jonkin tittelin saajaksi tai infota, jos blogia voi äänestää vaikka blogikisoissa. Sen asian opetteluun, että bloggaaja on oman työnsä markkinoija, on mennyt aikaa. 

Nyt taidan suunnata alakertaan, jossa on meneillään juhlien rääppiäiset. Ehkä yksi pala juustokakkua vielä mahtuu. Makea kun menee eri mahaan suolaisten kanssa, kuten hyvin tiedätte. 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kuvittelin 20 ikävuoteen, että kaikkialla Suomessa soitetaan kelloja pääsiäisenä. Kun sitten tiedustelin helsinkiläisiltä kavereiltani, menevätkö he kellojensoittoon, kaikki katsoivat minua ihmeissään. Ja minä heitä. Mikä ihmeen kellojen soitto?

Hankasalmelainen pääsiäsiperinne on se, että ensimmäisenä pääsiäisyönä kylän nuoret (ja vähän vanhemmatkin) lähtevät soittelemaan lehmänkelloja tai muuten vaan mölyämään naapuritalojen kulmille. En ole varma, onko tätä perinnettä missään muualla Suomessa tai mikä kellojen soiton tausta on, mutta varmasti se liittyy jollain tavalla taikauskoon. Itse olen aina ajatellut, että sillä karkoitellaan pahoja henkiä, mutta voi olla, että tuo assosiaatio on vain omani. 

Joka tapauksessa kellojen soitto on yksi tärkeimmistä pääsiäisperinteistäni. Lapsen oli hurjan jännää hiippailla kavereiden kanssa hämyisten talojen kulmilla. Toisaalta se, että oman talon ympärillä pyöriviä kellojensoittajia jahdattiin, oli myös ainakin yhtä jännää. Meidän iskä oli oikein haka vastasäikyttelijä. 

Yritin tuossa houkutella noita meidän suvun uusia pohjalais-pirkanmaalaisvahvistuksia illalla soitolle. Saa nähdä, kiliseekö.

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Nalle

Yksi ihanimpia asioita kotona työskentelyssä on se, että nykyisin ehdimme syödä F:n kanssa aamupalan yhdessä. Ennen meillä oli herätys 5.40, ja F söi aamupalansa esikoulussa, minä hätäisesti työmatkabussissa. Nyt saamme herätä melkein kaksi tuntia myöhemmin ja aamupalan voi syödä saman pöydän ääressä. Rauhassa ja yhdessä.

Kuten tiedätte, meidän perheessä kyllä herkutellaan. Mutta arkisissa ruuissa – välipaloissa ja aamu- sekä iltapaloissa – vahdin sokereita aika tarkasti. Olen kirjoittanut lapsille tuputettavista piilosokereista monta kertaa vuosien varrella (muun muassa täällä), enkä edelleenkään vaan ymmärrä, miten niin moni ihan tavallinen välipalatuote voi sisältää niin paljon sokeria. Siis melkein saman verran kuin oikeat karkit tai leivonnaiset! Sellaisia välipaloja ja aamupaloja kun syö vuodesta toiseen, ei tarvitse ihmetellä, että sokerikoukku kasvaa ja levottomuus lisääntyy.

Kun sain kutsun blogiyhteistyöhön Nallen kanssa, ajattelin ensin, että onpa luontevaa ja blogiini sopivaa. Nallen runsaskuituiset, vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävät nopeasti valmistuvat täysjyväviljapuurot kun olivat meille tuttuja jo entuudestaan. Tuttuja sekä vanhoissa, että nyt jo kauppojen hyllyillä näkyvissä uudistuneissa pakkauksissaan.

Kun sitten kuulin, että postausta varten tulisi tutustua puurojen lisäksi myös uutuuteen, Mansikka-kaakaokeksimysliin, irvistin. Enhän minä sellaisesta voi kirjoittaa, kun en oikeasti annan F:n syödä mitään keksimyslejä muutenkaan! Mutta kuinkas sitten kävikään? Äimistykseni oli melkoinen, kun sain myslipaketin käteen. Tämän olikin todella tuote, jota voisin tarjota hyvällä omatunnolla lapselleni! Ja kertoa siitä myös teille!

Nallen Mansikka-kaakaokeksimyslin valmistuksessa on käytetty ohraa, mansikan ja suklaakeksipalojen lisäksi kauraa, jonka sisältämä beetaglukaanin on osoitettu alentavan kolesterolia ja se auttaa myös hallitsemaan kolesterolitasoja. Mansikka-kaakaokeksimysli onkin todella runsaskuituista ja vähäsokerista, ja kaiken lisäksi se on saanut kylkeensä myös sydänmerkin. Siis todellinen hyvän äitiomatunnon välipala, sanoisin.

Voitte vaan kuvitella F:n innon tämän välipalan ympärillä. Kerrankin on sellainen lasta houkutteleva tuote – ihana pakkaus ja vieläpä KEKSImyslin maku – jota äiti antaa syödä. Jota saa ottaa jopa lisää.

Kun vuosia sitten huhuilin lapsille suunnattujen, hauskasti pakattujen, herkullisten ja kuitenkin terveellisten välipalojen perään, toivoin näkeväni juuri jonkin tällaisen Nalle-myslin kaltaisen tuotteen. Nyt se on täällä. Aika mahtavaa!

Jos Nalle-tuotteille olisi tilaa teidänkin perheen ruokakaapissa, osallistu Instagram-kisaan, ja voita 30 euron arvoin lahjakortti Oatletstoreen. Kisaan voi osallistua kuvaamalla oman perheensä yhteisen välipalahetken ja jakamalla sen sitten tunnuksin #nallemaisenhyvää ja @nalle_suomi Instagramiin. Kisa-aika 14.4.-30.4.2017 

Herkullisia ja terveellisiä välipalahetkiä ja ihanan rentoa pääsiäistä! 

-Karoliina-

Share

Pages