Ladataan...
Kolmistaan

  Niin hyvin kun se mun liikuntainto alkoikin viime kevättalvella, ja kesti jopa muuten löysäilevän kesän ajan, niin hyvinhän siihen lötköilyn makuun on syksyllä tullut päästyä.

Ensin elokuussa tuntui, että koko energia meni päivärytmin – työn ja uuden blogiportaalin kanssa – touhuamiseen, ja sitten alkoikin sairastelukierre. Koko syksyn olen ollut käytännössä kipeä tai toipilas, eikä liikunta ole ollut mahdollista.

Nyt kun tunnelin päässä (kop,kop) taitaa näkyä valoa, ja lenkille tai salille lähtö on mahdollista pienin askelin, iskee angsti.

Kyllähän mä tiedän, kuinka hyvä fiilis liikunnasta tulee. Ja kuinka hyvää se tekeekään. Mutta silti. Tuntuu aivan todella ärsyttävälle aloitta ikään kuin koko juttu alusta, koska taudit ovat varmasti verottaneet mun kuntoa kauheasti.

Niin ja sitten se ruoka. Plaah. Olen kyllä koko syksyn syönyt hyviä juttuja. Hyvä rasvoja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, lähi- ja luomuruokaa. Mutta ihan törkeän määrän niiden päälle myös kaikkea turhaa. Suklaata, pitsaa, limua jne. Niistäkin pitäisi päästä eroon. Ainakin arkipäiviksi. Herkkuhetket ovat erikseen.

Mistä mä nyt intoa tähän touhuun revin, kun lokakuu huutelee mua vaan palaamaan peiton alle mussuttamaan herkkuja?

Onko muita samassa laiskuusveneessä röhnöttäviä?

Olisiko aika hommata pt, ryhmäliikuntakortti tai juoksukoulupaikka? Ja jos, niin mistä? Mitä näitä nyt nykysin edes on: Elixia, Sats, Forever, LadyLine...?

Plaaaaaah.

-Karoliina-

* treeniasu saatu. Stadium/SOC & Puma

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Ladataan...
Kolmistaan

    Miten nämä päivät ja viikot vierivätkään niin nopeasti? Tarkoitukseni alun perin oli kirjoittaa nämä 55 neliötä –sarjan postaukset tiiviisti, mutta niinpä viimeisimmästä sisustusjutusta on mennyt taas jo viikkoja. On se vaan rankkaa, kun on niin paljon ideoita ja juttuja, joista haluaa kirjoittaa.

Tähän mennessä olen ehtinyt esitellä teille jo meidän kodin pääpiirteittäin, F:n huoneen, olohuoneen ja kriteerit, joilla nykyisen asuntomme valitsimme. Nyt on vuorossa kylpyhuone/wc.

HUONEEN LÄHTÖTILANNE, KUN MUUTIMME ASUNTOON:
Kylpyhuone on kämppämme muuhun kokoon verrattuna mielestäni suhteettoman suuri (ilmeisesti johtuu siis siitä, että ykköskerroksen asuntona on ajateltu huoneiston sopivan myös pyörätuolilla liikkuville). Siksipä kylppäri olikin minusta aluksi todella kolkon ja tyhjännäköinen. Entiset asukkaat olivat myös selvinneet ihailtavan pienellä määrällä säilytystilaa, joten huoneessa oli heidän asuessaan säilytystilana ainoastaan peili- ja allaskaapit.

Kylpyhuone on kotimme inhokkikohtani siitä syystä, että tila on mielestäni käytetty huonosti. Jos rakennushetkellä wc-istuimen koko ja paikka, sekä suihkun ja käsienpesualtaan paikan sijaintia olisi mietitty tarkemmin, olisi huone paljon ryhdikkäämpi, siistimpi ja kauniimpi. Myös laattalattian beigeväri on yksi inhokeistani, ja siksi yritän peitellä sitä mustalla matolla. Kirpaisee joka kerta, kun käyn kaverini luona samaisen talon toisessa asunnossa. Siellä kylpyhuoneessa on ihanan ryhdikäs tummanharmaa laatta.

 

REMONTIT, JOTKA TEETIMME HUONEESEEN JO MUUTTOHETKELLÄ:
Kylpyhuonetta ei onneksi tarvinnut remontoida mitenkään. Huoneeseen kannettiin vanha pesukoneemme, Etolasta ostettu pyykkikori ja Ikean PS-malliston kärry sampoita ja kylpyleluja varten. Wc-istuimen viereen jätettyyn outoon tyhjään kulmaukseen (mitä tilan hukkaanheittämistä!!) asennutettiin Ikean Lillången-kaappi, joka pitää sisällään mm. meidän urheiluvaatteet, ihovoiteet, kynsilakat ja ne hiustenlaittovälineet, jota tarvitaan harvoin.

 

MYÖHEMMIN TEHDYT REMONTIT JA TOIMENPITEET:
Kun kävin siskoni ja tämän poikaystävän luona Tampereella kesällä, ihailin heidän kylpyhuonettaan. Kaikki kävi yhteen ja tila oli kaunis. Kun illalla sitten menin heillä suihkuun, tajusin, että kyllä heiltäkin – onneksi löytyi – karmean ruma pyyhe, kuivuvia urheilulenkkareita ja rumia sampoopurkkeja. Ne oli vain kätketty ovelasti hyvännäköisen suihkuverhon taakse.

Niinpä päätimme, että laitamme meillekin suihkuverhon näkösuojaksi rumille kamoille: Pyykkipusseille, sampookärrylle, vääränvärisille kylpytakeille ja Eskon koristossuille. Siis siitäkin huolimatta, että itse suihkussa emme verhoa kaipaa, kun huoneessa on jo suihkuseinämä.

Prismasta ostettu House-sarjan suihkuverho kiinnitettiin seinään Granitista ostetun kuminauhavaijerin ja ClasOhlsonin koukkujen ja kaakeliliiman avulla. Ja suihkuseinämä taas täytettiin Tigerista ostetuilla koukuilla, joihin on helppo ripustaa vaikka mitä.

Eikö olekin aika hyvä idea? Itse olen nyt niin tyytyväinen, että kaikki ruma on poissa silmistä.

SISUSTUS:
Kylpyhuoneen sisustuksen suhteen olen harhaillut. Minua häiritsee kauheasti huoneen beige lattia ja huonosti sijoitellut kiinteät kalusteet, ja siksi sisustushommista ei ole meinannut tulla mitään.

Ensinnäkin värien löytäminen on ollut haastavaa. Lopulta, tai ainakin täksi hetkeksi, olen päätynyt mustan ja kirkkaiden värien komboon. Tulevaisuudessa beigeä voisi yrittää häivyttää mustalla ja pronssilla.

Kylpyhuoneen kolkkoutta olen yrittänyt pehmentää maton ja suihkuveron avulla. Niin ja pesukoneen päälle liimatut kontaktimuovit ja tauluhyllyn avulla seinää vasten nojaamaan laitettu Ikean PS 2014 –peili ovat mielestäni kanssa niitä elementtejä, joilla olen saanut huoneesta kodikkaamman.

Pari Marimekon julistetta, Mokosta hanitut Savon de Marseille saippua ja käsivoide, sekä Suomalaisesta Kirjakaupasta ostettu laatikosto koruille ovat mielestäni myös sellaisia juttuja, jotka tekevät kylpyhuoneesta kauniimman.

TULEVAISUUDENHAAVEITA HUONEEN SUHTEEN:
Vaikka inhoankin kylppärin lattiaa ja kalusteiden sijoittelua, ei sellaisiin remontteihin todellakaan ole mitään järkeä ryhtyä. Niinpä haaveeni huoneen suhteen ovatkin sellaisia, jotka voisivat olla realistisia.

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, suuri haaveeni olisi saada kylpyhuoneeseemme amme. Olen suunnittelut, että pieni irtoamme mahtuisi aivan mainiosti suihkun alle pitkän seinän suuntaisesti niin, että pyöreän liikkuvan suihkuseinän tilalle asennettaisiin kirkas, kiinteästi paikallaan oleva lasiseinä. Samalla sampoo- ja lelukärry tulisi tarpeettomaksi, kun kylpyammeen suuntaisesti seinälle voisi kiinnittää kaksikin pitkää lasihyllyä kaikelle tuolle roinalle. Uskon, että vaikka tila pienenisi, tuli huoneesta jotenkin ryhdikkäämpi (plus vaahtokylvyssä lilluminen olisi aivan ihanaa)!

 

Jos teillä on vinkkejä, joilla voin häivyttää huoneen kolkkoutta, kertokaa? Entä oletteko kenties maalanneet tai vaihtaneet kontaktimuovilla kylpyhuoneen lattian väriä? Entä mitkä värit ryhdittäisivät mielestäsi parhaiten valkeaa seinää ja yökköbeigeää lattiaa?

-Karoliia-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Ladataan...
Kolmistaan

Kirjoitin viime viikolla kaksikin postausta siitä, kuinka mielestäni lapsille suunnatuissa elintarvikkeissa on käytetty mielestäni liikaa sokeria, ja vertailin samalla lapsille ja aikusille suunnattujen tuotteiden sokeripitoisuuksia (vertailu luettavissa täältä).

Lähetin samaisen postauksen saatekirjeen kanssa myös yhtä lukuun ottamatta kaikille niille valmistajille (Weetabixin yhteyshenkilöä en löytänyt), jotka jutussani mainitsin, eli Valiolle, Raisiolle (Elovena) ja Taivalkosken Myllylle.

Raisio ja Taivalkosken Mylly vastasivat. Valio, jolle lähetin sähköpostin kahteen eri osoitteeseen, ja jota lähestyin myös Facebookin välityksellä, ei ole toistaiseksi ottanut minuun yhteyttä.*

Kysyin valmistajilta heidän näkemystään koskien lastentuotteiden sokeripitoisuuksia.

Rasiolta, joka siis valmistaa Elovena-tuoteperheen tuotteita, minulle vastasi laillistettu ravitsemusterapeutti (THM) Marja Vakkuri, joka toimii Raisio-konsernissa tuote- ja ravitsemusasiantuntijana, ja joka on ollut mukana Raision Muumi-tuotteiden kehityksessä. Hän vastasi minulle näin: ” Tuotteita suunnitellessamme keskeinen tavoite oli terveellinen, lapsiperheiden arjessa toimiva tuote. Mikä sitten on terveellinen tuote? Eri ihmiset kiinnittävät varmasti huomiota eri asioihin tuotteita valitessaan. Mielestäni hyvänä kriteerinä toimii Sydänmerkki, joka osoittaa tuotteen olevan parempi valinta omassa tuoteryhmässään.” Muumi-keksit ja puurot ovat saaneet siis Sydänmerkin, jonka elintarvikevalmistajat voivat hakea puolueettomalta asiantuntijaraadilta. Muumi-tuotteet ovat merkin saaneet, koska niiden kuitu-, rasva, suola- ja sokeripitoisuudet täyttävät Sydänmerkin rajat.

On aivan totta, ettei pelkkä tuotteen sokerimäärä kerro sitä, onko tuote terveellinen vai ei. Ja varmasti Elovenan tuotteet pesevät mennen tullen suklaapuurot tai tavalliset keksit, ja ovat näin ollen – omassa tuoteryhmässään – se parempi valinta. Uskon tietysti ehdottomasti siihen, että kaurapuuron ja –keksien sisältämät kuitumäärät ovat esimerkiksi kohdallaan. Silti en voi kuitenkaan laittaa Muumi-tuotteita omassa arvotuksessani sinne ”hyvisten” lokeroon. Ehkä tämä on jo vanhan jauhamista, mutta kyllä edelleenkin kummastuttaa, kuinka suureksi sokerimäärät saavat noustakaan. Ja vieläpä Sydänmerkin sisällä.

Taivalkosken Mylly lähestyi minua kertoen, että ovat jo kerran aikaisemminkin vähentäneet Rölli-murojen sokeripitoisuutta. Ja silloin motivaattorina tälle toimi niin ikää Sydänmerkin ja Diabetesliiton Parempi valinta –merkin saavuttaminen. Vaikka Taivalkosken Myllyn edustaja Liisa Parkkinen totesi, että huoleni sokerin liikakäytöstä on aiheellinen, ovat he silti tyytyväisiä omiin tuotteisiinsa.

Ymmärrän hyvin, että pienenä yrityksenä Taivalkosken Myllyn on vastattava kuluttajien toiveisiin. Ja jos suurilla kansainvälisillä murofirmoilla on makeita, hyvinmyyviä muroja, on paine samanlaisen tuotteen valmistamiseen varmasti kova. Samoin Elovenan kaurapatuikoiden on taisteltava suosiosta vaikkapa samaisten isojen murofirmojen makeille muropatukoille.

Mitä sitten lopulta ajattelin Raision ja Taivalkosken Myllyn vastauksista? Molemmista firmoista minua lähestyttiin. Joka sekin on jo iso plussa. Toisekseen vastaukset olivat asiallisia ja ystävällisiä. Toinen plussa.

Joidenkin argumenttien kohdalla olen kuitenkin skeptinen. Raision mukaan ”sokerin määrällä on vaikutusta maun lisäksi myös tuotteen rakenteeseen” ja ”happamat marjat vaativat monien mielestä sokeria pyöristämään makua”. Onhan se totta, että sokeri lisää leivottavuutta ja häivyttää vaikkapa puolukan kirpeyttä, mutta minusta on kuluttajien aliarviointia, jos todella halutaan väittää, että tuote aivan välttämättä vaatii 20% sokeria toimiakseen. Taivalkosken Myllyn argumenteista se, etteivät he ”tarkoituksella suunnanneet vain Rölli-muroa lapsille” menee samaan kategoriaan huonoista selityksistä kuin Raision sokerimäärätarpeet.

Yhteenvetona näin lopuksi voisin sanoa, että keskustelu sekä Raision ja Taivalkosken Myllyn kanssa käytiin sopuisasti ja molemmat yritykset vastasivat kattavasti. Raisio on viestinsä mukaan tyytyväinen tuotteeseensa, eikä ainakaan maininnut, että aikovat muuttaa tuotteidensa rakennetta vähäsokerisimmiksi. Taivalkosken Mylly taas puolestaan kertoi myös olevansa tyytyväinen tuotteeseensa, mutta kun kysyin, muuttaisivatko he tuotetta, jos kuluttajat sitä pyytäisivät, oli vastaus seuraavanlainen: ” Olemme keskustelleet asiasta joskus aiemmin ja silloin johdon kanta oli, että tuotetta ei enää muuteta.Nyt lupaan ottaa asian esille uudelleen ja perusteluja kyllä löytyy. Katsotaan, mikä on tulos. ”

Toivotaan, että keskustelu sokerista, lapsista ja sokerin brändäyksestä lastentuotteisiin jatkuu vielä. Olisi upeaa, jos jokainen yritys, joka lapsille suunnattuja elintarvikkeita valmistaa, olisi valmis keskustelemaan aiheesta.

Mitäs olette mieltä vastauksista? Kelpaavatko argumentit ja mitä olisit halunnut valmistajien taholta vielä kuulla?

-Karoliina-

*Edit: Valio vastasi viestiin blogin inboksin kautta viikko postaukseni ja sen lähettämisen jälkeen, maanantaina 20.10.2014 klo 16.11. Vastaus luettavissa tämän postauksen viestikentästä.

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Pages