Ladataan...
Kolmistaan

         

Selailin eilisessä melankolishaikeassa-kesä-on-ohi –olotilassani tietsarilta kesäkuvia, kun eteeni pomppasi sellaiset vaivaiset 897 kuvaa Ilosaaresta. Siis mitä? Mähän esittelin teille vain ne Rokin mageimmat jäbät, mutta itse Ilosaari – se, mistä kohkasin ennen ja jälkeen tapahtuman – oli jotenkin jäänyt täällä blogissa täysin unholaan.

Kaikki mua fiksummat musamuikit ja –jannut ovat varmaan kirjoittaneet koko Ilosaaren jo monesti läpi, joten mun on ehkä enää turha jauhaa siitä, miten Olavi Uusivirta sykähdytti ja Jenni Vartiainen lauloi yhtä tarkasti ja puhtaasti kuin levyltä olisi tullut.

Mä tyydyn vain sanomaan sen, mitä vastasin ystävälleni, joka kysyi, mikä siinä Ilosaaressa on oikein se juttu.

Nimittäin parastahan koko Joensuun reissussa oli illuusio hetkellisestä huolettomuudesta. Tunne siitä, kuin olisi taas kerran niin nuori ja vapaa, ettei kotipuolessa painaisi yksikään vastuu tai aikuisuuden tuoma velvoite.

Jos siihen jokin festari pystyy, vieroittamaan mutsin hetkeksi lapsestaan, on se aika pirun kova juttu. (Niin kuin myös muuten se, että F:llä oli niin superhauskaa mun vanhempien kanssa, ettei se ollut muistanut edes kysyä meidän perään.)

Se, miten Ilosaari kaiken tämän tekee, on mysteeri. Ehkä se on Ilosaaren takuuvarma aurinko, kesäleirihenkinen yhteenkuuluvuuden tunne, tai sitten se, että jopa koko festivaalien toiminnanjohtajakin ehtii jutella ja vetää niin leppoisalla hymyllä, ettei kukaan muukaan koko Joensuussa viitsi murjottaa tai kiristellä hermojaan.

Arjesta irrottautuminen festareiden avulla. Check. Tällä elää taas seuraavan vuoden.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

*Ellos ja Bella-blogit kampanja

Mä rakastan denimiä. Niin paljon, että käytän sitä lukuun ottamatta joitain juhlia ihan joka päivä. (Tosin olen miettinyt, että jos me mentäisiin joskus naimisiin, voisi niinkin juhlavien kemujen tyyli olla tämä)

Farkkuvaatteet ja –asusteet ovat mun mielestä nimittäin se juttu, jolla voi luoda asuun kuin asuun särmää. Miettikääs nyt vaikka pitsimekkoa. Sehän on niin tyttömäinen vaate, mutta farkkuliivillä siihen tulee asennetta. Tai sitten toisinpäin. Valkoinen kauluspaita, istuva jakku ja korkkarit. Aika virallista. Paitsi, jos siihen yhdistää revityt boyfriend-farkut.

F:n vaatekaappiin olen yrittänyt ujuttaa (joskus kyllä huonolla menestyksellä, johtuen tyttäreni omasta tyylistä) sellaisia palasia, joita voisin itsekin käyttää. Hassuja leggareita, farkkukamoja, tennareita.

Kun sain Bellablogin ja Elloksen yhteistyön kautta valita F:lle muutaman tuotteen syksyn Ellos Kids ja Ellos Shoes –mallistoista (aikaisemmat postaukset aiheesta täällä ja täällä), päätin, että tällä kertaa valitsen F:lle sellaiset tuotteet, jotka sopivat toki lapselle, mutta jotka rennolla klassisuudellaan voisivat sopia minkä ikäisen tytön, pojan, naisen tai jopa miehenkin vaatekaappiin.

Farkkuhaalarit ja ihan huikean siistit ja laadukkaantuntuista nahkaa olevat lämminvuoriset biker-saappaat löysin Elloksen nettikaupasta miltei heti. Ja onneksi tilasin myös ne. Haalarit on ihanan pehmeät ja biker-saappaita on kai turha enempää hehkuttaa. Kyllähän kuvat taitavat puhua puolestaan. Olen myyty!

Paidan etsintä kesti kuitenkin vähän kauemmin. Etsin nimittäin haalareiden pariksi tällä kertaa jotain reipasta unisex-paitaa, mutta tyttöjen osastolta sellaista en löytänyt.

Onneksi tajusin kurkata ns. poikien osastolta, ja : Tadaa! Siellähän se farkkupaita odotti ottajaansa.

Tavallaan kyllä ymmärrän nämä vaatekauppojen lajittelut tyttöjen ja poikien osastoihin. Niillähän vaan halutaan helpottaa ostajan selailupuuhia. Toisaalta kummastuttaa, tarvitseeko lastenvaatteita jaotella sukupuolen mukaan. Eihän noiden pienten immeisten kropassa ole sellaisia eroja, jotka vaatisivat vaikka erilaisen mitoituksen sukupuolesta riippuen.

Joka tapauksessa, oli osasto mikä hyvänsä, mä luulen, että tästä tuli ainakin yhdet mun lempparit tämän syksyn jutuista F:n päällä. Itse typy hyväksyi mukisematta haalarit ja kengät, mutta paidan kanssa on kuulemma vielä harkinta-aika menossa. Onko sillä jokin erikoiskatse, jolla skannasi, ettei tämä paita ole prinsessojen osastolta?

Mikä on oma suhteesi unisex-vaatteisiin? Entä täytyykö sinun mielestäsi lastenvaatteet olla lapsellisia, vaan saako ne olla tämmöisiä F:n vaatteiden kaltaisia, joita aikuinenkin voisi käyttää? 

-Karoliina-

 

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kyllähän mä sua kaipaan. Oi kesäyö.

Mökkiyötä ja järven taakse laskevaa keltaista aurinkoa. Tai violettia sinua. Kuuman päivän jälkeistä pinkkiä taivasta.

Festariöitä ja keskikesän yöttömyyttä. Kaupunkia, sporakiskojen kolinaa ja terassilta kantautuvia epämääräistä mölinää, joka kertoo, että suomalainen on nyt onnellinen.

Kesäyö. Kai me nähdään taas sen jälkeen, kun olen saanut palelluttaa persuukseni tammikuun pakkasilla ja tarpoa läpi Etelä-Suomen loskan?

-Karoliina-

 

 

 

Share

Pages