Ladataan...
Kolmistaan

Moikkis,

Voi että kun takana on iiiiihana viikonloppu. Perjantai-ilta meni uusien työkamujen kanssa, ja lauantai pyörälenkillä, saunassa ja ruuan parissa. Eilen puolestaan suuntasimme keskustaan. Ensin kierreltiin Hietsun kirppiksellä, sitten käytiin syömässä ihanaa nepalilaista safkaa, ja lopulta kierreltiin puolisen tunia Kampin keskuksessa.

Niin ja saatinpa sitä Eepin kanssa aikaan pienimuotoinen riitakin. Tai ainakin tiukka keskustelu leluista ja niiden ostamisesta.

Itse ajattelen niin, että lapsen on opittava kulkemaan läpi kauppakeskusten ja lelukauppojenkin niin, ettei mitään tarvitse ostaa. Joskus pelkkä katselu on kivaa, ja keskustelut ja etukäteistsekkaukset idealla "mitä joulupukilta voi sitten josku pyytää" on ihan mukavaa (ja kasvattavaa) sekin. Neiti-F ei ole muistaakseni koskaan saanut kaupassa megaraivaria tavaran tai herkun nähdessään (muuten kyllä. useinkin.), joten kaipa me olemme jotain tehneet oikein. F:lle on riittänyt tavaroiden ihailu ja juurikin edellä mainitsemani haavejutustelu.

Siksi olenkin nyt ollut vähän ihmeissäni, kun Eepi ostaa mielestäni Neidille aika usein jonkin lelun kauppareissulta. Itse kyllä annan Neidin valita usein lelun kirppikseltä (kuten eilenkin Hietsusta), ja senkin tunnustan, että kirjoja ostelen aika lepsulla kädellä. Niitä ostellessa tuntuu, että ei rahat voi todella mennä huonoon paikkaan, jos lapsi haluaa lukea ja vieläpä opetella kirjaimia!
Lelujen "ylimääräinen" ostaminen tuntuu minusta kuitenkin jotenkin vähän pahalle. Ajattelen, että jos tavaraa on liikaa, mikää ei kohta riitä. Ja jos kaapit pursuavat leluja, leikki voi senkin takia epäonnistua: Liian monet erilaiset virikkeet voivat tehdä lapselle sekavan olon, eikä leikki enää onnistukaan. Niin ja kyllä minä ajattelen niinkin, että jos leluista ja tavaroista tulee arkipäivää, tulee kohta tilanne, ettei mikään enää riitä synttäreillä ja jouluna. Sellaista en haluaisi lapselleni opettaa!

Tiedän, että Eepi ei pidä asiaa näin vakavana. Jos hänellä on kukkarossa vaikkapa eilinen Tigerin sorminukkeihin tarvittava kolme euroa, hän ostaa lelun mielellään F:lle. Hän ei myöskään näe eroa siinä, miten minun ostamani kirja olisi parempi ostos kuin hänen ostamansa Barbie. "Tiedän, että F ilahtuu tästä, joten miksi en ostaisi?" hän sanoo.

Niin. Miksi toisaalta ei? En osaa asiaa oikein järjellä selitää itsellenikään, mutta silti en koe ostelua hyvänä asiana.

Pieni myönnytys Eepin ajatusten puolelle tulee minulta kuitenkin sen seikan kautta, että F:n syntymäpäivät ovat joulukuussa. Että kyllähän se on vähän ankeaa, jos ei mitään saa yhtenätoista muuna kuukautena. Tosin joulukuun tavaraähkykään ei ole kiva. Mutta eipä kyllä toisaalta sekään, ettei lapsi saisi omia toiveitaan lahjaksi. Jotkuthan nimittäin vetävät lelukiellon niin tiukille, että lahjoiksi saa vain jotain äidin toivomia käytännöllisyyslahjoja. Pelkästään. Ei ole reilua, jos pikkuisen paketista tulee vain pyyhkeitä tai muuta huisia.

Pitäisiköhän pyytää tästä eteenpäin F:lle synttärilahjaksi tavaran sijaan lelulahjakortti? Sellainen, jonka voisi käyttää sitten muuna vuodenaikana. Näin tavaraa ei kertyisi liikaa, ja synttäreistä/joulusta voisi nauttia koko vuoden. Hmm. Pitää laittaa harkintaan.

Onko teillä ollut keskustelua samasta aiheesta? Onko minun tai Eepin kannan edustajia liikenteessä? Olisi kiva kuulla ajatuksianne :)

-Karkki-

F:n asu:
Paita, mekko ja sukkikset, H&M // Kengät, TOMs/Calossi // Hattu, Costo

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Olin viikonloppuna kaverini Anun luona, ja ihastelin, miten nerokkaisiin kohtiin hän oli laittanut lapsilleen naulakoita kiinni. Turha tila eteisessä oli käytetty nimittäin hyvin hyödyksi, ja ajattelin heti, että tuo idea, jossa ripustuslenkit oli laitettu lasten korkeudelle, kenkäkaapin päätyseinään, oli nokkela.

Toinen ystäväni kommentoi samaan tilanteeseen heti, että juuri tämmöisissä lapsiperheiden pienissä kodeissa (jotka meillä kaikilla kolmella naisella on) jokainen toiminnallisuutta lisäävä ja tilaa säästävä idea on poimittava talteen. "Parhaat ideat pitää jakaa muille ja kerätä itselle talteen", sanoi Anni, ja siinä hän oli kyllä aivan oikeassa. Monesti jokin itselle jo tuttu ja "vanha" keksintö/tuote/ajatus voi hyvinkin olla juuri se, mitä toinen on kaivannut, mutta mitä ei ole vielä itse löytänyt.

Pieni koti toimivaksi -ideoiden parissa humahtikin siinä sitten hetki jos toinenkin. Sängynaluslaatikot, liukuovikaapit ja lelusäilytysjärjestelmät täyttivät keskustelun, ja tuntui, että jokainen marssi omiin koteihinsa monta hyvää vinkkiä takataskussaan.

Minun omat vinkkini ystävilleni kiteytyivät kolmeen kohteeseen, joiden parissa olemme Eepin kanssa uudessa kodissamme kesän aikana puuhailleet. Inaria-liukuovikaappit oikeine sisusteineen, vaatehuoneen muodonmuutos makuuhuoneeksi, sekä kyseisen minihuoneen sisustusratkaisut olivat ne, joista ystäväni halusivat kuulla. Ja joista vähän ylpeänä kerroinkin ;) Nämä olivat nimittäin ne pienet, suuret ratkaisut, jotka mahdollistivat kolmihenkisen perheen muuton 55-neliöiseen kaksioon! Ilman tilaihme-Inarioita, ja kaksion muuttamista kolmioksi emme olisi nimittäin voineet edes ostaa tätä unelmiemme kotia.


Postaan varmasti joku päivä vielä siitä, mitä kaikkea Inariamme pitävätkään sisällään, mutta nyt esittelen teille makuuhuonettamme vähän tarkemmin. Valitettavasti minulla ei ole kuvia ajalta, jolloin vaatehuonemakkarissamme oli vielä vaatetangot ja -hyllyt, mutta kylläpä yllä olevista kuvista näkee, ettei näky ollut vielä heti seinäpakkelointienkaan jälkeen kovin kutsuva. Katossa loisti karmea plafondi vihreään taittavalla valolla, ja tunnelma oli aika kökkö. Komero, joka ei vaikuttanut vielä yhtään huoneelle.

Aika pienellä vaivalla saimme kuitenkin koko huoneen fiiliksen muokattua. Vai mitä olette mieltä?


Laitoimme kattoon lämmmintä valoa antavan spotin, leikkasin valkean seinän iloksi kontaktimuovipalloja "köyhän naisen tapetiksi" (hintaa 50 senttiä ) ja etsin sängyn päälle muutaman lempityynyliinani: Äidin tekemän Marimekko-kankaisen tilkkupäällisen ja raidallisen Ikea-kankaasta ommellun tyynyn, sekä LIVING and Roomin ja H&M:n valmispäälliset. Kokonaisuuden kannalta tärkein oli kuitenkin blogin kautta saamani aivan ihanan AVA Roomin vetoketjupäiväpeitto, joka muutti aluksi aika epäsiistin komerosängyn rauhaisaksi nukkumasopeksi.

Olen ehtinyt himoita AVA Roomin päiväpeittoa muuten siitä lähtien, kun ystävälleni Elisalle sellainen hommattiin Tyylivarkaat ohjelmassa. Päiväpeittofanitus on siis kestänyt jo tovin, ja nyt olikin ihanaa, että sen vihdoin sain. Ja kaipa sitä voi tässä tilanteessa jopa sanoa, että vetoketjulla toimiva päiväpeitto onkin nyt elinehto, koska muunlaisen peiton levitäminen olisi tässä pikku tilassa aika mahdotonta. Sängyn molemmille seinustoille kun jää huimat 7,5 senttiä vapaata "liikkumistilaa".


Vetoketjupäiväpeiton toimintaidea onkin se, että päiväpeittoa ei tarvitse joka aamu levittää sängyn ympärille, vaan päiväpeiton reunaosat ovat päivin öin kiinni sängyssä. Kun sänky halutaan avata nukkumista varten, tai se suljetaan aamuisin, ei tarvitse kuin surauttaa molemmissa pitkissä sivuissa olevat vetoketjut haluttuun suuntaan. Näin sänky on jatkuvasti siisti, eikä päiväpeitto luisu tai mene ryttyyn. Ja mikä parasta : edes MIES ei voi pedata sänkyä VÄÄRIN ;) Tästä aiheesta olemme Eepin kanssa nimittäin aikaisemmin keskustelleet: Kuinka paljon reunoille jätetään peittoa roikkumaan, tai miten päin peitto asetellaan. You know? Tärkeitä asioita tämmöiset...

AVA Roomin päiväpeiton voi tilata oman sängyn, ja omien tarpeiden mukaan. Futon-sänkyihin on olemassa oma mallinsa, samoin lastensänkyihin. Itse valitsin runkopatjasängynpäällisen, koska halusin, että peite peittää myös sänkymme jalat, ja tulee ikään kuin sänkymme hupuksi. AVA Roomilla myös tämän sängyn jalat peittävän peiteosan pituuden voi itse päättää, ja minä päädyin 15 senttisten sängynjalkojen pariksi valitsemaan 37senttiä korkeat reunat. Ajattelin, että reunat ovat tarpeeksi pitkät peittääkseen sängynaluslaatikot, mutta silti lattian ja peiton väliin jää imuroinnin mentävä kolonen.

Koska halusin ehdottomasti valkoisen päiväpeitteen, piti hetkiä pohtia sitä, kuinka lapsiperheessä valkoisen ison kangaspinnan kanssa voikaan oikein toimia. Meillä saa nimittäin hyppiä sängyssä (vaikka mutavarpailla), ja onpa siellä joskus hyvän leffan ja iPadin kanssa nähty syötävänkin. Siksipä päiväpeiton pesuominaisuuksiin piti paneutua. Elisa-ystäväni peitossa sivun vetoketjut aukesivat vain jalkopäätyyn asti, mutta itse halusin päiväpeittomallin, josta kansiläpän saa vetoketjuilla kokonaan irti.


Luulenpa, että meidän käytössämme tämä vetoketjumalli on fiksumi: Voin pestä helpommin likaantuvaa läppää joskus ilman reunapalojakin, ja toisaalta kahteen osaan pilkottuna peitto mahtuu paremmin pesukoneeseenkin.

Komeromakuuhuoneemme säilytystä pohtiessa pään vaivaa aluksi tuotti se, minne laittaisimmekaan kaiken yöpöydillä yleensä säilytettävän tavaramäärän. Silmälaseille, kännykälle ja kirjoille piti keksiä uusi ratkaisu. Ennen kuin pakotin Eepin porailemaan Lack-hyllyjä seinille kuitenkin huomasin, että uudesta päiväpeitostamme löytyy ratkaisu myös säiltyspulmaan. Päiväpeiton sivuilta löytyy nimittäin säiltystaskut!


Vetoketjullisen taskun saa joko yhdelle sängyn sivulle, tai molemmille puolille,kuten meillä on. Tilatessani peittoa ajattelin, että taskuun tulee mahtumaan varmaankin vain puhelin, mutta todellisuudessa tasku on todellinen tilaihme. Kännykkä, rillit, kirja ja kaksi lehteä mahtuvat koloseen aivan kevyesti. Ja ilman lehtiä luukku menisi myös kiinni. Vielä kun tekisivät pidikkeen yövesilasille, olisi makuuhuonesysteemi täydellinen ;)


Nyt kun makuuhuoneen perusasiat on kunnossa, pitää aloittaa hienosäätö. Tämän pyykkikopan kohdalle tarvitsemme säilytyspaikan, johon voimme illalla laittaa seuraavan päivän vaattet valmiiksi (taas yksi aamun ajansäästökikka). Ehkä naulakko ja tuolit. Ja kaulakoruille joku ripustuskoukku?


Niin ja tarvitseehan huone vielä taulun, lukuvalon tai jotain muuta piristystä. Onko ehdotuksia?


Terkuin: Karkki

P.S. Neidin sänkyongelma on edelleen ilmassa. Mitäs sen suhteen tulisi tehdä? Ikean Gulliver AVA Roomin junioripeitolla? Kerrossänky ja sen alaosaan maja? Vai levitettävä täyspitkä sänky niin, että F:n sänkyä voisi käyttää myös vierasvuoteena?

Peitto. AVA Room. Saatu blogista // Suomutyyny ja keltainen tyyny. H&M // Tilkkutyyny Marimekko-kankaasta. Äiti ompeli // Aaltotyyny. LIVING and Room // Raitatyyny Ikean kankaasta. Äiti ompeli //

F:n mekko. Metsola.

 

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Vaikka olenkin vanhemmusmedialle, omalle ihanalle Kaksplussalle, tehnyt töitä jo kohta kolme vuotta, en lueskele juuri koskaan mammojen keskustelupalstoja. Tai jos lueskelen, otan homman viihteen kannalta. On hassua lukea kommentteja, joissa jostain todella pienestä asiasta tehdään elämääkin suurempi kysymys. Koska sellaiseen jauhantaanhan keskustelut usein menevät: välipalan koostumus tai vaipan laatu merkitsevät toisille niinkin suurta roolia, että sen perusteella toisen äidin voi hyvin luokitella huonoksi kasvattajaksi, jopa lastensuojeluilmoituksen arvoiseksi heitteillejättäjäksi.

Törmäsin eilen taas sattumalta hassuun keskusteluketjuun. Eräs äiti kyseli btw-hengessä kanssasiskoiltaan, mitä sampoota kaksivuotiaan hiuksiin voi käyttää, ja sehän oli tietysti virhe. Pian keskutelu täyttyi tuomitsijamutseista, joiden mukaan ei MISSÄÄN tapauksessa lapsen hiuksia saa pestä sampoolla. Siinä sitten pesevät äidit yrittivät kilpaa selitellä, että eihän tässä muuten pestäisikään, mutta kun lapsi hikoilee/hieroo voikkaria hiuksiin/möyrii mullassa.

Anna mun kaikki kestää! Kai sitä karmeampaakin voi tehdä, kuin pestä lapsensa hiukset sampoolla. Tai vedellä. Ihan sama millä. Kunhan pestään.

Loppuun oma tunnustus: Täällä elelee niin karmeat vanhemmat, että lapsi käy suihkussa joka ilta. Ja hiuksetkin pestään melkein aina sampoolla. Tosin lapsi- ja ympäristöystävällisellä eco.kid:n kesäsateelle tuoksuvalla sampoolla, mutta kuitenkin. Joskus kylässä ja mökillä jätetään pesemättä kokoaan. Tai vedetään päähän myrkkyjä (jopa silikonia!) sisältäviä aikuissampoita. Repikääs siitä.

Sadepäivästä ja ihanista lapsiperhekamuista fiilareissa oleva: -Karkki-

P.S. Santen kookossuihkusaippualla on vedelty kersan hiekkavarpaat koko kesän pesureissuilla. Iho on edelleen pysynyt jaloissa kiinni, ja muutenkin emme ole huomanneet sivuoireita ;)

Pesutuotteet saatu blogin kautta: Sante // eko.kid //Weleda

Share

Pages