Ladataan...
Kolmistaan

Mä olen semi-homemade –kokki. Varsinkin lomilla ja viikonloppuisin me syödään melkein poikkeuksetta ulkona, mutta silti haluan, että F saa myös usein omatekoista arkiruokaa. Joskus ihan alusta asti itse tehtyä, joskus melkein kokonaan puolivalmiista tuunattuja. Tai ollaanpa nyt rehellisiä: Joskus kyllä ihan kokonaan valmista ruokaa. Ranuja ja nakkeja ilman salaattia. Niin tai valmispinaattilettuja. Kylmänä. Se on F:n toive.

Arkena mä PYRIN kuitenkinsiihen, että mä teen itre ruuan ja että samaa ruokaa voidaan syödä useana päivänä peräkkäin. Ja siihenkin pyrin – vaikkei se aina onnistukaan – että teen safkan aina valmiiksi jo etukäteen. Iltapäivänälässä, töiden ja päiväkodin jälkeen, kun on aika haastavaa alkaa valmistamaan ruokaa. Silloin tulee sorruttua johonkin liian helppoon, liian nopeaan ja liian epäterveelliseen.

Mä olen omasta mielestäni aika hyvä kokki, ja se onkin viime vuosina alkanut ärsyttämään, että en enää kovin usein nauti arkiruuanvalmistuksesta. Ja ennenhän se oli suorastaan mun harrastus!

Niinpä päätin, että yritän tänä syksynä elvyttää mun ruuanvalmistusintoani. Ajattelin, että kokoan meille ihan uudenlaisen ruokalistan. Olen joskus ennenkin pitänyt ruokalistaa, josta on helppo napsia kulloisenkin päivän ruuat. Tuohon listaan olen kuitenkin mahduttanut vain itselleni tutut ruuat. Nyt ajattelin, että teen meille vähän erilaisen ruokalistan. Sellaisen, jossa ainakin puolet on mulle täysin uusia reseptejä! Ehkä uudenlaisten juttujen ja makujen kanssa työskentely tuo taas intoa ruuanvalmistukseen.

Tässä on muuten toinenkin uusi juttu mulle: Mä en oikeastaan koskaan ole kokanut resepteistä, vaan keksinyt ruoat ihan itse sovellellen ja mitä-kaapista-löytyy –taktiikalla.

Olen alkanut napsia kivalle, helpolle, maukkaalle, terveelliselle ja kohtuullisen hintaiselle vaikuttavia reseptejä nyt lehdistä ja netistä, mutta paljon uusia ruokia pitäisi vielä haalia.

Auttaisitko sä mua tässä projektissa? Jaa oma lempireseptisi mulle, ja mä koostan syksyn aikana meidän kuukauden ruuat teidän muiden nähtäväksi. Ehkä sieltä löytyy puolestaan sulle jotain uutta ja innostavaa.

Sen haluaisin kuulla myös, tympäiseekö teitä muita joskus arkiruokapuuhat? Entä mikä on suhteenne puolivalmiisiin tai kokonaan valmiisin safkoihin?

-Karoliina-

P.S. Köyhän naisen Jamie Oliver valmistaa tässä kauniissa  kuvasarjassa uutta pikasafkalemppariani, gluteenittomien rieskojen päälle kasattua pitsaa. Niin iisii....ja paljon parempaa kuin mikään oikea valmispohja. Vehnäinen tai ei.

 

Ladataan...
Kolmistaan

Aika pakata minin kassi hoitopäivää varten. Ja sehän menee seuraavasti.

HOITOKASSIN PERUSVARUSTUS VUODENAJASTA RIIPPUMATTA

  • Aluspöksyt
  • Sukat
  • Kauteen sopiva sisävaatekerta (Esim. näin kesällä leggarit, t-paita ja pitkähihainen t-paita)
  • Lapsen omat lääkkeet
  • Unilelu (jos sitä ei jätetä hoitoon)
  • Mahdollinen varatutti pienelle

 

HOITOKASSIIN LISÄOSAT, ELI KAUSITTAIN VAIHTUVAT VARUSTEET

  • Ekstraulkokamoja ja -varusteita, eli kesällä mm. aurinkolasit ja –rasva. Talvella ja kylmemmillä säillä keväällä ja syksyllä mm. vaihtopipot, -hanskat ja villasukat, sekä villapuku, jos alkuperäiset vaatteet vaikka kastuu, tai keli kylmenee aamun pukeutumisesta.

 

HOITOON KANNATTA JÄTTÄÄ (JOS VAIN SAA )

  • Osa niistä kamoista, joita hoidossa tarvitaan lähes päivittäin. Meillä on mm. erikseen hoitokumisaappaat ja tuplamäärä kurakamoja, jotta yhdet voi olla aina suoraan päiväkodilla.
  • Juomapulla (sitä tarvitaan usein kuumilla ilmoilla ulkona)
  • Sisätossut
  • Unilelu (niin ei ainakaan unohdu ja aiheuta katastrofia)
  • Mahdollista päiväkotiharrastusta varten tarvittavat vaatteet ja välineet. F:llä on esimerkiksi päiväkodissa tanssitunti, jonne tytöt haluavat pukeutua balettiasuihin. Pari kertaa puvun unohtaneena päätin, että syksyllä asu saa asua päiväkodin kaapissa.
  • Vaippoja ja nimikoituja tutteja, jos niille on vielä tarvetta.

Näin siis kuin itse olen kokenut hoitotarvikerumban sujuvan parhaiten. Toiset jättävät tuon koko laukun tai sen sisällön vakkaristi hoitoon. Se on varmasti kätevää, ettei tarvitse roudata samaa kassia edestakaisin, mutta kuten taisin jo aikaisemminkin mainita, mulle se tapa ei sovi. Mun mielestä on kivempi laittaa F hoitoon niin, että voin joka ilta tarkistaa, että hänellä on juuri oikeat kamat mukana (voi se morkkiksen määrä, kun lapsen jätettyä jo hoitoon tajuaa, että pipo on esimerkiksi päivään liian ohut, tai että päivästä onkin tulossa helteinen ja minillä on mustat kollaripöksyt jalassa).

Itse teen muuten vielä niin, että hautaan ne peruskamat – sukat ja muut – aivan laukun pohjalle, ja laitan etumaiseksi ne, jotka arvelen F:n tarvitsevan päivän aikana. F:llä kun harvoin aamulla autolla hoitoon mennessä on niin paljon päällä, kun päivän pitkiin ulkoiluihin esim. talvella vaaditaan. Silloin villahaalari ja kauluri löytyvät joko repusta etumaisena, tai jos ehditään aamulla päiväkodin eteisessä säätää, jo suoraan F:n haalarin hihaan tungettuina. Ajattelen, että näin vähän autan hoitajienkin työtä, ettei heidän tarvitse arpoa, mistä F:n vaatteet löytyy, vaan koko setti on kätevästi saatavilla ulkoiluja varten.

Tällä tavalla meillä on menty nyt kaksi vuotta. Välillä väkisinkin unohtuu jotain. Jopa itse se kassi (ESKO!)

Mitä itse lisäisit listaan? Tai onko jokin tuote listassani sinusta täysin turha?

Meillä oli tänään muuten eka päivä oikeaa arkea, päiväkotia ja töitä. Ja Ihan hyvinhän se meni! Täältä tullaan syksy :)

-Karoliina-

P.S. Muut Back to Arki -sarjan osat täällä ja täällä.

Ladataan...
Kolmistaan

Harvoin on tällaisia muutaman päivän jaksoja, jolloin olotilat voisivat muutella niin radikaalista toistensa kesken.

Mulla oli ensimmäinen työpäivä perjantaina. Ja sehän tarkoittaa, että nuttura oli (ainakin vertauskuvallisesti) aamupäivällä vedetty hyvinkin kireälle ja ajatuksissa pyöri vain sellaiset asiat kuin arki, almanakka ja aikuismainen käytös.

Kun tähän kenttään olin juuri taas oikeanlailla solahtanut, ja muistanut, mitä siellä lomantakaisessa elämässä oikein olikaan, repäistiin mut saman tien uudellenne loman jatkoajalle, Flow`hn ja kesän yhteen makeimmista jutuista. Aikamoista fiilisten vuoristorataa!

Musta on vaikea kirjoittaa varsinaista festaripostausta, koska en mä ole mikään festarikonkari, joka viilettää ohjelmataulun ja esiintyjähaastisten perässä pitkin aluetta. Mutta ehkä mun ei tarvitsekaan olla mikään pro-musadiggari, etten Flow`n sopisi. Itse asiassa – ja hipsterithän mut tästä tietysti kohta naulitsee – mutta musta erityisesti Flow on sellainen tapahtuma, jossa voi aivan hyvin hengata, nauttia ja mennä flown mukana ilman, että tietää kuka mummon vanhoihin kalsareihin pukeutuva synasoittelija lavalla juuri tällä hetkellä oikein onkaan. Riittää, että se kuulostaa hyvälle!

Mulle Flow on kolmepäiväinen tiivistymä kaikesta siitä, mitä mä Helsingissä, kaupunkielämässä, kesässä ja ympäröivissä ihmisissä rakastan. Omanperäisiä, iloisia, kohteliaita ja sivistyneitä tyyppejä. Joka puolella näkyvää kauneutta ja asennetta. Ja sitä, että oman näkemyksensä ja selvästi haaveidenkin eteen on tehty kaikkensa. Koko Flow on nimittäin yhtä kokonaisuutta ruokateltoista siivoajien asujen ja esiintyjien kautta valaistukseen. Miten julmetusti festareiden onkaan tehty sitä työtä, joka ei olisi pakollista. Ja juuri sitä, mikä tekee Flowsta koko Suomen kauneimman tavan viettää kesän viimeistä viikonloppua!

-Karoliina-

P.S. Tyttäremme jatkaa vanhempiensa kanssa samanhenkistä festari-intoilua. Lastensunnuntain parasta antia olivat kuulemma saippuakuplat, DJ Koiran kamun Alinan apinakutitukset ja ystävän, Lähiömutsi-Hannen tyttären, kanssa maassa päättömästi möyriminen.

Pages