Ladataan...
Kolmistaan

Meillä vietettiin perjantaina H23:lla todellista lapsi mukaan töihin -päivää. Toimisto oli täynnä meidän muksuja, jotka saivat testata, mitä me vanhemmat oikeasti teemme työksemme. He saivat esimerkiksi suunnitella Aallon leipomon leipäpussit ja ...tai no. Annetaan minibloggari-graafikon itse kertoa ja näyttää. Seuraava teksti ja kuvat F:n itsensä käsialaa. 

tulin äitin töihin aamulla. miiro teki pastaa. teen leipä pusin. täällä oli 8 lasta. tein töitä.

-F-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Saarioinen

Muistan elävästi lehtijutun varmasti viidentoista vuoden takaa. Siinä kuvattiin perheitä, joissa joulu vietettiin epäperinteisesti. Minulle – jouluhullulle – ajatus jouluttomasta joulusta oli kauhistus. Eniten järkytystä herätti veljespari, joka halusi syödä perinteisten jouluruokien sijaan pikaruokaravintolassa. Jouluaattona! Minä kun olen ihan aina rakastanut jouluruoka. Erityisesti laatikoita! Minulle on ihan vieras se, kun ihmiset sanovat, että jouluruokiin kyllästyy helposti. Koskaan niitä ei ole ollut vielä niin paljon tai kauaa tarjolla, ettei olisi enää maistunut.

Vaikka tykkäänkin perinteistä ja perinteisistä mauista, olemme pyrkineet tuomaan meidän perheessä viimeisten vuosien aikana tarjolle myös uusia makuja. Tai sanotaanko niin, että perinteisiä makuja, mutta vähän uudella tavalla laitettuna. Siksi olikin hirmuisen luontevaa, kun Saarioinen pyysi minua tuunaamaan kaikille tuttuja Saarioisen joululaatikoita vähän uudella tavalla. Syntyi kolme reseptiä, joiden pohjana on Saarioisten laatikot.

 

Homejuusto-punakaalivuoka

  • Saarioinen joulun punakaalivuoka (350g)
  • purkki smetanaa
  • sinihomejuustoa (muruina)
  • (appelsiinin kuorta)
  1. Levitä punakaalivuoan päälle purkillinen smetanaa.
  2. Levitä smetanan päälle homejuustomurusia (ja appelsiinin kuorta).
  3. Paista uunin keskitasolla 180 asteessa niin kauan, että juusto on aavistuksen sulanut ja vuoan päällä on hieman paistopintaa.
  4. Tarjoile alkupalakalojen kanssa. 

 

Tulisen makea bataattivuoka

  • Saarioinen bataattivuoka (350g)
  • kourallinen pekaanipähkinöitä
  • puoli kourallista manteleita
  • 1-2 tulista chilipalkoa
  • pari nokaretta voita
  • 2 ruokalusikallista (gluteenittomia) jauhoja
  • 3 ruokalusikallista fariinisokeria
  1. Pilko (tai soseuta) chili niin pieniksi muruiksi tai tasaiseksi tahnaksi kuin mahdollista. 
  2. Sekoita chilimurut bataattivuoan sekaan.
  3. Murskaa pähkinät ja mantelit.
  4. Sekoita murskatut pähkinät ja mantelit sokeriin, voihin ja jauhoihin.
  5. Levitä pähkinämassa pekoni bataattivuoan päälle.
  6. Laita vuoka uuniin 200 asteeseen niin pitkäksi aikaa, että vuoan pintaan muodostuu paistopintaa. 
  7. Nauti vuoka (suolaisen) lihan kanssa. 

 

Näiden ohjeiden lisäksi  suosittelen käyttämään Saarioisen joululaatikoita ja -vuokia rieskataikinan pohjaksi. Tämä on myös oiva tapa vähentää joulun hävikkiä, jos tuntuu sille, että haluaa syödä loput laatikot jossain toisessa muodossa. Tähän hommaan soveltuu ainakin porkkana-,bataatti ja perunalaatikot. 

Perunarieskat

  • Saarioinen joulun perunalaatikko (350g)
  • 2 munaa
  • 50g sulanutta voita
  • gluteenittomia jauhoja ja kaurahiutaleita sen verran, että taikinasta tulee sopivan paksua muotoiltavaksi.

 

  1. Sekoita kaikki rieskan ainekset yhteen.
  2. Taputtele taikinasta jauhojen avulla leivinpaperilla päällystetylle pellille rieskoiksi. 
  3. Paista 200 asteessa niin kauan, että rieskoissa on hieman ruskea pinta.

 

Näillä eväillä kohti ENSI VIIKOLLA alkavaa joulukuuta! Viimeiseksi vinkiksi kehottaisin katselemaan astiakaapin sisältöä vähän uudella tavalla. Perinteisen ison uunivuoan sijaan laatikot voi laittaa annoskokoon esimerkiksi uuninkestäviin mukeihin, kulhoihin tai laseihin. 

-Karoliina-

 

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat/ Raflaamo 

Minulla on ollut tässä jo hetkisen aikaan vähän luopio-olo, koska en ole millään tavalla juhlistanut Suomi 100 -juhlavuotta. Kaupat ovat pullollaan sinivalkoisia tuotteita, järjestetään juhlakonsertteja ja esityksiä, mutta en ole silti oikein päässyt mukaan tähän juhlahumuun.

Itsenäisyyspäivän ja joulukuun lähestyessä ajatukset ovat kuitenkin kääntyneet yhä enemmän satavuotiseen Suomeen. Minun mummoni olisi täyttänyt tänä vuonna myös sata, ja siksikin vuosi tuntuu niin merkitykselliselle. Muistan, kuinka lapsena aina laskin mummon iän Suomen iästä. Oli hassua, että alkuvuodesta syntynyt mummo oli vanhempi kuin maa, jossa asuimme.

Olen juhlattoman vuoteni lopuksi alkanut kuitenkin kiriä tahtia. Tarkoituksena on osallistua ainakin yhteen Suomi 100 -teemaiseen valokuvanäyttelyyn, F:n koulun Suomi 100 -juhlaan ja viime viikonloppuna söin myös ensimmäisen teemavuoden mukaisen illalliseni. Tampereen Ilves-hotellin alakerrassa sijaitseva Frans&Marie-ravintola esitteli nimittäin parastaan, kun pääsin nauttimaan Suomi 100 -juhlamenusta. Kolmen ruokalajin illallisesta, jonka inspiraationa toimi kotimaiset puhtaat maut ja maamme ruokaperinteet.

Vaikka erilaisia menu-paketteja tarjoaakin lähes jokainen ravintola oli kyseessä sitten juhlavuosi tai ei, minusta tämmöiset tempaukset ovat ihania. Itse asiassa ilman napakkaa teemaa minun tulisi harvemmin valittua etukäteisesti räätälöity menu, mutta kun se tarjotaan näin tärkeään aiheeseen nojaten, innostaa se kokeilemaan makuja, joita ei muuten ehkä ravintolautaselleen valitsisi.Sitä kun tulee muuten valittua niin helposti sellainen ravintoillan vakiokaveri  – lehti- tai pippuripihvi – jos ei tällä tavalla rohkaista koittamaa vähän jotain uutta. 

Me istuimme Frans&Mariessa lauantaina ystäväpariskuntamme kanssa. Lohitartar-alkuruoka ja mustikkajäädyke olivat kaikille samat, mutta pääruuan suhteen jakauduimme kahteen leiriin. Puolet porukasta valitsi kotimaisen karitsan pannupihvin, puolet paistettua kuhaa ohralla. Tai no – itse asiassa lautaset kiertivät lopulta kaikkien maistettavana, koska jokainen halusi päästä testaamaan kaikkia menun makuja. Aterioita rytmitti juomapaketti, joka oli suunniteltu tuomaan jokaisen ruokalajin makuja parhaalla tavalla esille.

Pidin ihan jokaisesta aterian osasesta, mutta parhaat pöytäseurueemme suosikki oli ehdottomasti alkuruoka. Tartar, siian mäti ja kaikki annoksen osa-alueet olivat vain niin hyvin balanssissa. Toinen suosikkini liittyi kyllä ravintolan palveluun. Henkilökunta kun oli niin hirmuisen ammattitaitoista ja ystävällistä, että vaikka allekirjoittanut rikkoikin muun muassa sisääntulossa jo parit kolmet viinilasit kanveesiin, ei hymy hyytynyt missään vaiheessa. 

Tänään olisi tarkoitus käydä ystävillä, joulutorilla ja valmistaa jotain ihanaa ruokaa. Minä olen tartar-hullu, mutta en ole koskaan valmistanut sitä itse. Ehkä inspiroituneena Suomi 100 -menusta voisi tänään kokeilla tartarin valmistusta ihan itse. Niin ja ostaa – ekan kerran elämässä – sinivalkoiset kynttilät ikkunalaudalle. Sellaiset, jotka mummolla aina itsenäisyyspäivän tienoilla oli.

-Karoliina-

 

Share

Pages