Ladataan...

Aloin miettiä tässä viime viikolla, mitä varusteita, viime hetken taitoja ja niksejä tarvitaan, kun F aloittaa ensi viikolla (!) koulu-uransa. Olen ollut peruskoulussa töissä vuodesta 2007, mutta koska en ole koskaan ollut alkuopetukessa, ei minulla ole mitään hajua ekaluokkalaisten puuhista.

Mutta onneksi lähipiiristäni löytyy iso liuta alkuopeja. Pistin kyselyringin päälle ja pian minulla olikin kuuden ammattilaisen vinkit kasassa.

 

Mitä sinne reppuun ja penaaliin kuuluu oikein kynien ja kumien lisäksi pakata?

”Kulmalukkokansio hyvä papereita varten. Ei haittaa myöskään, jos oppilaalla itsellään on myös värejä ja sakset (aina ei kaikille riitä).”

”Tärkeää käytännön elämän kannalta on myös se, että sovitaan, mihin kaikki ne lippulaput, jotka tulee koululta kotiin, laitetaan. Tsekkaako vanhempi sen (kulmalukko)kansion vai voiko kodissa olla sellainen paikka, mihin paperit aina tuodaan tarkistettavaksi.”

"Penaaliin lisäisiin vielä liiman, koska usein luokassa ne ovat huonoja tai yksinkertaisesti vaan hukassa."

 

Mitenkäs liikuntavarusteet? Pitääkö alkaa jo tässä vaiheessa haalia erilaista välineistöä kirppareilta ja isommilta sukulaislapsilta?

”Hienoa olisi, jos olisi erilaiset sisäliikuntavaatteet ja pieni pyyhe. Jos pesulla käyntiä ei alussa vaadita, niin ei se sitten myöhemminkään enää onnistu. Erillisiä sisäliikuntakenkiä ei pidetä, koska niitä ei kuitenkaan ole kaikilla.”

 ”Ei voida olettaa perheiden ostavan kalliita välineitä kasvaville lapsille. Toki käytettyjä välineitä saa ja useimmilta oppilailta löytyykin esimerkiksi luistimet omasta takaa.”

”Luistelukypärä on must. Pyöräilykypärää ei suositella, että teho säilyy mahdollisten pyöräonnettomuuksien varalle. Ulkona pitäisi muistaa laittaa liikkapäivinä lenkkarit ja collarit.”

 ”Liikkatunneilla olisi tärkeintä saada oppilaille kokemuksia hengästymisestä ja hiestä liikkumistaitojen ja ryhmätaitojen opettelun ohessa.”

 

Tossut, sisäkengät vai ei mitään?

”Sisätossuina monilla on kyllä Crocsit, mutta harva käyttää niitä oikeasti (lojuvat naulakoilla). Talvella sisäkengät olisivat tosin tarpeen, koska eteisessä on lunta ja loskaa.”

”Tossutkin käy. Tosin moni lapsi mieltää ne ”vauvoiksi” ja päiväkotiin kuuluviksi varusteiksi. Crocsit tai sitten sellaiset aamutohvelikengät.”

 

Ja jatkoa piisaa. Ennen koulujen alkua opet kertovat vielä kouluystävällisistä (hah, keksin uuden sanan) vaatteista, perustaidoista, kouluasenteesta ja parista muustakin jutusta. Kivaa perjantaita! Täällä kuulkaas ihan pikkusen SATAA!

-Karoliina-

Share

Ladataan...

Minun syömiseni on ollut sekaisin oikeasti koko kesän. Tai itse asiassa rehellisesti sanottuna varmaan maaliskuusta asti, jolloin A tuli takaisin Suomeen ja minä aloitin melkein heti perään työt kotona.

Siihen asti ruokarytmiäni oli ohjannut työpäivät ja sen tauot. Mutta yhtäkkiä sainkin syödä milloin vain ja mitä vain. Ja kun vieressä popsi vielä tuplasti oman painoni verran painava mies, alkoi entuudestaankin isot annoskokoni nousta aikamoisiin mittoihin.

Oman lusikkansa soppaansa toi sekin, että viime talven karmeiden vatsakramppien, ripuloinnin, oksentelun ja supertiukkojen ruokarajoitteiden jälkeen olen voinut syödä nyt kesällä oikeastaan mitä vaan (paitsi gluteenia, tietysti). Olen niin nauttinut siitä, että ruuassa saa olla taas sipulia, papuja ja paprikaa. Sitä, että ruokavalioon kuuluu enemmän kuin kaksikymmentä ainesosaa. Uskon, että vatsavaivojeni perimmäinen syy oli kolme putkeen syötyä antibioottikuuria ja toivon hartaasti, että se show on nyt taakse jäänyttä elämää.

Päätin viime viikonlopun ähkyjen jälkeen, että tähän puoli vuotta kestäneeseen "viikonloppusyömiseen" on tultava nyt loppu. Minusta ei ole koskaan herkkulakkoihin, kieltolistoihin tai dietteihin - tänäänkin olen syönyt Daim-kakkua ja kerma-siirappikaalikääryleitä - mutta sellainen tila on saavutettava, että ruoka toisi elämään energiaa, eikä päinvastoin veisi sitä. On nimittäin tuntunut yhä useammin sille, että ruuan jälkeen olo on ollut ihan hirvittävän uupunut ja kroppa tuntunut täysin voimattomalle.

En sano, että koko kesän olisin syönyt huonoa safkaa. Päinvastoin. Vaikka mitä ihanaa ja hyvää tekevää, mutta ihan liian isoja määriä ja liian usein. Niin ja sen lisäksi kasa herkkuja, limua ja viintä päälle.

Yksi hyvää tekevä tapa, joka meillä on kuitenkin ollut koko ajan, on mehujen ja smoothieden valmistaminen aamupalaksi. Nyt sitä hommaa pitäisi myös jalostaa uudelle tasolle ja siihen pitäisi saada nyt apua teiltä. Ollaan tehty tähän asti mehuja, joissa on 50% hedelmiä ja 50%kasviksia. Kuinka mehuista saisi enemmän irti? Ehkä enemmän vihanneksia? Mutta mitä?

Smoothieihin olen puolestaan tähän asti laittanut vaan perushedelmät, marjat, jogurtit ja yrtit. Mutta olisiko jotain superfoodia, joka olisi tarpeellinen (varsinkin aamupalalle)? Ja onko superfoodeissa jotain sellaista (nämä hera-pera -jutut), mitä lapsi ei voi syödä? Meillä kun samat smoothiet vetelee myös F. 

Vinkki vinkkisiä siis kaivattaisiin!

-Karoliina-

Share

Ladataan...

Viime viikkoina vellonut imetyskeskustelu on nostanut esille taas sen, kuinka kahtiajakautunut tämä maa on. Toisten mielestä lapsien ja lapsiperheiden ei tulisi näkyä julkisilla paikoilla juuri lainkaan, kun taas toinen puoli hyppää barrikadeille puolustaakseen vanhempien ja lasten oikeutta kuulua ja näkyä. Koko tämä keskustelu tuntuu jotenkin ihan hurjalle: Miksi minkään ihmisryhmän tai perhekoon täytyisi tällaisessa sivistysvaltiossa puolustella olemassaoloaan tai sitä, että he näkyvät katukuvassa, ruokaravintoloissa tai kauppojen jonoissa. Sellaisina, kun luonnollisesti ovat. 

Kun F oli vauva, koin imetyksen hankalaksi ja minulla oli epävarma olo imettäessäni julkisesti. Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänut tajuta hankkia siihen hommaan tukea ja apua. Jotenkin sen kaiken sen hormonimyrskyn, uuden tilanteen ja itkevän vauvan kanssa tuntui vaan liian isolle palalle haukata. Tästä huolimatta en kuitenkaan koskaan mennyt imettämään piiloon, jos oli imetyshetki. Ehkä se, ettei alastomuus ole koskaan ollut minulle mikään juttu, teki sen, ettei tullut mieleenkään lähteä vauvan kanssa toiseen huoneeseen ruokinta-aikana nyt yhden tissin vuoksi.  Sehän olisi ollut ihan julmetun tylsääkin kaiken lisäksi: Kökkiä nyt tunnista, viikosta ja kuukaudesta toiseen hiljaisessa huoneessa vain vauva seuranaan! Kuinka paljon kivempaa olikaan jutella imetyksen lomassa perheen ja ystävien kanssa. Nauttia kahvilan vilinästä tai tutusta sohvannurkasta.

Koko tämän imetyskeskustelun taustalla on minusta se, että jotkut ihmiset ovat vieraantuneet sellaisista luonnollista asioista kuin ihmisen kehitys ja biologia. Se, että enää ei synnytetä saunassa, lapsen hoitoon on miljoonia apuvälineitä ja myös kaikki imetys-, kuukautis- ja puklaamissuojat ovat vieneet eritteet ja luonnollisen ihmiskehon tuotokset pois silmistä, on tietysti monella tapaa mukavaakin. Samalla kuitenkin joudumme kauemmaksi jostain ihan tavallisesta. Kuten nyt vaikka siitä, että koko ihmiskunnan ajan ihminen on sen ensihetket pidetty hengissä rintaruokinnan avulla.

Jos itse imetyskeskustelu ei ole saanut vielä verenpainetta tarpeeksi nousemaan, alkoi pulssi kohoilla viime viikolla, kun vein F:n ja tämän kaverin Vakoilumuseoon. Tyttöjen tutkiessa vielä salakirjoitusta päätin kipaista museon vessassa, mutta pissaaminen meinasi oikeasti melkein unohtua, kun näin vessan seinässä siististi liimatun kyltin. Siinä luki näin: ”Hyvät vanhemmat. Yhteisen viihtyvyyden vuoksi, ethän vaihda vaippoja tässä WC:ssä.” Okei. Eli tähän mennessä äitejä on kielletty ruokkimasta lapsiaan julkisesti, mutta nyt ei saisi edes vaihtaa heidän vaippojaan (paitsi parin kerroksen ja aika hemmetin monen mutkan takana olevassa tilassa. Lienee samassa, jossa saa pöntön päällä imettää.).Edes lukittujen ovien takana! Jopa minusta –imetyskeskusteluunkin aika kepeästi suhteutuneesta naisesta – tämä meni jo liian pitkälle. Jos vauvalle ei saa vaihtaa vaippaa WC:ssä, jossa aikuiset kakkaavat, pissaavat ja vaihtavat terveyssiteitään, on se jo vauvarasismia.

Mitä jos tehtäisiin niin, että KAIKKI ihmiset ikään katsomatta saisivat ensinnäkin syödä muiden ihmisten ympäröimänä ilman, että heidän tarvitsee mennä aterioimaan vessanpytyn päälle. Ja mitä jos sinne samaiseen vessaan taas puolestaan saisi mennä ulostus- ja virtsa-asioissa, oli se lirautus tai pökäle sitten tullut tai tulossa vaippaan, pönttöön tai pottaan. Sanoisin, että se olisi sitä todellista yhteistä viihtyvyyttä

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Share

Pages