Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Nalle

Yksi ihanimpia asioita kotona työskentelyssä on se, että nykyisin ehdimme syödä F:n kanssa aamupalan yhdessä. Ennen meillä oli herätys 5.40, ja F söi aamupalansa esikoulussa, minä hätäisesti työmatkabussissa. Nyt saamme herätä melkein kaksi tuntia myöhemmin ja aamupalan voi syödä saman pöydän ääressä. Rauhassa ja yhdessä.

Kuten tiedätte, meidän perheessä kyllä herkutellaan. Mutta arkisissa ruuissa – välipaloissa ja aamu- sekä iltapaloissa – vahdin sokereita aika tarkasti. Olen kirjoittanut lapsille tuputettavista piilosokereista monta kertaa vuosien varrella (muun muassa täällä), enkä edelleenkään vaan ymmärrä, miten niin moni ihan tavallinen välipalatuote voi sisältää niin paljon sokeria. Siis melkein saman verran kuin oikeat karkit tai leivonnaiset! Sellaisia välipaloja ja aamupaloja kun syö vuodesta toiseen, ei tarvitse ihmetellä, että sokerikoukku kasvaa ja levottomuus lisääntyy.

Kun sain kutsun blogiyhteistyöhön Nallen kanssa, ajattelin ensin, että onpa luontevaa ja blogiini sopivaa. Nallen runsaskuituiset, vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävät nopeasti valmistuvat täysjyväviljapuurot kun olivat meille tuttuja jo entuudestaan. Tuttuja sekä vanhoissa, että nyt jo kauppojen hyllyillä näkyvissä uudistuneissa pakkauksissaan.

Kun sitten kuulin, että postausta varten tulisi tutustua puurojen lisäksi myös uutuuteen, Mansikka-kaakaokeksimysliin, irvistin. Enhän minä sellaisesta voi kirjoittaa, kun en oikeasti annan F:n syödä mitään keksimyslejä muutenkaan! Mutta kuinkas sitten kävikään? Äimistykseni oli melkoinen, kun sain myslipaketin käteen. Tämän olikin todella tuote, jota voisin tarjota hyvällä omatunnolla lapselleni! Ja kertoa siitä myös teille!

Nallen Mansikka-kaakaokeksimyslin valmistuksessa on käytetty ohraa, mansikan ja suklaakeksipalojen lisäksi kauraa, jonka sisältämä beetaglukaanin on osoitettu alentavan kolesterolia ja se auttaa myös hallitsemaan kolesterolitasoja. Mansikka-kaakaokeksimysli onkin todella runsaskuituista ja vähäsokerista, ja kaiken lisäksi se on saanut kylkeensä myös sydänmerkin. Siis todellinen hyvän äitiomatunnon välipala, sanoisin.

Voitte vaan kuvitella F:n innon tämän välipalan ympärillä. Kerrankin on sellainen lasta houkutteleva tuote – ihana pakkaus ja vieläpä KEKSImyslin maku – jota äiti antaa syödä. Jota saa ottaa jopa lisää.

Kun vuosia sitten huhuilin lapsille suunnattujen, hauskasti pakattujen, herkullisten ja kuitenkin terveellisten välipalojen perään, toivoin näkeväni juuri jonkin tällaisen Nalle-myslin kaltaisen tuotteen. Nyt se on täällä. Aika mahtavaa!

Jos Nalle-tuotteille olisi tilaa teidänkin perheen ruokakaapissa, osallistu Instagram-kisaan, ja voita 30 euron arvoin lahjakortti Oatletstoreen. Kisaan voi osallistua kuvaamalla oman perheensä yhteisen välipalahetken ja jakamalla sen sitten tunnuksin #nallemaisenhyvää ja @nalle_suomi Instagramiin. Kisa-aika 14.4.-30.4.2017 

Herkullisia ja terveellisiä välipalahetkiä ja ihanan rentoa pääsiäistä! 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Jopas jotakin. Torstai vasta aamupäivässä, mutta tunnelma on jo aivan viikonloppuinen. F on eskarissa, minä ja A yritetään puolestamme pakkailla kamoja pääsiäsreissua varten, jotta voimme hypätä heti autoon velvollisuuksien jälkeen ja suunnata nokan kohti Keski-Suomea.

Tällä viikolla olen hukannut pankkitunnukseni kahdesti, avainlukulistani kerran, joten olen vieraillut Nordeassa kolmena(!) aamuna peräkkäin. Aina samalla virkailijalla. Hieman noloa.  Hukkailujen lisäksi olen yrittänyt totutella uuteen arkeen ja olla syömättä aivan jokainen hetki. Kotona ollessa kun sinne jääkaapille tulee livahdettua aivan jatkuvasti. Edellä mainittujen hommien lisäksi olen vihdoin – ehkä – alkanut selättää flunssaani. Syksyn korvatulehduskorva alkoi oireilla taas muutama viikkoa sitten ja kuume nousi. Lääkärikäynnillä löytyi poskiontelo- ja korvatulehdukset, sekä putkitetun korvan putken liikkuma. Nyt on meneillään antibiootti numero kaksi (hitsi inhotan syödä näitä kuureja!), ja olo alkaa olla jo parempi.

Vähän kyllä tosin väsyttää edelleen. Mutta se saattaa johtua allergialääkkeistä ja ylipäätään allergioista. Ja ehkäpä myös siitä, että iltaisin tulee kukuttua aivan liian myöhään. Lisääntynyt valo kun tekee sen, ettei malttaisi ollenkaan rauhoittua nukkumaan.

No mitäpä muuta? Täytynee kai todeta, että hirveän hyvää. Odotan aivan kamalasti pääsiäistä minun vanhemmillani, koska kerrankin meitä on aivan koko perhe koolla. Tosin siskoni mies, joka on jääkiekkotuomari, käy viheltämässä pyhien aikaan pari peliä, mutta pääosin olemme koolla aivan koko sakki. Luvassa on ainakin hohtokeilausta, mökkiä ja siskoni maisterijuhlat. Vielä kun keksisi, mitä laittaa sinne päälle. Tässä on nyt puolen vuoden aikana ainakin kahdet ristiäiset, neljät häät ja yhdet valmistujaiset, joten tuntuu sille, että juhlavaatekaappi on auttamatta liian suppea.

Hauskaa torstaita! Se on toivoa täynnä.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Olen monella tapaa tunteellinen ihminen, joka luottaa intuitioon, mutta samalla monissa elämäni valinnoissa kuitenkin ihan hirveän harkitseva. Varsinkin rahaan ja töihin liittyvissä asioissa en ole todellakaan ollut rohkea. Kun asuin F:n kanssa kaksin, oli turvallisuushakuisuus elämämme elinehto. Kun olin perheen ainoa rahaa pöytään tuova yksilö, oli oikeasti onnenpotku, että minulla oli kaksi työtä ja sellainen ote rahahanoihin, että pystyimme säilyttämään saman elintason ja samaiset asuinseudut kuin aikaisemmassakin elämässämme.

Nyt kun meitä on kaksi aikuista näiden seinien sisällä, pystyi edes ajatuksen tasolla miettimään toisen työni jättämistä. Mutta ei päivätöistä luopuminen silti ollut minulle todellakaan helppo päätös. Tiesin sen olevan oikea ratkaisu kymmenistä eri syistä, mutta silti pelkäsin. Mitäpä muuta, kuinka taloudellista puolta. Pohdin, mitä tapahtuu, kun tuloni tippuvat puoleen? Kuinka osaan mitoittaa kuluni nyt uudessa elämäntilanteessa ja millaista on, kun ei ole ihan, ihan varmaa tienestiä ja taulukosta vuosikymmenet kellontarkasti tulevaa palkkaa?

Minulla on ollut äidinkielen lehtorin virka parilla eri koululla tämän vuosikymmenen alusta. Tässä ajassa on jo ehtinyt unohtaa ensimmäisten opevuosien epävarmuuden ja ainaisen pelon siitä, jatkuuko työt seuraavana lukuvuotena ja kuinka selvitä kesä ilman palkkaa.

Jonkun mielestä olen varmasti aivan hullu, että luovun vapaaehtoisesti turvasta. Ja kyllä. Hullulle tämä minustakin välillä tuntuu. Varsinkin, kun se toinenkin työ oli ihanaa ja palkitsevaa ja sellaista, joka tuntui myös omalle jutulle. Koen kuitenkin, etten koskaan voi kasvaa kirjoittajana, jos en anna sille kaikkeani. En voi ikuisesti varmistella ja turvata selustan selustaa. Uskon, että kun luopuu jostain, voi myös saada enemmän.

Koska rahaa tärkeämpää on kuitenkin aika. Kun mietin, mitä saan vastapainoksi tuplaksi painavammalle rahapussille, ei ratkaisuni tekeminen ollut enää lopulta niin vaikeaa. Voin saattaa F:n aamulla ilman kiirettä eskariin, hakea hänet sieltä pois ilman syyllisyyttä liian pitkistä päivistä ja olla rinnalla – ihan konkreettisesti – silloin, kun ekaluokka ja ekaluokkalaisen koulutie alkaa. Kävellä koulureitin yhdessä, auttaa iltapäivällä läksyissä ja olla muutakin kuin tukka putkella painava mutsi.

Kaikkea – oikeastaan juuri mitään – ei lopulta elämässä mitata rahassa.

-Karoliina-

 

Share

Pages