Ladataan...
Kolmistaan

Taas on aika listata kivoja juttuja lauantaiaamuun:

  • Tigerin kauniit vihot, joihin voi merkata to do -asioita ja viikon aikatauluja. Hinta taisi olla jossain 2-3 euron kieppeillä.
  • NYXin oranssi peiteaine tummille silmänalusille. Tähän päälle vähän vaaleaa meikkivoidetta ja tummuus on taitettu.
  • Ensi treffit alttarilla -ohjelma. Vitsi miten rakastankaan tätä formaattia.
  • Jungle Juice baarin mehut. Ihan kaikki, mutta erityisesti kirpeä Limely Lemon.
  • Keltaiset lehdet. Miten kaunis tämä viikko onkaan ollut, kun aurinko on heijastunut keltaisista puiden lehdistä.
  • Tuoreet leikkokukat. Minun ikuinen rakkauteni, joita pitää aina olla maljakossa. Mikä muuten olisi sellainen syksyn ja talven edullinen leikkokukkalaji, joka kestäisi maljakossa kauan?
  • Tamperelaisten tapa hymyillä kadulla ja kaupoissa. Se hämmentää edelleen.
  • Kimaltavat syksykengät*. Mihinkä harakka pääsisi sulistaan?
  • Paahdettu bataattikeitto, joka on niin täydellinen ruoka syksylle!

-Karoliina-

*saatu Ten Pointsilta 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kirjoittelin maanantaina siitä, että kärsin IBS-nimisestä toiminnallisesta vatsavaivasta. Tuo postaus oli aiheeseen kuitenkin vain alkusysäys. Nyt kerron lisää, kuinka sairaus vaikuttaa arkeeni muuten kuin noiden kramppikohtausten ja turvotusten osalta.

 

PUKEUTUMINEN

IBS on kummallinen sairaus siitä syystä, että vaikka sen laukaisemiseen liittyykin useimmilla se ruoka ja juoma, mitä vatsaan laittaa, voi useilla kohtauksen laukaista myös jokin ulkoinen tekijä. Jopa niinkin hullu asia kuin vedessä olo. Minulle yksi merkittävimpiä asioita vatsakramppien synnyssä ruuan lisäksi on vaatteet. Ja IBS:n vuoksi olenkin joutunut monella tapaa joustamaan tyylistäni.

Olen aina pitänyt korkeavyötäröisistä farkuista ja mekoista, joiden leikkaus on rinnan alla. Minulla on suhteessa muuhun mittaani pitkä selkä, joten olen myös ajatellut, että tällaiset vaatteet sopivat mittasuhteisiini. Viime syksystä lähtien en ole voinut pitää kuitenkaan tällaisia vaatteita juuri koskaan. Minun vatsakramppini alkavat nimittäin rinnan alta, aivan vatsan yläosasta, joten kaikki vaatteet, jotka puristavat – edes tuntuvat – navan ja rintojeni välissä, aiheuttavat alle puolessa tunnissa minulle krampin ensi oireita. Esimerkiksi ystäviemme häihin teetetty ihana mekko meni melkein vaihtoon kesken illan, kun en ollut tajunnut, että istuva mekko luineen oli napakka juuri tästä kohdasta.

Toisekseen IBS:n kanssa harvoin voi suunnitella vaatetustaan etukäteen. Jos on meinannut laittaa farkut, voi olla, etteivät ne juuri sinä päivän tai siinä hetkessä mahdukaan päälle. Tämä on turhauttavaa. Eikä vähiten siksi, että olen ollut ihan aina henkeen ja vereen farkkutyttö. Onneksi olen löytänyt muutamat hyvät tiukat farkut, joiden vyötärönauha jää juuri sopivaan kohtaan ja ne eivät useinkaan purista (tosin pahoina päivinä kyllä nekin). Tässä farkkuasiassakin on täytynyt antaa periksi omalle visuaaliselle silmälle: Sellaiset mallit, jotka imartelisivat kroppaani, eivät sovi IBS:n pariksi. Pitänee siis tyytyä niihin, jotka eivät ole niin kauniit päälläni, mutta joiden vuoksi en saa niin usein kramppeja.

 

NIRSOILU JA SOSIAALISET TILANEET

Tällä hetkellä elän sellaista IBS-kautta (koska olothan menevät kausittain), että voin syödä useitakin sellaisia ruokia, joita en voinut syödä viime talvena. Toki jotkin asiat eivät sovi minulle ollenkaan, mutta niiden välttely on melko helppoa.

Pahimpina kausina minun täytyy kuitenkin vältellä todella monia ruoka-aineita. Ja se teki olostani välillä todella kurjan. Oli inhottavaa olla se kyläpaikan ronkeli, joka kyseli jokaisen ruuan sisältämät ainesosat. Se, joka pyysi ravintola-annokseen miljoona kommervenkkia ja se, joka kuitenkin kaiveli sipuleita ruuan seasta.

Itse pidän nirsoilua junttina, ja siksi yritin aina selitellä allergiasta (vaikkei IBS periaatteessa ole allergia) vaikka mitä. Ravintokäynneistä tulikin tuohon aikaan aikamoinen ongelma. Se, mikä oli ennen ollut ihana rentoutumistapa, olikin yhtäkkiä stressin aihe. Aina sai pelätä – varsinkin ulkomailla – löytäisinkö jotain syötävää itselleni.

IBS:n selittäminen muille on myös hankalaa. Se, että siedän esim. vähän gluteenia, mutta en paljon, on monille vaikea asia ymmärtää. Kuinka monta kertaa olenkaan saanut tarjoilijalta silmienpyörittelyjä ravintolassa, jos olen pyytänyt vaikka hampurilaiseen gluteenittoman sämpylän, mutta olen silti ottanut perunat, joiden kuorrutteessa on ripaus vehnää. On/off -tilanteen ymmärtäminen kun tuntuisi olevan ihmisille helpompi käsittää. IBS:ssä on kuitenkin monet ruuat rajoitettuja, vaan ei kiellettyjä 

 

Näköjään tätä tarinaa tuli taas niin paljon (pienimuotoinen avautumisen tarve?), että pyhitän IBS:lle vielä yhden postauksen ensi viikolta. Kysymyksiä saa edelleen laittaa!

-Karoliina-

Kuva: Pixabay 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Päätös ostolakosta tuli aivan yllättäen. En ole ollut ostolakossa elämäni aikana koskaan. En ole iskenyt itselleni rajoitteita, edes harkinnut niitä. Mutta sitten kuitenkin viime viikolla päätin, etten yksinkertaisesti enää vain ostele. Mitään, mikä ei ole taloustarvike tai ruoka. Itselleni. Muille ostetut lahjat ovat erikseen.

Ensin mietin, että olisin lakossa lokakuun, mutta se tuntui liian nössölle. Päätin, että lakkoilisin vuoden 2017 loppuun. Tuosta vaan. Kertalaakista! Vaatteiden lisäksi tämä koskee kaikkia kodintuotteita (paitsi muutamaa uutta jouluvaloa tai muuta sellaista jouluntuojaa), meikkejä ja asusteita.

En ole shoppaillut nyt mitenkään tavallista enemmän, enkä ole saanut karmeita luottokorttimaksuja. Olen kuitenkin huomannut, että ostaminen ei – poikkeuksia lukuun ottamatta – ole tuottanut minulle iloa. Päinvastoin: Olen monen kaupunkikierroksen jälkeen ollut ennemminkin syyllinen. Takaraivossa on kolkuttanut, etten oikeasti olisi tarvinnut juuri tuota rajauskynää tai niitä sukkahousuja. Vähempikin olisi riittänyt. Ja kun katselin taas kirppikselle meneviä säkkejä, mietin, että elämänsä voisi käyttää paremminkin kuin turhien tavaroiden ja vaatteiden ostamiseen ja eteenpäin laittoon.

Karsittuani kaappiani, näin aika selkeästi vaatteideni kaavan. On niitä nopeasti halvalla ostettuja vaatteita, joita olen muka-tarvinnut, mutta jotka ovat parin käytön jälkeen päätyneet kierrätykseen. Näiden oston yritän lopettaa kokonaisuudessaan myös lakon jälkeen.

Näiden rinnalla on puolestaan muutamat hyvät ketjufarkut (Zara), erihintaisia neuleita, laatukollarihousuja, Uhanan ja Billebeinon collegepaitoja ja Ivanan-mekkoja. Ne ovat vaatteita, joita käytän viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Joihin en kyllästy, jotka tuntuvat aina omilleni ja joiden kanssa olo on hyvä. Niitä meinaan ostaa jatkossa harkitusti, mutta ennen kaikkea nauttia siitä setistä, joka kaapissani jo entuudestaan on. Ne ovat se minun juttuni, joten miksi ihmeessä olen ostellut sekaan mitä sattuu kummallisuuksia.

Ostolakkoni tarkoitus on se, että löytäisin taas sen ilon, jota kaapissani olevat vaatteet minussa ennen herättivät. Etten haalisi lisää, vaan keskittyisin jo olemassa olevaan. Ja sitten kun joku hetki ostaisin jonkin yhden ihanan jutun, osaisin nauttia siitä täysin rinnoin. Ilman hippuakaan syyllisyyttä. Sellainen on esimerkiksi tämä Ivanan syksymalliston Muumi-mekko, jonka pelkkä katsominenkin saa sydämeni läpättämään. Sellainen pitäisi olla tunne jokaisen kaapin vaatteen kohdalla. Ei ainoastaan se, että vaate on yksi muiden joukossa. Vaan juuri se itselle sopiva aarre, joka tuottaa joka kerta iloa.

Raportoin ostolakon kiemuroista varmasti tässä syksyn ja talven aikana, mutta vinkkejä homman toteutukseen otetaan tietysti vastaan kokeneemmilta!

-Karoliina-

Kuvat: Armando Tranquille

Asu: Mekko, Ivana Helsinki (saatu) // kengät, Dr.Martens // laukku, H23 (design by Armando Tranquille)

 

Share

Pages