Ladataan...
Kolmistaan

Katselin muutama kuukausi sitten Instagram-feedistä ystävieni ja ihan vain somessa seuraamieni henkilöiden kuvia. Rullasin Gullichsenin Hannan kuvan ohi nopeasti, koska itse kuvassa ei ollut mitään erityisen pysäyttävää. Vain mustavalkoinen otos peilikaapin purnukoista. Joku kuvassa, tai oikeastaan sen tekstissä, sai minut kuitenkin palaamaan vielä sen pariin toistamiseen. Kuvateksti alkoi nimittäin suoralla sitaatilla Hannan saamasta kommentista: ”Päättäisit jo, että oletko luonnonkosmetiikkaleirissä vai et.” Repliikin jälkeen Hanna kertoi, ettei asia ole hänen mukaansa niin mustavalkoinen. Hän nimittäin käyttää sellaisia tuotteita, jotka ovat hänen iholleen hyviä. Toiset luonnonkosmetiikkamerkiltä, toiset joltain muulta.

Hannan saama kommentti – ja samalla hänen oma vastauksensa – oli jotenkin niin nykyisen nettikeskustelumaailman ytimessä, että tuo yksi kuva tekstillään jäi kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa. Siinä tiivistyi jotain sellaista, joka meidän ajassamme on mielestäni hirvittävän vaarallista. Hannan saama kommentti huokui sellaista ehdottomuutta ja kapeakatseista ajattelua, joka tekee tästä hetkestä – somessa ja ilman – todella vaarallista.

Samanhenkistä keskustelua näkee ympärillään jatkuvasti. Kun Nordinin Maria lensi Thaimaahan vuoden alussa, moni halusi kertoa, että Maria teki maapallon kannalta väärin. Siinä samassa monien silmissä romuttui Marian ekohenkinen ”brändi”, eikä ne ekologiset teot, joita hän tekee jatkuvasti muuten, tuntuneet enää miltään. Yksi väärä suunnanliike, ja moni piti ekoilua kaikilta muiltakin osin täysin feikkinä. Kokonaiskuva – näin minun mielestäni – kuitenkin unohtui. On totta, että lentomatkustaminen lisää hiilijalanjälkeä merkittävästi, eikä tietysti hyvä teko aina pyhitä huonoa, mutta silti koin, että asioista voisi ajatella vähän eri tavallakin.

Somessa ja sen kanssa työskennellessä olen huomannut, etteivät edellisen kaltaiset tilanteet ole millään tavalla tavattomia. Ehdottomuus on lisääntynyt somessa radikaalisti niiden vuosien aikana, joina itse olen toiminut bloggaajana. Kun vuosia sitten en kirjoittanut vaikkapa mitään ekologisesti oikeista valinnoista (koska en niitä silloin juuri miettinyt), ei kukaan minulta vaatinutkaan vastuullisuutta. Siinä sai aivan vapaasti ostaa viikko tolkulla hikipajakamaa, asuttaa tarpeettoman isoa kotia ja haaveilla uusista ostokohteista kenenkään tuomitsematta toimintaa. Mutta heti kun aloin pohdiskella asiaa, tehdä pieniä edistysaskelia, kirjoittaa niistä, moni oletti, että vetäisin suoraan ääripäähän. Niin, että kun kerran oli päättänyt ostaa kakkuunsa luomu-munia, pitäisi jo seuraavassa hetkessä syödä raakaravintoa, kutoa vaatteet itse keritsimistään langoista ja elää omavaraisesti teltassa keskellä erämaata. Ehkä vähän kärjistetysti, mutta ymmärrätte varmasti pointtini. Hannan saama kommentti tiivisti hienosti sen, mitä ihmisiltä – erityisesti meiltä somessa jollain tavalla toimivilta – vaaditaan. Vain ääripää ja stereotyyppinen ”yhden ominaisuuden persoonallisuus” ovat riittävää. Tavallaan somessa toimivalta henkilöltä oletetaan siinä mielessä täydellisyyttä, että tämän olisi täydellisesti toteutettava sitä kuvaa,  jonka seuraajat kokevat tälle ominaiseksi ja  sopivaksi. Tässä tullaan kuitenkin siihen ongelmaan, että harvoin ihminen on yksiulotteinen tai toimii vain yhdellä tavalla.

Minusta ääritoiminnan vaatiminen on muutenkin aika raakaa. Ja tuntuu jotenkin hassulle, että median yksi lempitermeistä viime vuosina on ollut ”lempeys” ja ihmisille annetaan neuvoja lempeydestä itseään kohtaan. Mutta onko monikaan kirjoittanut ja puhunut lempeydestä toisia yksilöitä kohtaan? Sellaisesta lähimmäisen rakkaudesta (vaikka sitten anonyymisti ihan netissäkin), jossa asiat ja ihmiset nähdään kokonaisuuksina ja jossa hyvä ja huono vuorottelevat.Koska sellaistahan inhimillinen ihmisyys on. Ei ole täysin mustavalkoisia kohtia, vaan maailma koostuu ennemminkin harmaista sävyistä ja tavalliseen elämään kuuluvasta epätäydellisyydestä ja keskeneräisyydestä.

Minusta on jotenkin surullista, että netti luo kuvan siitä, että kaikki olisi oltava valmista ja täydellistä yhdellä rysäyksellä. Eihän kukaan oleta, että ekan kuntosalikerrankaan jälkeen ovesta astelisi ulos rasvaton lihaskimppu. Miksi siis muilla elämän osa-alueilla pitäisi tulla valmista yhdellä rytinällä? Sitä paitsi: Ei kaikista tarvitse tulla vertauskuvallisesti oman elämänsä bull mentuloita. Joskus vähempikin riittää. Ja se, mikä on riittävästi, on subjektiivista.

Minä samalla ihailen ja pelkään ehdottomia ihmisiä. Tavallaan on upeaa, että joku, joka on päättänyt elää vaikkapa omavaraisesti, oikeasti niin tekee. Päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Se kertoo sellaisesta luonteen lujuudesta ja periksiantamattomuudesta, jota harvalla on.

Toisaalta minusta ehdottomuus on myös pahe. Ilman ehdotonta ehdottomuutta moni sota olisi vältetty. Moni ääriteko ja äärilleen veto. Minä tiedän ainakin omasta itsestäni, että olen henkilö, joka helposti ajautuisi äärimmäisyyksiin, mutta jonka on juuri siitä syystä vältettävä sellaista. Minulle elämä on opettanut, että ehdottomuus tekee minusta lopulta – alkuinnon jälkeen – onnettoman itseäni soimaavan orjapiiskurin, josta inhimillisyys on kaukana. Siksi yritän vältellä sellaista.

Minusta maailmanrauha, maailman pelastaminen ja ihan kaikki tuollainen iso muutos alkaa pienistä teoista. Mutta suurin teko kaiken muun tärkeän – niiden kasvisruokapäivien, paperinkeräyslaatikoiden, hiilijalanjälkien ja luomun – keskellä on kuitenkin se, miten me ihmiset täällä keskenämme olemme ja toisiamme kunnioitamme. Ja siihen maailmaan ei kyllä kuulu ehdottomuuden leirit.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: panta, Uhana Design (kotimainen tekstiili) // kääntöbomber, Lindex // neule, InWear – By Emka // hame, Poola Kataryna (kotimainen tekstiili) // sukkikset, Lindex // kengät, Dr.Martens // laukku, Lumi*

*saatu

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Olen miettinyt, onko sellaista täysin varmaa sisustusratkaisua/kasvatusmetodia/konmarikikkaa, jolla saisi vältettyä lastenhuoneen totaalikaaoksen. Olen vuosien aikana tehnyt lukuisia erilaisia strategioita, siivousporkkanoita, säilytysratkaisuja ja vaikka sun mitä, mutta huone on silti välillä aivan karmeassa kunnossa.

Joskus mietin, johtuuko nykyinen kaaos siitä, että F:llä on niin pieni huone. Mutta toisaalta: Hänellä on ollut vuosien aikana neljä erikokoista huonetta, eikä ongelmalta ole vältytty kokonaan koskaan, joten luultavasti kyse ei ole siitä.

Nyt toivoisinkin jonkinlaisia neuvoja ja vinkkejä siihen, kuinka lastenhuoneessa säilyy edes jonkinlainen järjestys! Vai kannattaako edes yrittää?

F siivoaa perusiltoina huoneensa (kun sotkua ei ole paljon), mutta jos esim. touhukkaan leikkipäivän tai kaverin kyläilyn jälkeen pitäisi tehdä sama homma, työtaakka tuntuu liian raskaalle. Ja ymmärrän kyllä: Silloin meinaa itseltäkin loppua usko homman loppuunsaattamiseksi. 

Tässä  kuitenkin muutamia huomioita, jotka ovat jonkin verran jeesanneet meitä. Tässä siis minun vinkkipankkini teille, toivottavasti kommentteihin tulee triplasti neuvoja takaisinpäinkin!

KOHTI EDES HITUSEN SIISTIMPÄÄ LASTENHUONETTA:

  • Clas Ohlsonin muovilaatikot. Olen kauan sitten menettänyt jo toivoni siitä, että lelut olisi ihanasti esillä erilaisissa asetelmissa huoneen tasoilla. Clasulla oli aika edulliseen hintaan kivan värisiä, mutta läpinäkyvillä kansilla olevia laatikoit, jonne sulloo ison määrän tavaraa. Laatikot on helppo laittaa päällekkäin ja vaikkeivat ne nyt ihania asetelmia voitakaan, ovat ne monta kertaa kauniimpia kuin sekaisin lojuvat kamat.
  • Seinille ripustelu. Kaikki se tavara, mikä on pois jaloista, on plussaa. Siksi rakastan koukkuja, tankoja ja telineitä, jonne tavarat saa pois imurin alta. Ja pieniä kolosia noille kaikille pienille esineille, hiuspompuloille ja koruille.
  • Lehtilaatikot. Muillekin kuin lehdille. Lokeroon sujahtaa kätevästi niin pelikorttipaketit, CD:t kuin muutkin pienet tavarat. Parhaita on puiset ja muoviset, pahviset hajoaa (lastenhuoneen käytössä) ihan heti.
  • AVA Roomin päiväpeitto* (maailman ensimmäinen vetoketjupäiväpeittomerkki muuten). Vaikka sängyn petaaminen pitäisi olla jo itsestään selvä 7-vuotiaan rutiini, osoitti käytäntö todeksi sen, että ilman vetoketjupäiväpeittoa homma eteni paljon takkuisemman kuin sen kanssa. Niinpä hommasimme syksyllä F:lle puolen vuoden ”normipäiväpeittojakson” jälkeen AVA Roomin peiton ja sängyn petaaminen sujuu nyt aamuisin nopeammin ja vähemmillä taistoilla. Plus pakkohan se on myöntää, että petaamisen taso miellyttää tällä systeemillä myös paremmin omaa silmääni. Vetoketjun ja luukun kanssa kun jälki on poikkeuksetta hyvää. Vetoketjupäiväpeitossa on muuten sekin etu, että se tuo pieneen huoneeseen ikään kuin lisää tilaa. Kun sängyn saa  laitettua vetoketjulla ikään kuin pakettiin, voi sängyn päällä leikkiä paljon paremmin kuin rullaavan perinteisen peiton kanssa. Vaikka sängyllä myllertelisi kuinka, pysyy petivaatteet suojassa ja sängyn ulkoasu möyhentämättömänä. Eikä peiton ihanuutta vähennä tietysti sekään tieto, että kaikki AVA Roomin peitot suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa, ja tämäkin peitto tilattiin toiveiden mukaan, jotta se kävisi tuohon mummon virkkaamaan tyynyyn väreihin.
  • Sopimukset. Kun F aloitti syksyllä koulun, teimme samalla myös yhdessä seinälle sopimuslapun, joka pitää sisällään kaikki tytön velvollisuudet. Kun huoneen siivoaminen on yhdessä sovittu ja se myös lukee seinälle, toteutuu oman tontin hoito huomattavasti paremmin (mutta ei toki aukottomasti) kuin ilman selkeää sopimusta. 

Kivaa lauantaita! Me saavuimme F:n kanssa eilen Hankasalmelle mummolaan. Luvassa kirppistä, sukulointia ja leppoisaa olemista.

-Karoliina-

*saatu (kotimainen tekstiili)

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kirjoittelin tiistaina lapsen ruokailuista ja sivulauseessa mainitsin myös aamuisin vihersmoothien. Koska reseptiä kyseltiin, tässä se myös tulee.

Minulla on tapana tehdä ja juoda smoothieitä eri tarpeisiin. Joskus smoothie toimittaa vain mehun asemaa, joskus se voi korvata (itselläni) jopa aamupalan tai kevyen lounaan. Riippuu siitä, mitä blenderiin laittaa ja kuinka paljon juomaa juo.

Vihersmoothienkin teen kahdella eri tavalla, kahteen eri tarkoitukseen. Jos teen smoothien kevyesti, vetäisen sen esimerkiks aamulla ennen salille menoa, jolloin maha ei täyty liikaa, mutta saan kuitenkin verensokerit ylös. Saman juoman tarjoan F:lle aamumehun tilalle muun aamupalan kanssa.

Jos teen vihermehun enemmällä energiamäärällä ja suuremmalla määrällä raaka-aineita, korvaa se joskus omalta kohdaltani kokonaisen aamu- tai iltapalan.

KEVYEMPI VIHERSMOOTHIE (4 dl)

  • puolikas avokado
  • puolikas päärynä
  • varsiselleriä yksi varsi
  • pinaattia kourallinen
  • puolikas banaani
  • yksi kiwi
  • salaattia ja/tai kurkkua
  • 1/4 sitruuna
  • vettä sen verran, että massasta tulee tarpeeksi juokseva
  1. Surauta kaikki blenderissä tasaiseksi juomaksi. 

 

TUHDIMPI VIHERSMOOTHIE:

  • samat hedelmät ja kasvikset kuin edellisessä reseptissä
  • mantelimaitoa 
  • 2-4 rkl pähkinöitä/manteleita/siemeniä
  • (kaurahiutaleita)
  • 2 tl heraa
  • 1 tl macaa (ei lapsille)
  1. Iske kaikki samat kasvikset/hedelmät blenderiin kuin edellisessä reseptissä.
  2. Korvaa vesi mantelimaidolla.
  3. Iske joukkoon pähkinät, hera ja maca.
  4. Surauta juomaksi. 

 

Kivaa alkavaa viikonloppua! Olisiko tämmöinen Viikon smoothie -sarja muuten kiva? Tuntuu, että parin vuoden mehustusbuumini jälkeen olen innostunut taas niin paljon näistä smoothiesta, että reseptejäkin olisi laittaa jo jakoon. 

-Karoliina-

 

 

Share

Pages