Ladataan...
Kolmistaan

Yksi kaveri kysyi viime viikolla, miten me meinataan lomailla. Aloin selittää edessä häämöttävästä ulkomaan matkasta, ja luulin jo vastanneeni kysymykseen. Mutta ilmeisesti en: ”Niin siis miten te lomailette? Tuon lisäksi? Onko teillä lomaviikot pätkissä vai yhteen pötköön? Onko sulla ja A:lla lomat samaan aikaan?”

Tuon kysymyksen kuultuani havahduin ekan kerran siihen, että edessä olisi niin sanottu lomakausi. Kesä ja aika, jonka lomia olin koko elämäni tähän asti odottanut kuin kuuta nousevaa. Kaverini kysymys(tulva) sai minut kuitenkin havahtumaan siihen, ettemme olleet yhtä reissuviikkoa lukuun ottamatta jutelleet A:n kanssa lomista mitään.

Ymmärrän tietysti, että osa omaa epäaktiivista lomasuunnitteluani johtuu tietysti siitä, että työni on entiseen uraani verrattuna nyt jo paljon vapaampaa. Lomapäivi voi ottaa silloin kun huvittaa, kunhan korvaa menetetyt tunnit jossain toisessa hetkessä.

Tajuan kuitenkin sen, kuten niin monta kertaa tännekin olen tämän vuoden aikana kirjoittanut, että lomailu on lähes pakollista. Ainakin itse tarvitse totaalisia breikkejä, jotta jaksan taas painaa.

Nyt toivoisinkin vinkkejä teiltä muilta yrittäjiltä, kuinka hoidatte lomailuhommat? Miten varmistaa tarvittava lepo? Ja millainen jaksotus (ja miksi) on tuntunut parhaalle?

-Karoliina-

Ladataan...
Kolmistaan

Minä koen, että olen monessa asiassa aika joustava. Johtuu ehkä siitä, että on paljon asioita, jotka minusta voi tehdä vähän sinnepäin.

On kuitenkin muutama juttu, jotka ovat minulle aivan ehdottoman tärkeitä. Jos niissä homma pissii, menee minulta hermot. Tai jos ei mene hermot ulkoisesti, alkaa pinna ainakin kiristyä sisäisesti.

RUOKA. Jos minä en saa ruokaa tasaisin väliajoin, on piru irti. Nuorempana (laihempana) verensokerien lasku aiheutti myös oksettavaa oloa, mutta nykyisin ”ainoastaan” hermo alkaa kiristyä. Joskus, jos minua alkaa ärsyttää ihan ilman syytä, saatan tajuta, että tämähän johtuu nälästä. En useinkaan varsinaisesti tunne nälkää. Sen sijaa minä alan huomata olevani ärsytysherkempi kuin muuten olisin.

ILLAN OMA AIKA. Minä pystyn olemaan ihan normaalisti ja rennosti silloin, kun F on päivisin ja öisin ympärilläni. En muista, milloin esimerkiksi yöllä herääminen olisi ihan kauheasti ottanut päähän tai etten toisaalta olisi osannut olla oma itseni F:n hääriessä aamuisin ja päivisin jaloissa. Mutta illat. Ne ovat toinen juttu. Olen tajunnut, että minä TARVITSEN illalla sen muutaman tunnin ajan, kun hän nukkuu ja minä en. Jos tyttö kukkuu sängyssä (ihan kiltisti vaikka lukien kirjaakin), minä en voi jotenkin rentoutua iltamoodiini. Tähän on tietysti tultava muutos, kun lapsi kasvaa. Ihan varmasti kohta olemme kiinni jo hetkessä, että hän nukkuu samanmittaisia unia kuin minäkin.

AAMUKAHVI. Tiedättekö sen tunteen, että olet yökylässä ystävälläsi ja tajuat, ettei tällä ole kahvinkeitintä. Se on jokseenkin samaa tasoa oleva tilanne kuin se, ettei talossa olisi vessapaperia. Ja itse asiassa: Vielä pahempi! Mun päivät ei lähde käyntiin, jos en saa paria kupposta kahvia. Niinä kertoina, kun mun hampaat on valkaistu, eikä kahvia olisi saanut juoda, olen ryystänyt kylmää kahvia pillillä hampaiden ”ohi”. Koukussa vai koukussa?

ASTMALÄÄKE LÄHELLÄ. Faktahan on se, että minä tarvitsen fyysisestikin aika usein astmapiippua. Mutta on tässä sellainenkin henkinenkin puoli. Nimittäin samoin tein kun tajuan, että olen vaikka lähtenyt kaupungille ilman astmapiippua, alkaa ahdistaa. Uskon, että osa tuosta on täysin henkistä. Jos lääke olisi kassissa, voisin luottaa, että saan sitä, kun olisi tarve, eikä tarvitsisi panikoida ja ahdistua (fyysisesti ja henkisesti).

MYÖHÄSTELY. Mä inhoan myöhästelyä yli kaiken. Vaikka kuinka yrittäisin olla rentona, on se vaan tapa, joka saa mut ärsyyntymään todella helposti.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: PURA (kuvauslaina) 

Ladataan...
Kolmistaan

Minusta rahasta puhuminen on ollut aina viime vuosiin asti äärimmäisen kiusallista. Olen kiemurrellut penkissä, jos työhaastattelussa on pitänyt esittää palkkatoive tai jos toinen bloggaaja on kysynyt kampanjakorvausteni summaa. Silti raha ohjaa elämäämme hyvinkin paljon, eikä eurojen ja senttien määrä ole mikään vähäpätöinen asia.

Kutsuin näyttelijänä ja Helsingin kaupunginvaltuutettuna tunnetun Jasmin Hamidin puhumaan kanssani rahasta, koska hän jos joku, ei piittaa tabuista rahakeskustelujen ympärillä. Mitä opin Jasminilta? Kuinka hänen mielestään rahasta puhuminen lisää kaikkien hyvinvointia? Ja millaisia ennakkoluuloja rahasta puhuva ja kirjoittava nainen kohtaa? Näistä ja monesta muusta raha-aiheesta juttelemme aivan ensimmäisessä Lily Talks -podcastissani, jonka voit kuunnella tästä:

Kuuntele, mieti ja kommentoi! Olisi ihana saada teidän ajatuksia rahan tiimoilta. Onko muita ujostelijoita, kun keskustelu kääntyy rahaan? Vai onko Jasminin ajatukset enemmän samoja kuin itselläsi?

Seuraavat rahaan, säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät podcastit ilmestyvät 30.5 ja 6.6.2018. Ja voin sanoa, että ainakin minä olin aivan äimänä näiden aiheiden äärellä. Mutta niistä sitten lisää ensi ja seuraavalla viikolla. 

Jotta jatkossa saadaan lisää teitä kiinnostavia podcasteja ilmoille, on tietysti tärkeää, että me osaamme täällä Lilyssä valita Lily Talks -jaksojen aiheet oikein. Vastaa siis kyselytutkimukseen tästä linkistä. Kaikkien 31.8. mennessä vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Trendin vuosikerta (arvo 89,10 e).

Vastaa tästä!

-Karoliina-

Kuva: Laura Ikonen 

Pages