Ladataan...
Kolmistaan


"Ihan kauheita ne turistirysät. Me mentiin sille alueelle, jossa oli vielä paikallista kulttuuria, eikä yhtään länsimaalaista. Kiivettiin vuorilla ja syötiin alkuasukkaiden kanssa tähtitaivaan alla. Sudet ulvoivat vieressä, kommunikoitiin savumerkein."

Kun mä olin lapsi, hienointa mitä kukaan tiesi, oli reissu Rodokselle. Nykyisin jos joku erehtyy varaamaan matkan kyseiseen kohteeseen, pitää sitä vähintäänkin selitellä. "Meillä on katso nämä pienet lapset, niin tämä oli vain kätevin vaihtoehto." tai "Eihän tämä nyt unelmaloma ole, mutta aurinkoa mentiin atooppisen ihon takia hakemaan".

Tuntuukin vähän sille, kun jokaisen peruspertin ja -pirkon on vaellettava löytöretkeilijöiden tavoin tuntemattomilla mailla. Reppu selässä, autenttisesti paikallisten keskuudessa. Ja tämä on tietysti todellakin fine ja suositeltavaa seikkailunhaluisille, mutta miksi samalla pakettimatkoista on tehty kirosana? Mitä noloa on siinä, että haluaa oikeasti mennä helppoon kohteeseen, jossa voi omilla ostoillaan ja majoittumisellaan tarjota turistikaupungin asukkaille työn ja toimeentulon?

Extreme-matkailukummastelun lisäksi huomaan olevani epätrendikäs myös siinä suhteessa, että en pahemmin pidä matkustelusta. Toki kerran talvessa olisi kiva päästä aurinkoon (tosin todellisuudessa sekin toteutuu ehkä kerran viiteen vuoteen) ja muutaman kerran vuodessa laivalle ja rakastamaani Tukholmaani. Mutta se riittää minulle.

Tiedän todella monia perheitä, joissa karsitaan perusmenoista - tai siis ainakin minun mielestäni perusmenoista - säästäen jokavuotiseen ulkomaanmatkaan. Ulkona ei syödä kuukausiin, leffassa ei käydä ja harrastuksista pihistellään. Olenpa kuullut siitäkin, että leivänpäällismakkarat puolitetaan rahansäästön toivossa, jotta matkaliput saataisiin maksettua. Heille viikko ulkomailla on niin arvokasta, että sen eteen 350 päivää voi pihistellä.

Minä haluan panostaa ennemmin arkeen kuin yksittäisiin matkoihin. Jos vaakakupissa on ennemmin uusi sohva kotiin kuin matka, voittaa sohva aina matkan. Sohvastahan saa nauttia viikon tai kahden sijaan vuosia.

Se, mikä matkustelu meidän perheessämme vie rahaa, on tietysti Hankasalmella käynti. Junamatka edestakaisin F:ltä ja minulta maksaa 137 euroa, ja kun mummolassa käydään 3-4 viikon välein, voitte laskea, että sillä summalla tehtäisiin aika monta reissua uusiin maihin.

Pidän vain isovanhemmilla käyntiä, näin arkisena ajattelijana, vaan meille tärkeämpänä asiana, kuin ulkomaanmatkoja.

Kun seuraavan kerran näen taas facebookissa sen kartan, jonne ihmiset merkitsevät jokaisen niistä kymmenestä matkakohteesta, jossa ovat vierailleet, voisin tehdä omani. Hankasalmi-Helsinki-Teneriffa-Tukholma-Lontoo-Barcelona. Maailmanvalloitus jääköön muille.

Oletko huomannut saman trendin kuin minä: Maailmankartta on täytettävä, mutta ei kuitenkaan millä tahansa pakettilomilla? Entä kuka muu tunnustaa olevansa niin epätrendikäs, että haiden kanssa sukeltelun sijaan viikon löhöily biitsillä tai matka Siljalla Tukholman tuntuu enemmän omalle?

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Huh huh! Kaksi vuorokautta meren aalloilla seilaamista takana. Johan oli oikeasti aika mahtava reissu, vaikka laivan leikkihuone olikin Eskon sanoin kuin "helvetin esiaste" (niin muuten oli!) ja täyteen ängetyissä laiva"ravintoloissa" välillä olikin hieman tukala syödä.

Aamulla kotiuduttiin reissusta kuitenkin erittäin tyytyväisinä. F näki laivalla Tuhkimo-show’n ja Muumit. Niin ja aamupalallakin typy sai syödä niin monta croissantia, kuin halusi (tänään meni 3, eilen 4).

Me taas Eskon kanssa nautimme vaan siitä, että ruoka tuotiin valmiina eteen, Stokiksessa F:n pinna myös meidän kaupoissamme piipahtamisiin riitti erinomaisesti ja illalla F:n nukahdettua pystyimme katsomaan fudista ja lukemaan lehtiä.

Nyt laukut on ehditty purkaa ja reissupyykkikin pyörii jo koneessa. Tax free –karkit haudattiin kaappiin hyvää tilannetta varten, ja jo Pikku Kakkosen aikaan tuli hyvä tilanne. Minulle. Mutustin puolet Polly- ja Bilar- pusseista ilman, että F - todellinen karkkinhaistaja - huomasi mitään.

Tässä vielä kuvaraportti reissun kulusta. Järkkäriähän en tietenkään kaivanut repusta kertaakaan (pitää ihan oikeasti hommata siihen se turistihihna, jotta voin kantaa kämiä aina kaulassa), joten materiaali on Eskon uudella Lumialla napsittua.

 

H


Sporalla kohti terminaalia.

 


Alkumaljat laivan lähdettyä satamasta.

 


IHAN OIKEASTI lapsi söi hienosti, ilman teknisiä viihdykkeitä, jopa alkupalakalat ja puolet pääruuasta. Hitsi kun vauhti oli vain niin kova, että siinä vaiheessa Esko ei ollut ehtinyt hakea edes vielä ensimäistäkään alkupalalautastaan, joten puhelimen ja kuulokkeiden voimaan piti tyytyä, jotta jokainen sai syödä vatsansa rauhassa täyteen. Se siitä eteläeurooppalaisesta tavasta, jossa lapset istuvat kiltisti pöydässä monta tuntia ;)

 


Pahamainen leikkiluola. Päätöntä menoa. Ja voi niitä aikuisten ilmeitä! Ensi kerralla otan kyllä kameran mukaan ja kuvaan aikuisten naamoja leikkiluolan tiimellyksessä. Priceless!! Isä-hahmomme kritisoi myös leikkipaikan stereotyyppistä lehtivalikoimaa. Ei yhtään TM:ää tai muuta äijälehteä ;)

 


Stokismeininkiä.


Ahvenanmaa.

 


Viimeisen laiva-aamun F.

 

Kivaa alkavaa viikonloppua! Onko teillä kesäksi laivareissuja suunnitteilla? Suositteko perheristeilyjä, vai käyttekö laivalla aikuisten kesken?

-Karkki-

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Iltaa kansalaiset!

F nukkuu, kämpässä komeilee pari ihanaa uutta sisustusjuttua Ruotsista, pakurikääpäteetä kupissa, yksi kellonsiirron tuoma ilmainen tunti illassa ja olo viikonlopun jälkeen niin rentoutunut ja energinen, ettei voi muuta, kuin vain nauttia tästä fiiliksestä. Ja tietysti postata :) Ja sitä kautta lisää fiilistellä.

Sain siis vähän aikaa sitten Tallink Siljalta blogiyhteistyömatkalahjakortin Helsinki-Tukholma -risteilylle, ja pitkine "matka kaksin vai kolmestaan -pähkäilyjen" jälkeen päätimme lopulta hypätä laivaa Eepin kanssa  aivan kaksin. Ja kylläpä se kannattikin! Miten olimmekin jo melkein unohtaneet, kuinka tärkeitä tämmöiset irtiotot arjesta ja velvollisuuksista oikein ovatkaan.

Hyppäsimme perjantaina laivaan, ja sitä ennen olimme vastaanottaneet Hipu-siskoni F:n viikonloppukaitsijaksi. F oli aivan intona viikonlopusta Hipun ja tämän Juho-poikaystävän kanssa, joten lähtö sujui niin hyvin ja kivutta, ettemme oikein ehtineetkään edes huomata, kun jo istuimme sporassa numero 2 kohti Olympiatermiaalia.

Laivassa suuntasimme heti 11.kerroksessa sijaitsevaan DeLuxe-hyttiimme, jossa viimeistään huomasimme, että lomallahan tässä ollaan! Jääkaapissa meitä odottamassa ollut kuohari, ja ikkunoista siintänyt aurinkoinen Helsinkin toivottivat meidät tervetulleiksi.

Eepi nauroikin, että olimme odottaneet tätä matkaa varmasti enemmän, kuin puoliakaan elämämme ulkomaan matkoista. Mutta hei: Mikäs väli matkakohteen kilometrietäisyydellä kotoa, jos ympäristö ja seura olivat näin loistavat!

Perjantai-iltana söimme perinteisen laivabuffetillallisen. Yleensä olen keskittynyt laivan buffeteissa alku- ja jälkiruokiin, koska olen kokenut, että pääruokien taso ei ole yhtä hyvää kuin edellä mainittujen. Tällä kertaa suosikikseni kuitenkin nousi juurikin pääruoka, erityisesti ihanat "old school -paistetut perunat", kana, bearnaisekastike ja paholaishillo. (Olen paholashillofani henkeen ja vereen!) Silja Symphonyllahan on 14.11 asti meneillään Heja Sverige -viikot, ja ohjelman ja sisustuken lisäksi Ruotsi-teema näkyi siis monissa laivan ravintoloiden tarjoamissa ruoka-annoksissakin. Buffet oli tarjoilujensa puolesta siis tällä kertaa aivan huima, vaikka aina himoitsemani pannacotta puuttuikin. Ainoa asia, joka tässä kaikkien tuntemassa Buffet Symphonyn -illallisessa hieman harmitti, oli se, että ruokasali oli niin täynnä ihmisiä. Lasten kanssa ruokaillessa paikka on mitä parhain - F:n kanssahan se on tullut pari kertaa jo testattuakin - mutta kahdestaan ruokaillessa vähemmän hektinenkin meno sopisi varmasti paremmin. Onneksi tungokseen ja meluun tulikin muutos jo heti seuraavan aamun ruokailuhetkessä.

Söimme kaikki perjantai-illan jälkeiset laivaruokailumme tunnelmallisessa ja suhteellisen pienessä Bisto Maximessa, jonne erikoisaamiainenkin oli katettu.

Lauantai-illan illallisenkin nautimme aamulta jo tutussa Maximessa. Tässä paikassa kaikki - palvelu, tunnelma ja ruokien laatu - olivat juuri sitä ihanaa luksusta, jota olimmekin lähteneet aikuisten matkalta hakemaan. Vähän harmittaa, että en saanut erityisesti kiittää erästä iäkkäämpää miestarjoilijaa (hovimestaria?), joka otti meidät jotenkin eriyisen sydämellisesti vastaan lauantaina. Toivotaan, että terveiset menisivät edes tätä kautta perille. Jotenkin tuntuu, että hyvä palvelu on joskus niin kiven alla, että sellaista antavien pitäisi saada myös kuulla kiitos hienosta työstään. En tiedä teistä, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmiksi koen asiakaspalvelun merkityksen palveluita ja tuotteita ostaessa.

Syömisen lisäksi vietimme iltamme laivalla aika leppoisasti. Diskon sijaan pistäydyimme promenadin varrella sijaistevassa Bon Vivant, Wine bar and shopissa, sekä katselimme laivan ohjelmatarjontaa. Ja tieysti muita matkalaisia. En tiedä mikä siinä on, mutta minusta on aivan äärimmäisen hauska katsella ihmisvilinää, ja miettiä mistä kukakin tulee, ja keitä he oikein ovat. Käsi pystyyn siis julkisen kyylääjään merkiksi ;)

Niin ja tulihan niissä Tax Free -hintaisissa kaupoissakin kierreltyä, mutta laiva- ja Tukholma-ostokset taitavat jäädä aivan toisen postauksen aiheiksi, niin paljon kerrottavaa niistä on. Sanotaanko nyt kuitenkin näin, että juomapuoli jäi vain Diseny Prinsessa -limsakuohariin, mutta Perfumes- liikkeessä menikin sitten tovi jos toinenkin.

Minilomaristeily osoitti taas kyllä sen, kuinka tärkeää yhteinen aika on. Monestihan puhutaan, että vanhempi tarvitsee omaa aikaa, mutta kyllä minun ainakin täytyy sanoa, että nämä yhteiset hetket ovat vähintään yhtä tärkeitä! Kun muiden matkalaisten lapset kiljuivat, iski kyllä tietysti hetkeksi ikävä F:ää, mutta samana hetkenä tuntui mahtavalle, että saimmekin jatkaa juttuamme ilman, ettei kummankaan meistä tarvinnut rientää antamaan värikyniä kaapin päältä tai viemaan mini-ihmistä vessaan. Kaksi vuorokautta keskeytymättömiä juttuja ja aikatauluttomia iltoja oli kuulkaas aika jees (vaikka Eepi tässä kuvassa näyttääkin sille, kun haluaisi juosta karkuun)!

Kun lähtee edes tämmöisen matkan päähän pyykkivuorista, tiskikoneentäytöstä, kuravaatteista ja to do -listastaan, on niihin - ihan oikeasti - aika mahtava palata. Itse olenkin saanut tänään aikaiseksi kauhean kasan sellaisia asioita, jotka ovat monta viikkoa (kuukautta?) kummitelleet mielessä, mutta joihin en ole vain jaksanut ryhtyä. Ensi viikollekin pääni raksuttaa jos jonkinmoisia suunnitelmia, joten toivotaan, että lomaflow säilyy oikein kauan.

Kertokaapa te, kuinka mutsi-faija -loma on vaikuttanut teihin, ja kuinka usein voitte/haluatte omalle lomalle lähteä?

Energistä uutta viikkoa!

-Karkki-

// Tallink Siljan matka saatu blogin kautta //

 

 

 

 

 

 

 

Share

Pages