Ladataan...
Kolmistaan

Varasin tälle viikolle ajan ripsihuoltoon ja hiusten tyvikasvun värjäämiseen. Niin ja vähän haluan uuteen tukkaani kampaajalla vielä lisäkerroksia ja toisaalta senttejä pois latvoista.

Samalla, kun varailin noita aikoja, pohdin kuitenkin myös, josko jossakin vaiheessa uskaltaisin luopua molemmista lisäosista – hiustenpidennyksistä ja ripsistä. Itse asiassa olen pohtinut sitä jo tässä pidemmän aikaa, vaikka toki noiden osasten arkea helpottava ja kaunistava voima on se, jonka vuoksi niistä niin paljon haluan pitää kiinni. Onhan se nyt ihan ykköstä, ettei tarvitse silmämeikkiä lainkaan ja hiuksetkin pysyy kuosissa sillä, että ne kerran viikossa pesee ja föönaa.

Siitäkin huolimatta muutos, tai siis paluu entiseen, valtaa joskus mieleen. Niin ja kaiken kukkuraksi vähän himottaisi myös värjätä/kasvattaa takaisin tummat hiukset. Ne, jotka aika kovan työn ja monen euron sekä kampaajatunnin saatossa on juuri saatu niin vaaleiksi kuin halusinkin.

Olen huomannut, että olen monen asian suhteen sellaisen, että kaipaan muutosta ja uusia tuulia. Että vaikka vanhassa ei olisi mitään vikaa, haluan testata usein aika nopeastikin jo jotain uutta. Kyllästyttää syödä samoja ruokia, pitää samaa tukkaa tai tehdä aina samoja töitä. Olen tajunnut, että vaikka olenkin perusasioiden –perheen, kodin ja toimeentulon – suhteen pysyvyyteen pyrkivä, ehkä jopa liiankin turvallisuushakuinen, pienten yksityiskohtien suhteen kaipaan liikettä ja uusien asioiden kokeilua.

Olen elämäni aikana esimerkiksi leikannut ja kasvattanut otsatukan pois varmasti kymmeniä kertoja. Tai värjännyt hiuksiani laidasta laitaan, uudistanut vaatekaapin sisältöä tyylistä toiseen tai koittanut erilaisia ruokavaliomuutoksia. Jotkut on lähtenyt yhtä nopeasti kuin on tullutkin, jotkut on jäänyt osaksi arkea myös alkuinnon jälkeen.

Joskus ajattelin, että mielensä muuttaminen olisi heikkous tai jonkinlainen merkki epäonnistumisesta. Että jos ei olekaan ikuisesti mustahiuksinen teinigootti, on jotenkin epäonnistunut. Ollut aikanaan feikki. Nyt ajattelen, ettei ne asiat niin nyt mene. Vaan että muutos on ikuista ja aika usein myös toivottavaa. Että vaikka isojen elämän asioiden suhteen arvostankin vakautta ja muuttumattomuutta, muut pikkuasiat voikin sitten olla koko ajan pienessä liikkeessä. Itse asiassa: Minä taidan kaivatakin sellaista vaihtelua, jotta jaksan innostua ja olla ”hereillä”. Siksi ei ole ollenkaan paha, jos smoothieiden puolestapuhuja vaihtaisikin vuoden päästä raakapuurolaisten leiriin. On ihan ok muuttaa mielensä!

Kivaa alkanutta viikkoa! Oikeassa suhteessa vakaata ja perinteistä, toisaalta kohti muutosta menevää. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: Mekko/tunika, Ivana Helsinki (saatu) // farkut, Zara // kengät, Dr.Martens

Lokaatio: Design Paja, Pyynikintori 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Vitsi tämä talvi on alkanut näkyy taas ihossa. Kun otin eilen mustia sukkahousuja jalastani, ne oikein pölähtivät valkoista murusta: Jalkani kun olivat niin kuivat, että ne ihan hilseilivät.

Marssin heti suihkuun, kuorin ihon ja rasvasin sen. Samalla tajusin, että kynteni kaipaisivat huoltoa, kasvot naamiota ja hiukset tehohoitoa. Ne saivat kuitenkin – taas kerran– jäädä. Kello oli paljon ja piti mennä jo unille.

Siinä suihkussa seisoskellessani mieleeni heräsi kuitenkin ajatus. Mitäpä jos ihan oikeasti tästä eteenpäin pyhittäisin itseni huoltamiselle yhden päivän kuukaudesta? Mitä jos vaikkapa joka kuun ensimmäinen maanantai jäisinkin työpäivän ajaksi kotiin ja tekisin kaiken sen, joka jää aina roikkumaan. Tehokuorisin ihon, hoitaisin kynnet ja kantapäät, varaisin ajan kampaajalle ja kävisin hieronnassa. Tekisin tai teettäisin kaiken sen, joka jää kropassa tasaisin väliajoin aivan rempalleen.

Ajatus alkoi ihan kutkuttaa minua. Miten kuninkaallinen olo siitä tulisikaan, jos voisin tuolla tavalla ”varastaa” yhden arkipäivän ihan vain itselleni. Tekisin totaalisen työntekokiellon ja viittaisin kintaalla kaikille kotitöille. Pystyisinkö siihen? Ja kuinka hyvä fiilis tuollaisesta tulisikaan?

Vaikka olenkin viime aikoina laiminlyönyt omia terveys- ja kauneusjuttujani, yhden asian sentään olen kantapään kautta oppineena hoitanut kunnialla. Nimittäin niska- ja hartia-asiat. Kun kirjoitin edellistä kirjaani, naputin tekstiä huonossa asennossa ja unohdin pitää hartiat vetreinä. Tänä syksynä olen tehnyt toisin: Olen istunut hyvällä tuolilla ja käynyt säännöllisesti hieronnassa.

Kuten joka kerta uuteen kaupunkiin muuttaessa sen ”oman” hierojan, lääkärin tai kampaajan löytäminen voi olla vaikeaa. Hierojan löytäminen täältä Tampereelta oli kuitenkin tällä kertaa aika helppoa. Omaksi hierojakseni tuli ilman mutkia Mannisen Aki, A:n hyvä ystävä, johon minäkin olen luonnollisesti tutustunut tässä yhdessä olomme aikana.

Aki hieroo FitFarmilla ja voin sanoa, että koko elämäni hierojilla rampanneena voin suositella Akia ihan aidosti. Inhoan toisaalta hipsuttajahierojia, mutta myös väkisin rusentelijoitakin. Aki sen sijaa oikeasti avaa lihaslukkoja ja saa veren kiertämään, mutta ei satuta tarpeettoman paljon. Ei toisaalta ole liian varovainenkaan. Akille voi varata ajan täältä.

Koska tiedän, että aika moni muukin kärsii jumiongelmista, haluan jakaa hyvää oloa. Kommentoi tähän postauksen alle jokin aihe, josta en ole vielä kirjoittanut, mutta mistä haluaisit minun kirjoittavan. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan 45 minuutin hieronta-aika Akille. Aikaa kommentoida on 10.11.2017 klo 10.00 asti. 

Ihanaa oloa!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä // Studio: H23 Agency 


 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Otin viime keväänä microblading -kulmakarvat, joihin olin alusta asti ihan hirveän tyytyväinen (postaus kulmien ottamisesta täällä). Vaikka itse kulmien ottaminen sattuikin aivan sairaasti, oli muuten koko prosessi onnistunut. Kulmat paranivat nopeasti ja lopputulos oli hirvittävän luonnollinen ja hyvä. Ja mikä parasta: Kun kulmat oli laitettu kuntoon, ei niihin ole tarvinnut käyttää laisinkaan energiaa enää arkiaamuisin. Sen kun vain nypin hajakarvat, jotka oli muuten microbladingin kanssa helppo nyppiä, koska piirretyt rajat osoittivat selvästi, mikä karva oli oikealla paikallaan ja mitkä taas yli rajojen.

Näin kuukausien saatossa olen kuitenkin alkanut pelätä, että olen tehnyt suuren virheen ottaessani kulmiin microbladingin. Nimittäin jos ihooni läpi tehdään viiltoja terällä, eikö ihoon tule samalla myös arpea? Ja tunnettuahan on se, ettei arven kohtaan kasva enää karva.

Uskon, ettei arven muodostuminen haittaa niissä tapauksissa, jossa ihminen ottaa microblading -kulmat tilanteessa, jossa hänelle ei kasva kulmakarvoja ollenkaan. Mutta minun tapauksessani, jossa karvoja on entuudestaan paljon, mutta microbladingin tarkoitus on vain hieman tuoda kulmiin muotoa, ei menetelmä olekaan ehkä niin hyvä, kun voisi aluksi kuvitella. Voisi ajatella, että microblading-viillot pilaavat entuudestaan hyvää kulmakarvamateriaalin.

Microblading-asia vaivasi minua niin paljon, että kysyin asiasta lopulta Mehiläisen ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Carl Kyrklundilta.  Hänen mukaan kansainvälisistä lääketieteellisistä tietokannoista ei ole tehty tieteellisiä julkaisuja lainkaan microblading-tekniikasta. Tekniikka ollessa näin tuore, lääkärit eivät voi myöskään varmuudella vielä sanoa mitään tekniikan haittavaikutuksista. Toisin sanoen kukaan ei vielä tiedä, mitkä pitkäaikaisvaikutukset microbladingista seuraa. Jos seuraa mitään.

”Arpiriski riippuu siitä, kuinka syvälle arpi tehdään, eli tämä riippuu tekijästä ja tekniikasta. Hyvin pinnallinen viilto ei arpeuta, syvempi kylläkin”, kertoo Kyrklund.

Nyt herääkin kysymys, tekevätkö kaikki microblading-tekijät viillot tarpeeksi pinnallisiksi. Ja tuleeko microblading-tekijöille myöskin paine tehdä viillot (liian) syviksi, jotta asiakas olisi tyytyväinen kulmien pysyvyyteen? Sehän on nimittäin fakta, että mitä syvempi viilto, sitä pysyvämpi väri. Ja mitä harvemmin ihminen joutuu uusimaan kauneushoitonsa - oli kyse sitten kulmista, ripsistä tai juurikasvuväristä - sitä tyytyväisempi asiakas usein on.

Minun kuuluisi uusia microbladin-kulmani vielä tämän vuoden aikana, mutta nyt olen tilanteen edessä, jossa pohdin, jatkanko kulmieni microblading-värjäämistä enää laisinkaan. Itse en ole toistaiseksi huomannut arpeutumista, mutta voinko luottaa siihen myös jatkossa.

Mitä kokemuksia sinulla on kyseisestä microblading-tekniikasta?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lähde: Mehiläinen, Carl Kyrklund

 

Share

Pages