Ladataan...
Kolmistaan

Aika lauantain lemppareiden. Eli niiden asioiden, jotka ilahduttavat todella.

  • Vita Liberata, Body Blur*. Mähän olen aina vannonut Vita Liberatan nimeen. Mutta nyt on löytynyt merkiltä vielä yksi tuttavuus. Body Blur! JA MIKSI EN OLE TÖRMÄNNYT TÄHÄN AIKAISEMMIN?!? Blur on poispestävä ihon heleyttäjä, joka tekee ihosta välittömästi ruskettuneen näköisen ja tasaisen. Ei tuoksu millekään, koska ei ole ”oikea” itseruskettava. Mä olen täysin rakastunut tähän tuotteeseen. Ja itse asiassa kaikki muu ihomeikki on jäänyt multa näin kesällä pois, koska tämä tekee iholle kaiken sen, mitä kaipaan: Tasoittaa, tuo väriä, kosteuttaa ja heleyttää.
  • Ikean maustetut merisuolakiteet. Oikeasti aika hyvää suolaa ja vieläpä kauniissa rasioissa. Sopii hyvin myös lahjaksi!
  • Hämärtyvät kesäillat. Olen ehdottomasti heinä-elokuun öiden fani. On vielä kesä, mutta illoissa on enemmän taikaa kun yöttöminä öinä. Parasta.
  • Ratinan Periscopen kattoterassi. 
  • LIDL:n paistopisteen GLUTEENITTOMAT tuotteet. Vihdoin rukouksiini on kuultu. Tästä voisi ottaa mallia moni muukin paistopiste. 
  • Biozellin rakenne- ja volyymisuihke. Tuo liukkaisiin hiuksiin ihanasti karheutta tekemättä niistä kuitenkaan tönkköjä (kuten lakka usein tekee).
  • So Whatin lenkkarit Vamoksesta*. Ihan pikkuinen ylläri, että alle 50 euron lenkkarit käyvät mun jalkaan paremmin kuin yli satasen Niket. Harkitsen karamellivärin lisäksi tilaavani samat popot myös mustina. Kuin pumpulilla kävelisi.
  • Hölkkälenkin jälkeinen olotila. Miksi ihmeessä sinne hikoilemaan on niin vaikea lähteä, vaikka tietää, että elämä on puolentunnin hölkän jälkeen viisimiljoonaa kertaa parempaa kuin ennen lenkkiä. Pitäisikö tästä ottaa joka-aamuinen tapa vai miten liikunnan voisi tunkea myös epäsäännölliseen kesärytmiin?

-Karoliina-

*saatu

Kuva 1: Noora Näppilä

 

 

Ladataan...
Kolmistaan

  • Kimono. Vitsi miten paras vaate niin biitsille biksujen päälle, takiksi iltoihin, kietaistuna vyön kanssa mekoksi ja ihan vaan sellaiseksi mukana heiluvaksi hörsyläksi.
  • Keltainen. Mä olen täysin rakastunut noihin meidän Sidosteen logo-sukkiin kaikissa väreissä, mutta onhan tuo keltainen sukka nyt ehdottomasti kaikkein makein. Keltaisesta tulee mieleen jotenkin omat varhaisteiniajat, jolloin kynnetkin piti olla aina räiskyvän keltaiset.
  • Kynsilakoista tulikin mieleeni KYNSILAKAT. Mitä värikkäämmät ja räiskyvämmät, sen parempi.
  • Balmainin Leave-in Conditioning Spray -hoitosuihke. Ihan käsittämätön tuote! Mulla ainakin tukka takkuuntuu öisin ihan karmeaksi pehkoksi ja sen harjaamiseen tarvitsee aamuisin hoitoainetta. Mutta moni hiuksiin jätettävä suihke lähmää tukan sellaiseksi likaisennäköiseksi liimaletiksi. Balmainin suihke sen sijaa elvyttää hiukset, aukoo takut, mutta ei rasvoita tipan tippaa. Ihan loistotuote siis sudittaessa tukka uuteen nousuun. Itse tykkään vielä harjauksen jälkeen suihkutella tätä muutaman pumppauksen ja puristella hoitsikkaa tukkaan tehden latvoista terveemmän näköiset.
  • Novellen persikanmakuinen vesi. Litsi-Novellen jälkeen tämä on ollut seuraava vesikoukutukseni.
  • Hamam-pyyhe. F sai synttärilahjaksi jouluna luokkakaveriltaan hamam-pyyhkeen, jota on pitänyt pestä jatkuvalla syötöllä, koska F on tykästynyt pyyhkeeseen niin kovasti. Enkä ihmettele! Hamam-pyyhe tuntuu ihanalle, kuivuu nopeasti, on kaunis ja kaiken lisäksi se mahtuu myös rantakassiinkin perinteistä froteepyyhettä paremmin. Jos meillä ei kaapit pursuaisi pyyhkeitä jo muutenkin, ja jos minulla ei olisi tätä kotimaisten tekstiilien vuotta, olisin ostanut meille aikuisillekin näistä pyyhkeitä kaapit pullolleen.
  • Vita Liberata-itseruskettava. Ei ole väliä, veteleekö tätä kaunushoitolan nainen suihkurusketuksena vai sutiiko itse purkista vaahtoa tahi voidetta, niin väri on aina aivan passeli. Eikä haisekaan ihan kauheasti! Turvallinen tapa saada kesä iholle. 
  • Isot korvakorut. Nyt ei häiritse pipo, joten korviksilla kikkailun voi aloittaa. Lemppareitani ovat isot, mutta kevyet korviket.
  • Graavisiika. Vaikka olenkin lohifani, graavisiika pesee mennen tullen kaikki kalat. Tamperelaisille tiedoksi, että kaupungin parasta graavisiikaa saa Nygreniltä. Tätä uusien pottujen kanssa, eikä muuta tarvita. (Paitsi ehkä nokare voita perujen päälle.)
  • Mukana kulkeva aurinkorasva. Vaikka näin lapsiperheessä aurinkorasvaa löytyy suuret pönikät, mutta tärkeää on, että pikkupurkit voi kuljettaa mukana. Silloin vahinkokärähtämisen väärä vähenee. Acon pikkupurkki on ollut tähänastisen kesän suosikki, mutta sävyttävistä (meikkivoitten tai BB-voiteen kaltaisista) saa ehdottomasti vinkata! 

-Karoliina-

Ladataan...
Kolmistaan

Sain joskus muutama kuukausi sitten viestin, jossa lukijani kertoi minun olevan hyvä esikuva. Hän kuitenkin kertoi, että olisin vielä parempi esikuva, jos minulla ei olisi lisäosia. Tekoripsiä, tukkapidennyksiä ja vaikka mitä.

Ohitin tuon viestin aika nopeasti ja keveästi, mutta olen huomannut miettineeni tätä kirjoitusta monta kertaa jälkikäteen tässä kuukausien aikana. Pohtinut, millä tavalla vaikka ripsieni mitta vaikuttaa esikuvallisuuteeni. Ja toisaalta: Tarvitseeko minun olla enää esikuva muille kuin tyttärelleni, koska en enää ole opettajan virassakaan.

Minulla on koko elämäni ollut vähän kaksijakoinen suhtautuminen kauneusasioihin. Olen pitänyt siitä, että lähtiessäni ulos en ole ollut aivan luonnontilassa. Minua on kiinnostanut meikit, rasvat ja hiusasiat. Toisaalta olen kuitenkin ollut niin laiska ja aamu-uninen, että en ole lopulta kauheasti jaksanut kuitenkaan meikkailla arkiaamuisin enkä oikein edes juhliin. Tai jos olen jaksanut meikkailla, viimeistään meikkien pesu iltaisin on tuottanut tuskaa. Pieni ristiriita siis sen suhteen, miten on halunnut asioiden olevan. Ja mitä on niiden eteen ollut valmis tekemään.

Kun kasvoin aikuiseksi, markkinoille alkoi tulla kaikenlaisia kauneusasioita ihan tavallisillekin ihmisille ja samalla opiskeluaikojen vaihtuminen työelämään toi itselleni mahdollisuuden myös ostaa kauneuspalveluita. Ihonpuhdistuksia, ripsiä ja tiheämpiä kampaajakäyntejä. Ja niinpä sitten niitä aloin käyttää.

Moni liittää kauneuspalveluiden ja erityisesti lisäosien (joka on minusta muuten hyvä termi kyseisille asioille) käyttämisen huonoon itsetuntoon tai epäterveeseen suhtautumiseen ulkonäköön. Itse en oikein tiedä, voiko asioita niputtaa niin helposti yhteen ainakaan kaikissa tapauksissa. Tietysti ihan kaikki – jopa ripsivärin käyttö tai ryppyrasvan levittely – kertovat siitä, ettei ihminen halua näyttää tismalleen sille, jollaiseksi Luoja on hänet luonut. Mutta ehkä tässä vuosien saatossa – jossa vaikka ripsipidennykset ovat olleet arkeani yli 8 vuotta – olen alkanut ajatella, ettei lisäosanen ole sen kummempaa kaunistautumista kuin meikkaaminenkaan. Ainakaan siis sellaiset, jotka kuluvat pois tai jotka voi ottaa pois.  Voi tietysti olla, että tässä on juuri tapahtunut se ”sokaistuminen” kauneuspalveluiden suhteen. Mutta toisaalta voisi ajatella niin, että arkipäiväistyttyään niiden ympäriltä on karsiutunut ainakin omassa ajattelussani sellainen glamour tai ihmeellisyys.

Itse asiassa: Minä olen huomannut, että kun minulla on lisäosasten avulla homma sillä tavalla ulkonäössä hallussa, kuin haluan, mietin ulkonäköasioita paljon vähemmän kuin joskus luomuna olen miettinyt. Itse ajattelenkin niin, että monien kauneusniksien tarkoitus onkin juuri helpottaa omaa elämääni. Kun edes jotkut asiat aamuisin ovat valmiiksi kunnossa, ei niiden tuunaamiseen tarvitse käyttää aikaa tai ajatuksia. Esimerkiksi rakastamani aamukuntosalin ja sen jälkeisen suihkun jälkeen on aika nopsa lähteä töihin, kun meikattavaa on vähän. Ja silloin se, onko ripset tehty esimerkiksi sinne päin vai hyvin – kuten omani*  –  on aika paljon merkitystä.

Tiedän, että kauneuspalveluihin liittyy hirveästi tunnelatausta ja mielipiteitä. Ja tiedän, ettei oma tapani toimia ja ajatella ole kaikille se oikea. Joku kokee, ettei tarvitse huulirasvaa kummempaa. Ja joku toinen haluaa meikata aamuisin yli tunnin. Niin ja sekin, millä tavalla kauneudenhoito ja -palvelut heijastelevat itsetuntoasiaa, on sekin varmasti monimutkainen vyyhti.

Minusta on tullut vuosien saatossa yhä liberaalimpi…noh…kaiken suhteen. Ja tähän osaseen kuuluu myös kauneudenhoitoasiat. Jos ennen tuomitsin (ihan oikeasti) blondatut päät tyhmiksi ja valkaistut hampaat turhamaisuudeksi, nykyisin ajattelen, ettei ulkonäkö kerro oikeasti mitään ihmisestä. Ulkonäkö on vain ulkonäköä, oli sitten kyse huolimattomasta tai huolitellusta habituksesta.

Ehkä siksi en oikein osaa ajatella, miksi jokin lisäosa tai sen puute tekee ihmisestä huonon tai hyvän esikuvan. Toisaalta en itse edes ajattele, että minun kuuluu bloggaajana olla esikuva. Toki ymmärrän, että bloggaajat ovat vaikuttajia kaikki omalla tavallaan, mutta minusta olisi todella ahdistavaa elää, jos ajattelisin, että minun tulisi omassa henkilökohtaisessa elämässäni tehdä valintoja sillä perusteella, että olisinko esikuva jollekin tuntemattomalle henkilölle.

Ja mikä tyttäreeni tulee, uskon, että asia on paljon monimutkaisempi asia kuin se, onko minulla tukassa pidennystä vai ei. On ihan totta, ettei äidin esikuva-asemaa sovi vähätellä. Sehän on miljoona kertaa todettu ja luettu, että esimerkiksi äidin vähättelevä asenne omaan ulkonäköönsä ja vaikka laihdutuskuureista kertominen ovat haitallisia kasvavalle lapselle. Ehkä pointti koko tässä touhussa ei olekaan se, onko äidillä luomusilmät, ripsaria vai ripsipidennykset timanttikoristein. Vaan se, kuinka ulkonäöstä – omasta ja muiden – puhutaan. Vai puhutaanko mitenkään. Koska samalla tavalla kun oman ulkonäön vähättely vahingoittaa lapsen minäkuvaa, myös ulkonäkökeskeisyys tekee terveelle itsetunnolle hallaa.  Siksi koen, että esikuva-asema – hyvä tai huono – tulee omasta asenteesta, puhetavasta ja siitä, mitä roolia ulkonäölle annetaan koko perheen puhekulttuurissa.

Ihanaa vappuaattoa kaikille! Minun ripset on muuten tehty BB Lashesillä, jonka toimitilat valitettavasti paloivat taannoisessa kerrostalopalossa Tampereella. Uusi väliaikainen toimitila löytyykin nyt rautatieasemalta, KC Clincin tiloista.

-Karoliina-

Kuvat: Auroora Ala-Hiiro

*BB Lashes, Tampere

Pages