Ladataan...

Kauneus on kummallinen asia. Ja sen tavoittelu vasta onkin. Toisaalta katukuva, netti ja tv ovat pullollaan piilomainontaa ja oikeaa mainontaa, jonka ainoa tavoite on saada ihmiset havittelemaan kauneutta. Myydään ryppyjä silottavia voiteita ja pistoksia. Kerrotaan, kuinka ripsistä saadaan 100% pidemmän näköiset ja jopa hiilihappoveden ominaisuuksia muokataan niin, että se saa (muka) hiukset kiiltämään ja kynnet kasvamaan vahvempina.

Voisi siis kuvitella, että kaikki se, mitä kauneudesta ja siihen pyrkimisestä pitäisi tietää, on jo kerrottu. Ja niin varmasti jossain pienissä suljetuissa piireissä onkin, mutta todellisuudessa kauneudentavoittelun ympärillä pyörii sellainen salaisuuksien kehä, ettei uskoisikaan.

Olen nimittäin huomannut, että vaikka lähestulkoon jokainen (nainen?) tässä yhteiskunnassa elääkin kovien ulkonäköpaineiden alla, edelleen kaikesta kauneusmainonnasta huolimatta oletetaan, että moni asia ulkonäössä pitäisi tapahtua kuin itsestään. Että älykkyyden lisääntymisessä kyllä ymmärretään ja hyväksytään opiskelun merkitys, mutta kauneus sen sijaa pitäisi tulla Herran lahjana. Ja jos ei tule, esitetään, että näin kuitenkin olisi.

Olin viime keväänä ripsihuollossa (kyllä vaan, se oma lisäosaseni, joka ei ole luomua) kauneushoitolassa, jossa tehdään myös pistoshoitoja. Samalla, kun minulle tehtiin kauniimmat ripset, toinen asiakas sai täytettä huuliinsa. Puhuimme siinä – minä, asiakas ja kaksi kauneusalan ammattilaista – kuinka salaisia nämä hoidot edelleen ovat. Että kuinka pistoshoitoja esimerkiksi nykyisin edelleen häpeillään, ja jos jonkun naisen sanotaan olevan kaunis, helposti siihen jokin soraääni toteaa: ”No olisi kuka tahansa meistä, jos makaisi niin usein kauneushoitolassa.” Siinä sitä sitten isketään vyön alle kaikkia näitä häpeällisiä ei-luomuja. Vaikka totuus on se, että muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta harva nainen enää luomu on. Jos luomuksi voi kutsua siis naista, jolla ei ole meikkiä tai muita kauneutta pinnallisesti edistäviä vaikutuksia.

Vaikka juttelumme kauneushoitolan penkissä oli avointa, ei tuo pistoksiakaan vuosikaudet ottanut nainen ollut kertonut esimerkiksi edes siskolleen hoidoista, omalle miehelle nyt puhumattakaan.  Hän halusi, kuten aika moni meistä, luoda illuusion siitä, että näyttäisi aivan vaivattomasti ja aidosti sille, mille näytti.

Minullakin on joskus ollut vaihe, että olen esimerkiksi häpeillyt sitä, kuinka montaa ainetta hiuksiini ja naamaani vuorokauden aikana käytän. Muistan, kun joskus parikymppisenä ihan kadehdin superkaunista ystävääni siitä, että hän pesi hiuksensa Pirkan sampoolla ja rasvasi ihonsa kasvoista varpaisiin – jos muisti – aina yhdellä ja samalla tuotteella. Ajattelin hänen kauneutensa olevan jotenkin ”parempaa”, kun se tuli niin vaivattomasti. Tai ainakin hän halusi luoda sen kuvan meille muille.

Minä voin sanoa rehellisesti, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut pohtia, millä vippaskonsteilla saisin tähän naamaan vähän enemmän eloa. En suosi kovia meikkikerroksia, eikä minulla ole aamuisin aikaa ihmeellisyyksiin, mutta kyllä minä silti pohdin erilaisia tapoja kauneuden eteen. Mietin, voisiko tämä hoitoaine poistaa hiusten sähköisyyden ja saisiko tuolla valokynällä peitettyä tummia silmänalusia.

Koska haluan poistaa mystiikka kauneuden tavoittelun ympäriltä, kerron nyt muutaman kauneusvinkin, jota en ole kertonut muistaakseni koskaan julkisesti.

  1. Kasvojen sheivaaminen. Vaikka moni nainen ajeleekin kehostaan karvoja päivittäin, kasvojen sheivaaminen kuulostaa edelleen aika nololle. Tulee mieleen, että olisi viikset (joka sekin taas jostain kumman syystä olisi taas kerran noloa). Tähän hommaan ei ole kuitenkaan pakko omata viiksiä, koska jokaisella aikuisella ihmisillä on kasvoissaan nukkaa, joka saa ihon näyttämään tunkkaiselle. Koitapa siis sheivausta. Kasvoihin vettä (ja vaahtoa) ja eikun sutimaan lady shavella. Voin taata, että ihostasi tulee selkeästi kirkkaampi ja heleämpi, kun nukan sijaan valo osuu sileään ihoon.
  2. Liikunta. Paras kauneusvinkki on hikoilla heti aamusta. Nesteet lähtevät kiertämään ja ihoon tulee väriä. En tosin itse toteuta tätä kovin usein, mutta kun toteutan, kummastelen aina, miksi en vaan jaksa tehdä niin joka aamu.
  3. Tunne olevasi kaunis. Olen huomannut, että paras keino olla kaunis on tuntea olevansa kaunis. Kun katselee katukuvan ihmisiä, näkee heti ne yksilöt, jotka tuntevat olonsa hyväksi omissa nahoissaan. Tietysti hyvä itsetunto on syvällisempi asia kuin vaikkapa hiusten kiiltoaste ja pituus, mutta joskus hyvän olon eteen voi tehdä myös pinnallisia asioita. Jos olo paranee vaikkapa värjätyistä hiuksista, rakennekynsistä tai kirppiskeltä ostetusta ihanasta neuleesta, en näe kauhean vaarallisena hankkia tuollaista boostia. 

Ihanaa viikkoa! Ulkoisesti ja erityisesti sisäisesti kaunista!

-Karoliina-

Kuvat: Pixabay 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Minulla ei ole koskaan kasvanut kynnet pitkiksi. Talven Biorion-kautena kynnet oikeasti vahvistuivat ja tukka tuntui vahvemmalle, mutta tämä tämänsyksyinen juttu on silti aivan ennenkuulumaton: Tajusin hetki sitten, että minulla on pidemmät (vahvat) kynnet kuin koskaan. Ja kun kävin kampaajalla, kampaaja kertoi, että minulla on sellainen 3-4 kuukauden megakasvu hiuksissa. Olenkin hieman kummastellut tuota uudesta tukasta koostuvaa irokeesia, joka on yhtäkkisesti päähäni ilmestynyt.

Aloin pohtia, mikä kumma on saanut hiukseni ja kynteni kasvamaan tällä tavallaa. Toki Biorinin käyttö on varmasti edesauttanut tuloksia, vaikka lopetinkin aktiivikäytön kesän alussa, mutta uskoisin, että takana on myös jotain muuta. Mietin, voiko se, että olen vedellyt noita vihermehujani huhtikuusta asti joka ikinen päivä, vaikuttaa kroppaani tällä tavalla? Voiko lasillinen parsaa, selleriä ja appelsiinia todella vaikutta vartaloon niin, vai onko kaikki tämä vaan hyvää sattumaa.

En ole aikoihin lakkaillut kynsiäni, mutta nyt uudet pitkät kynnet ovat innoittaneet taas lakkailupuuhin. Enkä kyllä ymmärrä, miksi kukaan ei ole koskaan aikaisemmin vinkannut minulle Dependin lakoista. Törmäsin tämmöisiin geelikynsiä jäljitteleviin lakkoihin Kicksissä viime viikolla, ja rakastuin heti. Kynsilakkakerrosten kuivuminen kestää OIKEASTI vain puoli minuuttia, lakka säilyy kynsissä todella hyvin ja lopputulos on oikeasti aika kaunis ja geelikynsimäinen. Olen kynsitaivaissa!

-Karoliina-

Share

Ladataan...

Meikkasin tänä aamuna kasvoja luonnonvalossa suurentavalla peilillä. Näin kesän jälkeen – jolloin jostain kumman syystä tämä itsestä huolehtiminen on ollut vähän retuperällä – näky oli aika raaka. Sen olen huomannut jo vähän huonommassakin valossa, että leukaani on ilmestynyt kesän aikana taas iso kasa pieniä ihonalaisia näppyjä. Sellaista taliröpelöä, joka ei koskaan muutu finniksi, mutta joka häiritsee ja tekee ihosta tunkkaisen. Mutta isontava meikkipeili paljasti kyllä muutakin: Silmänympärysiho on aivan kuivaa. Joka ei tietystikään ihme, koska en käytä mitään silmänympärysvoidetta. Toisekseen nenäni oli TÄYNNÄ mustapäitä. Tälle hommalle kyllä pitää tehdä nyt jotain. Tehopuhdistus, mutta myös tehokosteutus. Ja ehkä pienimuotoinen skarppaaminen kotihoidossa. Ehkä enemmän vettä kahvin sijaan (juuri päivän neljäs kuppi menossa ja valveillaoloa takana kolme tuntia).

Minä olen tainnut kirjoittaa tästä ennenkin, mutta olo on aina näin syksyisin kuin siinä vuosia sitten olleessa Itiksen mainoksessa, jossa kesälomilta palaa töihin ja kouluun sellainen peikko, joka täytyy sutia ihmismäiseen kuntoon – tukka harjata, haaremihippihousut vaihtaa farkkuihin ja muutenkin katsoa, ettei ole kauheasti multaa kynsien alla. En tiedä, mikä siinä oikein on, mutta kesällä minun koko olemukseni räjähtää. Ja syksyn tullen kummastuttaa, miten ihmeessä tähän pisteeseen on taas päädytty.

Ihon lisäksi minun on alettava pitää taas kynsipäiviä. Joskus ennen leikkasin ja lakkasin kynnet järjestelmällisesti kerran viikossa. Silloin ei koskaan täytynyt tehdä hommia kymmentä minuuttia pidempään, kun pohja oli kunnossa. Voin sanoa, että nyt ei ole.

Ja kolmas turhanpäiväinen ulkonäköasia. Mun ikuisuusasia – hiukset! Ensinnäkin mietityttää väri. Toisaalta tekisi mieli palata ruskeampaan sävyyn, koska silloin tukankasvatus olisi helpompaa, kun latvoja ei tarvitsisi kuluttaa vaalennuksella. Mutta hitsi kun toisaalta on tehty niin iso duuni tämän vaalennuksen suhteen, ettei haluaisi heittää sitä työtä hukkaan. Joten: Olisi ihanaa saada vielä vähän vaaleampi tukka. Ei mikään granny-harmaa, vaan ennemminkin valkoisempi kuontalo. Mutta tässä on pieni ongelma: Vaikka minun hiukseni ovatkin kestäneet poikkeuksellisen hyvin vaalennusta, ei jatkuva käsittely tietysti tukkaa paranna. Mitä jos käykin niin, että vaalennus estää kasvattamasta pitkää (hyväkuntoista) lettiä? Kun pitkä tukka – niin kivaa vaihtelua kun tämä lyhyt onkin ollut – on vaan se minun juttuni.

Te tiedätte, että minulla on usein ripsipidennykset, mutta kaikkia muita lisäosia kehossa en ole nähnyt omakseni. Kynsien geelauksessakin (jota muuten taas harkitsen) olen jo vuosia halunnut pitäytyä sellaisessa tipittömässä mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Niin sanotussa oman luonnollisen ulkomuodon upgreidauksessa.

No. Nyt kuitenkin olen alkanut miettiä, pitäisikö minun ihan näin vanhalla iällä ottaa – hävettää ehkä edes sanoa tätä ääneen – HIUSTENPIDENNYKSET! En haluaisi mitään överipehkoa, vaan ehkä vain sellaiset 10-15 senttiä pidemmät hiukset. Vaikka minun hiukseni eivät olekaan maailman paksuimmat, olen silti niihin ihan tyytyväinen. En tarvitsisikaan mitään erityistä volyymia tai paksuutta, vaan ennen kaikkea vähän lisää matskua latvoihin.

Mietityttää vaan hirveän moni asia. Kuluttaako pidennys omaa tukkaa? Kasvaako oma tukka yhtä terveenä kuin ennen? Näkyykö kiinnityskohdat? Koska sitä en halua, että ponnarista tai aukiolevasta pehkosta pilkistää koko ajan jokin kiinnike. Se on minusta mautonta. Entä tuntuvatko pidennykset? Minulla on todella herkkä päänahka (saan esimerkiksi hedarin joskus poninhännän käytöstä), enkä halua, että lisätukka tuntuu vaikka nukkuessa. Tai painaa muuten vaan ollessa. Entä paljonko rahaa tähän lystiin menee, mikä on huoltoväli?

Olen toki kysellyt näitä asioita jo ammattilaisiltakin, mutta nyt minä haluaisin tehdä todellisten hiustenpidennysten käyttäjien kokemuksia aiheesta. Joten kertokaa, kiitos!

Nyt suihkun ja jalkojen raspaus-rasvausoperaation saattelemana unille. Tästä tämä ryhdistäytyminen alkaa.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: Paita, Noisy May // leggarit, 

Share

Pages