Ladataan...
Kolmistaan

Yksi kaveri kysyi viime viikolla, miten me meinataan lomailla. Aloin selittää edessä häämöttävästä ulkomaan matkasta, ja luulin jo vastanneeni kysymykseen. Mutta ilmeisesti en: ”Niin siis miten te lomailette? Tuon lisäksi? Onko teillä lomaviikot pätkissä vai yhteen pötköön? Onko sulla ja A:lla lomat samaan aikaan?”

Tuon kysymyksen kuultuani havahduin ekan kerran siihen, että edessä olisi niin sanottu lomakausi. Kesä ja aika, jonka lomia olin koko elämäni tähän asti odottanut kuin kuuta nousevaa. Kaverini kysymys(tulva) sai minut kuitenkin havahtumaan siihen, ettemme olleet yhtä reissuviikkoa lukuun ottamatta jutelleet A:n kanssa lomista mitään.

Ymmärrän tietysti, että osa omaa epäaktiivista lomasuunnitteluani johtuu tietysti siitä, että työni on entiseen uraani verrattuna nyt jo paljon vapaampaa. Lomapäivi voi ottaa silloin kun huvittaa, kunhan korvaa menetetyt tunnit jossain toisessa hetkessä.

Tajuan kuitenkin sen, kuten niin monta kertaa tännekin olen tämän vuoden aikana kirjoittanut, että lomailu on lähes pakollista. Ainakin itse tarvitse totaalisia breikkejä, jotta jaksan taas painaa.

Nyt toivoisinkin vinkkejä teiltä muilta yrittäjiltä, kuinka hoidatte lomailuhommat? Miten varmistaa tarvittava lepo? Ja millainen jaksotus (ja miksi) on tuntunut parhaalle?

-Karoliina-

Ladataan...

Olin pääsiäislomalla kolme päivää ilman tietokonetta ja nettiä. Suljin koko mobiilidatan niin, ettei edes WhatsAppit piipittänyt puhelimessa. Sanoin läheisille, että jos tulee oikea asia, voi soittaa ja tekstata vanhanajan oikean tekstarin. Viestejä ja puheluita tuli vain murto-osa siitä, mitä niitä WhatsAppiin tulee.

Otin sellaisen breikin töihin ja someen (jotka ovat monesti itselleni muuten sama asia),etten muista, milloin. Ainakaan joulu- ja hiihtolomalla en muista olleeni päivääkään tällaisella breikillä. Ehkä viimeisin todellinen loma sijoittui jonnekin viime kesän kieppeille.

Töistä loman ottaminen on sellainen asia, johon usein kannustetaankin. Jos sanoo tekevänsä töitä ilman vapaapäiviä, käsketään ottamaan ponnekkaasti lomaa. Relata, unohtaa kaikki hommat hetkeksi. ”Ei kukaan jaksa painaa vuodesta toiseen ilman lomia”, ja siinä ollaan kyllä ihan oikeassa.

Kun ajelimme pitkin Savoa, mietin, miten joihinkin asioihin käsketään ottamaan breikki, mutta toisissa asioissa sellainen puolestaan tuomitaan. Itse taas olen sitä mieltä, että pieni loma ihan mistä tahansa – maailman ihanimmistakin asioista – tekee välillä hirmuisen hyvää. On ihan helkkarin virkistävää ottaa lomaa arjesta, velvoitteista, siivoamisesta, sähköposteista, somesta, tukan harjaamisesta, vanhemmuudesta, parisuhteesta, ystävyyssuhteiden hoidosta, ruokakaupassa käynnistä ja ihan vaikka vaan päivävaatteisiin pukeutumisesta. Siis juuri niistä parhaista asioista.

Vaikka elämä olisi kuinka mallillaan. Vaikka rakastaisi kaikkia sen osasia, olen melko varma siitä, että pienet breikit tekevät rakkaista asioista vieläkin rakkaampia. Vähän sama kuin lempiruuan kanssa. Vaikka lempiruoka olisi kuinka ihanaa tahansa, ei se enää maistu lempparille, jos sitä söisi joka ikisellä aterialla, joka ikinen päivä.

Omassa elämässäni breikit ovat tehneet vain ja ainoastaan hyvää. Jos olen ottanut lomaa töistä, olen marssinut sen jälkeiseen arkeen kohti miljoonia ideoita ja intoa – luovuus kun tarvitsee välillä ruuakseen päämäärätöntä haahuilua ja pitkiä päiväunia.

Loma äitiydestä on ollut myös itselleni ihan aina elinehto. Se, että olen voinut tehdä asioita välillä myös yksin, pariskuntana tai aikuisporukalla on mahdollistanut sen, että minulla on ollut energiaa olla äiti. Yhden yön aikuisten reissun, keskeytyksettömän ruokapöytäkeskusteluun tai velvollisuuksista vapaan vuorokauden jälkeen kun voimia perusarkeen, pyykkikasoihin, iltasatuihin, ajanhallintaan ja kasvatukseen.

Olen myös huomannut, että loma arkisista rutiineista on ajoittain supervirkistävää. Kun ei ole lomalla meikannut päiviin, käyttänyt farkkuja, saati harjannut tukkaa, tuntuu jopa juhlavalle pistää vähän aurinkopuuteria naamaan ja vaihtaa verkkarit mekkoon. Se on sellainen minikokoinen metodi arjen kohottamiseen.

Ja mitä parisuhteeseen tulee, on välillä erossaolo aika siistiä. En nimittäin esimerkiksi usko, että suhteemme A:n kanssa olisi tällainen, jos emme olisi aloittaneet sitä etäsuhteena. Silloin kun yhdessäolot ja pitkät etäajat vuorottelivat, vahvistivat breikit yhdessäolossa vain sen, että tämä oli juttu, jota oikeasti halusi. Ja jonka eteen halusi tehdä töitä. En nimittäin usko, että kukaan, joka ei olisi tosissaan, jaksaisi sitä piinaa, matkustelua ja tunteiden heittelyä, mitä etäsuhde saa aikaan.

Palasimme  vasta eilen Tampereelle. Pyykkikone rullasi koko illan, kalenteri avattiin ja viikko muutenkin suunniteltiin. Miten ihanaa palata arkeen rentouttavan loman jälkeen!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: aurinkolasit, Ray Ban // huivi, H&M // takki, Evie, Joutsen* // housut, Stradivarius // kengät, Ten Points*

*saatu

Ladataan...

 

 

Kirjoitin eilen siitä, mitä kaikkea olemme F:n kanssa puuhastelleet lomalla. Ja vaikka tuntuukin sille, että kyseessä on ollut todellinen lomaviikko, on kuitenkin myönnettävä, että töitä tein ihan samalla tavalla kuin muinakin viikkoina. Töiden tekoajat, tavat ja ympäristö vain muuttuivat. Ja siksi loma tuntui ihan lomalle, vaikka läppäri ja kännykän sähköpostit kulkivatkin koko ajan matkassa.

Tajusin itse asiassa vasta eilen kotiin tultuamme, että tällaista se yrittäjän lomailu on. Ja se sai minut pohtimaan nykyistä työskentelyäni ja lomailuani verrattuna opettajan töihin.

Ensinnäkin tajusin sen, että kun olin opettaja, oli minulla paljon selkeämmät rajat sen suhteen, milloin olen töissä ja milloin lomalla. Ja vaikka kirjoitin opetöidenikin ohella blogia – monta vuotta myös silloin päivittäin – toi opetyöt sellaiset raamit, että kirjoitin noihin aikoihin blogiakin enemmän suunnitellusti kuin nyt. Nimittäin kun silloin jäin syys-, hiihto- tai joululomalle opetöistä, tein koko lomaviikkoa varten myös blogipostaukset ajastetusti jemmaan niin, etten lomaviikon aikana myöskään kirjoittanut. Nyt sen sijaa en edes ole miettinyt, etten kirjoittelisi F:n koululomien aikaan.

Toki tähän, etten nyt koe tarvitsevani niin konkreettisia irtiottoja kuin aikaisemmin vaikuttaa se, että kokonaisvaltaisesti työntekoni on vapaampaa kuin opeaikoina. Silloin niin moni asia, työaika ja päivien mitta oli muualta määrättyä, että niitä ihan oikeita lomia kaipasi paljon enemmän kuin nykyisin. Nykyinen työ nimittäin mahdollistaa (periaatteessa) lomailun koska vaan. Joskus ”lomaksi” riittää tuntia pidempi lounastauko, joskus junassa matkustamisen aikaan tehty ”työpäivä”.

Minä koenkin, että tässä elämänvaiheessa en varsinaisesti itse tarvitse lomaa. Mutta välillä olen nykyisinkin kokenut piston sydämessäni silloin, kun on pitänyt lykätä jotain F:n kanssa pelattavaa lautapeliä siksi, että minulla on ollut jokin työhomma kesken. Tosin minusta tuntuu, että kotona tehtävä työ ei erota minua niin paljon enää F:stä (enkä siksi koe niin paljon syyllisyyttä), kuin joskus. Nykyisin on kuitenkin erona opevuosiin se, että kirjoittamishommat ovat se päivän työ. Ei enää työ, joka tehdään työ- ja päiväkotipäivän jälkeisenä ekstrahommana.

Toki ymmärrän, että minulla on varmasti nyt menossa tähän työhön liittyvässä vapaudessa myös tällainen honeymoon-vaihe. Olenkin alkanut – vaikka nyt niin mahtavalle tuntuukin – pohtia sitä, miten voin jatkossa varmistaa sen, että osaan relata tarpeeksi. Nimittäin sehän kai on fakta, että jossakin vaiheessa ihminen tarvitsee myös säännöllisiä lomia. Myös tällainen oman itsensä herra.

Ehkä tosiaan vaan kylmänviileästi PÄÄTÄN, että tietyt viikot ovat kohdallani lomaa. Hiljennän silloin sähköpostin, pistän automaattisen lomaviestin päälle, teen etukäteen ne duunit jotka voin ja sitten vaan lomailen. Otan vähän mallia opeajoista, jolloin en edes miettinyt mitään töihin liittyvää.

Tosin. Pakko vielä kertoa, kuinka maisemanvaihdos jo tällä tavalla selvästi siirtänyt aivojani lomalle tyypilliseen flow-tilaan. Olen nimittäin ollut koko keskiviikon ja torstain sellaisella draivilla, jonka aina saan päälleni silloin, kun aivoillani on ollut tarpeeksi aikaa levätä. Täällä on suihkinut niin monet sähköpostit, juttuidikset ja sähköiset kontaktit, että oikein hykerryttää.

Mitenkäs siellä? Kuinka te lomailette? Miten tekee muut yrittäjät?

Jos työpostaukset kiinnostavat, lue myös:

Elämää lottovoittajana

Kun opettajan työt jäi, jäi myös maanantaiahdistus 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: paita, Ivana Helsinki (Brave Enough To Ride)* // housut, H&M // vihkot, Vihkokauppa

*saatu 

Pages