Ladataan...
Kolmistaan

 

Istuin sunnuntai-iltana sohvalla. Olin juuri syönyt iltapalan, pari leipää ja lasin maitoa. Äkkiä kroppani alkoi huutaa sokeria. Piti saada heti pieni annos makeaa.

Samalla hetkellä, kun tyhjensin lapsen viikonloppukarkkipussin jämää, tajusin, kuinka sokerikoukkuinen minusta olikaan salaa hiipien tullut. Olen aina rakastanut herkkuja, enkä yritäkään niistä päästä kokonaan eroon, mutta nykytilanne oli jo huolestuttava. Syksyn pimeydessä kun sokerista oli tullut aivan samanlainen ruokaympyrässä toistuva tuote kuin ”oikeistakin” ruuista. Minusta on alkanut tuntua sille, että mikään ruokailu ei ole lopetettu oikein, jos en saa sen päälle pientä jälkiruokaa – palaa suklaata, tölkillistä Cokista, muutamaa karkkia. Tätä voisi kutsua joulukierteeksi, joka on lähtenyt liikkeelle vaan aivan liian aikaisin.

Siinä sunnuntaisella sohvalla istuessani päätin, että minun tulisi oikeasti alkaa tarkkailla syötäviä sokerimääriäni. En tämän urheiluprojektin vuoksi, vaan siksi, että en halua olla koukussa yhtään mihinkään. Haluan, että ruuat, jotka laitan suuhuni, tuottavat minulle nautintoa ja voimaa. Ei niin, että niistä tulee pakkomielle.

Aloitin sokerin välttelyn heti alkuviikosta. Sokeri tipahti pois aamupuuron voisilmästä, jogurtin makeutuksesta ja tölkillisistä Cokista, joita juon ihan jo huomaamatta monta kertaa päivässä. Nyt täytyy todeta, ettei oloni ole ollut mitenkään energisempi tai hyvinvoivempi kuin ennenkään, mutta eihän toki muutokset niin nopeasti kropassa tapahdukaan. Sen olen sen sijaa huomannut, että olen todellisessa koukussa. Tällekö tuntuu, kun kaipaa nikotiinia tai alkoholia addiktion tavoin? Ette nimittäin usko, kuinka monta kertaa olen himonnut makeaa vajaan viikon aikana! Olen unelmoinut Cokiksesta, kaivannut hetken mielihyvää suklaasta tai yksinkertaisesti vain halunnut lopettaa aterian herkulla. On ollut ihan karmean vaikeaa karsia sokeria niistä hetkistä ja ruokailutilanteista, joissa olen tottunut sitä päivittäin syömään tai juomaan.

Koska inhoan totaalisia kieltoja – varsinkin ruuan suhteen – en ala tässä nyt miksikään sokerinatsiksi. Mietinkin, mikä olisi oikea tapa tiputtaa sokerin määrää normielämästä. Sen verran jo tiedän, että mihinkään herkkupäiväsysteemiin en halua ryhtyä. Minusta aikuisen ihmisen pitää saada syödä pala kakkua vaikka keskellä viikkoa, jos sille tuntuu, mutta toki jokin järki olisi hyvä säilyttää päässä. Jos sinulla on kokemusta sokerin karsimisesta ruokavaliostasi, kerro vinkkisi.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Onko se taas tätä iän tuomaa itsensä kuuntelua vai mitä, mutta olen viime aikoina yhä enemmän alkanut kiinnittää huomioita asioihin, joista minulle tulee hyvä olo ja joista taas ei. Luulenpa, että gluteenillisten ruokien poisjättäminen ruokavaliosta lähes kaksi vuotta sitten oli jo ensiaskel tälle oman kroppansa kuuntelemiselle, mutta nyt tuntuu, ettei se pelkästään enää riitä.

Outoahan tässä itsensä kuuntelemisessa on se, että vaikka kuinka hyvin tiedän, että esimerkiksi jättimäisestä mättöhamppariateriasta tulee karmea olo, silti sellainen on välillä pakko saada. Tai skippaan lenkin, vaikka on ihan selvää, että sen jälkeen on sata kertaa freesimpi ja selkeämpi olo. Ei ole helppoa toimia aina oikein!
Listasin alle mun hyvinvointi- ja pahoinvointihuomiot, jotka yritän pitää mielessäni.

HYVÄ OLO TULEE, KUN:
• käyn edes pienellä juoksulenkillä ulkoilmassa.
• syön paljon puhdasta ruokaa. Enkä nyt tarkoita mitään superfoodhifistelyä, vaan ennen kaikkea puhtaita makuja ja oikeita aineita. Oikeaa perunaa, itsetehtyjä lihapullia, kalaa, kasviksia, marjoja, luomumaitoa ja paljon muuta.
• nukun tarpeeksi pitkiä unia...
• mutta muistan kuitenkin, että iltojen tarkoitus F:n mentyä nukkumaan on myös aikuisten keskinäinen aika.
• olen läsnä F:n kanssa touhutessa.
• käyn hieronnassa.
• vältän riidan, sanailun tai toisen mielen pahoittamisen.
• olen kiltti, teen hyvän mielen teon tai annan positiivista palautetta.
• juon smoothieita. Tehdään F:n kanssa melkein joka ilta omia smoothieita, mutta olen sen lisäksi ihan rakastunut Frooshin smoothiehin.
• koti on siisti ja kaapit järjestyksessä.
• kun teen erilaisia listoja ja pysyn niiden tavoitteissa.
• voin suunnitella jo joulua. Joulukoristeita, -ruokia ja -lahjoja.
• kuuntelen Iisan ja Anna Puun uusia levyjä.
• muistan ottaa vitamiinit ja pari lusikallista kookosöljyä päivässä.
• juttelen perheen ja ystävien kanssa kunnolla ja ajatuksella.
• ostan kotiin leikkokukkia.
• juon tarpeeksi vettä.
• makaan sohvalla kehräävä kissa rintani päällä.

HUONO OLO TULEE, KUN:
• juon liian monta kuppia kahvia (vaikka sitä rakastankin).
• syön liikaa sokeria ja roskaruokaa.
• juon alkoholia yhtään enempää kuin pari lasia. Olen huomannut, että alkoholi vaikuttaa mielihyväkeskukseeni negatiivisesti jo ennen kuin tunnen hitustakaan hiprakkaa.
• pyörin netissä ilman mitään fiksua tarkoitusta.
• koti on sotkuinen.
• joudun matkustamaan Pendolinolla. Vitsin keikutus!
• nukun liian vähän.
• kiukuttelen, ajattelen negatiivisia ajatuksia tai olen itsekäs.
• kuljen ilman meikkiä ja yöpuvussa koko päivän.
• en syö tarpeeksi tai sitten syön liikaa.
• olen koko päivän sisätiloissa.
• kerään tekemättömiä asioita, enkä pidä aikatauluista kiinni.
• hieron kissaisilla käsillä silmiäni.

Mistä asioista sinulle tulee hyvää olo? Entä huono?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Muistatte varmasti viime syksyn kirjoitukseni lapsille suunnattujen elintarvikkeiden sokerimääristä. Silloinhan kummastelin sitä, miksi kaikki vähänkin lapsia houkuttelevat tuotepakkaukset sisälsivät vielä enemmän sokeria kuin vastaavat "aikustuotteet". Huutelin jo silloin houkuttelevien, mutta terveellisten lastentuotteiden perään, ja siksipä olen nyt todella tyytyväinen : Rukouksiini on vastattu!

Berrypicker on kotimainen muro- ja puurovalmistaja, jonka tuotteissa on kodillaan niin sisältö, maku kuina ulkoasukin. Söpöihin, lapsia innostaviin pakkauksiin, on sisällytetty vain hitaita hiilareita sisältäviä puuroja ja muroja. Sellaisia, joihin ei ole lisätty lainkaan suolaa, eikä valkoista sokeria.

Kuin pisteenä i:n päälle tulee vielä tuotteiden saatavuus ja hinta. Muropaketti maksaa 3,90 ja kuuden pussin puuropaketti puolestaan 4 euroa. Voi kai siis sanoa, että hinnat ovat todella kilpailukykyisiä ihan kaikkien muidenkin merkkien kanssa. Ja arvatkaapa mitä? Näitä tuotteita ei tarvitse etsitä edes erikoisliikkeistä, vaan ne ovat saatavilla ihan tuolta S- ja K-ryhmien tavallisilta ruokakauppahyllyiltä.

Lopuksi vielä: Sain kuvissa näkyvät pakkaukset sekä puuroa, että muroja testiin, mutta onpahan noita tullut itsekin jo kaappiin ostettua. Yhteenveto: Tämä ei ole siis millään tavalla mainos tai yhteistyöpostaus. Satun vaan olemaan niin äärettömän innoissani, että joku fiksu suomalainen tajusi tarttua tähän markkinarakoon. Hyvä Berrypicker!

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Pages