Ladataan...
Kolmistaan

Muistan aina ne ensi hetket kun opiskelijaelämän jälkeen astui pelkästään palkkatöihin. Vaikka olinkin tehnyt töitä myös opintojeni ohella, se, että tilille tuli ihan kokonainen kuukausipalkka, oli huumaava. Siitäkin huolimatta, että palkka ei ollut päätä huimaava. Mutta olipahan PALKKA!

Kun opiskelijana oli tottunut kituuttamaan laskien jokaisen pennin, oli ihan kummallista, että opiskelujen jälkeen pystyi törsäämään joihinkin sellaisiin ylellisyyksiin kuin aikakauslehdet, hyvä juusto tai kahvilapullat.

Edelleenkin noilta ajoilta minulle on jäänyt sellainen tunne, että jos ostan aikakauslehden, tunnen ylenpalttista riemua: Tämmöiseen hömppään sitä voi sijoittaa. Miten ihanaa!

Joka kerta myös tajuan oman riemuni hupsuuden. Kyllähän moni aikuinen ihminen ostelee lehtiä ilman sen suurempaa numeroa, mutta minulle se merkkaa jotain sellaista elämän pientä iloa, minkä aikuinen ihminen voi itselleen suoda. Aivan sama, kun olen päättänyt, että jos en saa haluamaani kirjaa kirjastosta tarpeeksi ajoissa, ostan sen.

Vaikka välillä hymyilyttää oma hassuutensa, olen ajatellut, että jos 2euron ja 90 sentin lehti saa minut hykertelemään ilosta, ovat asiat aika hyvin. Nimittäin se, että vielä aikuisenakin nautin ihan arjen pienistä asioista, on aika ihanaa. Se, että arjessa minusta moni asia on luksusta.

Joskus –ainakin näin aikuisena – tuntuu sille, että kaipaa ihan hirveästi jotain mahtavaa ja uutta, jotta saisi hyvän fiiliksen, kiksit. Oikeasti kuitenkin elämä on pääasiassa arkea ja jos ne ilot, luksuksen ja nautinnon saa arjesta, on hurjan onnekas. Joskus tuntuu – ainakin minusta – että niistä elämän iloista pitää saada konkreettinen muistutus. Että vaikka ne olisivat siinä nenän edessä, naama kääntyy liian usein väärään suuntaan ja unohtaa jo sen, mitä itsellä on. Keskittyy siihen, mitä ei ole.

Jos tämä minun arjen luksuslistani auttaisi jotain teistäkin näkemään oman elämänsä ihanat pienet isot (vai isot pienet?) jutut.

ARJEN PIENET  ILOT:

  • No ne aikakauslehdet. Muoti- ja sisustuslehdet, jotka voi ostaa vain ja ainoastaan ilon ja viihdykkeen vuoksi.
  • Suihku kynttilänvalossa. Meillä on pieni ja todella epä-spa-kylppäri, mutta joskus teen niin, että sytyttelen kylppäriin tuikkuja, laitan musaa ja olen oikein pitkässä ja lämpimässä suihkussa. Rentouttaa – kun oikein asennoituu– yhtä hyvin kuin vaahtokylpy.
  • Hyväntuoksuinen meikkivoide.
  • Vastapuristettu aamumehu.
  • Uusvanhat biisit. Iisa ja Oh Wonder. Miten ihanaa, kun yhden kappaleen kautta pääsee niin hyviin fiiliksiin.
  • Hymy. Käsittämätöntä miten hymy tarttuu. Voi kun muistaisi itse laittaa sitä useammin kiertämään.
  • Ullakko. Se tuoksu ja katto, joka ropisee sateella. Mitähän taloyhtiö sanoisi, jos perustaisin meidän ullakkokomeroon kodin sivuhaaran?
  • F:n perustamat Whatsapp-ryhmät. Ja niidne nimet.
  • Se, että ystävät kutsuvat grillaamaan. Ja erityisesti se, että oikein ystävien kanssa ei tarvitse miettiä esimerkiksi voiko sohvalle mennä röhnäämään tai kehtaako lähteä ilman meikkiä.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Minun on ollut tällä viikolla vähän vaikea kirjoittaa, koska melkein kaikkia aiheet, jotka ovat tulleet mieleeni, ovat liittyneet tähän meidän matkaamme ja oloon Saksassa. Niin ja uusperhe-elämän harjoitteluun, A:han ja F:ään, omaan oloni koko tämän setin keskellä.

On kuitenkin tullut olo, että en voi oikein näistä asioista kirjoittaa. Kukaan ei ole minulle niin sanonut, edes vihjannut, mutta silti takaraivossani on tunne, ettei se olisi oikein suotavaa. Että jos kerron kivoista asioista, sen voisi tulkita ylimieliseksi leuhkimiseksi. Se voisi loukata. Ihmisiä, jotka tunnen ja sitten teitä siellä ruudun takana. Koska olenhan jo monta kertaa aikaisemminkin huomannut, että oman yksityiselämäni valinnat ovat loukanneet jostain syystä myös sellaisia ihmisiä, joita en ole koskaan edes tavannut. Tai jotka eivät ole tavanneet henkilökohtaisesti minua. Joskus lukijat ovat kokeneet, että valintani ja elämäni meno on loukkaus heidän arvojaan tai valintojaan vastaan.

Mietinkin, onko tämä kaikki – taas kerran –vain minun omassa päässäni. Johtuuko (yli)tulkinta siitä, että blogi pakottaa miettimään tarkemmin sitä, millaisia asioita antaa elämästään julki ja miten ne voidaan tulkita?

Vai voiko olla niin, että ne toisen kierroksen perheet ja puolisot – niin arkipäivää kun nykysuomessa ovatkin – on edelleen sellainen pienimuotoisen peittelyn paikka. Vähän kuin välillä sateenkaariperheisiin suhtautuminen: Kyllähän niitä saa olla, kunhan eivät tule elämäntapaansa tänne meille normaaleille tyrkyttämään.

Olisi aika mahtavaa, jos elämä menisi kerralla niin kuin on suunnitellut. Menisi sitä rataa, jonka ensiksi valitsi. Menisi niin, ettei joutisi suremaan. Ei aiheuttaisi itse surua. Mutta harvoinpa se vaan menee niin. Elämä. 

Täällä eletään vain kerran, ajattelen. Ja koska kaikkeen ei voi vaikuttaa. Koska elämä tuo tullessaan kauheita, ihania, ennalta-arvaamattomia, järkyttäviä, sydäntä riipiviä ja toistaalta onnenpakahduttavia hetkiä, ei voi muuta kuin ottaa ne nöyränä vastaan. Oppia ja mennä eteenpäin. Iloita ja elää. Ja muistaa, mikä on tärkeintä. 

-Karoliina-

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

"Ihana nähdä sut niin onnellisena!" laittoi mun kaveri mulle viestin melkein heti sen jälkeen, kun olimme eronneet eilen pienellä porukalla istutun aamiaisen jälkeen. Aamupala aloitettiin yhdeksän maissa ja ensimmäisen kerran, kun kukaan katsoi puhelinta, kello oli jo yli kahdentoista. Ystävän ja hänen miehensä auton parkkiaikakin loppunut jo tunti sitten. Kuinka kolme tuntia voikaan olla niin lyhyt aika, kun vierellä on hyvä porukka ja paljon asiaa?

Ystäväni tekstari ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, koska olin juuri ajatellut laittavani hänelle samanlaisen viestin. Oli ollut ihana nähdä ystävä, jolla on ollut viime vuonna rankkaa, niin iloisena ja hehkuvana. Rupattelemassa voisilmapulla kädessä, nauramassa ja hymyilemässä.

Onnellisuus on jännä asia. Helposti sitä kuvittelee, että joillakin sitä vaan on - onnea matkassa. Ajattelee, että hannuhanhia vaan syntyy, ja me muut - tavikset - saamme tyytyä peruselämään. Vähän harmaaseen ja vähemmän aurinkoiseen.

Mutta eihän se ole niin. Jos lasketaan laskuista pois jotkin kauheat, parantumattomat kuolemansairaudet, on aika moni asia tässä elämässä itsestä kiinni. Erityisesti onni ja onnellisuus.

Mä olen ainakin huomannut viimeisten vuosien aikana, että onnellisuus on asia, jota ei kannata vain odotella. Toki kohtalo voi tuoda esiin monia onnekkaita sattumia, hetkiä ja ihmisiä, mutta todellisen onnellisuuden eteen pitää tehdä myös töitä : Jos joku asia tekee onnettomaksi, täytyy miettiä, mitä sille voi tehdä. Jos elämä tuntuu harmalle, pitää miettiä, voisiko sitä katsoa uusin silmin.

Jos mietin tätä viikkoa, mulle onnea on tuonut isot ja pienet asiat.

  • Oman lapsen suukko ensimmäisenä aamulla
  • Pyykkikone, joka vihdoin toimi
  • Siivottu (ja taas sotkettu) koti
  • Iloinen ja hassu F
  • Kesän paras Lintsi-päivä
  • Valmiiksi tehty karjalanpiirakka
  • Aurinko ja toisaalta pilvinen päivä, jolloin on lupa nukkua päiväunet ja vaan maata sängyssä
  • Venähtänyt aamiainen rakkaiden kanssa
  • Ystävän halaus
  • Uusi kynsilakka
  • Yöunet, jotka saa nukkua putkeen ilman herätyksiä
  • Aikatauluttomuus
  • Whats App:n keskusteluryhmät ihanien ja tärkeiden kanssa
  • Vadelmat
  • Loppukesän hämärät yöt ja tuntemattoman kaupungin tunnelma
  • Kymmenet uudet ja ihanat ihmiset, jotka ovat tulleet hetkessä osaksi omaa elämää.
  • Tunne, että onni on tässä ja nyt.

Mikä teki sinut onnelliseksi tällä viikolla? 

-Karoliina-

 

 

Share

Pages