Ladataan...
Kolmistaan

Kun kirjoitin kantokiertueen aikaan kantorepusta, moni oli sitä mieltä, että isona tyttönä Neiti-F:n tulisi kävellä kaikki matkansa. Noh. Kerroin jo silloin, että vaikka meillä on pitkiä matkoja varten auto, liikumme pääasiassa kaupunkimatkamme julkisilla. Ja silloinhan kävelykilometreja tulee helposti kymmeniä päivässä: Ensin bussilla jonnekin kivaan leikkipuistoon, ja sieltä kahviloiden, kauppojen ja uusien leikkipuistojen kautta taas uusiin kohteisiin. Jos F:n pitäisi kävellä ne kaikki, voisin sanoa, että koko tapamme viettää kauniita päiviä muuttuisi.

Koska rattaiden käyttö ei enää F:n pituuden (ja luonteen) huomioiden enää onnistu, olen pohtinut, miten ensi kesän pitkät kävelypäivät hoidettaisiin. Ja vastaus on tullut vastaani ihan vain katukuvaa katsellessa. Olen pistänyt merkille, että todella monella kaupunkitenavalla on nykyisin käytössään potkulauta.

Joskus ajattelin, että potkulaudat ovat vain leikkikaluja, mutta nyt olen huomannut, että nehän voisivat (ehkä) toimia myös ihan oikeana liikkumisen helpottajana. Niillä kun pieni pääsee vaivattomasti eteenpäin. Ja ne on kätevä napata kainaloon bussi- tai sporamatkan ajaksi.

Urheiluliikkeissä varmaan osataan kertoa potkulautojen teknisistä ominaisuuksista, mutta onko teillä lukijoillani käytännön vinkkejä siihen, mitä potkulaudan ostamisessa juuri 4-vuotiaalle tulisi huomioida. Kuinka vaarallista potkuttelu liikenteen seassa on? Kaksi, kolme vai neljä pyörää? Metalli vai muovirunko? Taittuva vai ei-taittuva varsi? Muoviset vai metalliset pyörät? Pelkkä kypärä vai koko suojasetti?

Olisi mahtavaa, jos voisitte jeesata :)

-Karoliina-

* vihreä Puky-potkulauta Mimiliistä // punainen MicroMax red 3 scooter -lauta XXL:stä //  Revolutuin J Scooter 120 -potkulauta Stadiumista // Smobyn Frozen-potkulauta NetAnttilasta . Kuvat lainattu jälleenmyyjien sivuilta.

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Hirmuisen alkuvimman jälkeen tapahtui väistämätön. Iski taantumus. Tuli tunne, että miksi mä sinne salille menisin. Ennemmin voin vetää suklaata ja maata sohvalla.

Onneksi kuitenkin menin. Vaikkakin vain kaksi kertaa koko viime viikon aikana. Alle tavoitteen. Mutta meninpähän kuitenkin. Ja nyt tuntuu taas sille, että tällä viikolla voin ja haluan liikkua.

Itse asiassa: Tavoitekäynnit tälle viikolle on kohta jo ylitetty (mä nimittäin olen jopa JUOSSUT, mutta siitä lisää jossain muussa postauksessa).

Vaikka olenkin aina pitänyt pukeutumisasioita ja vaateita tärkeänä, niin en ole tajunnut, että myös urheillessa vaatteilla on niin suuri merkitys. Toisaalta treenivaatteiden toimivuus on kauhean tärkeää: Ne paljon puhutut tekniset ominaisuudet eivät nimittäin ole mitään huuhaata, vaan niiden tarkoitus on helpottaa treeniä, sen mukavuutta ja myös vaatteiden huoltoa hikoilun jälkeen. Toisaalta taas hyvännäköiset ja reippaat kledjut tuovat - ainakin minulle - treeniin aivan kauheasti lisäpontta. Raskausaikaisissa lököhousuissa salilla voi haahuilla  puolilaiskasti, mutta kun vetäisee koko värikkään trikoopöksyarsneaalin käyttöön, tulee niin ryhdikäs ja sporttinen olo, että haluaa tehdä treeninkin asua kunnioittavalla tavalla.

Minä sain salivaatteet ja -kengät Stadiumilta blogiyhteistyömerkeissä. Ensin yritin itse haalia treeniasukokonaisuutta kasaan, mutta eihän siitä tullut mitään! Koko urheiluskene on minulle tähän asti ollut niin vieras, että aivan sama kuin minut olisi heitetty kauppaan sokkona. Minulla ei ollut mitään hajua, mitkä vaatteet oli minnekin tarkoitettu, tai mitä teknisiä ominaisuuksia minä tulisin tarvitsemaan.

Niinpä menin myyjän pakeille ja homma meni niin kuin olin osannut uumoillakin: Kaikki ne treenikamppeet, jotka itse olin jo löytänyt, palautettiin hyllyyn, ja etsintä aloitettiin puhtaalta pöydältä. Olin mm. valinnut salikengiksi vaelluskenkälenkkarit :/ Ups!

Minun todelliseen treenivaatekasaani päätyi lopulta värikkäitä ja napakoita SOC:n, Stadiumin oman merkin, vaatteita.

Ostoshetki treenivaateammattilaisen kanssa opetti myös paljon, ja tässä onkin

KARKIN VINKIT TREENIVAATEOSTOKSILLE:

  • Pyydä myyjältä apua! Kerro, mihin käyttöön vaate tulee, ja millaisia ominaisuuksia vaatteella toivot olevan (esim. kuivuu nopeasti, taskuun saa mukaan iPodin tms)
  • Sovita vaatteet. Vaikka kyse usein onkin joustavasta materiaalista, ja voisi kuvitella, että sen ansioista vaate käy päälle, vaikkei koko olekaan 100% oikean kokoinen, älä luista sovituskoppiosioista. Treenivaate  ei saa kiristää tai olla liian löysä. Sen tarkoitus on olla päällä sellainen, ettet edes huomaa sitä.
  • Katso peiliin. Valitse vaatteet, jossa sinulla on itsevarma ja hyvä fiilis. Kuntosalit ovat täynnä peilejä, ja lisämotivaatioita lisää mukavat ja omannäköiset vaatteet.
  • Älä tuijota liikaa vaatteen käyttötarkoituksesta kertovaa lappua. Tokihan et voi valita mustapohjaisia kenkiä vaalealattiaisen salibandy-hallin lattioille, mutta monessakin kohdassa voi soveltaa. Itse mm. tykkään paljon enemmän ulkojuoksutrikoista kuin varsinaisista sisäliikuntaleggareista. Ulkotrikoot kun ovat usein napakampaa ainetta kuin sisätrikoot. On kiva, kun napakka kangas vetää reisiä vähän paremmin pakettiin ;)

Tämmöisillä vinkeillä kohti uutta viikkoa! Pääsiäinen oli niin rento, että löin laimin blogihommia ihan tietoisesti. Teki hyvää olla monta päivää vanhempien luona maalla pois arkisista hommista ja hektisestä menosta. Jos kameraan/kännykkään tuli kuitenkin taltioitu edes joitain kuvia pääsiäisenvietostamme, voisin ne läväyttää vaikka huomenna teidän katseltavaksenne. Sitä ennen tarkoitus on kuitenkin nauttia vielä yhdestä vapaaillasta ja olla vain. Vitsi kun joskus tämmöinen totaalilaiskuus on virkistävää :) Niin kuin on naaman vääntely salillakin toisinaan. Kaikki balanssissa!

Kertokaapa te nyt omat vinkkinne treenivaate-etsintään! Mistä saa hyvällä hinta-laatu -suhteella urheilukamppeita, ja millä keinolla huijaat itsesi liikkumaan silloin, kun se ei voisi vähempää kiinnostaa? 

-Karkki-

Share

Ladataan...

Moikkis!

Tällä viikolla kuntoilu on jäänyt nolliin, vaikka vasta viime viikolla huhkin salilla aivan intona. Näissä kuvissa vasta sovitteluasteella olleet Stadiumin salivaatteet toivat nimittäin niin paljon ekstrainnostuneisuutta treeniin, että puntti nousi viime viikolla useamminkin kuin ohjelmassani oli määrätty.

 Ihan ärsyttää, etten ole tällä viikolla kertakaikkiaan ehtinyt salille. Vajaassa kahdessa kuukaudessa liikkumisesta (3-4krt/vko) on tullut jo rutiini, joten liikkumattomuus tuntuu kropassa. Ja mielessä. (Treenien alkutunnelmasta löytyy muuten tietoa täältä.)

Välillä on kuitenkin näköjään viikkoja, jolloin salia on mahdoton mahduttaa aikatauluihin. Varsinkin, kun aikataulupaletissa on huomioitava F:n kanssa oleminen, kotityöt, Eskon harrastukset, nukkuminen, päivätyöt, blogihommat ja ja ja...kyllä te tiedätte: Ruuhkavuosielämä!

Koska treenit ovat edenneet tähän asti sillä tutulla salikaavalla, ajattelin kertoa nyt teille vähän siitä, kun kirjasin syömisiäni prokkiksen aluksi EasyFit:n Anna-personal trainerini syyniä varten. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut laittaa ruokavaliotani mihinkään puolen vuoden superdietti -kuntoon, vaan ennen kaikkea tsekata, olisiko syömisissäni jotain sellaista, jota voisin kohentaa aivan peruskunnon ja -terveyden kohentamiseksi. Yhtä suuresti, kun halusin Annan katsovan minun ruokavaliotani, tuli hän samalla antaneeksi kommentteja siitä, onko kasvavan Neiti-F:n kotiruoka-asiat kondiksessa. Mekun syömme, ja toki jatkossakin, aina samaa ruokaa koko perhe!

Pidin ruokapäiväkirjaa helmikuussa muutaman viikon ajan, ja sen jälkeen Anna katsoi, miltä safkaamiseni oikein näyttävätkään.

Ja tämmöisiä huomioita hän teki ruokavaliostani:

+ Syön kasviksia, hedelmiä ja pähkinöitä ihan kivasti.
+ Ruokarytmini - ainakin arkena - ovat asialliset.
+ Proteiinia tulee riittävästi.
+ Liha ja kala ovat balanssissa muun ruuan kanssa.
+Juon vettä runsaasti.

- Maitotuotteita tulee liian vähän.
- Samoin kuituja en syö riittävästi.
- Pehmeitä rasvoja vähän suhteessa koviin.
- Energiansaantini on viikolla niukahko, viikonloppuisin yli tarpeiden.

Osan Annan huomioista tiesin kyllä oikeastaan itsekin. Olen kerma-voi -ihminen, ja INHOAN kaikenmaailman kevytlevejä ja kasvirasvasekoitteita. Annan kanssa keskustellessa kuitenkin tajusin, ettei minun ole pakko vaihtaa voita pois ruokavaliostani. Sekin on jo hyväksi, että lorottelen kylmäpuristettua oliiviöljyä salaatteihini, sekä syön pähkinöitä, avokadoa ja kalaa entiseen malliin. Myös omega-3 -tabut, joita olen jo jonkin aikaan käyttänyt, tekevät hyvää.

Kuitenkin Annan huomiot maitotuotteiden ja kuitujen niukasta saannista todistivat, että kylläpä ulkopuolisen terveysammattilaisen kommentit ovatkin aika tärkeitä! Jotenkin tuntuu näin jälkikäteen jopa hassulle, etten ollut tajunnut, kuinka kaksi tärkeää peruselementtiä - maitotuotteet ja kuidut - loistivat poissaolollaan. Syy, miksi en ollut tätä tilannetta kuitenkaan tajunnut, johtui siitä, että viimeisen vuoden aikana ruokailutottumukseni ja arkisyömiseni ovat muuttuneet. Minä vain en ollut siinä matkalla tajunnut, että osa tuotteista oli siinä samassa rytinässä tipahtanut pois kelkasta.

Maitotuotteiden niukkuuden tajusin johtuvan kahdesta syystä. Ensinnäkin koko aikuisikäni olen syönyt työpaikallani kouluruuan. Ja siihenhän on kuulunut myös aina kaksi lasillista maitoa. Viime syksystä lähtien olen kuitenkin popsinut töissä vain eväitä, ja silloinhan en ole jaksanut roudata maitopurkkia mukanani. Neljä desiä maitoa päivässä on tämän muutoksen vuoksi jäänyt juomatta.

Toinen syy maitotuotteiden niukkuuteen, ja samalla myös kuituvajareihin, liittyy vuoden alussa aloittamaani gluteenittomaan ruokavalioon. Varsinkin alkuvaiheessa vehnättömyyttä en oikein tiennyt, mitä minun tulisi syödä, ja entisten ruisleipien ja niiden päälle laitettavien voiden ja juustojen tilalle en sitten keksinytkään oikein mitään. Siitäpä syystä taas kasa kuituja ja osa maitotuotteista suhteessa entiseen jäi saamatta.

Annan antoi minulle kuitenkin todella hyviä vinkkejä maitotuote- ja kuituvajaukseeni, ja jaanpa ne nyt muuten teidänkin kanssa:

  • Muista juoda maitoa. (Koska mähän pidän siitä!)
  • Lisää maitotuotteita muun ruuan sekaan: Juustoja salaatteihin, rahkaa ja jogua aamu-, ilta- ja välipaloiksi.
  • Kokeile kalkkitabletteja.
  • Etsi suosikkisi gluteenittomista leivistä ja näkkäreistä. (On jo löytynyt, vinkkaan näistä teille erillisessä postauksessa!)
  • Käytä soijarouhetta. (Tästäkin kerron teille lisää em.postauksessa)
  • Tee itse (tai osta) kuitupitoisia gluteenittomia myslejä.

Uudet ruokaoivallukseni liittyvätkin nyt siihen, ettei tasapainoisen ruokailun tarvitse olla kovin kummallista. Esimerkiksi soijarouhe, kaurahiutaleet, kasa pähkinöitä ja vaikka pilkottu kiwi ovat niin kätevä rahkan lisuke, ettei proteiinin ja kuidun saanti samalla aterialla niin vaivalloista olekaan. Piti vain saada ulkopuolisen ihmisen mielipide ja muutama hyvä neuvo.

Annan kommenttien jälkeen olen innostunut myös tarkkailemaan F:n syömisiä tarkemmin. Tokihan meillä on perusterveellistä ruokaa ennenkin tarjoiltu - ja toisinaan Mäkki-safkaa ja karkkia - joten ei tästä nyt mitään ruokahurahtamista ole sentään tapahtunut. Onneksi! En oikein usko ehdottomuuteen millään elämän osa-alueella. Ehkä muistan pysähtyä kuitenkin hevi-osastolle kaupassa nykyisin vielä pidemmäksi ajaksi, ja kurkistaa lautaselle, onko ruokaympyrä edes jotenkin balanssissa.

Minua aluksi hieman pelotti, että personal trainer vetelisi raksit yli kaikkien herkkujen ja rasvojen päältä. Onneksi Anna on ollut ihanan jalatmaassatyyppi, joka ymmärtää, että lapsiperhe syö lapsiperhe ruokaa. "Kukaan ei voi kanniskella koko elämäänsä eväslaatikoissa kananrintoja ja raejuusto", sanoo Anna, ja se on varmasti aivan totta (+ en mä sellaiseen olisi koskaan suostunutkaan) :) Tiedoksi siis kaikille, että personal trainer voi antaa vinkkejä siis ihan tavalliselle tallukallekin ilman, että haluaa edes laihtua saati tulla fitness-kuningattareksi. Ihan tavallisten perheidenkin arjessa voi olla jotain sellaista, johon ruokavinkkaus koko perheen hyvinvoinnin vuoksi olisi tärkeää.

Lopuksi ajattelin kertoa nyrkkisäännön, jonka Anna minulle antoi: "Kun syö suunnilleen 80% oikein, voi 20% olla melkein mitä vaan". Siksipä eilinen iltapalani Klikka mua -ohjelmaa katsellessa olikin: BigMac-ateria ilman sämpylää, puolipellillistä itse tehtyä leipää ja kaksi Mars-patukkaa. Nyt oli kyllä kalsiumit ja kuidut kohdillaan ;)

Ajattelin, että kuvailen seuraavan kuukauden aikana F:n ja minun ruokia Kolmistaan-blogin facebook-sivuille, jotta pääsette kurkkaamaan, mitä me oikeasti syömme. Käykääpä siis tykkäämässä meistä täällä, ja kommentoikaa, miltä safkajutut näyttävät. Sieltä saatte sitten lisää vinkkejä mm. gluteenittomaan sapuskaan. Ja sapuskaan, jota yhtäkkisesti ruokailunirsoksi ryhtynyt entinen kaikkiruokainen lapseni suostuu (edes joskus) mukisematta syömään.

Ihanaa viikonloppua! Sunnuntaina kuulette, millä tavoin erikoinen viikonloppu mulla olikaan ;)

-Karkki-

*personal trainer -ohjaus saatu blogiyhteistyön kautta

 

 

Share

Pages