Ladataan...

Kun tulin sunnuntai-iltana kotiin polttarit vol. 2 – reissultani, oli mulla hirveä ikävä niin miestä kuin lastakin. Teki mieli pussailla molempia, silitellä vuorotellen poskia ja jutella molempien kanssa. Tuntui ihan sille, että halusin revetä täysin samalla hetkellä kahteen eri rooliin. 

Samalla, kun makasin iltaruokien, -pesujen ja sadun jälkeen hetken vielä F:n vieressä, alkoi päässäni soida ikään kuin tunnarina biisi vuosien takaa: I'm a bitch, I'm a lover, I'm a child, I'm a mother, I'm a sinner, I'm a saint, I do not feel ashamed. Alkoi melkein naurattaa ääneen, vaikka yritinkin pysytellä hiljaa nukahtavan lapsen vieressä. Outoa, miten aivot tuottavatkaan omia oivalluksiaan tällä tavalla tilanteissa, joissa et edes tietoisesti oikein ole ehtinyt pohtia, mikä tämä tunne oikein oli.

Kun astelin ulos lastenhuoneesta, oli pakko vähän pohdiskella edellistä päänsisäistä jukeboxiani. Nimittäin vaikkei tuo Meredith Brooksin kappale nyt ihan yksin jokaiselta sanaltaan menekään yksin elämäni kanssa, sykähdytti nuo sanat siltä osin, että minulla on todella usein sellainen olo, että elämä on monesti sellaista roolista toiseen hyppimistä. Sellaista, jossa saa kaivaa itsestään erilaisia tunteita, toimintatapoja ja puolia. Ja vieläpä saman tunnin, joskus jopa minuutin, sisällä.

Ehkä mahtavinta tässä aikuistumisessa ja elämänkokemuksen tuomissa käänteissä on se, että olen tajunnut ihmisen olevan ylipäätään kovin moniulotteinen otus. Että meistä kaikista on niin moneen tilanteeseen ja tehtävään. Jotenkin olen alkanutkin ajatella, että osa mielekästä elämää on se, että osaa siirtyä roolista toiseen. Ja toisaalta hyväksyy sen, että jos rooleja on elämässä sellaiset kymmenkunta, tajuaa myös sen, ettei millään ilveellä voi olla niissä kaikissa täysi kymppi.

Itse asiassa koen, että niinä hetkinä, kun olen yrittänyt syystä tai toisesta suorittaa vain yhtä roolia, olen ollut paljon onnettomampi ja kireämpi, kuin silloin, kun on saanut (ja ollut pakko) hyppiä roolista toiseen. Ja kun olen alkanut katsella ihmisiä ympärilläni, olen alkanut pohtia, tekeekö yhteen roolin jumittuminen ihmisistä ylipäätäänkin – jos ei nyt onnettomia – niin ainakin melko takakireitä. Sellaisia, jotka yhtäkkiä eivät näe mitään muuta kuin sen oman väylänsä – töiden taulukot, sormiruokasuositukset tai vaikka treeniaikataulut.

Vaikka roolien välillä seikkailu onkin minusta hauskaa ja tarpeellista, tuottaa roolit joskus myös päänvaivaa. Samalla, kun monta roolia vapauttaa osin paineista olla täydellinen siinä yhdessä ja ainoassa, on välillä sellainen olo, että riittääkö minusta ihan näihin kaikkiin osasiin. Arki-iltaisin varsinkin koen, että kirjo roolien välillä pomppimisessa on niin vilkasta, että hyvä jos itse pysyn perässä. Silloin tulee joskus olo, että keskittymällä yhteen rooliin, laiminlyö väkisin toisia. Vaikka oikeastihan tajuan, ettei tosiaan joka hetki tarvitse olla kaikkea.

Minun suurin pelko onkin ennemmin se, että jumitun yhteen rooliin ja en näe niiden ulkopuolelle. Siksi pysynkin poissa esimerkiksi kaikilta vanhemmuuspalstoilta, koska tiedostan riskin, että voisin upota sinne maailmaan kokonaan. Jos antaisin pikkusormen tälle touhulle, olisin ihan varmasti kohta surffailemassa pitkin nettiä, imisin erilaisia kasvatusmalleja ja syyllistyisin yhä enemmän siitä, että en tekisi äitinä jotain sellaista, jota muut tekivät. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: jakku, Ivana Helsinki* // toppi, Vero Moda // housut, Vila // kengät, Bianco // laukku, MoiMoi*

*saatu

Edit: Artistin nimi 8.5.2018 klo 23.18

  

Ladataan...

Hellurei lauantaiaamuun!

Nyt olisi taas ilouutisia tarjolla. Nimittäin ensi viikolla on taas aika Ivana Helsingin Studio Salen ja ja tälläKIN kertaa teillä, armon lukijani, on mahdollisuus päästä penkomaan kaikkia ihanuuksia tunti ennen ovien normaalia aukenemisaikaa.

Tapahtuma ampaisee käyntiin torstaina 12.4 klo 10, mutta Kolmistaan-blogin lukijoille ovet avautuvat jo klo 9.00. Paikkana toimii Ivana Helsinki Studio (Hämeentie 157).

Jo totuttuun tapaan Studio Salessa on myynnissä niin ikään Ivanan mallikappaleita, mallistojen viimeisiä aarteita ja erikoishintaisia mekkoja. Koska Ivana Helsingin studio muuttaa kesäkuussa paikkaa, on muuttosiivouksen ansioista tapahtumassa tällä kertaa myös huikean iso kirppisosasto, jossa on muun muassa Paolan vintage-mekkoihanuuksia.

Kesä tulee. Ja mekkokelit! Oletko valmis? 

-Karoliina-

Kuva: Ivana Helsinki // SS2108 -mallisto 

Ivana Helsinki Studio Sale

Hämeentie 157, 5.kerros, Helsinki.

Torstai& perjantai: klo (9)10-18

Lauantai: klo 10-16

Ladataan...

Joskus sen vaan tietää aivan heti. Kun eteen sattuu timantti. Jonka haluaa pitää ikuisesti.

Niin kävi tämän kaksikon kanssa. Ivana Helsingin Moomin Senja-mekko ja MOIMOIn Rosemary-kirjekuorilaukku. Kaksikko, jonka tiedän pelastavan niin monta asu- ja asustepulmaa tulevaisuudessa.

Tokihan varmuus asun sopivuudesta itselle ei ole vain mututuntumaan, vaan vuosien saatossa tullutta tietoa ja kokemusta siitä, mikä on oma juttuni. Mekko kun sattuu olemaan sitä ”Ivanan sinistä”, josta tuli jo vuosia sitten yksi lempiväreistäni. Tuolloin mekko oli minulla nyt vain kuvauslainassa, mutta se syöpyi niin mieleeni, että nyt oli aika saada se myös ihan omaksi.

Tokihan Senjan ihanuutta ei vähennä se, että siinä on tuttuakin tutumpaa pitsiä. Luottopikkumustani kuin kesienikin pelastus (jota käytin mm. aikanaan vieraillessani A:n luona helteisessä Itävallassa) kun sattuvat olemaan samaa muumipitsiä.

Tästä taisi tulla nyt ihka oikea asupostaus. Molemmat ihanuudet ja TUHANSIA muita kaunokaisia löytyy IVALOsta. Suosittelen kurkistamaan!

-Karoliina-

Asu: mekko, Ivana Helsinki // laukku, MOIMOI // molemmat saatu IVALO Ambassador -yhteistyön kautta

Kuvat: Noora Näppilä

Pages