Ladataan...
Kolmistaan

 

Istuin sunnuntai-iltana sohvalla. Olin juuri syönyt iltapalan, pari leipää ja lasin maitoa. Äkkiä kroppani alkoi huutaa sokeria. Piti saada heti pieni annos makeaa.

Samalla hetkellä, kun tyhjensin lapsen viikonloppukarkkipussin jämää, tajusin, kuinka sokerikoukkuinen minusta olikaan salaa hiipien tullut. Olen aina rakastanut herkkuja, enkä yritäkään niistä päästä kokonaan eroon, mutta nykytilanne oli jo huolestuttava. Syksyn pimeydessä kun sokerista oli tullut aivan samanlainen ruokaympyrässä toistuva tuote kuin ”oikeistakin” ruuista. Minusta on alkanut tuntua sille, että mikään ruokailu ei ole lopetettu oikein, jos en saa sen päälle pientä jälkiruokaa – palaa suklaata, tölkillistä Cokista, muutamaa karkkia. Tätä voisi kutsua joulukierteeksi, joka on lähtenyt liikkeelle vaan aivan liian aikaisin.

Siinä sunnuntaisella sohvalla istuessani päätin, että minun tulisi oikeasti alkaa tarkkailla syötäviä sokerimääriäni. En tämän urheiluprojektin vuoksi, vaan siksi, että en halua olla koukussa yhtään mihinkään. Haluan, että ruuat, jotka laitan suuhuni, tuottavat minulle nautintoa ja voimaa. Ei niin, että niistä tulee pakkomielle.

Aloitin sokerin välttelyn heti alkuviikosta. Sokeri tipahti pois aamupuuron voisilmästä, jogurtin makeutuksesta ja tölkillisistä Cokista, joita juon ihan jo huomaamatta monta kertaa päivässä. Nyt täytyy todeta, ettei oloni ole ollut mitenkään energisempi tai hyvinvoivempi kuin ennenkään, mutta eihän toki muutokset niin nopeasti kropassa tapahdukaan. Sen olen sen sijaa huomannut, että olen todellisessa koukussa. Tällekö tuntuu, kun kaipaa nikotiinia tai alkoholia addiktion tavoin? Ette nimittäin usko, kuinka monta kertaa olen himonnut makeaa vajaan viikon aikana! Olen unelmoinut Cokiksesta, kaivannut hetken mielihyvää suklaasta tai yksinkertaisesti vain halunnut lopettaa aterian herkulla. On ollut ihan karmean vaikeaa karsia sokeria niistä hetkistä ja ruokailutilanteista, joissa olen tottunut sitä päivittäin syömään tai juomaan.

Koska inhoan totaalisia kieltoja – varsinkin ruuan suhteen – en ala tässä nyt miksikään sokerinatsiksi. Mietinkin, mikä olisi oikea tapa tiputtaa sokerin määrää normielämästä. Sen verran jo tiedän, että mihinkään herkkupäiväsysteemiin en halua ryhtyä. Minusta aikuisen ihmisen pitää saada syödä pala kakkua vaikka keskellä viikkoa, jos sille tuntuu, mutta toki jokin järki olisi hyvä säilyttää päässä. Jos sinulla on kokemusta sokerin karsimisesta ruokavaliostasi, kerro vinkkisi.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kaverini kertoi pari viikkoa sitten tarinaa naisporukkamme viestiryhmässä. Hän oli rampannut gynekologilla koko kesän ja syksyn erilaisten ”hiivatulehdusten” ja vaikka minkä muiden sairausepäilyjen vuoksi. Kun mitkään lääkkeet eivät olleet auttaneet kutinaan, kirvelyyn ja näppyihin, oli kolmas lääkäri tajunnut ehdottaa, josko ystäväni olisi allerginen pikkuhousunsuojille. Kun ystäväni lopetti pikkuhousunsuojien käytön, intiimi-ihon kunto parani merkittävästi heti viikossa. Kuukaudessa kaikki epämiellyttävät oireet olivat poissa. Ilman lääkkeitä!

Kun ystäväni oli kertonut tarinansa, alkoi samanlaisia viestejä putkahdella keskusteluun muiltakin naisilta. Toisen ystäväni iho meni kuulemma rikki aina kuukautisten aikaan terveyssiteistä ja kolmas tajusi vasta lukiessaan muiden kokemuksista, että hänelläkin olisi mitä todennäköisemmin samantyyppinen yliherkkyys siteiden suhteen kuin kahdella edelliselläkin.

Naisten keskustelu sai minut muistamaan hetken vajaan vuoden takaa, jolloin julkisuudessa puhuttiin paljon hajustettujen pikkuhousunsuojien terveysriskeistä. Moni alkoi tuolloin vältellä selvästi hajustettuja tuotteita, mutta ystävieni keskustelua lukiessa aloin pohtia, olisiko yleistä keskustelua aiheen tiimoilta jatkettava vielä vähän pidemmällekin. Mitä jos terveyssiteet olivatkin naisterveyden uhka?

Asia alkoi vaivata minua niin paljon, että otin yhteyden Mehiläisessä työskentelevään naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri Katriina Niemelään. Hän totesi, ettei pelkoni naisten intiimi-ihon altistuksille ollut aivan turha.

”Joskus näkee ihan selvän pikkuhousun-mallisen punoittavan ärtyneen ihon intiimialueella. Silloin ei tarvitse kyllä miettiä, mikä oireilun aiheuttaa”, Niemelä kertoo ja painottaa, että toki naisten väliset yksilölliset erot ovat suuria.

Toisilla iho ja sen reaktiot ovat suurempia kuin toisilla. Niemelän mukaan pikkuhousunsuojille ja muille terveyssiteille allergisoituneiden naisten tarkkaa määrää on vaikea sanoa, mutta se on varma, että tällaista esiintyy. Ongelma on varmasti yleinen ja näemme siitä vain jäävuoren huipun. Moni nainen kärsii siteiden aiheuttamasta yliherkkyysoireista eikä kehtaa tai hoksaa kertoa niistä lääkärille. ---Nainen voi olla jo valmiiksi allerginen jollekin siteen ainesosalle tai allergisoitua niille ajan mittaan. Voi olla, että osa oireilusta on pikkuhousujen ainesosien aiheuttamaa ärsytysoiretta ilman varsinaista allergiaa. Tätä vaivaa esiintyy paljon.”

Niemelän mukaan pikkuhousunsuojien päivittäistä käyttöä tulisikin välttää. Parempi keino pitää hygieniastaan huolta on vaihtaa pikkuhousut, kuin tuoda vieras materiaali lähelle herkkää ihoaluetta. ”Allergisoivia tai ärsyttäviä ainesosia ovat ainakin pikkuhousunsuojien valmistuksessa käytettävät valkaisuaine, formaldehydi, muovi ja liimat, sekä lukuisat muut kemikaalit”, luettelee Niemelä ja enää en ole ollenkaan kummissani, miksi niin monen naisen iho oireilee. Jos kaikkein herkimpien ihoalueiden lähelle tuodaan jopa päivittäin tuollainen kemikaalikuorma, olisi ennemmin kai ihme se, ettei allergisoitumisia tapahtuisi.

”Ongelma on, että emme tiedä ihan tarkkaan, mitä siteet sisältävät”, Niemelä lisää vielä lopuksi ja vahvistaa samalla sen, että tässäkin asiassa – ainakin minun mielestäni – kehityksessä on menty nopeus edellä ilman, että aineiden vaikutusta ihmisiin on tarpeeksi tutkittu.

En voi välttyä ajattelemasta sitä, millainen salaliitto terveyssidebusineksessa jyllääkään. Toki on itsestään selvää, että hedelmällisessä iässä oleva nainen tarvitsee ajoittain suojaa ihon ja pikkuhousujen välille, mutta tapa, jolla se tehdään, ei ehkä pistä ihmistä ja naista etusijalle.

Vaikka markkinoilla onkin jo herkän ihon siteitä ja jopa Allergia ja Astmaliiton hyväksymiä, olisiko tässä aihe, josta olisi syytä nousta oikein joukkovoimin barrikadeille? Kuinka moni nainen – tietämättään – pilaa terveytensä jollakin näin arkisella tuotteella.

-Karoliina-

Lähde: Katriina Niemelä, Naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri. Mehiläinen.

Kuva: Pixabay 

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

Kuten teistä moni tietää, minulla on todella vahva viha-rakkaussuhde liikuntaan. Liikuin koko lapsuuteeni vaikka minkälaisten lajien parissa ja sellainen luonnollinen liikkeessä olo on kai tälle luonteelleni aika tyypillistäkin. Ja sekin täytyy myöntää, että kyllä minä edelleenkin rakastan liikunnan jälkeistä fiilistä ja energiaa. Mutta. Ja iso mutta onkin: Minun on ihan hirmuisen vaikea saada liikunnasta itselleni elämäntapa. Sellainen rutiini, että menisin nyt vaan sinne salille tai lenkille useamman kerran viikossa ilman, että keräisin julmettua apinaa niskaan aiheesta jo etukäteisesti. Pystyn pakottamaan itseni siihen hommaan kuukauden, jonka jälkeen into lopahtaa ja sitten olen ilman hikiliikuntaa monta kuukautta putkeen.

Olen pohtinut ihan kauheasti sitä, miksi varsinkin viime vuosina liikunta on aiheuttanut minussa jopa inhoa. Että mikä on saanut entisen liikunnasta pitäjän tai ainakin siitä neutraalisti ajattelevan henkilön kammoamaan liikuntaa niin, että pelkästään siitä puhuminen saattaa saada karvat pystyyn?

Pitkällisten pohdintojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että en varsinaisesti ällöä itse liikuntaa. Inhoan vaan sitä skeneä, joka liikunnan ympärillä nykyisin pyörii!

Kerron nyt vähän tarkemmin, mitä tarkoitan. Kun minä olin lapsi ja nuori, oli minulla sellainen tunne, että liikunta oli asia, joka kuului vähän kaikille. En tiedä, oliko kyse vain omasta keskenkasvuisesta päänupistani, mutta ainakin ajattelen niin, että tämä trendi oli silloin ihan yleinen – Ihmiset kyllä liikkuivat, jotkut jopa kilpaurheilivat, mutta liikunnan ympärillä ei pyörinyt sellaista fanaattista, jopa uskontohurahtamisen tyyppistä henkeä, joka nykyisin on nähtävillä.

Viimeiset vuodet liikunta ei kuitenkaan ole ollut useillekaan ihmisille enää pelkkä osa elämää – tapa lisätä terveyttä – vaan liikunnasta ja sen oheistuotteista on tullut koko elämä. Ei liikuta elämää varten, vaan eletään liikuntaa varten. Ainakin mitä somea seuraa, tulee sellainen kuva, että jos aiot liikkua, tulee sinun muutenkin pyhittää elämäsi kyseiselle lajille. Pyöriä kaikki päivät crossfit -saleilla, vedellä aamusta iltaan protskujuomia ja vedellä niissä piukeissa trikoissa aivan joka paikassa.

Tämä onkin se syy, miksi minusta on tullut liikunnaninhoaja. Vaikka ymmärrän, että tässä en tee kuin hallaa itselleni ja omalle terveydelleni, on sisääni kehittynyt jonkinlainen vastareaktio fitness-buumia vastaan. On tullut sellainen olo, että helkkarissa en ala vetää rahkaa sokeroimattomalla mehukeitolla. Tai ottaa eväsrasiassa töihin mukaan niitä iänikuisia kalkkunapihvejä. Minusta kun sellainen täyshurahtaminen ja monista asioista kieltäytyminen kun ei ole ihmiselämän arvoista elämää. Ja muutenkin koen jotenkin tökeröksi sen, että ihmiset kilvoittelevat nykyisin rasvaprosenteilla ja lihaksilla, eivätkä esimerkiksi sillä, kuinka kehittäisivät älyään tai tapaansa toimia ihmisinä.

Tajuan kyllä, ettei asiat – vaikkapa nyt äly ja lihakset – ole toistensa vastakohtia. Ja että fitness-buumista kumpuava inho on vaan oman pääni sisäinen ongelma, jolla ei välttämättä ole edes todellista yhteyttä oikeaan elämään.

Siksipä – ehkä vähän naurattaa kirjoittaa tätä edes ylös – olen hommannut itselleni personal trainerin. Kyllä vaan, totta se on! En siksi, että haluan miinus kymmenen rasvaprosentin tai valmiiksi määrätyn ruokalistan, vaan siksi, että haluan saada liikunnan ilon takaisin elämääni. Nyt tuntuu sille, etten pysty siihen nimittäin enää yksin.

Joten varoitus: Seuraavina kuukausina täälläkin blogissa voi olla LIIKUNTAJUTTUJA. Mutta ihan rehellisiä sellaisia, joiden kylkiäisenä ei ole pakko popsia rahkaa. Ainakaan ilman kermavaahtoa ja oikeaa mehukeittoa.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: Lippis, Adidas // paita, Eivy (saatu) // trikoot, Stadium // kengät, Puma (saatu) 

Share

Pages