Ladataan...

// Kaupallinen yhteistyö: Bonduelle // 

Jaahas. Täällä se kohta (=huomenna) taas on. Nimittäin arki. Herätyskelloheräämiset, oikeat ruoka-ajat ja joku roti. Kuten kirjoitinkin jo muutama viikko sitten, olen oikeasti jo vähän odottanut syksyä ja tavallista elämää. Ehkä silloin tosiaan voi sanoa kesän tehneen tehtävänsä, kun arkeenkin palaa innolla. On saanut elää kuin pellossa niin kauan, että alkaa ihan oikeasti jo kaivata vastapainoa kesälle.

Yksi arjen aloituksen vakiojuttuja minulla on ollut palaaminen myös normaaleihin ruokarytmeihin ja -tapoihin. Koen, että meillä syödään pääasiallisesti terveellisesti ja tasapainoisesti, mutta kesällä tästäKIN lipsutaan enemmän kuin yleensä. Nyt onkin ollut ihana taas alkaa pohtia, miten saisi ruokavalioon entistä enemmän terveellisiä elementtejä. Millä ruualla jaksaisi tehdä töitä ja harrastaa? Miten tutut ei-niin-hyvät ruoka-aineet voisi korvata jollain vähän ravintorikkaammalla?

Tältä pohjalta aloinkin sitten kehitellä pyysin A:ta kehittelemään Bonduelle-yhteistyön tiimoilta välipalareseptin, joka olisi hyvän maun lisäksi myös terveellinen. Sellainen, joka buustaisi hyvään oloon ja lisäenergiaan.

Bonduellehan on ranskalainen perheryritys, jonka juuret yltävät kasvistuotteiden saralla yli sadan vuoden päähän. Viime syksynä kokkailin Bonduelle-tuotteista työpaikkalounaalle falafelejä ja kotiin sen-vähän-tervellisemmän-lasagnen, josta kuulin jälkikäteen tulleen arkiruokahitti monessakin kodissa.

Bonduelle toimii kestävän kehityksen mukaisilla periaatteilla (lisää aiheesta voi lukea täältä) ja viljely, sadonkorjuu ja tuotanto tapahtuvat aina luontoa kunnioittaen. Bonduelle- tölkkien materiaaliin ei ole lisätty bisfenoli-A:ta ja kaikki Bonduelle -tuotteet ovat myös GMO-vapaita. Tässä tämmöinen pieni info, ja sitten varsinaiseen energialeipäreseptiin:

Tämän syksyn ensimmäisen Bonduelle-reseptini pohjana toimii kikherneet. Erona viime vuoteen nämä herkut saa nyt myös kahden minipurkin En Liten Twist-pakkauksessa, joten kerralla ei tarvitse enää avata niin isoa satsia. Tämä muutos pakkauskoossa oli kyllä tervetullut. Itseäni ottaa nimittäin aika kovasti päähän se, kuinka osa ison säilykepurkin sisällöstä jää usein syömättä. Aina sen puoliksi syödyn purkin laittaa siinä toivossa jääkaappiin, josko jämät vielä joskus käyttäisi. Ja niin usein sen saman ruuan saa heittää viikon päästä biojätteeseen.

No mutta sitten näihin kuvan leipiin. Pyysin A:ta siis kehittelemään minulle välipalaleipäreseptin, jolla voisin tarvittaessa korvata vaikka lounaan. Kriteereiksi annoin kikherneet, terveellisyyden ja maun. Ja täytyy todeta, että naulan kantaan osui. Olen vedellyt näitä nyt kaksi päivää putkeen ja taas tekisi mieli tehdä pieni satsi tätä voileipälevitteen korvaajaa jääkaappiin valmiiksi.

 

SUPERHYVÄT ENERGIALEIVÄT KIKHERNETAHNALLA 

Tahna (4-6 leivälle):

  • 1 pieni purkki Bonduelle-kikherneitä (2pack-pakkauksesta)
  • 2-3 rkl raejuustoa
  • loraus hyvää oliiviöljyä
  • 1-2 rkl cashew-pähkinöitä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • tuoretta lehtipersiljaa

 

Kuitupitoista leipää/näkkäriä

Päälle kanaa/lihaa/avocadoa tai vain hitusen tuoreita yrttejä

 

  1. Laita kaikki ainekset blenderiin ja suorauta tasaiseksi tahnaksi.
  2. Levitä leivän (näissä kuvissa gluteeniton näkkäri)päälle.
  3. Lisää muut lisukkeet: kana, härkä, avokado tai vihannekset. Näiden kuvan leipien lisukkeena toimi kanasiivut ja uunissa paahdetut kirsikkatomaatit.
  4. Nauti.

 

Lopuksi pitää vielä kertoa, että Bonduellen pavut ja linssit ovat ainoastaan höyrytettyjä, eikä purkissa ole kuin vähän lientä. Tästä syystä kikherneiden makukin on todella freesi ja ne sopivat siksi niin hyvin myös tämmöisiin kypsentämättömiin ruokiin. Jokuhan valuttaa muuten myös nuo purkkikikherneet, mutta se ei ole pakollista. Parasta purkkikikherneissä on myös se, ettei herneitä tarvitse lainkaan liottaa.

Näiden leipien innoittamana täytynee taas kerran vähentää välipalasuklaapatukoita ja Cokiksia. Jos vajaassa 5 minuutissa saa tällaisen välipalan, jossa on niin proteiinia, hyviä rasvoja ja kuin sopivasti hiilareitakin, on enää varmasti vain tyhmyyttä syödä huonosti.

-Karoliina-

Ladataan...

 

Palasimme tunti sitten kotiin viikonloppureissulta Hyvinkäältä. Reissu oli blogin kaupallinen yhteistyö (huomasitte varmasti, jos seurasitte Instagramia eilen ja tänään) ja siitä tulee varsinainen postaus myöhemmin. Tämä postaus on kuitenkin ihan vaan taas tätä meikäläisen omaa ajatuksenvirtaa vailla kaupallisia kulmia, vaikka kuvissa kiipeilläänkin maastoissa, jonne liput saatiin blogin kautta. Se näin alkuun siis tiedoksi, kun asia saattaisi aiheuttaa muuten hämmennystä.

Olimme siis eilen kiipeilemässä koko perheen voimin. Kipusimme pitkin ratoja, hikoilimme päämme märiksi ja laskimme hurjia vaijeriratoja. Tänään painoimme pää punaisena liikuntapuistossa. Pompimme naamat punaisina trampalla, pelasimme ilmakiekkoa, tanssimme ja iskimme pingistä. Vaikka olin alun perin ajatellut, että tämä reissu oli ensisijaisesti lasta varten, huomasin, että itse asiassa tämä loma teki hyvää meille kaikille. Saimme hullutella porukalla. Olla yhdessä samassa liemessä, yrittää tehdä maaleja yhdessä ja osua yhdessä samaan koriin.

Siinä kivutessa puuhun ja tsempatessa lasta eteenpäin – vaikka itseänikin vähän hirvitti – tajusin jotain aika olennaista. Nimittäin sen, kuinka tärkeää oli, että me olimme – molemmat aikuiset – itse myös mukana ylittämässä omia rajojamme. Joko fyysisiä tai sitten henkisiä. Heittäytyen tuntemattomalle maaperälle (ainakin minä) unohtaen omat aikuisroolimme ja antaen liikunnan ilon viedä.

Itsehän ylipäätään inhoan termejä ”aktiiviloma” ja tuota käyttämäni sanaa ”liikunnan ilo”. Niistä tulee mieleen jokin ylipirteä jumppaohjelma tai sporttilehti. Mutta ne sanat vaan mieleeni meidän viikonlopusta nyt tulivat. Ensinnäkin yhdessä tehdyt ponnistelut ovat omiaan lähentämään perhettä (tai mitä tahansa porukkaa). Toisekseen se esimerkki, jota lapselle voi näin yhdessä liikkumalla antaa, on alkanut tuntua yhä tärkeämmälle. Se, että lapsi näkee, että liikunta kuuluu kaikille – ei vain lapsille – on varmasti se malli, jonka haluan hänelle antaa.

Minulla itsellänihän on aika ristiriitainen suhtautuminen liikuntaan (niistä asioista voi lukea vaikka täältä ja täältä), mutta olen tehnyt viime vuosina paljonkin töitä sen eteen, että asenteeni muuttuisi positiiviseen suuntaan. Sellaiseen, jossa liikunta on normaali osa arkea. Ei apina selässä.

Ja kyllä. Olen ollut myös se joskus vanhempi, joka istuu tramppaparkin laidalla kännykkä kourassa. Nyt mietin, miksi ihmeessä! Se, että saa hien pintaan ja naaman tomaatiksi perheen kanssa yhdessä, samalla kun pitää HAUSKAA, on aika älyttömän mahtava juttu. Olenkin alkanut pohtia, miksi olen ylipäätään koskaan sinne kentän tai leikkimaan reunalle jäänyt. Ja miksi niin moni muu aikuinen tekee sitä samaa. 

Minulle tuli tästä viikonlopusta sellainen olo, että niin pitkälle kuin voin itse kroppaani vaikuttaa (sairaudet eri asia!), aioin kyllä pysyä siinä kunnossa, että voin kivuta tuonne puuhun vielä jopa lastenlastenikin kanssa.

Niin ja sitten se vastaus otsikkoon. Pähkinänkuoressa. Jotta liikkumisesta tulee lapselle luonnollinen osa arkea. Jotta oma pää pysyy kasassa (hikoilu mulle ainakin parasta lääkettä diippeihin oloihin). Jotta voi pitää hauskaa ja jotta energiaa riittää kaikkiin elämän käänteisiin. Otsikossa pitäisikin varmasti lukea: "Tämän takia kaikkien pitää liikkua."

-Karoliina-

Ladataan...
Kolmistaan

Näitä juttuja ymmärtää vain toinen piilorillipää eli toinen, joka pitää piilolinssejä kaiken mahdollisen ajan.

  1. Se epätoivo, kun menet reissuun, ja tajuat, että olet unohtanut piilolinssikotelon ja/tai nesteen kotiin.
  2. Se fiilis, kun alat selvittää MacGyverinä kyseisestä hätätapausta.Teet ihmiskokeita sille, kuinka monta yötä piilolinssit säilyvät käyttökunnossa, jos ne säilöö esimerkiksi kertakäyttäpiilolinssien paketin nesteeseen. Tai jälkiruoka-astiaan. Tai niillä nukkuu puoliviikkoa putkeen.
  3. Se voitonriemu, kun ahdettuasi monta vuotta piilolinssinesteen minipulloa lentokoneen käsimatkatavaroiden litraiseen muovipussiin kuulet, että koska piilolinssineste lasketaan tässä tapauksessa lääkeaineeksi, saa sen kuljettaa ilman mitään millilitrarajoja tai pussukoita. Päätät roudata isoa pulloa matkassa aina tästä eteenpäin ihan siksi, koska sä voit. 
  4. Se sumu, joka silmissä on, kun olet nukahtanut piilolinssit päähän.
  5. Se asiantuntemus, jolla elvytät silmät piilolinssinukkumisen jälkeen. Kosteutustipat, vesi ja pyörittely. You name it!
  6. Se nippelitieto, joka sulla on silmänkosteutustippojen suhteen. Säilöntäaineita vai ei? Suljettava pipetti vai ei? Kyllä sä tiedät!
  7. Se ihmettelyn määrä, kun joku kerta astelet silmälasit päässä töihin/kylään/kauppaan. ”Ai onks sulla silmälasit?””Miten sä olet niin erinäkönen?”
  8. Se hämmennys, kun olet tottunut käyttämään piilolinssikoteloa, jossa värillinen piilolinssikoteloluukun kansi on oikean linssin kolosessa. Ja sitten menet ostamamaan kotelon, jossa värit ovat toisinpäin.
  9. Se, kuinka monta kertaa olet kuullut ottaessasi piilolinssejä pois/laittaessasi niitä silmiin,  ettei kaverisi todellakaan voisi koskaan koskea itseään tuolla tavalla silmään. Että eikö ällötä? 
  10. Se tunne, kun kaverisi hauskuuttavat itseään otettuasi piilolinssit pois, mutta ennen sitä, kun ehdit saada silmälasit päähän. ”Hei monta sormea, monta sormea?”. Sori, mutta en näe edes koko sun kättä.

-Karoliina-

Pages