Ladataan...

Hirveän usein minun tulee kirjoitettua naiseudesta jollakin tapaa negatiivisesta tai ainakin yhteiskunnallisesti kriittisestä näkökulmasta. Lasikatot, ulkonäköpaineet, sovinismi ja niin edelleen.

Olen sitä mieltä, että jokaisen naisen ja miehen(!) tulisi olla feministi, koska muuten täällä ei tapahdu askeleita eteenpäin. Mutta siinä kaikessa tasa-arvokiihkossa minä ainakin välillä unohdan sanoa ääneen – jopa itselleni – miten hienoa onkaan olla nainen. Koska ajattelen niin varmasti joka päivä! (Paitsi menkoissa, gynekelogilla ja synnyttäessä, mutta ei mennä nyt siihen.)

Listasinkin tähän alle naistenpäivän kunniaksi – ikään kuin muistutukseksi itselleni – kuinka mahtavaa on juuri tässä sukupuolessa. Moni, varmasti itse asiassa jokainen, kohta sopisi myös monen miehen kohdalle, mutta tämä onkin minun henkilökohtainen listani niistä hetkistä, jolloin olen ajatellut, kuinka ihanaa on olla juuri nainen. Heterokeskeinen ja hömppähän tämä lista myöskin osin on, mutta niin olen henkilökohtaisesti minäkin (silloin kun en ole kärkäs sassy lady). 

  • Kauneus. On ihanaa saada avoimesti olla kiinnostunut kaikesta kauniista. Ostaa kotiin leikkokukkia, miettiä huulipunasävyjä, pohtia juhlamekon helmaa ja joulun teemavärejä. Tämä kaikki sallitaan meiltä naisilta mitään kyselemättä. Saa olla vapaasti turhanpäiväinen ilman, että kukaan kritisoi.
  • Siskohenki. Ne harvat hetket, kun on mahdollisuus istua alas rakkaiden siskojen – biologisten tai ystäväsiskojen kanssa – tuovat niin paljon energiaa. Toisen naisen tuki on parasta, mitä voi saada ja antaa. Ymmärsin naisystävien merkityksen vasta parikymppisenä. Sen jälkeen olenkin kasannut ympärilleni sellaisen sakin ihania naisia, että oikein hymyilyttää. Ihanaa, että olette olemassa!
  • Herättely. Naisen ei tarvitse paljon tehdä, että voi provosoida. Täytyy myöntää (kauheaa kyllä), että välillä nautin siitä, että saan ravistella ihmisiä. Ensin voi räpsytellä ripsiä nätisti ja hiljaisesti, antaa uuden tuttavuuden luoda oma mielikuvansa sinusta ja sitten: BAM! Iskeä jokin sellainen asia kehiin, kun vaikkapa ajatus tai mielipide. Veikkaan, että miesten pitää tehdä vaikka kuinka paljon enemmän asioita, jotta voivat hätkähdyttää ketään. 
  • Äitiys. Vaikkei äitiys aina liity naiseuteen, minulla se liittyy. Yksi parhaista asioista naisena on olla äiti. Miten ihanaa olla omalle lapselleen se turva ja lämpö. Se kenen nimeä huudetaan ensimmäisenä yöllä (ei aina käytännössä ihanaa, mutta ajatuksentasolla kyllä) ja kuka saa kuulla ilot ja huolet. Olen varmaankin näitä syntymä-äitejä, jotka ovat halunneet olla tässä roolissa jo kauan ennen lasta. Siksi onkin niin ihanaa, että saimme F:n!
  • Parisuhde. Hassua ehkä, mutta olen monta kertaa miettinyt, mikä miehille on naisissa se juttu, miksi heistä on meidän lähellään niin hyvä olla. Koska tiedän tasan tarkkaan, mitä hyvä mies saa näin naisessa aikaiseksi. Jos ei nimittäin ole turvallinen olo halatessa, ei ole minusta mitään! Parasta on se, kun saa samaan aikaan olla sekä itsenäinen, että jollakin tapaa suojassa. Että toista ei pakolla tarvitse, pärjää varsin hyvin itsekin, mutta silti haluaa elää rinnakkain. Ei helppo yhtälö, mutta uskoisin sen olevan mahdollinen.
  • Hormonit. Onhan ne nyt vaan aika hemmetin hyvä tekosyy vetäistä välillä levyllinen suklaata ja päälle oikein mehevät crazy-kilarit. 

Ihanaa naistenpäivää!

-Karoliina- 

Share

Ladataan...

Olin nuorempana erään (nuorten)naistenlehden vakiolukija. Ihailin lehden kansikuvanaisten silkinsileää ihoa, kauniita kasvoja ja imin jutuista inspiraatiota. Lehdessä kerrottiin, kuinka olla edustava työhaastattelussa, mikä olisi kevään kynsilakkatrendi ja ennen kaikkea – kuinka saada poikaystävä, miten pitää jätkä otteessa ja mikä on todella turn off muhinoidessa.

Nyt en ole enää lukioikäinen. En lue (onneksi) enää kyseistä lehteä, mutta kun vilkaisin samaisen lehden tarjontaa kirjaston pinoissa, järkytyin. Otsikoista päätellen sama meno jatkuu edelleen! Kuinka napata hottis poikkis -jutut sulassa sovussa Ole oma itsesti - ja Löydä sisäinen #girlpower -typpisten juttujen seassa. Näkeekö joku muu ristiriitaa tässä keississä? Sitä ollaan muka niin tämän ajan itsenäisiä naisia, mutta sitten jo seuraavalla sivulla kerrotaan, mistä suutelutavasta – koska kaikki miehethän tosiaan ovat myös samanlaisia – pitää päästä eroon.

Tällä viikolla vietetään naistenpäivää. Jes! Siistiä olla nainen. Mutta kyllä tämä touhu välillä nyppii ja suuresti. Erityisesti: Miksi meille naisille tuputetaan jatkuvasti vinkkejä siitä, kuinka olla oikeanlainen nimenomaa miesten silmissä? Viisikymmentäluvulla jaettiin How to be a good housewife -kirjoja oppaiksi nuorille naisille. Niille naureskellaan nykyisin, mutta jos uskaltaa katsoa totuutta silmiin, ei noista hetkistä ole menty juurikaan eteenpäin. On vaan keksitty uusia tapoja, joilla naisen voisi mielyttää miestä. Ja onko miehille samanlaisia lehtijuttuja? Kyllä ei ole.

Klikkasit ehkä tämän postauksen otsikkoa siksi, että ajettelit A)"Nyt se Sallinen on seonnut" tai B) "Hmm. Mitähän nämä vinkit ovat?" Eikä siinä mitään. Olen itsekin haksahtanut kymmeniä kertoja samanlaisten otsikkojen taakse pettyen joka kerta. Ensin klikkia on edeltänyt uteliaisuus: Olisikohan jotain, mitä en tiedä. Olisiko joku helppo tapa, jolla saisi alati hymysuin olevan urhon ja täydellisetn parisuhteen. *Klik* Ja sitä seuraava: Miksi ihmeessä luen tätä sontaa?

Ihmismieli – ainakin omani – on kumma. Sitä hairahtuu klikkailemaan jo valmiiksi urpolle kuulostavia otsikoita ja "tutkimustuloksia" , vaikka kuinka uskoo olevansa yläpuolella kaikkea tuota. Vähän sama, mitä puhuin Anu Saagim -postauksessakin viime viikolla: Yhteiskunnan luomasta paineesta on vaikea päästä eroon, ja joskus uteliaisuus vie voiton järjeltä. 

Minulta kysyttiin viikonlopun haastattelussa, mikä kirja on vaikuttanut eniten minuun. Oli pakko sanoa, että Maria Jotunin ja Minna Canthin kirjat siksi, että vaikka yksikään yksittäinen tarina ei ole ylitsekohoava lempparini, herätti noiden naisten naisasia-asenne minut jo teini-ikäisenä. Muistan, kuinka voimakas tunne minulle tuli noita kirjoja lukiessa: Jumankekka naiset, mitä poweria! Kääntelyilevät varmasti haudassaan, jos tietäisivät, mitä täällä edelleen touhutaan.

En anna nyt viittä vinkkiä. Pahoitteluni. Ei minulla ole mitään hajua, miten miestä miellytetään. Tiedän vain sen, kuinka itse haluan kohdella rakkaitani. Miehiä tai naisia. Puolisoa, ystäviä, perhettä. Onnistun näissä aikeissani joskus, joskus en. 

Mutta oli minulla silti syy saada sinut tänne, ja se liittyy juurikin noihin vinkkeihin:

Ei ole todellakaan mikään synti miellyttää kumppaniaan – miestä tai naista. On ihanaa olla rakkaalleen hyvä.  Ei ole myöskään ollenkaan paha ajatella pomonsa, lapsensa, äitinsä, ystävänsä tai vaikkapa lähikauppansa kassan tunteita ja tehdä kivoja tekoja näitä ilahduttaakseen. Pointti on siinä, miksi haluaa miellyttää! Joten miksi klikkailla hassuja otsikoita? Siksi, koska haluaa saada vinkkejä, kuinka olla vieläkin parempi ihminen lähimmäisilleen? Siksi, kun saa itse iloa muiden ilosta? Vaiko siksi, ettei luota siihen, että on hyvä omana itsenään? Että ei ole tarpeeksi nainen ja tarpeeksi viehättävä juuri sellaisena kun on? 

Yritetään aloittaa tämä naistenpäivän viikko iloiten siitä, mitä olemme. Ei murehtien siitä, mitä emme ole tai miksikä meidät halutaan tuuppia olemaan. Eeva Kilven sanojen myötä ihanaa alkanutta viikkoa! 

Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 

Eeva Kilpi

 

-Karoliina-

Lue myös:

Kesäkavereille 

Mitä ulkonäkö kertoo? 

Onni tulee tekemällä 

Kuva: Pixabay 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää. Sen tarkoitus on muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat kaikkialla maailmassa ikänsä ja sukupuolensa takia. Toisaalta se on juhlapäivä, joka nostattaa esiin tyttöjen voiman, mahdollisuudet ja toivon tasa-arvosta*. 

En tiedä, missä vaiheessa itse ensimmäisen kerran elämässäni ajattelin konkreettisesti, että olen feministi, naisasianainen(tyttöasiatyttö?) ja tasa-arvon vaatija, mutta uskon, että sellainen sisäinen palo ja luontainen vimma asian suhteen minulla on ollut aina. 

Uskon tämän, kuten monen muunkin tällainen ajattelumallin, olevan lähtöisin kotoa. Meitä asui saman katon alla lapsuudessani mummo, äiti, minä, kaksi siskoani ja isä, ja jos reunaehtojen valossa nais- ja tyttöasiat olivat meillä esillä. (Kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten tyttöjenpäivänä muuten tämmöistä).

Mutta eipä se pelkkä naisten lukumäärä minusta silti vielä feministiä tehnyt. Sen teki se, että meillä arvostettiin tyttöjä ja tyttöyttä. Tai sanotaanko näin, että tyttöydestä ei tehty mitään numeroa, vaan meidän annettiin olla ihmisiä. Meillä on koskaan sanottu, että "tytöt eivät tee noin" tai "prinsessat" eivät saa toimia tietyllä tavalla. Meillä sai pukeutua röyhelöön, mutta myös möyriä maassa etsimässä matoja. Meillä sai leikkiä Barbieilla, mutta yhtä hyvin saimme leikkauttaa lyhyeksi tukkamme ja kulkea löysissä hopparifarkuissa.

Nyt kun F ja minä asumme kahdestaan, tuntuu, että meillä on meidän kahden oma naistiimi. Haluan, että F.lle tulee sellainen olo, että me pystymme kahdestaan –  naisina – juuri siihen mihin haluammekin. Ei lampun vaihtoon tarvita miestä (vaikka pappa toki SAAKIN sen tehdä), eikä meitä pidättele se, että muskeleita on tällä kertaa tässä asunnossa vähän vähemmän. Kun roudasimme sunnuntaina yhdessä ulkoa kolmea mattoa, kahta postipakettia, kauppakassia ja mattopiiskaa, ja kun molemmat pinnistelivät voimiensa äärirajoilla ja jeesasivat toisiaan, tuli eteiseen päästyä aika mahtava fiilis. Taisinkin sanoa F:lle, että ollaan me vaan aikamoisia naisia. 

Joskus ihan sapettaa se ajatus, että girl poweria pidetään jotenkin kylmien naisten juttuna, ja että feminismi on kuin kirosana, jonka takaa ei voi löytyä lempeää tai hyväkäytöksistä naista. Koska totuushan on se, että voimakas, rohkea ja puoliaan pitävä nainen ja tyttö voi olla myös jotain muutakin kuin rääväsuu, ja tässä(kin) tapauksessa stereotypioille voisi heittää jo hyvästit.

Jos saisin vaikuttaa siihen naiskuvaan, jonka F saa maailmasta, haluaisin hänen ymmärtävän, ettei kenenkään naisen tarvitse olla miestä huonompi vain siksi, että on nainen. Toivon, että oma esimerkkini käytännössä osoittaisi, että nainen pystyy siihen mihin mieskin, ja että vaikka kuinka olisi tyttömäinen pitsien ja korujen ihastelija, ei se vähennä laisinkaan tytön tai naisen sisäistä voimaa tai fiksuutta. Haluaisin opettaa, ettei kenenkään naisen tule kestää miehen alistamista, eikä kotona ole automaattisesti miesten tai naisten töitä (saati sitä käsitystä, että miesten ei tarvitse tehdä noita hommia). Niin ja äly, mielipiteet, vauhti ja rohkeus – ne eivät ole vain poikien yksinoikeus. 

Ja ennen kaikkea haluaisin näyttää F:lle maailman, joka on hänelle juuri niin avoin, kun se on. Ei vain niin avoin, kun se tytölle on. Vaan niin täynnä mahdollisuuksia, kuin se voi ihmiselle olla. 

Uskon, että lapsuudessa iskostettu voima kantaa läpi vaikeidenkin aikojan ja auttaa nousemaan niissä hetkissä, kun feminismi ja ylipäätään voimat ovat lopussa, oma persoona hetkellisesti kateissa. Kiitos siis äiti ja isi. Kiitos, että meidän perheessä tytöille kasvatettiin pitkien hiusten lisäksi myös munat!

Perinne jatkukoon. 

-Karoliina-

*Lähde: Plan

Share

Pages