Ladataan...
Kolmistaan

Minulle ruoka on aina ollut todella tärkeä osa elämää. En ole ikinä tajunnut ihmisiä, joille ruoka on vain polttoaine. Minulle kun ruoka on ollut paljon muutakin. Harrastus, nautinto, ilo. Perhettä ja ystäviä yhdistävä tekijä. Arjen ja juhlan kruunu.

Vuodenvaihteessa alkanut elämäntaparemontti on kuitenkin muuttanut suhdettani ruokaan monellakin tavalla. Ja on ollut aika hassu huomata, kuinka parissa kuukaudessa sellaiset asenteeni, jotka minulla on ollut yli 30 vuotta, ovat saaneet uusia sävyjä. Olen jopa kääntänyt kelkkani parin ruokakäsitykseni suhteen.

Nykyisin ajattelen näin:

On ok kieltäytyä osasta ruokatarjoilua. Joku taisi kysyäkin minulta, onko sokerittomuuteni aiheuttanut ongelmia vaikkapa kyläillessä. Ennen ajattelin, että olisi epäkohteliasta kieltäytyä tarjoilusta. Nyt, kun olen vaan rehdisti kieltäytynyt jostain herkusta, olen huomannut, ettei kieltäytymiseni lopulta ole pilannut yhtään mitään. Sitä paitsi: Ainahan keskustelua ruuasta ei tarvitse edes käydä, jos toinen ihminen ei ota sitä puheeksi. Voi vaan mennä synttärit kahvikupilla ja suolaisella tarjoilulla ilman, että kukaan edes huomaa, oletko ottanut kakkua.

Älä odottele nälkää! Ennen oikein odotin suurta nälän tunnetta, ennen kuin edes mietin ruokaa. Jotenkin rakastin sitä kurnivan vatsan ja toisaalta ähkyn liittoa. Nyt olen tajunnut, että ruuassa pätee sama kuin vedessä: Kun on jano, on jo liian myöhäistä toimia. Nykyisin kun syön tasaisesti, ei tule ruokaa edeltävää nälkäkiukkua. Toisaalta kun syö ajoissa, välttää myös kauheat verensokeriheittelyt ja ruuan jälkeiset väsymystilat. Tänä keväänä olen oppinut omasta kropastani paljon. Minulla on esimerkiksi ruualle tarvetta aina samoihin aikoihin: heti herättyä, 11 jälkeen, kolmelta, puoli viideltä ja puoli kahdeksalta. Nuo ajat kun muistaa, pysyy homma hyvin hallinnassa.

Kuuntele, mitä ruokaa kroppasi pyytää! Mitä paremmin kehoaan ruokkii, sitä paremmin sitä oppii myös kuuntelemaan. Minulle esimerkiksi tuli viime viikolla monena päivänä ihan kauhea kaurapuurohimo. Yleensä syön puuroa vaan aamulla, mutta silloin teki mieli vedellä puuroa myös iltapalaksi. Myöhemmin tajusin, että minulla oli ollut aikaoiminen hiilarivaje, jota puurohimo yritti saada kuriin.

Mieti asiat toisin! Ruuassakin pätee out of the box -ajattelu. Kun joskus vaikkapa tuntuu, että kasvisten lisääminen on vaikeaa, täytyy pohtia, voiko niitä syödä toisessa muodossa tai toisenlaisten ruokien kaverina, mitä on aikaisemmin syönyt. Olenkin huomannut, että kasviksilla voi jatkaa tai joskus vaikka kokonaan korvata jonkun entuudestaan tutun ruoka-aineen. Spagetin voi korvata paistetuilla kesäkurpitsasiivuilla, perunan sijaan voi aivan hyvin syödä kukka- tai parsakaalia.

Hyvä ruoka ei ole sama kuin vähäkalorinen ruoka. Söin ennekin kyllä energiapitoisia ruokia, mutta silti pohjimmiltani ajattelin, että hyvä ruoka on sama kuin vähäkalorinen ruoka. Nykyisin tajuan, että kaloreitakin on erilaisia. Minusta on nimittäin fiksumpi saada samat energiat vaikka avokadosta tai pähkinöistä kuin vaikkapa maustetuista jogurteista. Lihomisen kannalta kalorien laadulla ei ehkä ole väliä – 500 kaloria on 500 kaloria, oli se missä muodossa vaan – mutta kropan toiminnan kannalta se ei olekaan toissijaista. Vaikka en ole ennenkään juuri kaloreita laskenut, nyt teen sitä vielä vähemmän. Mietin ennemmin, mitä mikäkin ruoka-aine tekee terveyden kannalta kropalleni.  Nyt oikein hymähtelen sille, että saatoin joskus syödä ennemmin valmiskeiton kuin salaatin lounaaksi, koska keitossa oli pienemmät kalorimäärät. Jopa vähän päivittelin sitä, miten SALAATISSA voi olla noin paljon energiaa. En tajunnut, että energia, jota vaikka salaatin oliiviöljyssä, siemenissä ja protskussa oli, oli sitä hyvää energiaa, jolla työpäivä luisti paremmin kuin laihalla keitolla.

Älä erota herkkuja terveellisestä ruuasta! Ja tässäpä onkin ehkä suurin muutos ajattelussani ruuan suhteen tänä vuona. Minulla on nimittäin aina tähän vuoteen asti ollut aivan päivänselvää se, että herkut syödään herkkuina. Olen oikein hymähdellyt näille terveellisen pitsan tekijöille tai muille protskupannarityypeille. Olen ajatellut, että kun herkutellaan, ei ole väliä sillä, miten se tehdään.

Nyt sen sijaan ajattelen, ettei minulla tarvitse olla edes tässä uudessa, terveemmässä elämäntavassani erikseen herkkupäivää, vaan kaikkea hyvää – hyvää tekevää sellaista – saa syödä koska vaan. Tietysti syön tavallista pitsaa ja ihan normiarkiruokaa, mutta aina kun voin, yritän miettiä, miten ruuasta saisi terveellisempää. Jos tekee mieli vaikka makeaa, on se vaan parempi syödä raakasuklaata kuin sitä ihan normisuklaata. Tai jos kakkupaloja on valittavana kaksi, otan ennemmin kotona tehdyn kuin kaupan lisäainepommin. Jos saa raakaleivotun, vielä parempaa. Hamppariin 100%kauraleipä”sämpylä”, ranskalaiset itsetehtyinä uunissa, jogurtin päälle hillon sijaan hunajaa ja sitä rataa.

Tällaisia aatoksia tänään! Vaikka koen, että F:n ruokailujen suhteen olen osannut tähänkin asti hoitaa homman aika mallikkaasti, on nämä omat oivallukseni nähtävillä myös ympärilläni. F on alkanut himoita monia minun herkkujani tajuamatta, ettei ne nyt varsinaisesti ole sitä perus karkkipäiväsokeria (tosin taateleista ei välitä) ja onpa nuo työpaikan pojatkin tilanneet viime aikoina aika usein Woltin kautta salaatin, kun minä olen ollut tilauspuikoissa.

Mitenkäs siellä ruudun takana? Onko omat ruokakäsityksesi muuttuneet viime aikoina?

Minä yritän nyt raahautua tästä sohvalta kohta sänkyyn. Tein aamulla niin rankan jalkatreenin Mikon kanssa, että kävely tuntuu jokaisella askeleella. Voin vaan kuvitella, mitkä fiilikset on aamulla! 

-Karoliina-

Kuva: Laura Ikonen

Ladataan...
Kolmistaan

Meillä asuu ekaluokkalainen, joka syö lähes kaikkea paitsi maksaa ja sipulia (jota kuitenkin syö tietämättään kuusi kertaa viikossa). Hän ei kuitenkaan ole mikään helppo syömäri siinä mielessä, että riemusta kiljahdellen olisi taaperosta asti rynnännyt maistelemaan erilaisia makuja. Ei todellakaan! Hän on monessa suhteessa ollut hyvinkin ennakkoluuloinen, ja ”yök, en syö -puheetkin” ovat ihan tuttuja. Itse asiassa: Ruokaneuvotteluja joudutaan käymään vielä joskus edelleenkin, mutta siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – hän syökin ihan kauheasti kaikkea sellaista, mistä olen kuullut lasten lähtökohtaisesti kieltäytyvän. Nyt kerron, miten tämä on mahdollista.

Minulle ja meille A:n kanssa ruoka näyttelee arjessa todella suurta roolia. Meillä ruoka ei ole vain bensaa, vaan sen suunnitteluun, valmistukseen ja nauttimiseen käytetään aikaa ja energiaa. Ollaan jo tovin käytetty Prisman kauppakassipalvelua kotiinkuljetuksella (rakastan!!) niin, että olemme tehneet viikonloppuna aina seuraavan viikon tilauksen. Maanantaina oven taakse on kannettu sitten koko viikon sapuskat ja tästä syystä jo tilatessa on pitänyt tietää,mitä meinataan seuraavina päivinä syödä. 

Ensimmäinen vinkki lapsen innostamiseen makujen maailmaan piileekin jo tässä: Kun F näkee ja kuulee, miten meillä aterioita suunnitellaan, on se jo ensimmäinen askel kohti ruuan nauttimista. Vaikka hän lähtökohtaisesti epäilisikin jotain uutta ruokalajia tai makua, voi siihen tällä systeemillä valmistautua. Esimerkiksi viime viikolla meillä syötiin parsakaali-peruna-purjo-kesäkurpitsakeittoa. Kun lapsi kuuli edellisenä lauantaina tilausta tehdessä keskustelumme ruuasta, iski kauhea vastarinta. Kun kysyin, miksi hän niin kyseistä ruokaa vastustaa, koska ei ollut edes syönyt sitä koskaan, hölmistyi tyttö jo itsekin. Kun sitten varsinaista soppaa piti nauttia kolmen päivän päästä ensitiedosta, olikin jo eri ääni kellossa. Ruoka maistui, kun siihen oli saanut henkisesti valmistautua (ja toki myös siksi, että se oli oikeasti hyvää).

Toinen vinkki lieneekin siinä, että ruuan, jota valmistetaan, on oltava oikeasti hyvää. Vaikka se olisi mitä, kyllä ruoka maistuu, jos se on herkullista. Joskus kun F juuri etukäteen alkaa protestoida jostain ruuasta, kysyy A aina häneltä: ”Koska täällä on ollut pahaa ruokaa?”. Vaikka tuo kysymys on esitetty kymmeniä kertoja, joka kerta tyttö havahtuu. Koska faktahan on, että lopulta – alun epäluulojen jälkeen – jokainen ruoka on kuitenkin maistunut.

Tämä onkin minusta aika iso pointti. Itsekin nimittäin ajattelen, ettei mikään ruoka ole lempi- tai toisaalta inhokkisafkaani. Kaikki riippuu siitä, miten se on valmistettu! Jokaisen ihanan ruuan voi pilata huonoilla raaka-aineilla ja puutteellisilla kokkitaidoilla. Toisaalta jokaisesta lähtökohtaisesti pahasta ruuasta saa hyvää, jos se tehdään vaan oikein. Tässä suhteessa en usko, että lapset ovat yhtään erilaisia kuin ketkään muutkaan. Heillä on makuuaisti siinä missä aikuisillakin, ja siksi en ole koskaan tajunnut sitä, että lapsille tehdessä ruokaa pitäisi jotenkin häivyttää kaikki mausteet ja maut jonnekin harmaaseen mössöruokahöttöön.

Kolmas ja tärkein vinkkini matkalla kaikkiruokaisen lapsen kasvatuksessa on se, että lapsi tulee ottaa mukaan keittiöön. Olen nimittäin monen monta kertaa huomannut, että kun F on saanut itse valmistaa ruuan, on syömäintokin noussut hurjasti. Ensinnäkin lapsi näkee siinä, mitä ruokaan tulee. Silloin ei tarvitse epäillä, että safkaan olisi piilotettu paha sipuli (vaikka onhan sinne). Toisekseen omatekemän ruuan maistelu on hauskaa. Me teimme viime viikolla yhtenä päivänä koko perheen voimin pulled pork -tortilloja. A teki guacamole, minä salsan ja F korianterilla, mintulla ja parilla muulla ainesosalla maustetun jogurttikastikkeen. Ja voi sitä riemua, kun tyttö sai laittaa omatekoista soosia tortillalätyn väliin. Halusi tehdä koko homman uudelleen myös seuraavana päivänä ja oli pettynyt, kun salsaa oli jäänyt niin paljon, ettei päässyt kokeilemaan myös sen tekoa.

Olen melko varma, että jos jogurttikastike olisi tullut vain valmiina pöytään, F:ää olisi pitänyt erikseen suostutella maistamaan sitä. Mutta kun kastike tuli omien kätösten kautta, söi hän sitä suurella innolla ja hyvällä ruokahalulla.

Ymmärrän hyvin aikuisten tuskan ennakkoluuloisten lasten ruokakuvioissa. En itse esimerkiksi syönyt muutamia jauheliharuoka lukuun ottamatta punaista lihaa kuin vasta ensi kerran 20-vuotiaana. Muistan sen karmean tunteen, kun joskus harvoin lapsuudessa olin maistanut lihaa ja tajunnut samassa hetkessä, että se tosiaan oli jonkin LIHAA. Oksennus tuli väkisin suuhun ja en vaan pystynyt nielemään ruokaani. Jotkut persoonallisuuden piirteet pätevät tietysti myös ruokailussakin, eikä kaikille maistu samat ruuat. Silti uskon vahvasti siihen, että perheen ruokakulttuuri, yhdessä kokkailu ja erilaisten makujen tarjoaminen tuottaa paljon tulosta.

F veti aamulla vihersmoothien, jossa kaiken muun lisäksi oli mm. selleriä, pinaattia ja sitruunaa. Tuli hyvä mieli, kun hän halusi sitä lisää. Vielä vuosi sitten selleri aiheutti hänessä puistatuksia, mutta nyt sitä saa laittaa – jopa ihan niin, että hän tietää asiasta – smoothieen kuin mehuunkin. Makuaisti kehittyy siinä missä jokin muukin taito!

Lisää aiheeseen liittyviä postauksia vaikkapa nämä kaksi: 7 vinkkiä, joiden avulla lapsi syö paremmin kasviksensa ja Voiko lapsen ruokkia vain salaatilla? 

-Karoliina-

Kuva: Johanna Alanko 

 

 

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Bonduelle

Minä olen elänyt monen monta vuotta työpaikalla eväillä. Illasta toiseen pakannut jääkaappiin aamua varten safkat ja harmillisen monta kertaa myös unohtanut ne aamuhässäkässä kotiin. Parhaimmillaan eväiden teko on kuitenkin ollut aika kivaa puuhaa. Ja syöminen vasta on ollutkin! Vitsi se fiilis keskellä työpäivää kun muistaa, että kaapissa on hyvä lounas odottamassa.

Me käymme nykyisessä työssäni melkein aina lounaalle lähialueen ravintoloissa, mutta on meillä myös virittelyasteella tapa, jossa tekisimme porukalla safkaa koko meidän sakille aina silloin tällöin. Kun aloin pohtia, millaisen evään keksisin Bonduellen kikherneiden ympärille blogiyhteistyön tiimoilta, päätin samoin tein tukea meidän toimiston yhteishenkeä ja valmistaa tuon ”evään” kaikille täällä meidän työpaikan keittiössä. Ja samalla valmistaa yhtä omaa lempiruokaani: Falafeliä (jota tykkään syödä, mutta jota en ole varsinaisesti useinkaankaan uskaltanut itse valmistaa)!

Olen kuullut, että monikaan tosi-falafelisti ei tee falafelejä purkkikikherneistä, mutta ainakin oma kokemukseni oli todella positiivinen. Rakastan raskalaisen Bonduellen kikherneitä jo muutenkin, mutta mielestäni purkkikikherneiden kostea koostumus sopii loistavasti falafel-taikinaan, josta muuten tulee helposti liian kuiva. 

Tässäpä siis lounas, jonka voi sujauttaa niin evääsrasiaan kuin suoraan lautasellekin. Suosittelen tosin evääksi laittamaan falafelit erikseen, salaattiosan erikseen ja kastikkeet erikseen, jotta lopputulos on mahdollisimman raikas ja falafelit voi halutessaan lämmittää vielä vaikkapa mikrossa ennen syöntiä. Tykkään hirveästi muutenkin tämmöisistä kokoelmaruuista, jotka taipuvat moneen tilanteeseen ja monelle erilaiselle syöjälle. Jos tämän valmistaisi illalla kotona, voisi siitä syödä ensin perhe kanssa ja sitten loput voisi pakata evääksi töihin tai välipalaksi lapselle. 

FALAFEL-SALAATTI (viidelle)

Falafelit

  • 4 purkkia Bonduellen kikherneitä
  • 3 sipulia
  • 6 valkosipulinkynttä
  • 2 puskaa tuoretta korianteria
  • parin limen puristettu mehu
  • 3-6 tl juustokuminaa
  • 2 tl cayanepippuria
  • rouhittua mustapippuria
  • suolaa
  • pari kananmunaa
  • 3 rkl tahinia
  • huljautus (1-2dl) glunteenittomia jauhoja
  • voita ja oliviiöljyä paljon paistamiseen

 

Minttu-kurkkujogurttikastike

  • iso purkki turkkilaista jogurttia
  • loraus hunajaa
  • yhden limen puristettu mehu
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 1/3 kurkkua silputtuna
  • puska tuoretta minttua silputtuna

 

Salaattipohja

  • Esimerkiksi porkkanaa, salaattia, parsaa, avocadoa + chiliä. Päälle balsamicoa ja oliiviöljyä.

 

Keitettyä kvinkoaa

  • Tee paketin ohjeen mukaan 3 dl kvinkoaa.

 

Hummus

  • 1 tölkki Bonduelle kikherneitä
  • 1valkosipulinkynttä
  • Yhden limen puristettu mehu
  • reilu loraus oliiviöljyä
  • 1 rkl tahinia
  • pari teelusikallista kurkumaa
  • suolaa
  • pippuria

 

  1. Keitä kvinoa pakkauksessa olevan ohjeen mukaan.
  2. Valmista salaatti makusi mukaan valmiiksi.
  3. Tee minttukastike maustumaan jääkaappiin sekoittaen pilkotut kurkut ja hienonnettu minttu jogurtin ja mausteiden kanssa sekaisin.
  4. Valmista hummus. Huuhtele kikherneet lävikössä. Laita kikherneet hienonnetun valkosipulin ja mausteiden kanssa kulhoon. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi.
  5. Tee falafelit seuraavin ohjein:
  • Huuhtele kikherneet.
  • Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuulota ne pannulla.
  • Laita isoon kulhoon kikherneet, kuulotetut sipulit ja aivan kaikki muut falafeli-ainekset ja surauttele sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
  • Paista massasta tehdy pullat paistinpannulla runsaassa voi-öljyseoksessa.

 

Huomenna toimistolla syödään kuulemma risottoa! Mahtavaa, miten yhteinen ruuanlaitto ja syöminen rentouttaakaan kesken työpäivän. Ja muistutuksena edelleen, että Bonduelle-tuotteiden ulkoasu on uudistunut. Älkää siis hämmentykö säilykeosastolla. 

-Karoliina-

Kuvat: Karoliina Sallinen, Valtteri Auvinen, Miiro Seppänen, Ilkka Janatuinen 

 

 

Pages