Ladataan...
Kolmistaan

Lauantaina vietettiin Auroora-siskoni ja tämän Antti-rakkaan häitä Seinäjoki-Lapua -akselilla. Me saavuimme paikalle torstai-iltana auttamaan hääpaikan laitossa, vaikka tuntuikin sille, että teimme ihan miniosan siitä, mitä hääparin vanhemmat, minun toinen siskoni ja sulhasen veli olivat ehtineet jo tehdä.

Olin jotenkin ajatellut, että en tulisi itkemään näissä kemuissa. Mutta kun näin isäni saattavan siskoani kohti alttaria, alkoi kasvoni lihakset kummasti kiskoa. Miten kauniille sisko näyttikään! Ja kun alttarilla häntä odotti vielä maailman hymyilevin sulhanen, ei liikutukselta oikeasti voinut välttyä.

Aurooran ja Antin häät olivat isot ja perinteiset häät, joissa oli niin sukulaisia kuin ystäviäkin, ja joissa liikuttuminen, nauru, tanssi ja hymyilevät kasvot ryhdittivät koko juhlapäivää ja -yötä. Taas oli tunnustettava se, kuinka ennakkoluulot ovat ihan turhia tässä maailmassa. Olen aina jotenkin ajatellut, että perinteiset häät kakunleikkaamisineen ja kenkäleikkeineen eivät voi johdatella hyviin hääkemuihin, mutta olin taas AIVAN väärässä. Kunhan sakki on oikeaa ja ilmassa aitoa rakkautta, kaikki nuo perinteiset häätraditiot vaan lisäävät tunnelmaa. Kuten nämä juhlat osoittivat: Meillä oli ihan superhauskaa! 

Kaunein hetki häissä oli häätanssi. Kun katselin pikkusiskoni – sen ihan mini-ihmisen onnea nallekarhupuolisonsa otteessa – tuli ensimmäisen kerran tunne, että nyt tuokin ihminen on ihan aikuinen. Toisen ihmisen vaimo. Erisukuniminen kuin minä koskaan. Ja silti se meidän pikkusisko. Ikuisesti pienin ja suojeltavin. 

Onnea rakkaat! 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Joskus minulla saattaa olla asu valmiina jonnekin aivan vähäpätöisiin kemuihin jo kuukausia aikaisemmin. Mutta kun pikkusisko menee naimisiin VIIKON päästä, en edelleenkään ole varma, mitä pistäisin päälleni. Kesän alussa ajattelin, että minun häävalintani tulee olemaan punainen pitsimekko, johon aivan rakastuin Vero Modassa. Mutta sitten kuulin, että punaiseen pukuun liittyy hääetikettirike.

Olen tähän asti vain ajatellut, että häiden kielletty väri on luonnollisestikin vain valkoinen. Mutta eipä etiketti jää siihenkään. Kuulin nimittäin, että punainen puku merkitsee sitä, että vieraalla olisi ollut vispilänkauppa sulhasen kanssa. Ei ehkä mielleyhtymä, jonka haluaa tuoda esille siskon häissä.

Hääpari otti punaisen puvun kyllä aivan huumorilla, mutta koska en ole varma koko ison hääseurueen suhtautumisesta vanhoihin perinteisiin ja etikettiin, päätin ottaa varman päälle. Toisaalta tämä antoi minulle mahdollisuuden myös siihen, että päätin lopulta laittaa häihin pitkän puvun. Pitkä puku tuntuu usein ihan hirveän juhlavalle, mutta kai nyt siskon häät, jos mitkä, on tilaisuus, jossa saakin olla juhlavana.

Minulla on harkinnassa nyt kaksi asua. Vuosia sitten ostettu olkaimeton pinkki mekko. Ja toisaalta vedenvihreä A:n siskolta lainassa oleva vähän kreikkalaishenkinen spagettiolkainmekko. Ja kun saan valittua näiden kahden väliltä, täytyy kaiken päälle käydä ostamassa vielä korut, rintsikat ja bolero/huivi harteille. Minä inhoamalla inhoan boleroita: En ole nähnyt vielä yhtään kaunista yksilöä elämäni aikana. Ja toisaalta huivien kanssa olen ihan onneton rähmäkäpälä. Tämmöisellä epäfiinillä äijäliikehdinnällä ne roikkuvat aina rytyssä toisella olalla ja sitten niitä saa olla kiskomassa ylöspäin.

Vinkkejä ihanista boleroista tai huiveista Tampereen seudulla otan vastaan. Niin ja jos on jokin muu etiketti vielä, joka tulee tietää, kertokaa ihmeessä!

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Me juhlimme viime lauantaina ystäviemme häitä Ravintola Tampellassa. Oli ihana, lämminhenkinen ja rento juhla kera iloisten ihmisten, tanssin ja hyvän ruuan. Niin kaunis morsian, komea sulhainen ja onni, joka heistä huokui. Vaikka maalaishäissä on oma tunnelmansa, pidän myös tämmöisistä kaupunkihäistä ihan hirveästi. Niissä kun voi paljon helpommin jollain tavalla välttää hääkliseet ja suureellisuuden, joita itse henkilökohtaisesti vähän vierastan.

Minun ja A:n juhla-asuista vastasi Atelje Iinan Iina Jyväskylästä. Minun ja meidän perheemme luotto-ompelija, joka on räätälöinyt niin vanhojentanssipuvut kuin monet muutkin perheemme juhla- ja arkiasut.

Minun mekkoni on alusta asti Iinan käsialaa. Mekon malli muuttui monta kertaa matkan varrella, ja olen lopputulokseen ihan hirveän tyytyväinen. Miten taitava Iina onkaan. Värivalinta oli hassu. En omista yleensä mitään violettia, mutta tällä kertaa väri tuntui ainoalle oikealle. Erikoista nähdä yllään jotain sellaista, jota ei koskaan muulloin näe.

A:n puku on myös Iinan käsiala siltä osin, että Iina kavensi ja pidensi pukua. Puku on todellinen aarre, nimittäin sellainen historiaan jäämistö, joka on sulhasen vaarin vanha. Voitte vaan kuvitella, kuinka monta kertaa tuota suvun historiapläjäystä kuvattiin illan aikana. Rusetti ja taskuliina olivat myös Iinan ideoimia ja toteuttamia. Hän teki ne sopivaksi minun asuni kanssa.

Minun hiukseni ja meikin teki siskoni Hipu, johon luotan varmasti enemmän, kuin keneenkään muuhun MUAH-ihmiseen tässä maailmassa (vaikkei hän ei edes ole ammattilainen). Korvikset ostin Uhana Desingelta, kengär Zalandosta ja laukun H&M:ltä.

Kesän ekat häät juhlittu!

-Karoliina-

Share

Pages