Ladataan...
Kolmistaan

Kirjoittelin muutama viikko sitten vastauksia kysymyspostaukseen ja kerroin, että meidän tulevista hääjuhlista kirjoittaminen – tai siis kirjoittamatta jättäminen – ei ole varsinaisesti ollut minulle mikään statement. Ennemminkin vain sellainen asia, jota en ole luonnollisestikaan ihan kauheasti live-elämässänikään ainakaan ennen tätä maaliskuuta miettinyt, joten ei ole myöskään tullut tunnetta, että minulla olisi aiheesta juuri kirjoitettavaa. 

Se nimi-gatekin, joka liittyi ensi kuussa julkaistavan #vauvavuoden kannen kaksoissukunimeenikin oli jotenkin ihan hämmentävä. Olisi pitänyt korjata väärinkäsitykset heti alkuunsa, koska varsinaisestihan tilanteessa ei ollut tai ole mitään salaista, mutta jotenkin en tajunnut sitä siinä hetkessä tehdä. Anyway: Kirjan nimipainatuksessa ennakoitiin jo tätä kevättä, jolloin teos tulee varsinaisesti ulos (ja jonka tarkkaa julkaisupäivää ei vielä syksyllä 2017 tiedetty). Virallisestihan minun sukunimestäni katoaa kohta kokonaan tuo Sallinen, mutta työasioissa käytän varmasti aika pitkään kaksoisnimeä ihan käytännönsyistä. Esimerkiksi siksi, että kirjani (joita toivottavasti tulee tämän kevään jälkeenkin lisää) tulevat kirjastossa ja kirjakaupassa vierekkäin. Olisi jotenkin hassua, jos esimerkiksi Tee se itse -vauvan jatko-osa lymyilisi jossain monen kirjaimen ja kirjahyllyrivin päässä edeltäjästään.

No mutta nyt siihen hääasiaan takaisin. Kun olin kirjoittanut, etten ole juuri hääasioita miettinyt, muutamat teistä kommentoivat takaisin, että juuri tuohan olisi kirjoittamisen arvoista. Siis se, miten ”järjestin vasemmalla kädellä häät enkä uhrannut niille koko elämääni ja olemassaoloani”, kuten yksi teistä niin hauskasti ilmaisi. 

Joten. Ehkäpä muutama sananen tällaisesta hääalusajasta. Mistä tämän kaiken aloittaisikaan? Kun menimme kihloihin, päätimme hääjuhla-ajankohdan heti samoin tein. Silloin hetki tuntui kuitenkin olevan vielä niin kaukana, että emme uhranneet kemuille ajatustakaan. Ja kun kuukaudet vierivät ja elämään tuli paljon muuta tähdellisempää – muutto, uudet työt, Tampere – ja vaikka mitä, jäi hääasia koko ajan jonnekin sinne hamaan tulevaisuuteen.

Kun emme kuitenkaan olleet vielä tikkua ristiin laittaneet asian suhteen sitten viime loppusyksyn, alkoi porukka jo ympärillä vähän kysellä, onko homma ihan hallinnassa. Että oliko hääpaikka, kukat, asu ja kirkko varattu. Ei oltu, joten pieni potkiminen persuuksille oli kai hyvästä. Aloitettiin hääpaikasta ja viime kuukauden aikana on vähän jo mietitty asuja ja kukkia. (Hassua, että minulle oli ihan selvää kaasojen asut, mutta omasta ei ollut ennen tammikuuta mitään tietoa tai ajatusta).

Meille oli alusta asti selvää, että halutaan vain ja ainoastaan sellaiset rennot kaveribileet, joissa jokainen vieras – myös se lähisukulainen – saisi juhlia ja rentoutua. Toisin sanoen haluttiin kemut, joiden fyysiseen järjestelyyn ei menisi yhtään enempää aikaa ja energiaa esimerkiksi meidän perheiltä, mitä on ihan pakko. Toki bestman-kaaso -akselilla on ollut pakko nakittaa hommia, ja varmasti he tekevät kovaa myyräntyötä vaikka polttareiden eteen, mutta muuten yritetään olla vaivaamatta ihmisiä liikaa. Esimerkiksi häitä edeltävälle päivälle ja hääaamulle olemme yrittäneet järjestää asian niin, ettei edes kaasojen ja bestmanien tarvitse tehdä muuta kuin nauttia olostaan ennen kuin tositoimet alkaa itse juhlassa.

Hääjärjestelyissä on auttanut myös se, että tiedämme itsemme ja kykymme. Meistä ei ole askartelemaan-paskartelemaan yhtään mitään, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa jokin servetin väri tai nimikirjaimilla varustettu sormustyyny. Minusta on ihanaa, että sellaisiakin häitä on, jossa kaikki on tehty ja mietitty viimeisen päälle, mutta se ei vaan tunnu omalle jutulle. Ja minä uskon, että tässä asiassa on juuri kuunneltava sitä hääparista lähtöisin tulevaa tunnetta, koska vain sillä tavalla saadaan omanlaiset häät.

Ehkä oma kantava teemani onkin ollut miettiä, millaiset juhlat ovat meidän juhlat. Ei niin, millaiset häiden tulisi olla. Samaa olen miettinyt tässä morsianasiassa. En halua esittää morsianta, vaan haluan olla oma itseni morsiamena. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Helposti sitä ajautuu katsomaan nimittäin jotain stereotyyppistää HÄÄkampausta tai HÄÄkoruja, mutta sitten yhtäkkiä tajuaakin, ettei ne ole yhtään sitä, mitä itse on. Ainakin minun on pitänyt monta kertaa vetää ensimmäiset suunnitelmat takaisin ja palata siihen, millainen minä ja minun tyylini aidosti on. Siitäkin huolimatta, ettei se olisi niin häämaista tai morsianmaista.

Kun lähettelin ääniviestiä viime viikolla yhdelle kaasoistani, sanoin, että ”joko asiat ovat todella hyvällä mallilla tai sitten me ollaan jäätävässä kusessa”. Tarkoitin tällä sitä, että vaikka häät ja sitä mukaa jotkin asiat hääjärjestelyissä tulevat ajankohtaisemmiksi, ei stressiä ole asioiden suhteen ilmaantunut vielä yhtään. Joko olemme onnistuneet tekemään asiat omalla tavallamme "oikein" tai sitten me todellakin olemme unohtaneet 99% kaikesta tärkeästä. Toivotaan todella tuota ensimmäistä vaihtoehtoa!

 

Voi olla, että tulen vielä perumaan sanani rennoista hääjärjestelyistä, mutta tähän mennessä on tuntunut sille, että olemme onnistuneet tekemään siirtoja häiden eteen aika vähällä ajatuksella ja vaivalla. Minun vinkkini rennompaan hääsuunnitteluun ovatkin seuraavat: 

  • Ulkoista kaikki ne hommat, jotka voit.
  • Luota ammattilaisiin/muihin häitä järjestäviin tyyppeihin. Jos ravintola on luvannut hoitaa ruuan, kukkakauppa kukat, bestman bändin buukkaamisen, luota siihen, että he tekevät myös sen.
  • Tee aikataulu, niin ei tule paniikki (ehkä ainoa todella järjestelmällinen juttu, jonka olen häitä varten tehnyt, mutta minähän olenkin to do -listanainen).
  • Mieti, mikä on oikeasti olennaista. Ja unohda muut. Esimerkiksi minä haluan hääpaikalle muutaman koristeen: kukat, kynttilät ja yhden kyltin. Ja muut asiat jätän sikseen. Jokaisen kaitaliinan, vessan korin ja viirin ei ole pakko sointua väreihin.
  • Keskity siihen, mikä on hääjuhlien tärkein juttu. Minusta se on rakkaus ja ilon jakaminen tärkeiden ihmisten kanssa.

 

Kun tarkemmin miettii, minulla on oikeasti häitä varten yksi ainoa toive. Se, että kaikki olisivat terveinä ja hyvissä voimissa juhlimassa. Tällä tavalla perusäitinä kauhuskenaarioissani lymyilee aina oksennustauti. Sellaista pöpöä kun ei tulisi, voisi olla superonnellinen. Sen vierellä vähän väärän väriset kukat tai nuotin vierestä soitetut urut eivät kyllä merkitse lopulta mitään. 

Lopuksi on vielä kerrottava, että näiden kaikkien asioiden kirjoittaminen nyt ensi kerran ihan tietokoneen näytölle, yhdistettynä tällä viikolla tehtyihin muutamiin uusiin hääsuunnitelmiin, alkaa puserooni hiiviskellä ihana - jos ei nyt hääkuume - niin ainakin innokas mieli. Jostain syystä päässä on soinut myös koko päivän lapsuudesta tuttu Essi Wuoren "Hei me mennään naimisiin -biisi", vaikka ei nyt ihan "viikon päästä, lauanataina" olekaan totuudenmukainen jatko rallattelulle. Mikä ihmeen tv-ohjelma se muuten olikaan, jossa tuo kappale aina 90-luvulla (?) soi? Ei kai silloin vielä Satuhäitä ollut olemassakaan. 

-Karoliina-

Kuva: Laura Ikonen 

 

 

 

Ladataan...
Kolmistaan

 

Kyselitte täällä postauksessa minulta erilaisia kysymyksiä. Ajattelin ensin ryhmitellä vastaukseni teemojen mukaan, kuten joskus olen näissä tapauksissa tehnyt. Mutta sitten päätinkin, että vastailen kysymyksiin randomisti juuri siinä järjestyksessä, kun kysymyksiä on sadellut. Vaikka arvontaan ei voikaan enää osallistua, voi vielä kysymyksiä jättää tänne tai sitten tämänkin postauksen alle. Yritän vastata niihin parhaani mukaan tässä lähikuukausina. Joitakin kysymyksiä yhdistelin, mutta kaikkeen yritän vastata.

Miten teet silmämeikkisi?

Yleensä en mitenkään, koska minulla on ripsipidennykset. Vaihdoin ripsien tyyliä ja materiaalia kuukausi sitten oltuani kuukauden sitä ennen omilla luomu-ripsilläni. Nykyisin minulla on silkkiripset. Jos kuitenkin meikkaan, laitan mustaa nestemmäistä rajauskynää melko rutkasti. Kissansilmäheitot ulkonurkkaan. Olen kuullut meikkaajilta, että minulla olisi ”hyvät” luomet luomivärille, mutta itse en oikein osaa/jaksa käyttää luomiväriä. Ja silloin minusta tulee usein sitä paitsi liian meikatun näköinen.

 

Mitkä ovat Tampereen parhaat lounaspaikat? Entä muut ravintolat?

Lounaalla Maka Sushi, Bistro Venla, Naapuri, Ohana, Fazer (nyhtissalaatilla), Kauppahallin Neljä vuodenaikaa ja Naughty.

Muuten Cafe Pispala, Nomu, Masu, Huber, Kattila ja ja ja …tämä kaupunki on täynnä loistavia ruokapaikkoja eri tilanteisiin ja eri hinnoilla.

 

Onko suunnitelmissa kolmatta kirjaa? Voisitko ajatella kirjoittavasi muista teemoista kuin vauva-tai perhe-elämä?

On suunnitelmissa. Toivon, että sille jäisi jossain välissä aikaa. Ehdottomasti haluaisin kirjoittaa jostain ihan muusta. Ja uusi aihe ja teema kirjalle on kyllä jo valmiinakin. Ja toisaalta jos jatkaisin Usvan ja Juhan tarinaa, haluaisin harpata jonnekin muuhun aikaan kuin taaperovuoteen. Tuntuu, että raskaus- ja vauva-aika on heidän osaltaan nyt jo koluttu.

 

Kotikaupunkisi parhaat vierailukohteet turistille.

Tampereella parasta on kyllä pienet putiikit ja hyvät ruokapaikat. Mitään turistikohteita en osaa sanoa, koska olen täällä aikalailla hypännyt suoraan sinne arjen ytimeen. Ehkä suosittelisin kesällä aamukahveja Tammelantorilla, käppäilyä pitkin keskustan ihania katuja, pienissä putiikeissa poikkeamista, Pyynikin munkkeja ja sellaista.

 

Kiinnostaisi tietää, mikä sai sinut aikoinaan hakeutumaan opettajaksi.

Samana päivänä oli yliopiston pääsykokeet niin journalistiikkaan kuin kirjallisuuteenkin. Molemmat kiinnosti, toisin sanoen teksti kiinnosti. Koska kirjallisuuteen ei ollut pääsykoekirjaa ja journalistiikkaan oli, laiskurina valitsin meneväni kirjallisuuden pääsykokeisiin. Ja sitten pääsin sisään. Opeksi opiskelu oli järkiratkaisu. Tiesin, että pedagogisilla opinnoilla saisi varmemmin töitä kuin (tämmöisenä nykyisenä) kirjoitushaihattelijana. Halusin varmistaa toimeentuloni ja opettajan ammatti tuntui luontevalle. Uskoin, että olisin hyvä teinien kanssa. Ja niin taisin ollakin.

 

Mitkä on sun suosikkiulkoilupaikat Tampereella?

Pyynikki ja Pispala.

 

Onko hiustesi kunto huonontunut vaalentamisen myötä? Millä keinoilla olet estänyt/lieventänyt kunnon huonontumista?

On kyllä. Vaikka pituuksilta tukka tuntuu olevan ihan hyvässä kunnossa, niin latvasta tukka kuluu sitä rataa, mitä se kasvaakin. Ja ne toimenpiteet: Toki hyvät hoitoaineet ja pleksit. Mutta on tässä mietitty radikaalejakin toimenpiteitä. Esimerkiksi tukan palauttamista tummaksi. Se vaan edelleen on harkinta-asteella, koska rakastan tätä väriä niin paljon.

 

Mitä vapaus sinulle merkitsee?

Minulle vapaus tarkoittaa henkistä vapautta olla oma itsensä, toteuttaa omia haaveita ja ylipäätään unelmoida. Vapaus parisuhteessa on sitä, että ei ole pakko olla toisen kanssa, mutta ei halua olla missään muualla.

 

Ootko viihtynyt Tampereella?

Olen. Kirjoitinkin aiheesta juuri sunnuntaina täällä.

 

Oletko ajatellut opiskella jotain vielä joskus?

Olisi ihanaa. Teologia ja markkinointiasiat kiinnostaa. Tosin en usko, että siihen on nyt oikea aika.

 

Mistä sisustustuotteesta haaveilet juuri nyt?

Apua! Vaikka mistä! Pastelliseinistä, uudesta sängynpäädystä, Hakolan velvet-sohvasta ja viherkasveista. Parista päivitetystä matosta ja uudesta makkarin kattovalaisimesta.

 

Kerro luokanopena työskentelystäsi ja miksi lopetit ne hommat?

Olin aineenopettaja, mutta mulla oli viimeiset kuusi vuotta oma valvontaluokka, joten aikalailla se luokanopen hommaa jo muistutti monelta osalta. Lopetin ne hommat siksi, että töitä oli niin paljon, että ei enää ehtinyt tehdä sekä kirjoitushommia ja opetöitä. Kirjoittaminen, jossa on oma vapautensa, tuntui tähän elämäntilanteeseen sopivammalle.

 

Jos saisit siirtää jotakin Helsingistä Tampereelle, mitä se olisi ja miksi?

Ystävät, koska silloin Tampereelta ei puuttuisi enää mitään.

 

Missä näet itsesi 5v ja 10v päästä?

Tampereella. Samalla alueella kuin nytkin. Haluaisin elättää itseni edelleen kirjoittamalla. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakin siihen elämän aikaan. Onnellisena perheenäitinä ja vaimona. Tosin tähän väliin on pakko sanoa, etten juuri enää tee suunnitelmia elämää varten. Koska harvemmin ne toteutuu ja toisaalta elämä tuo eteen paljon ihanaa, mistä ei osaa edes haaveilla. Haluaisin ainoastaan, että meidän perhe olisi onnellinen ja terve.

 

Mitkä ovat Tamperenen parhaat kirpparit?

Valitettavasti minä en ole käynyt täällä oikein kirpparilla. Mutta ainakin lastenkirppis Koskarin alakerrassa on hyvä.

 

Oletko/Oletteko haaveilleet tai suunnitelleet omakotitalossa asumista?

Toki kaikkia asumismuotoja on mietitty. Ja en sano tähän asumisasiaan ”ei koskaan”, mutta minulle luontevinta olisi asua tällaisessa kerrostalossa juuri näillä huudeilla kuin nyt asummekin. Tosin nuo ihan lähellä olevat vanhat idylliset puuomakotitalotkin kyllä kiinnostavat. 

 

Miten kirjoittamisesta haaveileva osaisi aloittaa kirjoittamisprosessia ?

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Ehkä tyhmästi sanottu, mutta niin se vaan on. Minun vinkkini on siis se, että pitää vaan kirjoittaa paljon. Ihan shaibaakin, koska siitäkin oppii. Pahinta on jättää tyhjiä sivuja. Sillä tavalla ei opi mitään.

 

Mikä olisi seuraava unelma matkakohteesi? Mihin haluaisit matkustaa seuraavaksi kotimaassa ja ulkomailla ja miksi?

Kroatia, Islanti ja Ruotsi niin, että siellä ehtisi oikeasti olla enemmän kuin yhden risteilynvälin.

Kotimaan matkailusta en mitenkään unelmoi, mutta uusiin kaupunkeihin on kiva tutustua.

 

Haluaisin tietää mitkä on sun kolme suurinta mutta vielä toteutumatonta unelmaa?

Minun on pakko sanoa, että minulla ei ehkä ole oikein sellaisia. Tottakai minun ikuisuusunelma on isompi perhe, terveys ja onni, mutta jos saisin jatkaa elämää juuri näin töiden, perheen, rakkauden ja sosiaalisen elämän suhteen, en voisi enempää pyytää. Minusta tuntuu, että tässä on se onnellisuuspiste elämässäni, joten olisi aikalailla ahneuttaa alkaa pyydellä yhtään enempää.

 

Minkä harrastuksen haluaisit aloittaa?

Jonkun urheilulajin, jossa saisi olla ihan hömppä. Aikuisten akrobatia tai roller derby (vaikka en juuri osaa luistella).

 

Minkä vinkin antaisit tulevalle opettajalle?

Opettajan työ on tosi antoisaa ja itsellenikin se oli kutsumus. Moni asia on koulussa oikein. Tärkein varmasti se, että tuolla ammatilla on aito merkitys, jota EI mitata rahassa. Opettajan työ on humaani ammatti, joka on minusta upeaa. Mutta: Tulevan opettajan on varaudutta myös siihen, että opena on rankkaa. Silloinkin, kun homma menee niin sanotusti hyvin, on aivan raato usein iltaisin ja perjantaisin. Opetyö on jatkuvaa ihmiskontaktia ja ”esiintymistä”. Myös vastuu painaa. Vinkkini ehkä onkin se, että ”lähde töistä kotiin”. Monen nuoren opettajan synti on se, että työ imaisee niin mukaansa, ettei omaa aikaa ja omaa elämää juuri ole.

 

Mitä kaipaat Helsingistä?

Ystäviä.

 

Mielestäsi mikä on parasta sinussa?

Rehellisyys.

 

Onko sinulla vielä joku haave ammattiisi liittyen, minkä haluisit toteuttaa?

Eräs kirja, joka olisi haastava tehdä, mutta jonka haluaisin tehdä kaikkien taitojeni äärirajoilla.

 

Haaveiletko toisesta lapsesta?

Tämä on ristiriitainen asia. Toisaalta olen aina halunnut ison perheen. Ja sellainen olisi siunaus ja ilo (ja toisaalta suuri pettymys, jos lapsiluku jäisi tähän). Mutta vielä nyt asia on tuntunut liian aikaiselle. Ja mitä isommaksi F kasvaa ja mitä helpommaksi meidän elämä tulee, sitä enemmän olen alkanut pohtia, haluaisinko enää hypätä siihen rumbaan, jossa vaipat ja silmäpussit on niin suuressa osassa.

 

Mitkä asiat sinussa yllättävät, kun sinuun tutustuu? Onko jotain mitä sinusta aina oletetaan, mutta ei todellakaan pidä paikkansa?

Oikein yritin miettiä, mutta en keksinyt tähän mitään vastausta. Ehkä sellaisesta olen saanut useamman kerran kuulla, että vaikka olen sosiaalinen ja puhun/kirjoitan paljon asioistani, jätän myös paljon kertomatta. Että lopulta mun avautumisrajaa aika harva pystyy läpäisemään.

 

Aiotko kertoa blogissa omista häävalmisteluista? Olisi ihanaa päästä mukaan häähumuun tätä kautta :)

Olen ollut asian suhteen vähän kahden vaiheella. Tähän asti hääasioiden kertominen ei ole tuntunut tarpeelliselle, mutta you never know. Häät, A ja avioliitto ovat aivan ihania asia, mutta itse häävalmistelut eivät juuri ole vieneet ajatuksiani. Tuntuu sille, että kyllä ne bileet saa aikaan vähemmälläkin järjestelyllä ja vähän sinne päin -asenteella. Siksi niitä ei ole ollut tarve sen enempää oikein ruotiakaan. 

 

Miten terveystammikuun sokeriton elämäntapa on jatkunut? Fiiliksiä tästä?

Ekan kerran söin/join sokerista viime viikolla kuumeessa, kun oli pakko saada Cokista kaiken muun juoman loputtua kaapista. Kaksi tölkkiä Cokista avasti selvästi sokerihimon ja sitten söinkin lauantaina pari haukkua Mignon-munasta ja kaksi palaa suklaata. Mutta. Vaikka toki sokeri lisäsi sokerin himoa, en usko, että herkuttelusta tällä tavalla tulee tapa. Tai siis ei tule, koska en halua tulevan. Mutta siis totaalilakko on kuitenkin rikottu.

 

Tee postaus mikä Tampereen paikka on sinulle tullut tärkeäksi?

Voin tehdäkin, mutta Pyynikki on mulle tärkeä.

 

Voisitko palata vielä tulevaisuudessa opettajan ammattiin? 

Ehdottomasti. Lopettaminen oli käytännön pakko, mutta itse ammatissa ei ollut mitään väärää tai kurjaa.

 

Minkä valinnan ajattelet näin jälkeenpäin vaikuttaneen eniten tämän hetkiseen elämääsi?

Muutto Helsinkiin kesällä 2005. Toki jokainen parisuhde ja parisuhteen päättyminen on muokannut omaa elämää ja kasvattanut minua ihmisenä

.

Mitkä ovat olleet elämäsi rohkeimmat tai hankalimmat päätöksesi?

Ero lapsen isästä on ollut rohkein ja vaikein, koska tiesin tekeväni sisimmässäni oikein, mutta tiesin myös sen olevan monella aspektilla rankin asia, jota ainakin tähän ikään on tullut vastaan.

Rakastuminen A:n on tietysti ollut omalla tavallaan rohkeaa, koska kun avaa itsensä toiselle täysin, on myös riski siihen, että tulee satutetuksi, suuri. Mutta ilman, että antaa itsestään jotain, mitään ei myöskään saa. Ja olen onnellinen, että uskalsin!

 

Mikä on Tampereen paras uimaranta?

Viime kesä oli niin kylmä, että pakko tunnustaa, etten ole käynyt täällä yleisillä rannoilla uimassa.

 

Millaisen elämätarinan kertoisit itsestäsi? Esimerkiksi 5 tärkein käännekohtaa.

Voi apua! Ihan kauhean vaikea kysymys. Varmasti ihana lapsuus ja siskojen kanssa vietetty aika. Sitten vaikea teini-ikä ja kaikki teinihölmöilyt alkoholista kaveridraamaan. Muutto Helsinkiin 20-vuotiaana ja koko se suuri maailman. Äidiksi tulo ja siitä tarina sinkku-äidiksi ”kasvamiseksi”. Lopuksi tämä nykyinen tilanne ja A ja uusperhe ja uusi ura ja toisaalta myös toisenlainen asenne koko elämään.

 

Blogin kirjoittaminen kiinnostaisi, mutta mistä aloittaa?

Valitse blogialusta ja aloita vaan tehdä tekstejä. Matkan varrella oppii. Ainoa asia, joka kannattaa jo alussa pohtia, on oma tunnistettavuus. Neuvoisin olemaan hyvin tarkka sen suhteen, mitä asioita itsestäsi kerrot ja paljastatko esim. nimeäsi tai kasvojasi.

 

Mikä on yllättänyt uusioperhe arjessa?

Se, että uusperhe on ihan oikea perhe. Ei mitenkään vajaavainen, nolo tai huono.

 

Lapsiarjesta varmasti riittäisi kirjoitettavaa ja oletko kirjoittanut/kirjoitatko lastenkirjan?

F haluaisi, että tekisimme yhdessä lastenkirjan. Minä kirjoittaisin ja hän kuvittaisi. Ajatus on aika ihana, mutta en tiedä, onko minusta kirjoittamaan lapsille.

 

Mitkä ovat suurimmat haaveesi? Myös sellaiset, mistä tiedät, ettei ne voisi toteutua, mutta silti on kiva jossitella ja haaveilla :)

Minun suurin haaveeni on se, että saisin elää juuri tällaista elämää kuin elämme nyt, koko loppu elämäni. Toki ihmiset vanhenee ja pienet speksit muuttuvat, mutta suurimpien linjojen haluaisin olevan juuri näin.

 

Mitä olet oppinu viimeisen kuukauden aikana?

Olen oppinut aika paljon astmalääkkeistä sairasteluni vuoksi.



Ja jatkokyssäri, mitä haluaisit opettaa muille tai muiden oppivan?

Muille en varsinaisesti halua opettaa mitään, koska minusta elämä opettaa, enkä minä ole oikea ihminen neuvomaan ketään muuta kuin korkeintaan lastani. Hänet haluaisin opettaa hyväksi ihmiseksi. Empaattiseksi, vahvasti ja oikealla tavalla epäitsekkääksi.

 

Mitä kesäsuunnitelmia sulla on? 

Ei vielä paljonkaan. Yksi varma ulkomaanmatka. Toinen suunnitteluasteella. Muutamat häät ja polttarit. Ehkä yksi työmatka ulkomaille. Toivon, että kesästä 2018 tulee rento ja täynnä lämpöä. Haluaisin vaan nauttia perheestä, mökistä, Tampereesta ja tavallisesta yhdessäolosta. Viime kesä meni vielä niin muuttohässäköissä ja kelitkin oli aika huonot, joten kesä meni tietyllä tavalla vähän ohi. 

 

Kivaa iltaa!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: paita, Ivana Helsinki (kotimainen tekstiili) // farkut, Zara

Ladataan...
Kolmistaan

Lauantaina vietettiin Auroora-siskoni ja tämän Antti-rakkaan häitä Seinäjoki-Lapua -akselilla. Me saavuimme paikalle torstai-iltana auttamaan hääpaikan laitossa, vaikka tuntuikin sille, että teimme ihan miniosan siitä, mitä hääparin vanhemmat, minun toinen siskoni ja sulhasen veli olivat ehtineet jo tehdä.

Olin jotenkin ajatellut, että en tulisi itkemään näissä kemuissa. Mutta kun näin isäni saattavan siskoani kohti alttaria, alkoi kasvoni lihakset kummasti kiskoa. Miten kauniille sisko näyttikään! Ja kun alttarilla häntä odotti vielä maailman hymyilevin sulhanen, ei liikutukselta oikeasti voinut välttyä.

Aurooran ja Antin häät olivat isot ja perinteiset häät, joissa oli niin sukulaisia kuin ystäviäkin, ja joissa liikuttuminen, nauru, tanssi ja hymyilevät kasvot ryhdittivät koko juhlapäivää ja -yötä. Taas oli tunnustettava se, kuinka ennakkoluulot ovat ihan turhia tässä maailmassa. Olen aina jotenkin ajatellut, että perinteiset häät kakunleikkaamisineen ja kenkäleikkeineen eivät voi johdatella hyviin hääkemuihin, mutta olin taas AIVAN väärässä. Kunhan sakki on oikeaa ja ilmassa aitoa rakkautta, kaikki nuo perinteiset häätraditiot vaan lisäävät tunnelmaa. Kuten nämä juhlat osoittivat: Meillä oli ihan superhauskaa! 

Kaunein hetki häissä oli häätanssi. Kun katselin pikkusiskoni – sen ihan mini-ihmisen onnea nallekarhupuolisonsa otteessa – tuli ensimmäisen kerran tunne, että nyt tuokin ihminen on ihan aikuinen. Toisen ihmisen vaimo. Erisukuniminen kuin minä koskaan. Ja silti se meidän pikkusisko. Ikuisesti pienin ja suojeltavin. 

Onnea rakkaat! 

-Karoliina-

Pages