Ladataan...
Kolmistaan

Sain joskus muutama kuukausi sitten viestin, jossa lukijani kertoi minun olevan hyvä esikuva. Hän kuitenkin kertoi, että olisin vielä parempi esikuva, jos minulla ei olisi lisäosia. Tekoripsiä, tukkapidennyksiä ja vaikka mitä.

Ohitin tuon viestin aika nopeasti ja keveästi, mutta olen huomannut miettineeni tätä kirjoitusta monta kertaa jälkikäteen tässä kuukausien aikana. Pohtinut, millä tavalla vaikka ripsieni mitta vaikuttaa esikuvallisuuteeni. Ja toisaalta: Tarvitseeko minun olla enää esikuva muille kuin tyttärelleni, koska en enää ole opettajan virassakaan.

Minulla on koko elämäni ollut vähän kaksijakoinen suhtautuminen kauneusasioihin. Olen pitänyt siitä, että lähtiessäni ulos en ole ollut aivan luonnontilassa. Minua on kiinnostanut meikit, rasvat ja hiusasiat. Toisaalta olen kuitenkin ollut niin laiska ja aamu-uninen, että en ole lopulta kauheasti jaksanut kuitenkaan meikkailla arkiaamuisin enkä oikein edes juhliin. Tai jos olen jaksanut meikkailla, viimeistään meikkien pesu iltaisin on tuottanut tuskaa. Pieni ristiriita siis sen suhteen, miten on halunnut asioiden olevan. Ja mitä on niiden eteen ollut valmis tekemään.

Kun kasvoin aikuiseksi, markkinoille alkoi tulla kaikenlaisia kauneusasioita ihan tavallisillekin ihmisille ja samalla opiskeluaikojen vaihtuminen työelämään toi itselleni mahdollisuuden myös ostaa kauneuspalveluita. Ihonpuhdistuksia, ripsiä ja tiheämpiä kampaajakäyntejä. Ja niinpä sitten niitä aloin käyttää.

Moni liittää kauneuspalveluiden ja erityisesti lisäosien (joka on minusta muuten hyvä termi kyseisille asioille) käyttämisen huonoon itsetuntoon tai epäterveeseen suhtautumiseen ulkonäköön. Itse en oikein tiedä, voiko asioita niputtaa niin helposti yhteen ainakaan kaikissa tapauksissa. Tietysti ihan kaikki – jopa ripsivärin käyttö tai ryppyrasvan levittely – kertovat siitä, ettei ihminen halua näyttää tismalleen sille, jollaiseksi Luoja on hänet luonut. Mutta ehkä tässä vuosien saatossa – jossa vaikka ripsipidennykset ovat olleet arkeani yli 8 vuotta – olen alkanut ajatella, ettei lisäosanen ole sen kummempaa kaunistautumista kuin meikkaaminenkaan. Ainakaan siis sellaiset, jotka kuluvat pois tai jotka voi ottaa pois.  Voi tietysti olla, että tässä on juuri tapahtunut se ”sokaistuminen” kauneuspalveluiden suhteen. Mutta toisaalta voisi ajatella niin, että arkipäiväistyttyään niiden ympäriltä on karsiutunut ainakin omassa ajattelussani sellainen glamour tai ihmeellisyys.

Itse asiassa: Minä olen huomannut, että kun minulla on lisäosasten avulla homma sillä tavalla ulkonäössä hallussa, kuin haluan, mietin ulkonäköasioita paljon vähemmän kuin joskus luomuna olen miettinyt. Itse ajattelenkin niin, että monien kauneusniksien tarkoitus onkin juuri helpottaa omaa elämääni. Kun edes jotkut asiat aamuisin ovat valmiiksi kunnossa, ei niiden tuunaamiseen tarvitse käyttää aikaa tai ajatuksia. Esimerkiksi rakastamani aamukuntosalin ja sen jälkeisen suihkun jälkeen on aika nopsa lähteä töihin, kun meikattavaa on vähän. Ja silloin se, onko ripset tehty esimerkiksi sinne päin vai hyvin – kuten omani*  –  on aika paljon merkitystä.

Tiedän, että kauneuspalveluihin liittyy hirveästi tunnelatausta ja mielipiteitä. Ja tiedän, ettei oma tapani toimia ja ajatella ole kaikille se oikea. Joku kokee, ettei tarvitse huulirasvaa kummempaa. Ja joku toinen haluaa meikata aamuisin yli tunnin. Niin ja sekin, millä tavalla kauneudenhoito ja -palvelut heijastelevat itsetuntoasiaa, on sekin varmasti monimutkainen vyyhti.

Minusta on tullut vuosien saatossa yhä liberaalimpi…noh…kaiken suhteen. Ja tähän osaseen kuuluu myös kauneudenhoitoasiat. Jos ennen tuomitsin (ihan oikeasti) blondatut päät tyhmiksi ja valkaistut hampaat turhamaisuudeksi, nykyisin ajattelen, ettei ulkonäkö kerro oikeasti mitään ihmisestä. Ulkonäkö on vain ulkonäköä, oli sitten kyse huolimattomasta tai huolitellusta habituksesta.

Ehkä siksi en oikein osaa ajatella, miksi jokin lisäosa tai sen puute tekee ihmisestä huonon tai hyvän esikuvan. Toisaalta en itse edes ajattele, että minun kuuluu bloggaajana olla esikuva. Toki ymmärrän, että bloggaajat ovat vaikuttajia kaikki omalla tavallaan, mutta minusta olisi todella ahdistavaa elää, jos ajattelisin, että minun tulisi omassa henkilökohtaisessa elämässäni tehdä valintoja sillä perusteella, että olisinko esikuva jollekin tuntemattomalle henkilölle.

Ja mikä tyttäreeni tulee, uskon, että asia on paljon monimutkaisempi asia kuin se, onko minulla tukassa pidennystä vai ei. On ihan totta, ettei äidin esikuva-asemaa sovi vähätellä. Sehän on miljoona kertaa todettu ja luettu, että esimerkiksi äidin vähättelevä asenne omaan ulkonäköönsä ja vaikka laihdutuskuureista kertominen ovat haitallisia kasvavalle lapselle. Ehkä pointti koko tässä touhussa ei olekaan se, onko äidillä luomusilmät, ripsaria vai ripsipidennykset timanttikoristein. Vaan se, kuinka ulkonäöstä – omasta ja muiden – puhutaan. Vai puhutaanko mitenkään. Koska samalla tavalla kun oman ulkonäön vähättely vahingoittaa lapsen minäkuvaa, myös ulkonäkökeskeisyys tekee terveelle itsetunnolle hallaa.  Siksi koen, että esikuva-asema – hyvä tai huono – tulee omasta asenteesta, puhetavasta ja siitä, mitä roolia ulkonäölle annetaan koko perheen puhekulttuurissa.

Ihanaa vappuaattoa kaikille! Minun ripset on muuten tehty BB Lashesillä, jonka toimitilat valitettavasti paloivat taannoisessa kerrostalopalossa Tampereella. Uusi väliaikainen toimitila löytyykin nyt rautatieasemalta, KC Clincin tiloista.

-Karoliina-

Kuvat: Auroora Ala-Hiiro

*BB Lashes, Tampere

Ladataan...
Kolmistaan

 

Aamu on se hetki päivästä, jolla on minusta kaikkein suurin merkitys koko päivän yleisilmeeseen. Jos nousee hyvällä fiiliksellä ylös, mitä todennäköisemmin päiväkin sujuu paremmin. Mutta jos kyseessä on tämän- tai tämänkaltainen karmea aloitus aamulle, on oloa hyvin vaikea kääntää enää millään ilveellä paremmaksi.

Minä en ole varsinainen aamuihminen, mutta voin sanoa, että en minä mikään huonoinkaan herääjä ole. En koskaan torkuta ja harvoin enää olen väsynyt siinä vaiheessa, kun olen saanut itseni ylös ja kasvot pestyä. Tiedän, että joillekin aamut ovat tuskaa, joten päätin listata tähän muutaman paremman aamun vinkin.

VIISI VINKKIÄ PAREMPAAN AAMUUN:

  1. Valitse aamuusi yksi sellainen lempparijuoma tai -ruoka, jonka nauttimisesta saat aina hyvän mielen. Minulle se on oikeasti hyvä ja laadukas aamukahvimukillinen. Valitsen muuten myös mukin – ihan huomaamattani – sen mukaan, että kädessäni on aina kaapin kaunein kuppi.
  2. Tee illalla jo kaikki sellaiset toiminnot, jotka voit tehdä aamua varten valmiiksi. Meillä se tarkoittaa sitä, että reput pakataan iltaisin, bussikortit ja avaimet etsitään eteisen pöydälle odottamaan ja kaikki vaatteet ulkovaatteista lähtien kaivellaan kaapeista esille. Etsimiseen ja pakkailuun menevä aika minimoidaan aamuissa.
  3. Tee meikkaamisesta mahdollisimman helppoa. Minulle se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että yritän meikata aamulla mahdollisimman vähän. Tätä edesauttavat Microblading-kulmakarvat ja JB Lash -ripsipidennykseni*, joiden ansiosta kasvoni ovat heti aamusta asti skarpit. Tai ei nyt valehdella. Ei kellään ole varmasti kello 5.40 skarpit ja virkeät kasvot, mutta huomattavasti enemmän sellaiset kuin ilman ripsiä ja huoliteltuja kulmia.
  4. Laita kello soimaan viisi minuuttia aikaisemmin. Unessa viisi minuuttia ei ole oikeasti mitään, mutta olen huomannut, että arkiaamun rutiineissa se merkitsee valtavasti.
  5. Opeta lapsellekin tietyt aamurutiinit, jotka tämä toistaa aina samassa järjestyksessä. Meidän aamujamme helpottaa se, että teemme – useimmiten – aamutoimet synkronoidusti. Kun minä meikkaan, F syö aamiaista. Kun alan laittaa hiuskani, F alkaa pukea. Tällä tavalla molemmat ovat, ainakin melko usein, valmiita silloin kun pitää.

Jos haaveilet helpoista aamuista ja kauniista ripsistä, mainitsemalla blogini, saat -20% alennusta, kun otat uudet JB Lash -ripsipidennykset The Spassa.

-Karoliina-

*ripset saatu blogin kautta

Lue myös:

Meikkiä oman olon vai ympäristön vuoksi? 

Se ihan tavallaisen paska aamu 

Päivähoito ei ole lapsen paikka 

 

Ladataan...
Kolmistaan

Minulla on ollut ripsipidennykset eri mittaisten taukojen rytmittämänä seitsemän vuoden ajan. Välillä olen poistanut ripset siksi, että niiden huoltaminen on tuntunut maksavan liikaa. Joskus olen poistanut ripset niiden aiheuttamien allergioiden takia ja joskus ne eivät vaan enää ole miellyttäneet silmää.

Nyt minulla on ollut viime syksystä asti taas ripsipidennyskausi. Tajusin, että vaikka joskus olenkin allergisoitunut jonkin tietyn merkin ripsiliimoille, en välttämättä ole allerginen niille kaikille. Ja nyt täytyykin koputtaa puuta. Vaihdoin merkkiä ja kutituksesta ei ole ollut tietoakaan.

Luulisi, että seitsemän vuoden aikana olen oppinut myös kaiken sen, mitä ripsipidennyksistä pitää tietää. Mutta eipä se vaan niin mennyt.

Kun huollatin ripseni ennen joulua The Spassa*, sain kuulla, että ripset tulisi pestä joka päivä. Siis mitä?

Toki olen pessyt silmät meikinpoistoaineella silloin, kun olen meikannut ripsien kanssa (eli aika harvoin), ja huuhdellut silmät aamuin illoin vedellä kasvojenpesun yhteydessä, mutta en todella koskaan ollut kuullutkaan, että ripsipidennykset tulisi pestä joka päivä, meikkiä tai ei, meikinpuhdistusaineella.

Ensireaktioni oli äimistys. Taisin kysyä, onko ripsimuotoilija tosissaan. Koska olinhan vuosia oikeasti suojellut ripsiä pesutilanteissa ja nyt minulle sanottiin, että ripset piti päivittäin tietoisesti ei nyt hinkata, mutta hellästi käydä pesuaineen kauttaaltaan läpi.

Homma kyllä toisaalta käy järkeen. Nimittäin mietin jo joskus vuosia sitten, eikö ripsiin esimerkiksi tartu siitepöly ja muut epäpuhtaudet ympäristöstä. No tarttuu! Ja siksi niitä tuleekin pestä. Luulenpa, että osa edellisistä ripsiallergioistani onkin ollut vain likaisten (yök) ripsien aiheuttamaa kutinaa, koska jos muistan tarkoin, allergiani ovat ajoittuneet usein juuri siitepölykaudelle.

Ripsiä varten on olemassa omat pesuaineensa, mutta niiden huoltamiseen käy myös hyvin esimerkiksi Favoran puhdistusvaahto, jota olen Favora-kamppiksesta lähtien muutenkin käyttänyt ihonpuhdistukseeni päivittäin. Täytyy muuten tähän loppuun vielä todeta puhdistusvaahdosta se, että se on yksi tehokkaimpia ja parhaita meikinpuhdistusaineita, joihin olen törmännyt. Ihoni kunto on selvästi parantunut, eikä kasvojenpesun jälkeen kasvovesilappuun tartu läheskään niin paljon epäpuhtauksia kuin ennen toisten kasvojenpesuaineiden jälkeen. Loistava monitoimiaine siis!

-Karoliina-

*ripsihuolto saatu The Spasta

Pages