Ladataan...
Kolmistaan

Moni teistä tuntee meidät vain ajalta, jonka olemme asuneet Helsingissä. Mutta olipa se muutto Lahdesta vuonna 2013 osin aika kimurantti juttu...

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Takaisin Helsinkiin. Kotiin!

Kolmistaan
29.5.2013

Viime vuonna Kaksplussassa oli juttu lapsiperheiden asumismuodoista. Yksi perhe halusi asua maalla isossa omakotitalossa, toinen Helsingin keskustassa kerrostalossa.

Tuo lehti, jossa juttu ilmestyi, tupsahti meidän postilaatikkoomme juuri oikeaan aikaan. Olimme nimittäin tismalleenkin noihin aikoihin pohdiskelleet jo illat pitkät Helsinkiin paluutamme. Aluksi idea oli tullut mieleemme vain heittojen ja puolivitsien kautta, mutta pian aloimme kuitenkin tajuta, ettemme voi kuvitella elävämme Lahdessa todellakaan ikuisesti (kuten olimme tänne muuttaessa ajatelleet tekevämme).

Vaikka Helsinkiin palaaminen tuntuikin juuri sille, mitä me lopulta ja todellisesti haluamme, ei tuo päätöstenteon aika ollut todellakaan kovin helppoa. Tuntui väärälle, ettemme olleetkaan olleet tyytyväisiä suomalaiseen unelmaan: kauniiseen rivitaloasuntoon järvinäkymillä lapsiperheiden suosimalla alueella, turvattuihin työpaikkoihin ja yksinkertaisesti helppoon ja vaivattomaan elämään. Tuntui sille, kun olisimme olleet kiittämättömiä kokemastamme onnesta. Pettäneet sen, mitä lapsiperheiltä Suomessa noin yleisesti odotetaan.

Toisaalta tuli myös vähän syyllinen olo. Vaikka vanhempani eivät muuttomamme takaisin Helsinkiin vastustaneetkaan, oli kurjaa ajatella, että olimme mobilisoineet isäni remontoimaan asuntoamme vain reilu vuosi aikaisemmin karmaisevilla kesähelteillä, kun jo nyt halusimmekin” loppuelämänasunnostamme ” pikaisesti eroon. Etukäteissyyllistyin jo vähän siitäkin, josko Neiti-F kärsisi jotenkin muutosta, tai kiroaisi joskus vanhempana, kuinka hänellä ei lapsuudessaan ollut omaa hehtaaripihaa ja metsää ympäillä.

Kaikesta epävarmuudesta ja tunteiden vuoristorata-ajelusta huolimatta päädyimme kuitenkin muuttamaan. Ja tiedättekös miksi? No, jos ei nyt aivan kokonaan tuon alussa mainitsemani Kaksplussan lehtijutun takia, niin ainakin osittain. Jutussa nimittäin luki jotain sellaista, joka konkretisoi koko muuttointomme ja haikailumme vanhoille kotikulmillemme, ja teki samalla haaveestamme jotenkin todellisempaa. Teksti meni jotenkin näin: ”Ihminen on onnellisin siinä paikassa, jonka arvomaailman kokee eniten omakseen”. Bingo! Tämä virke sanallisti sen, jota olimme ajatelleet, mutta jota emme olleet osanneet selittää. Ei Lahdessa, tai edes meissä ollutkaan mitään vikaa. Me emme vain olleet oikeanlaiset ihmiset juuri tähän paikkaan, ja tämän paikan ilmapiiriin. Koti oli siellä, mistä sydän ei ollut koskaan todella edes lähtenyt.

Vaikka odotankin jo kauheasti kesää ja kaikkea uutta, on tämä kahden vuoden rupeama Lahdessa tuonut elämäämme valtavasti kaikkea hyvää. Minulla on ollut maailman paras työpaikka ja kollegat. Olen saanut ihania kamuja, ja huiketa naapureita. Oppinut, missä kojussa on torin paras keitinpiirakka, ja minne suunnata, jos tarvitsen hyvät farkut. Oppinut, millainen Suomi on muullakin kuin Hankasalmen met(s)issä, tai Kalliossa sporakiskojen kolinassa.

Ihanaa kesäistä viikkoa! Tämän postauksen (laiha) kuva-anti on uuden kotimme pihasta. Paikasta, jossa tänään otettiin myös uudet bannerikuvat tänne blogiin. Vähän jännittää, millaisia niistä tulikaan.

Ja lopuksi: Löytyykö lukijoistani muita, joille rivitalo/omakotitaloelämä ei ollutkaan paras mahdollinen asumismuoto, ja päätitte palata takaisin keskustaan ja kerrostaloon? Entä millaisia muita radikaaleja asumisratkaisuja olette tehneet?

pus ja rok

-Karkki-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kivaa torstaita!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Ladataan...

Tämä se oli aikamoinen projekti. Nimittäin asunnonmyyntipuuhat kaksi ja puoli vuotta sitten Lahdessa. Nyt kun näitä kuvia katselee, voi vaan todeta, että olipa meillä aika kaunis koti. Harmi, ettei sitä saanut siirrettyä tuollaisena näille leveysasteille.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Asunnonmyyntipuuhia
Kolmistaan
7.5.2013








Kerroin teille viime kuussa, että olemme myymässä asuntoamme Lahdessa. Ensin koitimme myydä itse, mutta kuten Eepi sanoin: ”eihän kukaan osta asuntoa 15-vuotiaannäköiseltä tytöltä”. Näytöillä kävi hyvin väkeä, mutta kun rahasta piti alkaa puhumaan, olimme siihen Eepin kanssa liian ujoja. Huomaa, ettemme ole bisneshenkisiä :)

Niinpä päätimme lopulta ottaa välittäjän. Nyt asunto on uudella hinnalla ja myyjällä myynnissä. Luulisi, että täysin rempattu asunto, jonka näköpiirissäkään ei näy mitään kalliita saneerauksia, menisi tällä hinnalla nyt kaupaksi. Itse ainakin kartan sellaisia kohteita, jonka edessä häämöttä putkirempat ja muut isot projektit. Niin ja onhan käytännön asiatkin nyt ihan varmasti hyvissä käsissä, kun takana häärii välittäjäammattilainen.

En ole vielä uskaltanut alkaa fiilistelemään muuttoamme. Jotenkin tuntuu sille, että tämä vanhan asunnon keissi pitää saada ensin päätökseen. Hengenhätähän tässä myynnissä ei onneksi vielä ole, mutta olisi kiva päästä jo miettimään uusia tuulia. Niin ja tyhjentämään kaappeja! Tavaraahan menee uuteen kotiin, kirppikselle, sukulaisille ja kamuille. Olen aika täpinöissäni, että nyt on hyvä tilaisuus karsia kaikki turha roina. Uuteen kotiin ei tule nimittäin mahtumaan puoliakaan tästä tavaramäärästä.Arvaattekos, minne olemme muuttamassa? Niin ja millaiseen kotiin?

-Karkki-

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Näillä vanhoilla aatteilla tähän uuteen päivään!

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Ladataan...
Kolmistaan

En ole harrastanut shoppailua aikoihin. Tai siis kyllähän Tallinnasta tuli ostettua muutama pakollinen kesähaalari (koska en oikeasti omista kesävaatteita!), mutta mitään sellaista fiilistä, että ympäriltä löytyy hirveästi kaikkea ihanaa, ei ole tullut todella pitkään aikaan.

Keskiviikkona kuitenkin kaikki muuttui, kun matkasimme Lahteen. Kuulitte oikein: Lahteen!

Kun sää näytti keskiviikkoaamuna apealle, päätimme, että lähdemme pikavisiitille Lahteen Eskon vanhemmille. Ensin kävimme syömässä – missäpä muuallakaan – kun Mamma Mariassa. Kun asuimme Lahdessa, söimme Mammassa ainakin kerran viikossa, ja nyt oli ihana huomata, että kaikki entiset herkkupastani sai myös gluteenittomina. Mammassahan järjettömän hyvän safkan lisäksi ihanaa on aina koko paikan lämmin tunnelma.

Herkuttelun jälkeen isovanhemmat ja F jäivät leikkimään Eskon lapsuudenkotiin, ja me suuntasimme Eskon kanssa kaupungille. Esko halusi viedä minut ensiksi Nurmi Clothingin liikkeeseen, jossa oli nähnyt turbaanin, joka voisi kuulemma sopia minulle. Ja sopihan se. Niin hyvin, että Esko jopa lupautui ostamaan sen minulle. Lopulta päädyin ostamaan liikkeestä myös Poola Katarynan Kettu-korvikset. Shoppailuhanat oli aukaistu!

Kun astuimme ulos liikkeestä, huomasin heti tien toisella puolella kaupan, josta olin lukenut aikaisemmin kesällä Glorian Kodista (tai jostain vastaavasta sisustuslehdestä). Muistin jutun perusteella, että Puodissa myytiin ainakin ihania Sanni Kariniemen printtejä, joten astuimme sisään. Ja voi että! Sannin töiden lisäksi Puodissa oli lastenvaatteita, koruja, sisustustuotteita, vintage-löytöjä ja paljon muuta! Koska olin jo niin epätavallisesti päässyt shoppailun makuun edellisessä putiikissa, päädyin kuljettamaan kassalle jo kauan himoitsemani IKI korun riipuksen. Mieleeni jäi todellakin kaivelemaan eräs mekko. Ja jos totta puhutaan, palkkapäivänä olisin sen takuulla ostanut, vaikka nyt mekko jäi haaveeksi. Kyseessä oli Haldin-merkin ihana trikoomekko. Muutenkin tuo Haldin kolahti aika kovaa! Taisin löytää taas yhden uuden ihanan merkin, jota seurata (ja josta haaveilla).

Puodin jälkeen suuntaisimme tietysti Petit StLouisiin. Ja tietysti siksi, että Petit on Lahden kaunein liike ja valikoima sellainen, että voisin kahmia ostoskoriini koko hyllyjen ja rekkien tarjonnan. Tällä kertaa astuessamme ulos Petitistä ostoskassissamme oli Suppor Your Local –paidat meille molemmille, Nikola Kerimovin mahtava juliste, Nikola Kerimovin Support Your Local –keräilypaita ja Byredo Parfums –näytteitä. Ja voi kuulkaa! Kun raskausaika muutti hajuaistini, luulin, etten enää koskaan löydä tuoksua, joka kolahtaisi minuun täysillä. Olen toki vuosien aikana löytänyt muutaman oikeasti aika kivan tuoksun, mutta nyt täytyi sanoa, että Byredo kyllä räjäytti pankin. Tuntui sille, että rakastuin 80% koko tuoksuvalikoimasta. Nyt pitäisi vaan päättää, minkä purnukan kannan (palkkapäivän jälkeen ;) ) kotiini!

Kun rahapussi oli keventynyt oikein urakalla, uskalsimme suunnata vielä keskustan Carlingsiin. Olen etsinyt koko kesän sopivaa seilorilätsää, mutta Helsingissä ei ole ollut enää tarpeeksi pieniä kokoja jäljellä. Mutta Lahdessapa oli! Carlingsin saldo: Brixtonin lätsä ja Leen -50% farkut. Ovat muuten elämäni ekat Leet. Saa nähdä, tuleeko meistä kavereita. Nyt näyttää ainakin hyvälle!

Että näin : Aika mahtava ostospäivä!

Olen huomannut aikaisemminkin, että teen parempia ostoksia, kun voin liikkua ympäristössä, jossa kauppoja ei ole joka nurkalle. Pystyy helpommin keskittymään ja näkemään ympärillä olevan kauneuden, kun ei tarvitse höntyillä seuraavaan ja taas seuraavaan megaostoskeskukseen.

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Pages