Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Makoilin eilen illalla sängyllä ja en saanut oikein unta. Katselin lipaston päälle aseteltua kahta kukkakimppua, jotka A oli tuonut minulle ja F:lle jo eilen etukäteisnaistenpäivälahjaksi. Kahta puskaa katsellessa tajusin, että olen monta kertaa ajatellut, kuinka haluan kasvattaa tyttären (asiaa siitä muu muassa täällä ja täällä), mutta kuinka monta kertaa olen pohtinut sitä, mitä naiseus minulle itselleni merkitsee.

Nopealla ajatuksenjuoksulla tulin ensinnäkin siihen tulokseen, että rakastan olla nainen. Vaikka vituttaa moni sukupuolten välinen epätasa-arvon paikka, menkat, yhteiskunnan paineet ja vaikka mitkä muut, kyllä naisen rooli on se, jossa koen olevani omillani. On aikamoinen henkilökohtainen onni siis syntyä kroppaan, jonka tuntee omakseen.

Vaikka naiseus onkin minulle henkilökohtaisesti tiettyä ajatuksen juoksua, äitiyttä, puolisona olemista juuri naisena ja vaikkapa liehuvia helmoja, on se ennen kaikkea ihmisyyttä. Nimittäin kun mietin, miten me naiset täällä Suomessa – monista epäkohdista ja epätäydellisesti maailmasta huolimatta – saamme olla, onhan meillä ihan oikeasti mahdollisuus olla paljon muutakin kuin naisia. Tai sanotaanko näin: Me olemme toki naisia – eikä sellaista asiaa minusta tarvitse edes peitellä –  mutta meillä on juuri naisina mahdollisuus olla mitä vaan. Me olemme ihmisiä, tekijöitä, olijoita, kokijoita, toimijoita ja ihan kaikkea sitä, mihin ihmisillä ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta on oikeus.

Naiseus onkin minulle mahdollisuus olla juuri sitä, mitä olen. Tiedostan lasikatot, seksuaalisen häirinnän ja monet muut paskakeissit, joille täytyy tehdä isoja muutoksia. Mutta silti koen, että ei naiseus ole ollut minulle koskaan este. Ehkä joskus hidaste, mutta useimmissa tapauksissa jopa hyvä sellainen. Pieni haaste sen edessä, jotta saavuttaisin haluamani.

Kun kuvasimme Nooran kanssa näitä kuvia viime viikonloppuna, tuntui hirveän voimakkaalle seistä keskellä Tampereen keskustaa, 20 asteen pakkasessa, sormet jäätyneenä yhteen asentoon, helmat heiluen. Siinä me kaksi naista teimme sellaista hommaa, jota olimme haaveilleet tekevämme (tai okei, en ole haaveillut seisovani kuvissa, mutta blogia olen kyllä haaveillut tekeväni) ja joka on vuosien työnteon myötä tullut osaksi arkeamme. Meillä on omat työmme ja juttumme, mutta meillä on nykyisin myös jo tällainen kahden naisen tiimi.

Erityisen iloiseksi tilanteen teki se, että nämä kuvat ovat ensimmäinen kuvasarjani koko vuoden kestävästä Nanso Ambassador -pestistäni. Minua nimittäin pyydettiin mukaan kotimaisen Nanson maailmaan vähän aikaa sitten, ja nyt tämän vuoden ajan esittelenkin teille omia suosikkejani ja myös matkan varrella kertyvää tietoa Nansosta.

Koska tiedättekö mitä, siskot? Vaikka Nansolla on pitkät ja perinteikkäät juuret, tajusin vasta viime vuoden lopulla, että nuo vaatteet olivat myös minunlaiselleni pukeutujalle. Jotenkin olin kuvitellut Nanson olevan vain räikeää kuvioita ja retroa, kunnes äimistyin, kun äiti pakotti vei minut yhden kerran mukanaan Nansolle. Liikehän on pullollaan toinen toistaan makeampia juttuja. Ja juuri niitä – omia suosikkejani – minä tämän vuoden aikana teille aion esitelläkin.

Ensimmäiset lempparini löytyvät tietysti tästä kuvasta. Minna Sillanpään suunnittelema, 100% puuvillasta valmistettu Kerä-neule, sekä toinen kevään Nanso-rakkauteni: hame nimeltään Vekki (joka löytyy jo verkosta, mutta kivijalkaliikkeistä vasta viikolla 11). Ilolla voin tähän perään ilmoittaa, että nämä molemmat tuotteet (+ kahdeksan muuta valikoitua vaatetta) ovat nyt -25% hintaan Nanson verkkokaupassa koko naistenpäiväviikonlopun (8.-11.3.2018) ajan.

Ja tiedättekö mitä? Ei naistenpäivän juhlinta lopu vielä tähänkään: Verkon aletuotteiden lisäksi jokaisessa Nanson kivijalkamyymälässä on koko viikonlopun ajan voimassa tarjous, jossa kaikki normaalihintaiset Nanson tuotteet ovat -30% alennuksella. Suosittelen siis poikkeamaan sisään ihan oikeaa seiniä ja kattoa olevaan kauppaan!

Itse kurkistelin Tampereen liikkeen valikoimaa muidenkin kuin kuvausvaatteiden puitteissa jo viime viikonloppuna, ja tärpeiksi voisin kertoa huikean laadukkaat t-paidat, kevään puuvillaneuleet ja lounge-henkiset pellavakimonot ja pöksyt.

Ihanaa naistenpäivää!

Jos tyttö- ja naisasia kiinnostaa, lue myös:

Ei kenenkään kylkiluusta!

Tytöt, pitäkää munistanne kiinni! 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: neule ja paita, Nanso // sukkikset, Vogue // kengät, anopilta lainassa 

Ladataan...

Minun pukeutumiseni kulmakivi on ollut ihan aina farkut. Farkut ovat minun turvavaatteeni, jossa olen kokenut oloni mukavaksi ja omaksi itsekseni tilanteessa kuin tilanteessa. Farkuilla olen mennyt kauluspaita ja nilkkurit kaverina työhaastatteluun tai illalliselle. Farkuilla, tennareilla ja hupparilla kaverille, töihin tai kaupungille. Farkuilla, paitapuserolla ja korkkareilla keikalle tai syntymäpäiville. Muutamaa juhlajuhlaa lukuun ottamatta en keksi paikkaa, jonne en voisi farkuilla mennä, kunhan niiden kulutus ja niihin yhdistettävät muut vaatteet ja asusteet vaan muokataan tilanteen mukaan.

Yksi paikka, joissa farkkuja en kuitenkaan koskaan käytä, on koti. Kun astun sisään kotiovesta, suuntaan heti kollarihousuhyllylleni ja vedän jalkaani löysimmät mahdolliset pöksyt. Kotona kun ne koko päivän muualla hyvälle jalassa tuntuneet farkut tuntuvat yhtäkkiä puristaville ja koville.

Olen työskennellyt nyt kotona kuukauden. Ja arvatkaa mitä on tapahtunut? Olen tuona aikana käyttänyt vaatekaappini sisällöstä ehkä viittä prosenttia. Päälleni hakeutuu aamusta toiseen ne muutamat samat hupparit ja kollarihousut. Meikkiä jaksan tasan laittaa aurinkopuuterin ja valokynän verran, ehkä. Ja hiukset on useammin kuin koskaan sotkunutturalla. Minusta on tullut se tismalleen saman näköinen pölähtänyt kotiäiti, joka olin koko äitiyslomani ajan ja aina kesäisin mökillä. Niin ja iltaisin kotona ja lomilla ja …Pointtina se, ettei sitä normaalia siistiä lookia näy enää laisinkaan.

Eikä rennossa menossa mitään vikaa ole. Mutta olisi se nyt kiva välillä näyttää vähän huolitellummallekin. Varsinkin, kun pölähtäneisyys levittäytyy muuhunkin olemiseen. En ole jaksanut pukea farkkuja enää edes kaupungille mennessä ja vappujuhliinkin iskin lappuhaalarit, että varmasti on mukava olla.

Toivoisinkin nyt saavani vinkkiä siihen, kuinka te muut kotona työskentelvät pukeudutte. Mistä löytyisi sellaisia siistejä, mutta väljiä housuja, joissa olisi kiva olla kotona, mutta joilla voisi mennä hyvillä mielin myös ihmisten ilmoille? Merkkejä, malleja ja kauppaehdotuksia otetaan vastaan! Ehkä myös inspiraatiokuvia Pinterestiin.

-Karoliina-

 

Ladataan...

Mä istuin viime viikolla sporassa ja näin tytön, jonka tyyli oli TÄYDELLINEN. Tytöllä oli pitkät kynnet nudella lakalla, musta spagettiolkaiminen toppi, ruskea mokkahame, tennarit ja valkoinen jakku (Jos tunnistat itsesi, anteeksi, että kyyläsin). Asukokonaisuus, jota en olisi koskaan itse kaupasta ostanut tai osannut laittaa päälle, mutta jonka nähdessäni mulle tuli tunne, että juuri tuollaiset vaatteet, viimeistä piirtoa myöten, haluaisin.

Mä en ole todellakaan mikään trendien keksijä. Olen aivan rehellisesti copycat, joka tajuaa ihanimmat tyylit vasta sitten, kun on ne jossain muualla nähnyt.

Mun mielestä tyylien kopioinnissa ei itse asiassa ole  mitään pahaa, jos imitoinnissa pitää aina mielessä oman persoonan, vartalon ja oman ydintyylin. En siis lähde koskaan sokeasti kopioimaan jotain sellaista, jossa en tuntisi oloani minuksi. Itse asiassa : Kopioinnin avulla olen jopa terävöittänyt omaa tyyliäni, koska asuja on voinut ikään kuin "testata" muiden päällä ilman, että on tarvinnut itse vielä laittaa niihin euroakaan rahaa.

Nyt pyytäisinkin, että linkkaatte mulle lempparityyligurujenne Instagram-sivuja. Olen ehkä liian laiska lukemaan blogeja, mutta kauniita kuvia ja asukokonaisuusinspiraatioita halajan nyt jostain syystä todella paljon. Tämä leggarit-iso t-paita-tennarit -tyyli on tietysti aina osa mua, mutta se on  jo ilman apujakin ihan hallussa. Nyt olisi ihana löytää tulevaa syksyä varten hieman asiallisempia tyylejä. Tämän hetken lempparityylejäni edustavat ainakin Linda Juhola ja Kristjaana Mere. Haluaisin, että syksyvaatekaapissani olisi himppusen verran enemmän naisellisuutta ja asiallisuutta, vaikkei tiettyä rentoa rokkifiilistä voikaan koskaan unohtaa. Musta kun tuskin koskaan tulee sitä helmikorvakoruissa ja arkipäivinäkin koroissa kopsuttelevaa superlady.

-Karoliina-

Kuva:  Joonas Vuorinen / A-lehdet
Asu: Takki, Carlings (saatu) // farkkuhaalarit, Crocker // tennarit, Vans 

Pages