Ladataan...
Kolmistaan

Uusi elämäntilanne on saanut pohtimaan pitkästä aikaa taas sitä, mitä ulkonäköni ja pukeutumiseni kertovatkaan minusta. Ovatko ulkoinen ja sisäinen minäni ristiriidassa vai sopusoinnusta?

Kun on ollut jo pitkään työelämässä ja parisuhteessa, on se ollut monella tavalla aika vapauttavaa. Silloin, vaikka päällä olisi jätesäkki tai toisaalta kireät teinifarkut, kaikki oleelliset ihmiset tietävät, millainen olen, mitä ajattelen ja kuinka asiani hoidan.

Tiedän, että moni eronnut alkaa panostaa sinkkuelämänsä kynnyksellä ulkonäköönsä. Treenataan lihaksi, laihdutetaan, vaihdetaan hiusväriä, ostetaan uusia vaatteita ja muutenkin päivitetään itsestään se parempi versio. Minusta taas tuntuu, että olen tehnyt päinvastoin!

Vaikka ihan oikeasti rakastan kauniita vaatteita ja toki haluan meikata silmäpussini aamulla piiloon, olen ennemminkin vältellyt laittautumista enemmän kuin aikaisemmassa elämässäni. Olen alkanut miettiä, että jos en halua pinnallisia ihmisiä elämääni, en voi myöskään itse viestiä olevani sellainen. Tokihan meikeistä ja vaatteista tykkääminen ei ole suora yhteys pinnallisuuteen, mutta kun uusissa tuttavuuksissa juuri se ensivaikutelma on niin tärkeä.

Nyt etsitään sitten tasapainoa urbaanin vaatteista tykkääjän ja sisäisen mehtäläiseni välillä.

-Karoliina-

Villatakki, Ivana Helsinki* // kauluspaita, Bruuns Bazaar // farkut, Nudie // kengät, Dr.Martens/ Maskin kenkä

*saatu

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Mietin tällä viikolla omaa elämääni ja itseäni. Sitä, millaista on olla minä joulukuussa 2015. Tulin seuraaviin tuloksiin.

Tätä viikkoani on määrittänyt stressi. On ollut aika paljon kaikkea "puuhaa", eli töitä monelta rintamalta. Ekan kerran oikeastaan ikinä olen miettinyt, olenkohan kahmaissut vähän liian suuren kakun. Mutta en kai kuitenkaan. Tämä nyt oli vaan ruuhkaviikko. Ja nyt ,kun makaan F:n kanssa sohvalla ja vedän pitsaa, on taas rento fiilis.

Minuna olemisessa on sellainenkin puoli, että täytyy tottua siihen, etteivät aivot nuku koskaan. Juuri kun olen keskellä tätä kaikkea hässäkkää, alan keksiä itselleni lisää puuhaa. Tulee mieleen uusi kirjaidis ja työprokkis ja blogipostaussarja ja remontti-idea ja ruokavaliomuutos ja ja ja.

Minuna oleminen on pääosin aika kivaa. On onnekas olo kaikista rakkaista ihmisistä, terveydestä, voimista, töistä, rakkaudesta ja energiasta.

Toisaalta pännii pienet jutut. Se, että on finneja vielä yli 30-vuotiaana. Ja silmätulehdus. Ja pitää käyttää silmälaseja, joita vihaan. Ja että en ehdi lukea tarpeeksi kirjoja ja käydä lenkillä. Pienet jutut ne pännii.

Sellaista elämää juuri nyt on.

Millaista on olla sinä? Tänä joulukuisena perjantaina?

-Karoliina-

keltainen villaneule, Cos // viitta, Ivana Helsinki // housut, Only // kengät, Dr.Martens

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, sekä Eskon Instagramin kautta.

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Olen tällä viikolla voinut fyysisesti todella huonosti. Sunnuntaina satuttamani selkä sai tiistaina sellaiset mittasuhteet, että jouduin lähtemään työpäivän ja iltaisen vanhempainillan välissä kipupiikille työterveyteen. Koko selkää särki niin, että hengittäminen oli jo vaikeaa ja kipu säteili vihlontana ja vaihtoehtoisesti tunnottomuutena koko vasempaan käteen. Lääkäri halusi jopa kuvata keuhkot, mutta lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyseessä on vain lihasjumi.

Aluksi kipupiikki auttoikin, mutta kotiin saatujen särky- ja relaksanttilääkkeiden kanssa olo meni äkkiä toisella tavalla huonoksi. Niin iso lääkesetti sai todella etovan ja ällön olon. Keskiviikkona työpäivän jälkeen en voinut kuvitellakaan tulevani bussilla kotiin, joten niinpä sitä tuli huristeltua - ekan kerran elämässä - taksilla töistä kotiin.

Koko viikko onkin mennyt enemmän kuin sumussa. Eilen aamulla tuntui sille, etten jaksa yhtään mitään. Perjantai-iltana olo oli ollut jo vähän parempi, mutta lauantaiaamu alkoi taas kivulla ja huonovointisuudella. Yksi vaihtoehto oli jäädä pölähtäneenä sänkyyn, mutta valitsin toisin. Päätin, että voin joko pilata viikonloppuni tai sitten mennä niillä eväillä, jotka sillä hetkellä oli annettu.

Iskin valkoiseen naamaani aimoannoksen aurinkopuuteria, valokynää, silmämeikkiä ja huulipunaa. Ja tadaa!! Ei olo siitä täydelliseksi muuttunut, mutta huomattavasti paremmaksi kuitenkin.

Olen ennenkin huomannut, että meikillä, vaatteilla ja kunnollisella kampauksella saa oloonsa hyppysellisen hyvää oloa ja energiaa. Täytyykin sanoa, että vaikka tottakai on kivaa, jos esimerkiksi Esko pitää ulkonäöstäni, mutta kyllä minun täytyy rehellisesti sanoa, että meikkaan ja laittauduin pääasiassa vain itseäni varten. Se, että peilistä tuijottaa pölähtänyt valkonaama, lisää ainakin omaa huonovointisuuttani rutkasti.

Miten on sinun laitasi: Meikkiä puolison, puolisonetsinnän vai itsesi vuoksi?

-Karoliina-

P.S. Niin ja jos olo on edelleen meikin kanssa huono, voi todeta, että olo on oikeasti huono. Kuten mulla lopulta eilen iltapäivällä, jollloin selkä-, rinta- ja käsisärkyä epäiltiin johtuvan jo sydämestä ja niinpä sain viettää hetkisen ambulanssissa ja sydänfilmimasiinoissa. Hah! Olipahan kokemus. Onneksi sydän oli ok, ja nyt vain vielä enemmän relaksanttia naamaan.

// takki, Monki // villaneule, Cos // raidallinen tunikamekko, Monki // pöksyt, Only // kengät, Dr.Martens // villahuivi, Cos // laukku, Filippa K. //

 

Share

Pages