Ladataan...
Kolmistaan

En ole vuosiin katsonut tv:tä niin paljon, kun tämän kuluneen talven ja kevään aikana. Eritoten olen ollut koukussa kahteen tosi-tv-formaattiin: Tempation Island Suomeen ja Bachelor Suomeen. Ja itse asiassa fanitukseni näiden sarjojen kanssa on mennyt jopa niin pitkälle – nolottaa vähän jopa myöntää – että olen OSTANUT nettitelkkarin lisäpalveluita niin, että olen päässyt katsomaan Bachelorin ja Temppareiden jaksot etukäteisesti.

Tällä viikolla on ollut kuitenkin kovat paikat sen suhteen, että ensin Bachelor-Joni valitsi mielitiettynsä ja toisekseen Tempperitkin loppuvat tänään kuumottaviin iltanuotiotunnelmiin. Niin moni tiistai-,keskiviikko- ja torstai-iltojen ilo on hetkessä poissa.

Vaikka tosi-tv onkin vähän kuin Seiska – kaikki katselee, mutta kukaan ei myönnä pitävänsä – olen niin iloinen, että tämmöisiä(kin) ohjelmia tehdään. Koska mistä muusta, kun siitä todellisestä elämästä, saa niin paljon irti. Ja vaikka toki tosi-tv:kin on käsikirjoitettua, on siinä kuitenkin oikeat ihmiset. Ja siksi koko homma onkin niin mielenkiintoista seurattavaa.

Ensinnäkin tosi-tv:ssä parasta on se, että ymmärrys erilaisia ihmisiä kohtaan kasvaa. Voi nimittäin olla, että sarjan ekoissa jaksoissa jokin hahmo tuntuu todella ärsyttävälle (tämmöisen ihmisen tuomitsisi varmasti tosi elämässä aika helposti), mutta sarjan edetessä inhokista voi alkaa jopa pitää ihan hirveästi. Tosi-tv antaa usein vastauksia ihmisen ulkokuoren takaa. Tällä tavalla minulle kävie vaikka Bachelor Suomen Marin kanssa. Pidin naista aluksi todella ärsyttävänä, jopa ihan hullusti käyttäytyvänä, mutta kun katselin häntä useamman illan, tajusin, että tuo nainenhan vaan oli peloissaan. Ja lopulta monet hänen tunnereaktionsa tuntuivat enemmän luonnollisille kuin monen viilipyttymäisen "kisaajan" cool toiminta. Ei ihme, jos pää alkoi hajoilla tuossa tilanteessa, jossa naiset elelivät. 

Toisekseen tositelkkarin avulla voi nähdä ja ymmärtää jotain sellaista, joka ei muuten omaan elämään kuuluisi. Esimerkiksi Temppareiden Eliaksen (ainakin minun tulkintani mukaan) aika kauhea käytös on jotain sellaista, joka tuo varmasti suhteen henkisen väkivallan paljon ymmärrettävämmäksi niille, jotka eivät ole sitä omassa elämässään kokeneet. Eliasta ja Vilmaa katsoessa kuitenkin näkee niin konkreettisesti sen, miksi huonosta suhteesta on joskus niin vaikea päästä pois. Ja kuinka tiettyä koukuttavaa retoriikkaa käyttävä ihminen voi huijata ihan kaikkia. Jopa yrittää sanojen vääntelyä silloinkin, kun jo reisiään myöden sonnassa. Uskon, että Eliaksen, ja ja toisaalta edellisen Temppari-kauden Elämän peli -mies ovat opettaneet ainakin sen, että aina elämä ei ole niin yksinkertaista. Ja "miksi et vaan jätä sitä" sellainen heitto, johon ei kaikissa tilanteissa olekaan aivan yksinkertaista vastausta tai toimintaa. 

Toisaalta tosi-tv:n ihanin asia on tietysti kaikki se kauneus, joka ihmisissä – ainakin osassa – on. Miten sydän meinaakaan pakahtua, kun näkee Temppari-Santerin antavan olkapäätään kerta toisensa jälkeen ja kertoo ”lentävänsä vaikka Oulusta Helsinkiin”, jos on siihen ystävällä tarve. Miten täydellisen ihanalle ja hymyn huulille pelkään tv:n välitykselläkin saava ihminen Bachelor-Kaisa voikaan olla ja miten toisaalta ihmisten hupsuus voikaan saada hyvän mielen ja kunnon naurunpyrähdykset aikaiseksi.

Itse koen, että sellaiset määritelmät kuin ihana, kauhea, symppis, aito ja ärsyttävä ovatkin aika vaarallisia (erityisesti) silloin, kun ihmisestä näkee vain kuoren, eikä tätä tunne oikeassa elämässä. Eikä siksi vaikka nuo kirjoittamani tämän postauksen otsikon määritelmät henkilöistä kerro tietenkään mistään muusta kuin muutaman tunnin leikkaamalla saadusta matskusta ja vieläpä yksittäisen naisen tulkinnasta näiden leikkausten perusteella! Mutta kuten Terhi Kokkos -gatessa jo totesin, on tosi-tv:ssä ja erityisesti sen kulisseissa jotain niin koukuttavaa, että alkaa melkein tuntea sille, että tuntisi nuo ruudulla näkyvät ihmiset ihan todella. On ihanaa ihastua, vihastua, samaistua ja pyöritellä silmiä kauhistuksesta. Sellaisia fiiliksiä harva perinteinen tv-ohjelma saa aikaiseksi. 

Joten kiitos huikeasta tosi-tv-keväästä Tempparit ja Bachelor! Millähän tämän tv-ohjelmavajauksen saisi nyt täytettyä. Ohjelmasuosituksia otetaan vastaan.

-Karoliina-

Kuvat: Nelonen.fi:n pressikuvapankista // Temptation Island Suomi -kuvan kuvaaja Lars Johnson // Bachelor-kuvan kuvaaja tuntematon 

 

 

Ladataan...
Kolmistaan

Yksi päivä ja niin monia odotuksia. Päivä, jolloin ei saisi olla kiukkuinen, kireä tai onneton. Päivä, jolloin pitäisi pystyä parhaimpaansa keittiössä ja perheenjäsenenä. Päivä, jolloin elämä olisi kuin sisustus- ja ruokalehden keskiaukeamalta. Seesteinen ja kaunis. Lämmintunnelmainen ja kimmeltävä.

Joulu on näytelmä, jossa jokaisella on oma roolinsa ja paikkansa. Taustarekvisiitta on valittu valmiiksi jo vuosikymmeniä sitten, käsikirjoitusta tarvitsee harvoin enää lukea. Paitsi silloin, jos jättää vanhan näytelmän ja siirtyy uuteen. Silloin on tarkistettava, kuinka suuri rooli rosollilla on tässä näytelmässä ja saako oman joululimpun – sen mummon reseptillä tehdyn – tuoda vanhasta esityksestä mukaan. Ihan nyt vain turvallisuudentunteen vuoksi.

Joulu on vain yksi päivä, mutta silti se on paljon enemmän. Se on kaikkien menneiden hetkien tiivistymää, uusien toiveiden alkulähde. Se muistetaan taas tästä ikuisuuteen. Muistellaan, milloin oli elämän karmein ja ihanin joulu. Milloin joulukirkon tähti oli aseteltu vahingossa kärjelleen ja milloin lahjavillasukat olivat neljä numeroa liian isot. Oliko se viime vai edellisjoulu? Vai jo markka-aikaan?

Olkoon tämä päivä yhtä aikaa elämäsi joulu ja toisaalta vain yksi päivä muiden joukossa, jottei odotukset muuttuisi liian ankariksi. Armollista joulua!



-Karoliina-

Kuva:Sanni Kariniemi  

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Duracell

Viime jouluna – hetki illallisen jälkeen, mutta pari hetkeä vielä ennen joulupukin tuloa – oli sellainen puolen tunnin tyhjä aika, jolloin ei ollut oikein mitään tekemistä. F:ää jännitti joulupukin tulo ja aika alkoi käydä hänellä pitkäksi. En muista, kuka sitä ehdotti, mutta lopulta tuo luppoaika käytettiin koko perheen yhteiseen piilosleikkiin. Siinä sitten sinkoiltiin koko perhe jokaista aikuista myöden pitkin taloa ja yritettiin etsiä hyviä piiloja. Hassua, miten täpinöihin sitä itsensä tuollaisessa leikkimielisessä kisassa saikaan!Iski se samanlainen jännityksen sekainen paniikki kuin lapsena, kun etsijän ääni laski numeroita eteenpäin ja omaa piiloa ei meinannut vaan löytyä.

F:n viihdyttämisestä alkanut homma kääntyi lopulta myös meidän aikuisten viihteeksi, ja itselleni ainakin tuosta hetkestä tuli yksi viime joulun ihanimmista muistoista. Vieläkin naurattaa, kun siskoni mies törötti hipi hiljaa pitkän verhon takana niin, että varpaat vain näkyi.

Itse olen lähtökohtaisesti aika huono leikkimään F:n kanssa. Mutta kun sellainen hetki iskee, että minulla on intoa ja aikaa heittäytyä leikkiin, näen, kuinka F loistaa. Sellainen aikuisten ihmisten heittäytyminen kun lapsesta varmasti parasta, mitä tietää.

Saimme kotiin tällä viikolla eräänlaisen varaslähdön jouluun, kun Duracell ja Disney halusivat näyttää, kuinka aikuisten ja lasten yhteinen leikki sujuu Autot 3 -elokuvan autojen, Duracell Ultra Power -paristojen ja autoradan kanssa. Niinpä rakensimme porukalla  radan keskelle meidän eteistä, iskimme paristot autoihin ja aloitimme hurjan kisan. Ja voin sanoa, että näin vähän leikkivänä äitinä tuntui, kun olisi ollut jo lomalla. Harvoin sitä tulee nimittäin arki-iltana tempauduttua mukaan lapsen leikkiin.

Sitä paitsi: Duracell Ultra Power AA-paristojen ansioista leikkii saa jatkua vielä pitkälle joulun jälkeenkin (jos jaksamme pomppia radan läpi muihin huoneisiin), koska kyseiset paristot ovat Duracellin pitkäkestoisimmat paristot suurtiheyksisellä ytimellä, ja näin ollen ne soveltuvat nimenomaa paljon virtaa vieviin laitteisiin. Lisähauskuuden autoradan rakennukseen teki muuten omasta kodista löydetyt lisäesteet, kuten esimerkiksi tyynytunneli ja nukentalovarikko. Harmittaa vähän, ettei tajuttu iskeä kirjoja lisäkorokkeiksi, mutta ehkä seuraavassa radassa sitten. 

Näin jouluviikon kunniaksi minulla on ilo arpoa 2 pakkausta kahden (2) Mattel Salama McQueen -leluauton pakkausta, sekä lajitelman Duracell Ultra Power -paristoja. Nämä arvottavat autot pitävät hurjaa ääntä, reagoivat erilaisiin liikkeisiin ja osaavat puhua suomen lisäksi kolmee muutakin kieltä. Osallistu arvontaan näin:

  1. Kerro, millaisen mielikuvituksellisen autoradan rakenteisit perheesi kanssa. Millainen olisi kaikkien aikojen rata ja mitä erilaisia korokkeita, mutkia tai tunneleita se pitäisi sisällään? 
  2. Laita autorataideasi perään myös oma sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut varmuudella kiinni, jos voitto napsahtaa kohdallesi. .
  3. Toimi ennen 26.12.2017 klo 12.00. 

Valitsen autorataideoista viisi hauskinta ja innovatiivisinta ideaa ja arvon näiden kesken nuo 2*2 Mc Queen -pakkausta + Duracell-paristot.

Intoa ideointiin! 

-Karoliina-

 

Pages