Ladataan...
Kolmistaan

Kotona ollaan. Takana pääsiäinen, joka meni hirmuisen nopeasti. Ehdittiin keilata Revontulessa, saunoa mökkisaunassa, laskea kelkalla Häkällä, juhlia siskoa, syödä tuplasti oman painon verran ja nukkua monta tuntia pidempään kuin arkena. 

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kuvittelin 20 ikävuoteen, että kaikkialla Suomessa soitetaan kelloja pääsiäisenä. Kun sitten tiedustelin helsinkiläisiltä kavereiltani, menevätkö he kellojensoittoon, kaikki katsoivat minua ihmeissään. Ja minä heitä. Mikä ihmeen kellojen soitto?

Hankasalmelainen pääsiäsiperinne on se, että ensimmäisenä pääsiäisyönä kylän nuoret (ja vähän vanhemmatkin) lähtevät soittelemaan lehmänkelloja tai muuten vaan mölyämään naapuritalojen kulmille. En ole varma, onko tätä perinnettä missään muualla Suomessa tai mikä kellojen soiton tausta on, mutta varmasti se liittyy jollain tavalla taikauskoon. Itse olen aina ajatellut, että sillä karkoitellaan pahoja henkiä, mutta voi olla, että tuo assosiaatio on vain omani. 

Joka tapauksessa kellojen soitto on yksi tärkeimmistä pääsiäisperinteistäni. Lapsen oli hurjan jännää hiippailla kavereiden kanssa hämyisten talojen kulmilla. Toisaalta se, että oman talon ympärillä pyöriviä kellojensoittajia jahdattiin, oli myös ainakin yhtä jännää. Meidän iskä oli oikein haka vastasäikyttelijä. 

Yritin tuossa houkutella noita meidän suvun uusia pohjalais-pirkanmaalaisvahvistuksia illalla soitolle. Saa nähdä, kiliseekö.

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Jopas jotakin. Torstai vasta aamupäivässä, mutta tunnelma on jo aivan viikonloppuinen. F on eskarissa, minä ja A yritetään puolestamme pakkailla kamoja pääsiäsreissua varten, jotta voimme hypätä heti autoon velvollisuuksien jälkeen ja suunnata nokan kohti Keski-Suomea.

Tällä viikolla olen hukannut pankkitunnukseni kahdesti, avainlukulistani kerran, joten olen vieraillut Nordeassa kolmena(!) aamuna peräkkäin. Aina samalla virkailijalla. Hieman noloa.  Hukkailujen lisäksi olen yrittänyt totutella uuteen arkeen ja olla syömättä aivan jokainen hetki. Kotona ollessa kun sinne jääkaapille tulee livahdettua aivan jatkuvasti. Edellä mainittujen hommien lisäksi olen vihdoin – ehkä – alkanut selättää flunssaani. Syksyn korvatulehduskorva alkoi oireilla taas muutama viikkoa sitten ja kuume nousi. Lääkärikäynnillä löytyi poskiontelo- ja korvatulehdukset, sekä putkitetun korvan putken liikkuma. Nyt on meneillään antibiootti numero kaksi (hitsi inhotan syödä näitä kuureja!), ja olo alkaa olla jo parempi.

Vähän kyllä tosin väsyttää edelleen. Mutta se saattaa johtua allergialääkkeistä ja ylipäätään allergioista. Ja ehkäpä myös siitä, että iltaisin tulee kukuttua aivan liian myöhään. Lisääntynyt valo kun tekee sen, ettei malttaisi ollenkaan rauhoittua nukkumaan.

No mitäpä muuta? Täytynee kai todeta, että hirveän hyvää. Odotan aivan kamalasti pääsiäistä minun vanhemmillani, koska kerrankin meitä on aivan koko perhe koolla. Tosin siskoni mies, joka on jääkiekkotuomari, käy viheltämässä pyhien aikaan pari peliä, mutta pääosin olemme koolla aivan koko sakki. Luvassa on ainakin hohtokeilausta, mökkiä ja siskoni maisterijuhlat. Vielä kun keksisi, mitä laittaa sinne päälle. Tässä on nyt puolen vuoden aikana ainakin kahdet ristiäiset, neljät häät ja yhdet valmistujaiset, joten tuntuu sille, että juhlavaatekaappi on auttamatta liian suppea.

Hauskaa torstaita! Se on toivoa täynnä.

-Karoliina-

Share

Pages