Ladataan...
Kolmistaan

Kirjoitin pari viikkoa sitten Viikon kirppislöytö -postauksessa siitä, että löysin Tori.fi:stä itselleni Stokken Variable Balans -työtuolin. Ja sitten hehkuttelin sitä vielä parin minivideon verran Insta Storiesissa niin, että sain yhtäkkiä hirmuisen monta yhteydenottoa tuolin tiimoilta. Joten: Kerrotaanpa nyt vähän enemmän tästä ihmetuolista, kerran samojen selkä- ja hartiavaivojen kanssa painii niin hirmuisen moni!

Minä tutustuin ihan hassunnäköiseen tuoliin työpaikallani H23:lla, jossa kahdella meidän toimiston miehistä oli jo sellaiset ennen minua. Testasin tuolia yhden puolikkaan työpäivän verran ja olin myyty.

Minulle tulee hartiat, oikean lapaluun alunen ja niska usein kipeäksi, jos olen paljon koneella. Stokken tuolin kanssa näin ei kuitenkaan käy, koska tuoli pistää istujan väkisinkin oikeaan asentoon. Siinä on nimittäin melkein mahdoton istua selkä ja hartiat lysyssä. Hieman kiikkutuoli muistuttavassa tuolissa istutaan polvet koukussa, jolloin selkä asettuu suoraksi, hartiat pysyvät sopivasti takana ja tuki löytyy vatsalihaksista.

Konkreettisin muistutus tuolin tärkeydestä tuli, kun matkustin pari viikkoa sitten Helsinkiin. Kun minulla jäi tapaamisten väliin muutama tunti, naputtelin postauksia lounaspaikan pöydässä. Ei mennyt kuin vajaa pari tuntia ja selkääni särki, niska oli jumissa. Ja sama jomotus kesti viikon! Kroppani oli kai jo niin tottunut hyvään asentoon, että se järkyttyi kauheasta työasennosta.

-Karoliina-

Kuva: Armando Tranquille

Asu: Kengät, Ten Points (saatu) // mekko, Aarre (saatu) // housut, Pieces 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Bonduelle

Minä olen elänyt monen monta vuotta työpaikalla eväillä. Illasta toiseen pakannut jääkaappiin aamua varten safkat ja harmillisen monta kertaa myös unohtanut ne aamuhässäkässä kotiin. Parhaimmillaan eväiden teko on kuitenkin ollut aika kivaa puuhaa. Ja syöminen vasta on ollutkin! Vitsi se fiilis keskellä työpäivää kun muistaa, että kaapissa on hyvä lounas odottamassa.

Me käymme nykyisessä työssäni melkein aina lounaalle lähialueen ravintoloissa, mutta on meillä myös virittelyasteella tapa, jossa tekisimme porukalla safkaa koko meidän sakille aina silloin tällöin. Kun aloin pohtia, millaisen evään keksisin Bonduellen kikherneiden ympärille blogiyhteistyön tiimoilta, päätin samoin tein tukea meidän toimiston yhteishenkeä ja valmistaa tuon ”evään” kaikille täällä meidän työpaikan keittiössä. Ja samalla valmistaa yhtä omaa lempiruokaani: Falafeliä (jota tykkään syödä, mutta jota en ole varsinaisesti useinkaankaan uskaltanut itse valmistaa)!

Olen kuullut, että monikaan tosi-falafelisti ei tee falafelejä purkkikikherneistä, mutta ainakin oma kokemukseni oli todella positiivinen. Rakastan raskalaisen Bonduellen kikherneitä jo muutenkin, mutta mielestäni purkkikikherneiden kostea koostumus sopii loistavasti falafel-taikinaan, josta muuten tulee helposti liian kuiva. 

Tässäpä siis lounas, jonka voi sujauttaa niin evääsrasiaan kuin suoraan lautasellekin. Suosittelen tosin evääksi laittamaan falafelit erikseen, salaattiosan erikseen ja kastikkeet erikseen, jotta lopputulos on mahdollisimman raikas ja falafelit voi halutessaan lämmittää vielä vaikkapa mikrossa ennen syöntiä. Tykkään hirveästi muutenkin tämmöisistä kokoelmaruuista, jotka taipuvat moneen tilanteeseen ja monelle erilaiselle syöjälle. Jos tämän valmistaisi illalla kotona, voisi siitä syödä ensin perhe kanssa ja sitten loput voisi pakata evääksi töihin tai välipalaksi lapselle. 

FALAFEL-SALAATTI (viidelle)

Falafelit

  • 4 purkkia Bonduellen kikherneitä
  • 3 sipulia
  • 6 valkosipulinkynttä
  • 2 puskaa tuoretta korianteria
  • parin limen puristettu mehu
  • 3-6 tl juustokuminaa
  • 2 tl cayanepippuria
  • rouhittua mustapippuria
  • suolaa
  • pari kananmunaa
  • 3 rkl tahinia
  • huljautus (1-2dl) glunteenittomia jauhoja
  • voita ja oliviiöljyä paljon paistamiseen

 

Minttu-kurkkujogurttikastike

  • iso purkki turkkilaista jogurttia
  • loraus hunajaa
  • yhden limen puristettu mehu
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 1/3 kurkkua silputtuna
  • puska tuoretta minttua silputtuna

 

Salaattipohja

  • Esimerkiksi porkkanaa, salaattia, parsaa, avocadoa + chiliä. Päälle balsamicoa ja oliiviöljyä.

 

Keitettyä kvinkoaa

  • Tee paketin ohjeen mukaan 3 dl kvinkoaa.

 

Hummus

  • 1 tölkki Bonduelle kikherneitä
  • 1valkosipulinkynttä
  • Yhden limen puristettu mehu
  • reilu loraus oliiviöljyä
  • 1 rkl tahinia
  • pari teelusikallista kurkumaa
  • suolaa
  • pippuria

 

  1. Keitä kvinoa pakkauksessa olevan ohjeen mukaan.
  2. Valmista salaatti makusi mukaan valmiiksi.
  3. Tee minttukastike maustumaan jääkaappiin sekoittaen pilkotut kurkut ja hienonnettu minttu jogurtin ja mausteiden kanssa sekaisin.
  4. Valmista hummus. Huuhtele kikherneet lävikössä. Laita kikherneet hienonnetun valkosipulin ja mausteiden kanssa kulhoon. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi.
  5. Tee falafelit seuraavin ohjein:
  • Huuhtele kikherneet.
  • Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuulota ne pannulla.
  • Laita isoon kulhoon kikherneet, kuulotetut sipulit ja aivan kaikki muut falafeli-ainekset ja surauttele sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
  • Paista massasta tehdy pullat paistinpannulla runsaassa voi-öljyseoksessa.

 

Huomenna toimistolla syödään kuulemma risottoa! Mahtavaa, miten yhteinen ruuanlaitto ja syöminen rentouttaakaan kesken työpäivän. Ja muistutuksena edelleen, että Bonduelle-tuotteiden ulkoasu on uudistunut. Älkää siis hämmentykö säilykeosastolla. 

-Karoliina-

Kuvat: Karoliina Sallinen, Valtteri Auvinen, Miiro Seppänen, Ilkka Janatuinen 

 

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

Kuvittelen aina välillä, että minua ei koske somen lainalaisuudet. Että olen sen verran old school, että kunhan vaan räiskin kuvia vaikkapa Instagramiin. Ne ei useinkaan ole otettu kummoisemmalla vehkeellä kuin puhelimeni kamera. Enkä ajattele, että sivullani olisi oltava jokin tietty ulkoasu, värimaailma tai tunnistettava tyyli. Joskus tulee kolme selfietä putkeen ja sitten viikon vaan pelkkiä ruoka-kuvia.

Mutta kun mietin asiaa tarkemmin, brändään minäkin itseäni koko ajan. Vahingossa ja toisaalta tahallani niin, että luon itselleni rajoitteita ja raameja. Ei minusta näy jäätäviä darrakuvia, bikineissä otettuja herutteluja tai en kovinkaan usein kiroile teksteissäni, vaikka oikeassa elämässä – näin olen kuullut – olen välillä aikamoinen rääväsuu. Se, mitä minusta näkyy somessa, ei ole valhetta. Mutta se on rajattua. Jotain jätetään ulkopuolelle.

Hassua, miten tässä näkyvyysasiassakin minun oman pään sisälläni tuulet muuttuvat vuosien ja kausien myötä. Se, missä ennen kuvasin blogiin koko kotini jokaista yksityiskohtaa myöten, nykyisin se ei tuntuisi yhtään luontevalle. Toki koti saa vilahdella blogissa, mutta nyt juuri tuntuu sille, että haluan pitää kodin yksityisenä alueena. Vaikka siltä osin olenkin laittanut yhden rajoituksen lisää, koen toisaalta jollakin tapaa rentoutuneeni täällä blogissa hirveästi sen jälkeen, kun lopetin opettajan työt. Minusta tuntuu – en tiedä näkyykö se ulospäin – että olen nyt sisimmistäni paljon enemmän teille auki kuin ennen.

Nimittäin koko sen ajan, kun olin sekä bloggaaja, että opettaja, mietin ehkä piinallisuuteenkin asti sitä, voinko puhua joistain oman elämäni aiheista. En siksi, että en yksityishenkilönä niin olisi ollut valmis tekemään. Vaan siksi, että mietin, voinko tehdä niin opettajana. Minulle oli (ja olisi edelleen siinä tilanteessa) hirmuisen tärkeää se, ettei kenellekään oppilaistani tai heidän vanhemmistaan olisi tullut sellainen olo, että ylitän rajoja. Etteivät he olisi joutuneet kiusaantumaan kirjoituksistani ja niiden aiheista. Ja että heillä olisi säilynyt luotto siihen, että koulumaailma – jossa minun mielestä pitää olla äärimmäisen tarkka vaitiolovelvollisuuden kanssa – saa aivan oman rauhansa siitäkin huolimatta, että minä myös bloggasin.

Kävimme katsomassa pari viikkoa sitten Emma Watsonin ja Tom Hanksin tähdittämän The Circle -elokuvan. Siinä Watsonin näyttelemä nuori Mae Holland saa unelmatyöpaikan The Circleksi kutsutussa yrityksessä, joka on kuin iso, jättimäinen Facebook, Snäppi, Instagram ja Google-imperium yhdessä paketissa. The Circlen työntekijät hengaavat työpaikkamaailmassaan kaiket päivät ja yöt, jonka lisäksi heidän oletetaan jakavan elämänsä jokainen hippunen somessa. Tarinan edetessä – paljastamatta nyt juonta sen enempää – somen ja kaiken julkiseksi tekemisen ongelmat alkavat konkretisoitua.

Vaikka leffa olikin lajityypiltään skifi, oli se minusta aivan tätä päivää. Niin paljon kun rakastankin somea. Se on minulle työ ja huvi, elämää rikastuttava (öhöh, myös konkreettisesti) osanen, jota ilman en varmasti osaisi edes elää. Samalla The Circle sai kuitenkin pohtimaan myös tätä some-maailman nurjaa puolta, taas kerran. Emma Watsonin Mae Holland -hahmo muun muassa kertoi elokuvassa, että kun hän tietää, että häntä kuvataan, hän on parempi ihminen. Hän toimii paremmin kuin ilman, että asiat tehdään julkisiksi.  Tuo lause pysähdytti minut. Toki on hyvä, että ihmiset tekevät hyviä tekoja – kaunista ruokaa perheelle, hyväntekeväisyyttä joulun alla tai kertovat rakastavansa ystäviään – mutta kuinka moni jättäisi tuo hommat tekemättä, jos eivät voisi samalla paistatella hetken omarakentamassaan glooriassa. Aloin pohtia, kuinka moni ihminen tekee elämästään kauniimpaa, on itse kauniimpi tai kaunistelee totuutta somessa? Ja millaisen paineen se meille jatkuvasti luokaan!

Onko sinun suhtautumisesi someen, somenäkyvyyteen ja asioiden rajaamisen somesta pois tuttua? Entä tunnetko ihmisiä, joiden some-minä ja todellisuus ovat kaukana toisistaan?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: paita ja leggarit, Mainio (saatu) // takki, BikBok // pipo, Billebeino // kengät, Vans // huppari, Noisy May

Share

Pages