Ladataan...
Kolmistaan

Kun suunnittelimme tätä reissua joskus keväällä, tuntui heinäkuun 23.päivä niin kaukaiselle, etten osannut aavistaa, että reissu tulisi näin pian. Mutta siellä se jo häämöttää. Sunnuntaina matkaan jo Helsinkiin hotelliin yöksi ja maanantaina aamuna kukonlaulunaikaan mä lennän kohti Portugalia ja Portoa. Mä nimittäin lähden Portugaliin Blackmodan tehtaalle katsomaan, miten kotimaiset brändit tekevät siellä vaatteensa! Erityisesti Aarrekid ja AARRE jotka minut tuonne seikkailulle ovat kutsuneet.

Mun silmät tekstiiliteollisuuden suhteen ovat avautuneet hurjasti, kun olen päässyt tutustumaan Kivatin ja Joutsenen tehtaille täällä Suomessa. Odotan tältä tulevalta reissulta siis todella paljon. Haluan nähdä, miten ulkomailla voi toimia vastuullisesti ja Suomea hyödyttäen? Ketä siellä oikein onkaan töissä? Missä oloissa? Mitä reittiä mun ja tyttären mekko Suomeen tulee ja paljon muuta! Ennen kaikkea haluan kuljettaa teitä reissussa mun mukana ja näyttää myös teille sen, mitä minä näen. Päästää teidät mukaan matkalle ja oppia yhdessä vielä paljon enemmän tekstiiliteollisuuden lainalaisuuksista.

Vaikka teenkin kaupallista yhteistyötä Aarrekidin ja AARTEEN kanssa ja he ovat esimerkiksi reissuun minut vieraakseen kutsuneet, tuuttaan tänne blogiin ja instaan varmasti paljon myös sellaista sisältöä, josta ei ole kaupallista yhteistyötä (kuten vaikkapa nyt tämä postaus) sovittu. Joten kun postauksessa tai somessa on tuo *kaupallinen yhteistyö -merkintä, on se kaupallinen. Kaikki muu reissu-,Portugali- ja vaatehöpinä ihan vaan sitä omaa tarinaa sellaisena, kun se päivittäin suusta tai näppiksiltä tulee ilmoille.

Ihanaa perjantaita! Mä olen AIVAN täpinöissäni. Me vietetään tänään Tampereella Tammerfestejä kera sekalaisen ystäväkatraan. Skumppa on kylmässä, mansikat vielä torilla ja asukriisikin alkamaisillaan.

Ja hei: Jos haluatte tietää jotain Portugalin tehtaasta, tulee mieleen asioita joita haluatte minun selvittävän paikanpäällä tai mitä tahansa, KERTOKAA! Mä selvitän asiat parhaani mukaan! 

-Karoliina-

Kuvat:Noora Näppilä

Asu: paita, BikBok // housut, AARRE* // kengät, Vamos*

*saatu

Ladataan...

Tittiidii. Tänään on perjantai ja me lähdetään häämatkalle. Reissuun, jota ei ehtinyt kaiken tämän hääodotuksen vuoksi odottaa ollenkaan, mutta joka on juuri siksikin niin ihana loma juuri tähän väliin.

Ensin meidän oli tarkoitus mennä Jenkkeihin. Selattiin jo lentoja ja hotelleja kun sitten satuttiin käymään tällainen keskustelu:

Minä: ”Haluatko sä shoppailla siellä?”

A: ”No en todella.”

Minä: ”Entä kiertää matkakohteita?”

A: ”En.”

Minä: ”No en mäkään. Kumpaakaan. Mitä sä haluat sitten tehdä?”

A: ”Olla yhdessä ja rentoutua”.

Minä: ”No sama.”

Niinpä skipattiin pitkät lennot, shoppailuparatiisit ja kaikki ylimääräinen. Tänään lennetään Kroatiaan mukana vaan vähän hellekamppeita, aurinkorasvaa, kirjoja, Yatzy-peli ja hyvää mieltä. Säätiedotuksen mukaan on sellaiset 30 astetta, mutta harmiksemme myös ukkosta ja sadetta. Mutta yritän nyt ottaa sellaisen fiiliksen, että se ei haittaa. Pääasia, että voidaan vaan chillata ja nauttia kokonaan toistemme seurasta.

F suuntaa paria tuntia aikaisemmin lähtevällä lennolla mun äidin ja isän kanssa Rhodokselle. Sinne on luvattu täyttä arskaa koko viikoksi. Ihana lähteä itse lomalle, kun tietää, että lapsonen saa vähintään yhtä huikean reissun hänkin.

Joten. Täältä tullaan honeymoonweek! Olipa muuten erikoista nähdä uusi sukunimi passissa. 

-Karoliina-

P.S. Mitäs siellä Kroatiassa kannattaa syödä, juoda, katsella tai tehdä? Noin niinku hypoteettisesti, jos jaksaa nousta hotellilta minnekään.

 

Ladataan...

Muistan erään keskustelun useamman vuoden takaa entisen naapurini (=ihanan naisen, jonka kanssa on tullut viime aikoina pidettyä ihan liian vähän yhteyttä) kanssa. Elettiin joululoman loppua. Naapurini, joka yleensä teki todella pitkää päivää töissä, oli kerrankin ollut yli viikon ihan vaan lomalla. Hän hehkui onnellisuutta, voimaa ja hyvää oloa. Aloimme jutella lomien tärkeydestä hyvinvoinnille aluksi vähän tähän tyyliin, mutta sitten ystäväni tokaisi:"Ihminen on lopulta edelleenkin kuin luolamies. Jos se saa liikkua, syödä puhdasta ruokaa, harrastaa seksiä, nukkua ja viettää aikaa rakkaittensa kanssa, on se onnellinen".

Kun aloimme ruotia noita lauseita, tajusimme, että nuo viisi osa-aluettahan olivat ne kaikkein yksinkertaisimmat asiat elämässä, mutta samalla juuri ne, josta nykyihminen ensimmäisen alkoi karsia, jos kiire alkaa painaa päälle. Skipata hyvän ruuan pikaversiolla, unohtaa kaikenlaisen hikoilun, lyhentää yöunia ja valitaa työt ja velvoitteet perheen ja ystävien sijaan. Kun alkoi tätä asiaa oikein ajatuksella miettiä, tuli tunne, ettei ollut ihme, että niin moni ihminen koki voivansa huonosti. 

Kun tässä taannoin sain kotona kaappien karsinta- ja siivousvimman, tajusin, että se oli pienessä mittakaavassa tätä ihan samaa "palaa perusjuurillesi -settiä". Kaapit olivat alkaneet nimittäin tässä Tampereella asutun vuoden aikana levitä ihan totaalisesti käsiin. Siksi, että tavaraa oli kertynyt liikaa, mutta myös siksi, että kaiken elämän keskellä jokin sellainen asia kuin siistit pinot ja rivit olivat tuntuneet täysin yhdentekevälle. 

Lopulta kuitenkin tuli sellainen tunne, että juurikin se pieni sivuseikka - kaappien kunto - alkoi tunkea jo ihan oikeastikin vähän jopa hyvinvoinnin esteeksi. Kun tuli töistä kotiin ja olisi kaivannut rauhaa ja leppoisaa oloa, alkoi vaan ahdistaa se, kun tuntui, että kaapit kaatuvat niskaan. Että joka kerta, kun vaatetta meni hakeman, rasvapurkkia etsimään tai pyykkejä viemään kaappiin, turhautui, kun millekään ei ollut tilaa tai mitään ei löytynyt. Luolamies sisälläni oli alkanut kaivata rotia perusasioihin. Ja kun sen kaappeihin lopulta sai, olo keveni yllättävästi. 

Kun pakkasin tätä viikonloppua (josta kerron teille huomisessa postauksessa lisää) varten kassia ainoastaan sillä tiedolla, että olisimme menossa Tukholmaan, ahdistuin jo etukäteen pakkaamisoperaatiosta. Kun tällä kertaa edessä olikin kuitenkin siistit vaatekaapit, joista ylimääräinen kama oli annettu edellisviikolla kiertoon, sekä puolityhjät kylppärin kaapit, oli yllätys melkoinen - Pakkaaminen vei vain murto-osan siitä ajasta, jota se yleensä vei. Eikä  tullut edes asukriisejä (vaikken edes tarkasti tiennyt, millaisia tilaisuuksia varten pakkailin) ja ekoja kertoja elämässäni kosmetiikkapussit ja lentoa varten täytettävä litrainen muovipussukka eivät olleet ääriään myöden täynnä. 

Vaikka se niin pöhkölle tuntuukin - ja pieni boheemi sisälläni haluaakin elää välillä "villisti" välittämättä tarkoista siivouspäivistä tai siitä, muistaako aina syödä tai käydä lenkillä - on nuo pienet ja suuret arkiset perusasiat ne, jotka lopulta pitää ainakin minut virkeänä, hyvällä mielellä ja liikkeessä. 

-Karoliina-

 

Pages