Ladataan...

Minulla on tällä hetkellä enemmän vaatteita kuin ehkä koskaan. En edes muista, mistä viimeisin vaatehimoni alkoi, mutta kun raivasin joulukuussa kaappejani, huomasin, että hyllyjeni perukoille oli hautautunut kymmeniä (jopa satoja?) vaatteita, joita en ollut nähnyt kuukausiin. Ne kun olivat siellä toisten kymmenien takana.

Olen viime aikoina pakannut reissukassejani tavallista tiheämpään ja huomannut sen, että vaikka säät ja vuodenajat vaihtelevat, pakkaan matkalaukkuni aina aika samalla kaavalla. Koska tilaa ei ole kokeellisille asuyhdistelmille, alkaa aika nopeasti havaita ne perushyvät valinnat, joissa kokee olonsa hyväksi tilanteessa kuin tilanteessa. Ja jotka myös käyvät keskenään yhteen ilman sen suurempaa vaivaa.

Matkapakkaaminen onkin opettanut minua oikeanlaisen vaatekaapin sisällön hahmottamisessa. Ja kun edessäni on tammikuun vaatekaappi-inventaario ja kirppissäkkien täyttöä, ohjenuoranani tuleekin olemaan se, sopisiko asu matkalaukkuun pakattavaksi. Jos ei, se saa mennä! Minun konmarituskysymykseni ei olekaan, ”tuottaako vaate minulle iloa”, vaan ”pakkaisinko tämän reissuun mukaani”. Tietysti jokaiseen vaatekaappiin voi jättää muutaman hauskan ja marginaalisen asun tai asusteen, mutta en usko, että tarvitsen esimerkiksi 25 paitaa, joita voisin käyttää vain kerran vuodessa.

Millä perusteella sinä karsit vaatekaappiasi, eli mikä on sinun kysymyksesi?

Kuvissa viimeisen viikon asujani. Määrä yhteen käsimatkatavarakasiin mahtuva. Jos tällä linjalla saan raivattua kaappejanikin, on se kohta ihanan väljä. Eikä muuten aamulla ole pukeutumisongelmia, kun vaihtoehtoja ei ole liikaa.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Minulla on viime viikkoina ollut jo perinteeksi muodostunut kaappiensiivousvimma. Se iskee aina muutaman kerran vuodessa. Silloin, kun arki on ujuttautunut komeroon ja kuukausien saatossa pyykkinarulta taitellut vaatteet eivät olekaan jostain syystä menneet niiden oikeille paikoille, yksi sukka seilaa urheiluvaatehyllyllä ja toinen korviksista on korulippaan sijaan sujahtanut hiuspompulalaatikkoon.

Samalla kun siivosin, tein tietysti inventaarioita tavaroistamme. Tuli muutama Ikea-säkillinen taas kodin tuotteita, vaatteita ja kenkiä kierrätykseen, mutta kylläpä tuonne kaappeihin jäi ihan rutkasti vielä tavaraakin.

F:n vaatemäärä on vuosien saatossa pysynyt aina aika samana, mutta minun vaatekaapissani on selvästi tapahtunut taas notkahdus anti-konmarituksen puolelle. Siinä, missä 2014 yritin karsia ja vähentää, on tuo nykyinen vaatekaappi aikamoinen sekametelisoppa fiksua ja ei-fiksua ostosta, ketjuliikettä ja parempaa, järkevää ja ei-sitten-tippaakaan-käytännöllistä. Ja tiedättekö mitä? Se tuntuu juuri nyt oikein hyvälle!

Vaikka kuinka lähtökohtaisesti ja perusluonteeltani rakastankin järjestystä (ja kaikkia ihania säilytysjärjestelmiä, suoria kaappirivejä ja en aio tätä touhua kokonaan koskaan lopettaa), olen myös huomannut, että omalla kohdallani äärimmäinen järjestyshakuisuus on liittynyt elossani usein hetkiin, jolloin elämässäni on ollut muuten jotenkin kaaosta : Kun on juossut kilpaa kellon kanssa, stressannut töistä, huolinut rahasta tai lapsi on sairastellut paljon,  on auttanut, kun on tiennyt, että edes bussikortti on sille varatulle hyllylle tai että sokeripurkki on aina se saman keittiönkaapinoven takana.

Olenkin alkanut pohtia, onko tämä konmarittaminen ja muu karsiminen (jos ei oteta nyt siis ekologista aspektia huomioon tässä yhteydessä!) osa nykyihmisen kontrollin tarvetta. Että onko se, minkä olen huomannut oman elämäni ja järjestyksen tarpeen väliseksi yhteydeksi, myös yleismaailmallista? Yritämmekö laajemmassakin mittakaavassa kontrolloida huonoa oloamme, sekavaa yhteiskunnan tilaa ja pahoinvointia sillä, että tuijotamme vaatetta kysellen tuottaako se meille iloa?

Kerro sinä, miksi karsit ja konmaritat! Onko sillä jokin syvempi merkitys vai onko se vain yksi tapa siivota ja pitää koti kauniina?

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kyllä on mennyt energia viime aikoina aivan johonkin muuhun kuin vaateasioihin. Itse olen laahustanut kulahteneissa farkuissa varmaan kaksi kuukautta putkeen ja F:nkin huomasin kasvaneen ulos puolesta vaatekaappinsa sisällöstä niin, että hihat ja lahkeet ovat kivunneet aivan liian ylös.

Muuttopäivä olisi ollut varmasti hyvä hetki inventoida samalla myös vaatekaappi, mutta koska siinä oli aika monta muutakin puuhaa, tyydyin vaan tunkemaan kaikki vanhat kamat uusiin vaatekaappeihin. Pitänee tehdä ison käden raivausoperaatio meidän molempien kaappeihin heti, kun tähdellisemmät asiat on saatu hoidettua.

Pääsiäislomalla sentään yhtenä päivänä vähän panostin asuun, kun kävin katsomassa Uuden mantereen keikan Jyväskylässä. Ja taas se vaan tuli huomattua - yksinkertainen asu on vaan se mun juttu. Iänikuiset nahkashortsit (vuodelta 2012?) ja tavallinen harmaa t-paita ovat ehkä maailman tylsin yhdistelmä, mutta silti jotenkin niin mua. Miksi ihmeessä sitä tulee osteltua kaapit pullolleen joitain ripellyksiä ja värikkäitä kokeiluja, kun lopulta - ihan aina - paras valinta on se perusvaate, jossa olo on kotoisa?

Mun Hyvän mielen vaatekaappi ja KonMari-henki ovat olleet kateessa. Pitäisi löytää sellainen seesteisyys takaisin, koska kevätauringon pilkistellessä olisi ihana vetäistä niskaan muutakin kuin nyöhjääntynyttä ja nukkaista. En haluaisi heittää vaatteita kuitenkaan menemään, mutta kirppiskuvien otto nettiin tuntuu liian työläälle. Olisiko siellä ruudun takana innostuneita osallistujia, jos pitäisin vaikkapa joku päivä kotikirppiksen omista ylijäämävaatteistani?

-Karoliina-

SHORTSIT, Monki // T-PAITA, Gina Trickot // KENGÄT, Dr.Martens // KORVIKSET, siskolta lainassa

Share

Pages