Ladataan...
Kolmistaan

 

 

Kun menimme pari viikkoa sitten kälyni kanssa lentäen Tukholmaan, iski minuun kentällä yllättäen ihanan haikea fiilis. A oli toissatalven ensin Itävallassa ja sitten perään Saksassa, joten lentokentät tulivat tuolloin aika tutuiksi.

En ollut ennen etäsuhdetalveamme tajunnut sitä paljon puhuttua lentokenttien odottavaa iloa tai toisaalta haikeaa tunnelmaa, joista niin moni puhui. Sitä kun oli siihen asti matkustanut vain lomille Teneriffalle tai viikonlopuksi Lontooseen, ei kentät merkinneet mitään sen suurempaa. Kaukosuhde kuitenkin latasi lentokenttiin niin suuret tunteet, ettei niiden läpi voi enää kävellä ajattelematta niitä hetkiä, jolloin nähtiin pitkän tauon jälkeen. Tai erottiin taas moniksi viikoiksi, joskus kuukausiksi.

Samalla tavalla kun lentokentät, moni muukin ihan arkinen paikka, tavara, tuoksu, maku tai kappale saa mun ajatukset salamaniskussa kohti menneitä. Niitä ihania, sykähdyttäviä ja ikimuistoisia hetkiä, joihin haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen. Mutta joskus myös takaumaksi sinne jonnekin synkkiin syövereihin, joissa joskus on ollut, ja joiden muistijälki aiheuttaa vieläkin ihan fyysistä pahaa oloa.

Elämähän on pääasiassa arkea. Ja niitä ihan tavallisia makuja, paikkoja ja tuoksuja. Mielenkiintoisinta onkin ehkä se, että en itse ainakaan koskaan tajua niissä tärkeissä hetkissä, mitkä elementit sen ympärillä muodostavat tulevaisuudessa assosiaation juuri tähän hetkeen. Joku siinä hetkessä radiossa soinut kipale voi olla käsillä olevan hetken aikana ihan merkityksetön, mutta vuosien jälkeen juuri ne riimit ja sävelet saavat muiston pintaan. Samalla tavalla lentokenttä oli aikanaan vain väylä, pakollinen paha, kohti A:n elämää…ja silti juuri se paikka, joka saa nyt muistamaan kaiken sen tunnekirjon, jonka etäsuhde tekikään minussa.

Minua hykerryttää jo nyt se, mitkä muistijäljet tästä keväästä ja kesästä jää tulevaisuuden minulle nostalgiahetkiin. Helteisen toukokuun maut ja paljon rakkautta?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: mekko, AARRE*

*saatu

Ladataan...
Kolmistaan

 

Mun äiti on kirjailija. Se on kiva. Sen ikä on 33. Se on H23:lla ja Joutsenella töissä. Joutsenelle se lähtee aina junalla Riihimäelle. Äiti ei anna tehä limaa kotona. Äiti on tylsä ku se ei anna tehdä slaimia. Äiti ei tykkää leikkii, vaan se tykkää pelaa. Äiti näyttää hyvälle paitsi öitten jälkeen ku se on ihan pöljähtänyt. Äitistä äitienpäivä on kiva. Äiti tuoksuu dödölle. Äiti antaa joka päivä mennä ip:n jälkeen kaverin kanssa ulos, jos ei oo menoo. Äiti rakastaa mua. Ja A:ta. Se ei käytä mitään korkkareita vaan just sitä, mitä se haluu. Äiti on hyvä kirjoittamaan. Äiti on huono piirtämään. Mä oon käynyt superparkissa mun kaverin kanssa ja äitin. Kun mun kaveri oli yökylässä äiti teki meille Nutella-leivät. Äiti tykkää serranon kinkusta. Äiti harrastaa loikoiluu. Kun mä olen nukkumassa, äiti ja A kattoo telkkaria tai tekee ruokaa. Äitin lempitavara on kahvi. Äiti yrittää kasvattaa mua silleen, ettei saa leluja. Mä tykkään äitistä eniten ku se on juuri minkälainen se ite on. Äitillä on sellainen rauhallinen ääni, mutta joskus se suuttuu mulle jostain turhista asioista jos mä kiukuttelen. Mutta yleensä se ei suutu mulle. Me ollaan samanlaisia ku me tykätään suklaasta. Me tykätään molemmat pyöräilystä. Sit äiti ja minä ollaan samanlaisia siinä, että me tykätään lukee kirjoja.

-F-

Kuva: Nina Alanko

Asut: Aarrekid (something golden -mallisto SS2018) 

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: AARREkid

Kerroin viime kuussa siitä, kuinka AARREKID-rakkauteni on lastenvaatteiden osalta kestänyt jo seitsemän vuotta. Siksi onkin ilo, miten merkki on varsinkin viime vuosina pystynyt uudistumaan samaa tahtia, kun omat toiveet lastenvaatteiden suhteen ovat muuttuneet sitä rataa, mitä F on kasvanut. Koska niinhän se on, että vaikka monet lastenvaatteiden perusosaset ovatkin edelleen samat kuin taaperon kanssa, kyllä kouluikäisen omat vaatetoiveet ja toisaalta vaatteiden käyttötarkoitus muuttuu, kun vuodet vierivät.

Ihastuin viime syksynä AARREKIDin AARRE-malliston bubble-kankaiseen mekkoon – kuten aika moni muukin nainen – mutta enpä olisi vielä silloin osannut arvata, että yksittäinen vaatetykkäilyni muuttuisi jatkossa kokonaiseen merkkiin ihastumiseen…siis myös näin naistenvaatteiden osalta.

Tänään lanseerattu Something golden -mallisto on nimittäin kauttaaltaan jotain sellaista, joka puhuttelee minua. Se on samalla myös suurin AARREKIDin naistenvaatemallisto, joka tähän asti on julkaistu.Pehmeä trikoo, täydellinen maksimekko ja hyvät leikkaukset tekevät sen, että näitä vaatteita voi ja pitää käyttää niin rentoillessa vapaa-ajalla kuin silloinkin, kun päälle pitää laittaa jotain vähän parempaa. Asuissa hauskinta onkin ehkä se, että niiden henki muuttuu vaihtamalla asusteista. Samat vaatteet menevät juhlaan korkkareiden ja isojen korvisten kanssa, mutta yhtälailla vaatteet voi pukea tennareiden tai läpsyjen pariksi torikahveille.

Minä olen saanut testailla ennakkoon uuttaa AARRE-mallistoa ennen sen julkaisua ja aivan ykkössuosikikseni on löytynyt nuo culottes-housut, joita löytyy sekä mustavalkoisesta Mountains-kankaasta, sekä kokonaan mustina. Ne ovat – isoksi yllätyksekseni – myös F:n suosikit lastenmallistosta. Minä kuvailen AARRE- ja AARREkid-culotteseja luksuskollareiksi, koska niissä yhdistyy ihana käyttömukavuus ja sellainen kauneus, että pöksyillä voi mennä minne vaan.

Koodilla kolmistaanpostia kaikille AARREkidin nettikaupasta tilanneille postikulut ilmaiseksi ajalla 11.-13.5.2018.

-Karoliina-

Kuvat: Aarrekid, Nina Alanko

 

Pages