Ladataan...

Huomenta perjantaihin!

Minulla on ollut oikeastaan koko tämän vuoden puoli sellaista aikaa, etten ole panostanut vaatetukseen, hiuksiin tai meikkiin sitten yhtään. Olen iskenyt vain jonkun niistä kaapin etumaisista neuleista päälleni. Niiden pariksi farkut, toppatakin, Reiman lastenrukkaset ja pipon. That`s it. 

Joskus kun olen sattunut menemään kaupungille töiden jälkeen, on oikein hävettänyt se habitus, joka on kauppojen peileistä katsonut minua vastaan. Tullut tunne, että pitäisi ryhdistäytyä. Mutta kun kello soi taas seuraavana aamuna ennen kuutta, ei tyyli tule ensimmäisenä mieleen. 

Minä luulenkin, että syy pölähtäneeseen ulkonäkööni juonta juurensa talvikyllästymisestä. Odotan jo niin hirveästi lämpimämpiä kelejä. Sitä, kun saa iskeä tennarit paljaaseen jalkaan ja nahkarotsin niskaan, että tämä iänikuinen toppatakkilook ei enää oikein jaksa inspiroida. Niin ja sekin on ihan kiva, että kampauksen saa valita mielialan mukaan. Ei sillä perusteella, että mahtuuko se pipon alle. 

Olen alkanut vähän kirjailla ylös asioita, joita olisi ihana ostaa kevääksi ja kesäksi. Jotenkin minulla on nyt ihan hirvittävä army meets glitter -tyylin himo. Jostain syystä olen nimittäin alkanut himoita tämän jo alkaneen kimallebuumini lisäksi army-kuoseja ja armeijanvihreää. Niin ja tietysti kevättä kohti tietyt hippijutut alkavat kiinnostaa ihan vakiostikin. 

En usko, että kaikkia näistä tulen hankkineeksi, mutta unelmakevätlistallani on ainakin:

  • Valkeat, revityt farkut (sellaiset omistanut viimeksi lukion ekalla)
  • Army-takki tai vihreä vuoreton bomber
  • Vihreä rento kauluspaita
  • Virheä rento t-paita
  • Hopeiset, varrettomat Converset
  • Mustan, pitkän hippihapsuliivin
  • Mustan hapsulaukun
  • Kunnolliset, mustat, sandaalit
  • Pitkä, vetoketjullinen, harmaa huppari
  • Valkoinen ja musta pitkä, löysä t-paita

Näillä haaveilla kohti talvista (tai ainakin loskaista) viikonloppua!

-Karoliina-

*Kuvat lainattu Pinterestistä

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Tiedättekö sen päivän, joka tuntuu varastetulle? Oikeasti sen ei vielä pitäisi olla tässä. Oikeasti sen kuuluisi olla vielä viikkojen päässä, jossakin kaukana edessä. Töiden, työpöydällä lojuvien epämääräisten paperipinojen ja joka aamu bussipysäkillä mietittyjen to do -listojen jälkeen.

Mutta sitten. Ihan yllättäen ja pyytämättä se kuitenkin tulee. Saapuu eteen sinä ihan tavallisena maanantaina. Silloin, kun avaat sen ihan tavallisen kerrostalokodin ulko-oven ja hengität ensimmäisen kerran sen päivän ja viikon ilmaa.

Siellä se on. Kesä.

Kesä joka odottaa jo toukokuun maanantaissa ja pyytää unohtamaan hetkeksi sen faktan, että oikeaan lomaan on vielä koepinojen pituinen matka.

Varastettuina kesäpäivinä kaikki on vielä edessä, eikä mitään tuhlattu. Silloin jäätelö maistuu hitusen paremmalle, puut ovat asteen verran vaaleampia ja meri. Meri tuoksuu sille kun haistaisi sen ensimmäistä kertaa.

-Karoliina-

Share

Ladataan...

Yhtenä aamuna näin hänet. Istuin sohvalla. Olin juuri nostamassa kahvikuppia huulilleni kun hän ryntäsi sisään lupaa kysymättä. Melkein säikähdin. Vaikka eihän siinä mitää pahaa ollut. Olin oikeasti jo odottanutkin häntä.

Siristin silmiäni. Näinkö oikein vai unelmoinko vain taas? Oliko se todella hän?

Vaikka jotain odottaa kauan. Toivoo aamun hiljaisina hetkinä ja kaipaa illalla, voi olla silti vaikea käsittää, kun hän lopulta saapuu. Palaa retkeltään. Syksyn viimojen ja talven pimeiden öiden keskeltä.

Mutta totta se oli. Valo oli saapunut.

Valo. Aurinko. Kevään ensimmäiset säteet.

-Karoliina-

Share

Pages