Ladataan...
Kolmistaan

Olin kirjoittanut tälle päivälle kalenteriini, että postaisin Jyväskylän tyttöjen vierailusta luokseni Tampereelle. He tulivat keskiviikkona illan suussa ja lähtivät torstaina takaisin Keski-Suomeen niin, että minä ja F pääsimme itse asiassa samalla kyydillä tänne Hankasalmen mummolaan. Se oli tytöiltä sellainen 24 tunnin pikavisiitti, jossa sai nauraa taas niin, että jäätelö pursusi suusta ulos ja skumppa hönkäistiin naurukohtauksessa nenään. Nopea irtiotto meidän kaikkien arjesta. Lapsista, arjesta, miehistä, velvoitteista. Oltiin niin kuin vuonna 2004, jolloin tutustuimme yliopiston käytävillä. Tai siis melkein. Silloin ei menty nukkumaan 23.58. Eikä tosiaankaan herätty kasilta valmistelemaan monen ruokalajin aamiaista. Sillä tavalla ne ajat muuttuvat.

Toisella tavalla ajat eivät kuitenkaan ole muuttuneet mihinkään. Ei, vaikka meillä on nyt yhteensä viisi lasta. Yksi kerrostalokoti, yksi rivari, yksi omakotitalo. Asuntolainaa, yöheräämisiä, töitä ja töiden etsintää. On ihan superturvallista, että maailmassa on ihmisiä, joiden kanssa juttu alkaa aivan siitä, mihin se viimeksi jäi. Vaikka viimeksi olisi ollut puoli vuotta aikaisemmin.

Samalla, kun naurettiin meidän ensimmäisen opiskeluvuoden elämänmenolle. Raatikellarin euron illalle, taskusta löytyneelle yllätysvitoselle (jolla muuten ostettiin yksi yhteinen Hese-ateria) ja henkilölle, joka on vähän vähempi ruokainen kuin me kaksi muuta, iski tajuntaan jo se tosiseikka, että niistä nuoruusvuosista, opiskeluajoista, on ihan oikeasti jo aika paljon aikaa. Ja kun vastaan hoiperteli keskustassa joukko nuoria tyttöjä hiprakassa, mietimme, kuinka säälivästi itse olimme tuossa elämänvaiheessa katsoneet niitä todella vanhoja perheellisiä naisia, jotka eivät osanneet enää pitää hauskaa. Olen varma, että heidän silmissämme me olimme nyt niitä ikäloppuja tylsimyksiä.

Illan lopuksi istuimme puistossa ja haistelimme, mille kesäilta tuoksui. Muutama lasi skumppaa sai uneliaaksi. Onneksi kaikki olivat samaa mieltä, että tänä iltana ei lähdettäisi baariin. Mentiin nukkumaan.

-Karoliina-

P.S. Tässä taas osoitus siitä, miten bloggaaminen ei edelleenkään ole ihan verissä. En muistanut siinä kaiken kivan keskellä ottaa yhtään kuvaa tuosta vierailusta. 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Kirjoitin tämän postauksen kaksi kertaa ja deletoin molemmat. Sinänsä harvinaista, koska yleensä julkaisen kaiken juuri niin kuin sen ensimmäisen kerran olen näppäillyt. Tarkoituksenani oli kirjoittaa päivän kunniaksi jotain ylevää. Runollisesti nostaa ystäväni yläilmoihin. Riimeillä kiittää, riveillä kunnioittaa.

Kaikki se tuntui kuitenkin liian kliseiselle. Teennäisen vaaleanpunaiselle ja sellaiselle, että teitä olisi saattanut vähän naurattaa. Koska te jos jotkut, tunnette minut. Eikä minusta ole kiittelemään ainakaan isoin superlatiivein. Ennemmin halaan ja teen jättiannoksen lasagnea tai suklaamoussea. Tarjoan kotini illanistujaisiin, raivaan lautaset, kaadan lisää viiniä ja supsuttelen siitä teitä naurettavasta keittiöpullostani pöydille pesuainetta. Kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan.

Joskus ihan mietin, miten te olette valinneet minut. Koska se, miksi minä olen valinnut teidät, on ihan päivänselvää. Tehän olette ihania! Sinä, jonka kanssa muutin Helsinkiin ja nukuin ensimmäisen kesän pienessä yksiössä, samassa sängyssä, kun varaa ei ollut enempään. Sinä, joka olet samaa lihaa ja verta. Ja sinä, jonka kanssa en ikinä olisi varmasti tutustunut, jos se ei olisi ollut naisjengin kautta pakollista. Sinä, joka teet työpäivistäni aina paremman ja sinä, joka olet uusi sisko. Sinä, joka olit huono Tinder-match, mutta sitäkin parempi ystävämätsäys. Ja sinä, joka olet etäsuhdevertaistuki, Saksa-bestis, samanlaista chiliä. Sinä, joka laitat aina hirveän pitkiä äänivietejä. Ja sinä, jonka olen tuntenut 30 vuotta ja jonka suoruuttaa ja mutkattomuutta ihailen. 

Ystävänpäivä. Eihän me tietenkään tänäänkään ehditä nähdä, kun liikaa lapsia, töitä ja kiinni juostavia busseja. Mutta tiedättekö mitä? Ei se mitään! Koska kun tietää ympärillään olevan - vaikka sitten fyysisesti vähän kauempanakin - tällaisen joukon superihmisiä, ei voi kun olla kiitollinen.

Joten kiitti kamut. Ystävät. Tykkään teistä! Ihan tässä meidän arkisessa arjessa, ilman sydänleivoksia ja ylisanoja. 

-Karoliina-

Kuva:Pixabay

Share

Ladataan...
Kolmistaan

"Ihana nähdä sut niin onnellisena!" laittoi mun kaveri mulle viestin melkein heti sen jälkeen, kun olimme eronneet eilen pienellä porukalla istutun aamiaisen jälkeen. Aamupala aloitettiin yhdeksän maissa ja ensimmäisen kerran, kun kukaan katsoi puhelinta, kello oli jo yli kahdentoista. Ystävän ja hänen miehensä auton parkkiaikakin loppunut jo tunti sitten. Kuinka kolme tuntia voikaan olla niin lyhyt aika, kun vierellä on hyvä porukka ja paljon asiaa?

Ystäväni tekstari ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, koska olin juuri ajatellut laittavani hänelle samanlaisen viestin. Oli ollut ihana nähdä ystävä, jolla on ollut viime vuonna rankkaa, niin iloisena ja hehkuvana. Rupattelemassa voisilmapulla kädessä, nauramassa ja hymyilemässä.

Onnellisuus on jännä asia. Helposti sitä kuvittelee, että joillakin sitä vaan on - onnea matkassa. Ajattelee, että hannuhanhia vaan syntyy, ja me muut - tavikset - saamme tyytyä peruselämään. Vähän harmaaseen ja vähemmän aurinkoiseen.

Mutta eihän se ole niin. Jos lasketaan laskuista pois jotkin kauheat, parantumattomat kuolemansairaudet, on aika moni asia tässä elämässä itsestä kiinni. Erityisesti onni ja onnellisuus.

Mä olen ainakin huomannut viimeisten vuosien aikana, että onnellisuus on asia, jota ei kannata vain odotella. Toki kohtalo voi tuoda esiin monia onnekkaita sattumia, hetkiä ja ihmisiä, mutta todellisen onnellisuuden eteen pitää tehdä myös töitä : Jos joku asia tekee onnettomaksi, täytyy miettiä, mitä sille voi tehdä. Jos elämä tuntuu harmalle, pitää miettiä, voisiko sitä katsoa uusin silmin.

Jos mietin tätä viikkoa, mulle onnea on tuonut isot ja pienet asiat.

  • Oman lapsen suukko ensimmäisenä aamulla
  • Pyykkikone, joka vihdoin toimi
  • Siivottu (ja taas sotkettu) koti
  • Iloinen ja hassu F
  • Kesän paras Lintsi-päivä
  • Valmiiksi tehty karjalanpiirakka
  • Aurinko ja toisaalta pilvinen päivä, jolloin on lupa nukkua päiväunet ja vaan maata sängyssä
  • Venähtänyt aamiainen rakkaiden kanssa
  • Ystävän halaus
  • Uusi kynsilakka
  • Yöunet, jotka saa nukkua putkeen ilman herätyksiä
  • Aikatauluttomuus
  • Whats App:n keskusteluryhmät ihanien ja tärkeiden kanssa
  • Vadelmat
  • Loppukesän hämärät yöt ja tuntemattoman kaupungin tunnelma
  • Kymmenet uudet ja ihanat ihmiset, jotka ovat tulleet hetkessä osaksi omaa elämää.
  • Tunne, että onni on tässä ja nyt.

Mikä teki sinut onnelliseksi tällä viikolla? 

-Karoliina-

 

 

Share

Pages