Ladataan...
Kolmistaan

Tiedättekö mikä on juhlien yksi parhaista vaiheista? Se, kun saa laittautua oikein kunnolla ja ajan kanssa. Hyvässä seurassa ja hengessä.

Tänään vietetään meidän ystävien häitä. Ja koska juhlat alkavat vasta iltapäivällä, olemme päättäneet ystäväpariskunnan kassa pyhittää aamun hyvään ruokaa, meikkailuihin ja hiusten käherrykseen. Tai me naiset olemme. Miehet kuulemme lähtevät pelaamaan kierroksen golfia tai puuhaamaan joitain muita omia juttujaa, jotta ovat pois tieltä. Erittäin hyvä idea.

Hipu-siskoni tulee minun ja juhliin myös lähtevän Marian avuksi laittautumiseen. Hipu on aivan loistava meikkaaja ja hiusten laittaja, joten saamme vähän apua omien käsiemme lisäksi. Huomattavasti turvallisempi olo kuin niin, että pitäisi yrittää hoitaa kaikki hommat itse.

Ihanaa lauantaita!

-Karoliina-

Share

Ladataan...

Minun pukeutumiseni kulmakivi on ollut ihan aina farkut. Farkut ovat minun turvavaatteeni, jossa olen kokenut oloni mukavaksi ja omaksi itsekseni tilanteessa kuin tilanteessa. Farkuilla olen mennyt kauluspaita ja nilkkurit kaverina työhaastatteluun tai illalliselle. Farkuilla, tennareilla ja hupparilla kaverille, töihin tai kaupungille. Farkuilla, paitapuserolla ja korkkareilla keikalle tai syntymäpäiville. Muutamaa juhlajuhlaa lukuun ottamatta en keksi paikkaa, jonne en voisi farkuilla mennä, kunhan niiden kulutus ja niihin yhdistettävät muut vaatteet ja asusteet vaan muokataan tilanteen mukaan.

Yksi paikka, joissa farkkuja en kuitenkaan koskaan käytä, on koti. Kun astun sisään kotiovesta, suuntaan heti kollarihousuhyllylleni ja vedän jalkaani löysimmät mahdolliset pöksyt. Kotona kun ne koko päivän muualla hyvälle jalassa tuntuneet farkut tuntuvat yhtäkkiä puristaville ja koville.

Olen työskennellyt nyt kotona kuukauden. Ja arvatkaa mitä on tapahtunut? Olen tuona aikana käyttänyt vaatekaappini sisällöstä ehkä viittä prosenttia. Päälleni hakeutuu aamusta toiseen ne muutamat samat hupparit ja kollarihousut. Meikkiä jaksan tasan laittaa aurinkopuuterin ja valokynän verran, ehkä. Ja hiukset on useammin kuin koskaan sotkunutturalla. Minusta on tullut se tismalleen saman näköinen pölähtänyt kotiäiti, joka olin koko äitiyslomani ajan ja aina kesäisin mökillä. Niin ja iltaisin kotona ja lomilla ja …Pointtina se, ettei sitä normaalia siistiä lookia näy enää laisinkaan.

Eikä rennossa menossa mitään vikaa ole. Mutta olisi se nyt kiva välillä näyttää vähän huolitellummallekin. Varsinkin, kun pölähtäneisyys levittäytyy muuhunkin olemiseen. En ole jaksanut pukea farkkuja enää edes kaupungille mennessä ja vappujuhliinkin iskin lappuhaalarit, että varmasti on mukava olla.

Toivoisinkin nyt saavani vinkkiä siihen, kuinka te muut kotona työskentelvät pukeudutte. Mistä löytyisi sellaisia siistejä, mutta väljiä housuja, joissa olisi kiva olla kotona, mutta joilla voisi mennä hyvillä mielin myös ihmisten ilmoille? Merkkejä, malleja ja kauppaehdotuksia otetaan vastaan! Ehkä myös inspiraatiokuvia Pinterestiin.

-Karoliina-

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Minulla on ollut elämäni aikana monia erilaisia tyylikokeiluja. Alakouluikäisenä rakastin hassuja kirppislöytöjä, Spice Girls -korkoja, trumpettilahkeita ja toisaalta löysiä poikamaisia hopparihousuja, joiden kaveriksi piti leikata lyhyt tukka. Sillä sivusta roikkuvalla hiirenhännällä, joka tietysti letitettiin ja jonka koristeeksi pujotettiin helmiä.

Yläastella ja lukiossa oli rokki-goottivaihe, sen jälkeen lukuisia erilaisia kokeiluja helminauha- ja pinkkivaiheesta aikuinen nainen -lookiin. Jokaisen aikuiselämäni tyylikokeilun jälkeen olen palannut kuitenkin lopulta aina tuttuun ja turvalliseen – farkkuihin, tennareihin, tyttömäisiin mekkoihin ja bomber-nahkatakki-farkkutakki -tyyliin. Siis sellaisiin helppoihin, käytännöllisiin, rentoihin ja päällä mukaviin vaatteisiin.

Aina tasaisin väliajoin yritän olla vähän enemmän nainen. Ennemmin kuin tyttö. Ja nyt puhutaan siis vaatetuksesta. (Henkinen olotila on asia erikseen, koska siinä oloni on aikuinen.) Kuvittelen, että voisin kulkea korkonilkkureissa arkena. Tai silkkipaidassa arkitiistaina. Ihailen sellaista huoletonta pariisilaistyyliä lehtien sivuilta, mutta hitsi kun se ei vaan tunnu kuitenkaan omalleni. Saatan pukeutua niin tärkeisiin tapaamisiin tai paremmalle dinnerille, mutta perustyylikseni siitä ei vaan ole.

En oikein tiedä, miksi esimerkiksi ihonmyötäisiin vaatteisiin pukeutuminen on minulle muutamia poikkeuksia lukuunottamatta todellinen nou nou. En häpeile mitenkään erityisesti vartaloani, mutta tiukat vaatteet tuntuvat silti jotenkin liian seksikkäille. Ehkä minun mottoni pukeutumisessa onkin vältellä liikaa huomiota. Tottakai minusta on kiva pukeutua kauniisti ja saada vaikka mukavaa palautetta ja huomiota vaatteistani. Mutta se, että saisin asuni vuoksi palautetta kropastani, tuntuu epämiellyttävälle. Siksi se on kivempi verhota boyfriend -farkkuihin, isoon kollariin tai Pikku Myy -malliseen mekkoon. Turvallista, sanoisin.

Olen nyt 32-vuotias. Mietin, kuinka kauan voi pukeutua vielä tyttötyylillä ennen kuin näyttää ihan naurettavalle naururyppyineni tennareissa.

-Karoliina-

P.S. Katsokaa, kuinka huikea mun äiti on asukuvaajana! Näkisitte ne muuvsit, jotka näitäkin kuvia varten on otettu.  

huppari, Noisy May // paita, Ivana Helsinki X Teemu Keisteri // farkut, H&M Loves Coachella // tennari, Vans (Zalando) 

Share

Pages