Ladataan...
Kolmistaan

Onko se tämä 30+ ikä vai jokin muu ajattelutavan muutos, mutta joka joulu toisensa perään lahjojen merkitys käy minulle henkilökohtaisesti vain pienemmäksi. Vaikka rakastankin kauniita asioita ja ennen kaikkea yllätyksiä, olen alkanut kliseisesti ajatella, että lahjat ovat lopulta aika pikkiriikkinen osanen joulun tunnelmasta.

Olemme jo vuosia sitten tehneet päätöksen, että perheen aikuisille ei osteta kuin yksi yhteinen lahja koko sakilta. Aluksi tuo ehdottomani käytäntö saattoi aiheuttaa vähän epäilyä, mutta hirveän nopeasti tapa sai keskuudessamme suuren suosion. Ja nyt se on jo perinne, jota ei kyseenalaisteta.

Nykyisin meillä ostetaankin siis enää yksi lahja aikuista kohti. Mitä nyt tietysti puolisot ostavat toisilleen paketit ja toisaalta äiti ja isä haluavat ostaa aina lapsilleen ja näiden puolisoille yhdet ekstralahjat, mutta silti lahjojen määrä on vähentynyt merkittävästi sitten hulluista vuosista.

Me annoimme A:n kanssa tänä vuonna F:lle vain kaksi lahjaa. Lego Friendsin laskettelukeskuksen* ja minikoriskorin. Ja voin sanoa, että määrä oli todella sopiva. Kun oman osansa lapsen lahjakekoon tekevät niin kummit, tädit, sedät, serkut, isovanhemmat kuin koko extended familykin, on lahjoja silti niin hirveästi, että niiden avaamiseen menee toista tuntia.

Minä ja itse asiassa koko meidän perhe antoi A:lle lahjaksi LUMIn läppärisalkun, kun minä sain puolestani muun muassa Mosh Mosin täydelliset ”verkkarit”, joita olin toivonut ja joiden toisenväristä sisarparia pidin jalassani koko viime syksyn. Niin ja sainhan minä A:lta myös Efva Attlingsin rannekorun, joka kävi täydellisesti viime äitienpäivänä saamaani kaulakoruun. Rakastan siroja hopeakoruja, ja tuosta merkistä on tullut kyllä aivan lempparini.

Yhteisiksi lahjoiksi saimme padan (kaikki pataruoka ja -leipävinkit otetaan vastaan), sekä ihanat Balmuirin pellavalakanat. Mikä olisin ihan loistava lahja, koska karsin liinavaatekaappiamme syksyllä todella roimalla kädellä.

Lahjat on ihania. Ja niiden ostaminen ja antaminen myös. Mutta se, että lahjoista tulisi paine tai niiden ostaminen tuntuisi velvoitteelle, ei ole joulun idea. Siksi minusta onkin ihanaa, että tämä muutaman lahjan politiikka on rantautunut jäädäkseen.

-Karoliina-

*saatu

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Me tulimme eilen aamupäivällä Hankasalmelle joulun viettoon. Vasta jouluaattona Hanksulle tulo on perinne, jota olen noudattanut koko F:n elämän ajan. Mummolaan tullaan vasta aattona, mutta joulu voi sitten jatkua toisesta päästä niin pitkälle kuin kulloinkin on mahdollista.

Toisaalta tässä perinteessä ja aattoaamun hämyssä ajamisessa on taikaa. On ihana lähteä kohti joulua vielä pimeällä ja saapua pääkallopaikalle ennen joulurauhan julistusta. Aloittaa joulu niin, että muu perhe on jo paikalla ja riisipuuro valmiina. Saapua niin sanotusti valmiiseen pöytään.

Toisaalta minua on viime vuosina alkanut harmittaa se, etten ole ollut mukana itse jouluvalmisteluissa. En ole voinut fiilistellä joulua leipoen ja koristelleen muun perheen kanssa tai katsoa jouluaattoaaton illan leffaa. Tai syödä aatonaattona nuudeleita ja katkarapukastiketta, joka on ollut sellainen meidän perheemme anti-jouluinen perinne ennen laatikoita ja kinkkuja. Tämmöisten asioiden missaaminen on vähän harmittanut. Osa joulutunnelmasta kun tulee siitä, että saa valmistella joulua.

Minä en oikeastaan osaa kuvitella joulua missään muualla kuin Hankasalmella. Tosin olen tajunnut, että varmasti tulee vielä hetki, kun vietämme aattoa jossain muualla. Siskoni oli nyt ensimmäistä kertaa pois kotoa joulun ja se tuntui minusta ihan kummalliselle. Mutta niinhän se elämä menee, kun ihmiset pariutuvat ja menevät naimisiin – on keksittävä ne yhteiset perinteet ja tehtävä kompromisseja.

Kaverini järjesti jo kolmatta vuotta joulun niin, että kutsui hankasalmelaisvanhempansa Helsinkiin heidän luokseen jouluksi. Kaverini oli se, joka teki laatikot ja suunnitteli muutenkin joulun kulun. Katsoin Instagramista, miten ihana musta-valkoinen Marimekko-kattaus heillä olikaan.

Ajatus omasta joulusta, jossa kestitään vanhempia, tuntui älyttömän kypsälle. Vähän kutkuttavalle, mutta kuitenkin vielä vieraalle. Vieläköhän koittaa joskuspäivä, että joulua vietetäänkin meidän omassa kodissamme kutsuen muuta sukua kylään?

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Yksi päivä ja niin monia odotuksia. Päivä, jolloin ei saisi olla kiukkuinen, kireä tai onneton. Päivä, jolloin pitäisi pystyä parhaimpaansa keittiössä ja perheenjäsenenä. Päivä, jolloin elämä olisi kuin sisustus- ja ruokalehden keskiaukeamalta. Seesteinen ja kaunis. Lämmintunnelmainen ja kimmeltävä.

Joulu on näytelmä, jossa jokaisella on oma roolinsa ja paikkansa. Taustarekvisiitta on valittu valmiiksi jo vuosikymmeniä sitten, käsikirjoitusta tarvitsee harvoin enää lukea. Paitsi silloin, jos jättää vanhan näytelmän ja siirtyy uuteen. Silloin on tarkistettava, kuinka suuri rooli rosollilla on tässä näytelmässä ja saako oman joululimpun – sen mummon reseptillä tehdyn – tuoda vanhasta esityksestä mukaan. Ihan nyt vain turvallisuudentunteen vuoksi.

Joulu on vain yksi päivä, mutta silti se on paljon enemmän. Se on kaikkien menneiden hetkien tiivistymää, uusien toiveiden alkulähde. Se muistetaan taas tästä ikuisuuteen. Muistellaan, milloin oli elämän karmein ja ihanin joulu. Milloin joulukirkon tähti oli aseteltu vahingossa kärjelleen ja milloin lahjavillasukat olivat neljä numeroa liian isot. Oliko se viime vai edellisjoulu? Vai jo markka-aikaan?

Olkoon tämä päivä yhtä aikaa elämäsi joulu ja toisaalta vain yksi päivä muiden joukossa, jottei odotukset muuttuisi liian ankariksi. Armollista joulua!



-Karoliina-

Kuva:Sanni Kariniemi  

Share

Pages