Ladataan...
Kolmistaan

Muistan kun muutin ensimmäiseen oman asuntooni 19-vuotiaana. Podin sen syksyn aikana aivan kauheaa hiljaisen tilan kammoa. Kun oli muuttanut isosta omakotitalosta, jossa oli aina siskoja, niiden poikaystäviä, vanhemmat, mummo ja usein myös joukko ystäviä, oli aivan kauheaa herätä yhtäkkiä pienen kaksion hiljaisten seinien sisällä. Hiljaisuus ahdisti minua. Koti ei tuntunut kodille, ja siksipä pidinkin aivan koko ajan TV:tä taustahälynä, musiikkia myös. Yhtä aikaa.

Kun kerroin viime viikolla, etten juuri koskaan katso enää TV:tä, tajusin myös samalla, että taustahälinä –se hakemalla haettu – ei kuulu enää arkeeni. Kun F on pois kotoa, saatan olla koko illan ilman musiikkia tai mitään ääntä. Ihan hiljaisessa kodissa ainoastaan omat ajatukset seuranani.

Yksinäisyys ja hiljaisuus ovatkin olleet asioita, joita olen viimeisten vuosien aikana ymmärtänyt kaipaavani. Vaikka rakastan läheisiäni yli kaiken, ja perhe on minulle kaikki kaikessa, tarvitsen myös välillä niitä hetkiä, että saan olla ihan yksin. Hiljaa.

Ei tuon hetken tarvitse olla (aina) pitkä. Se voi olla rauhallinen suihku F:n mentyä unille tai parikymmentä minuuttia sporassa niin, ettei tarvitse puhua kenellekään. Voi vaan katsella ohi kiitäviä maisemia ja rauhoittua. Joskus koen huonoa omatuntoa siitä, että jos minulla on viikonloppu, ettei F ole kanssani, minun tulisi sukkuloida pitkin kavereiden ja ystävien koteja ja hoitaa sosiaalisia suhteitani. Ja niin paljon kun heistä välitänkin, valitsen silti yllättävän usein sen vaihtoehdon, että olen vain aivan yksin. Sisältäni on näiden vuosien saatossa löytynyt hyvinkin introvertti nainen, vaikka varmasti pärjäänkin sosiaalisissa tilanteissa, enkä ole ujo toisten kanssa.

Tottakai päivätyöni ja elämä lapsen kanssa vaikuttaa siihen, että hälinää tulee luonnostaan ympärilleni sillä mitalla, että hiljaisuuden ja rauhan kaipaaminen on kai aika luonnollista. Uskon tämän asian liittyvän kuitenkin myös laajempaan kokonaisuuteen: Kun on sinut omien ajatustensa kanssa, ei niitä tarvitse pakoilla melun keskelle. Niitä jopa kehtaa kuunnella!

Villasukkahissutteluhiljaista maanantai-iltaa! Tehdään tästä viikosta hyvä elää.

-Karoliina-

*Kuvat Hampurin hiljaisista hetkistä, tammikuun alusta

** Postauksen otsikko ote Pelle Miljoonan kappaleesta Tahdon rakastella sinua

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Vuosisadan tylsin postaus edessä. Mutta kun tämä aika usein herättää kysymyksiä, ajattelin laittaa kerralla vastauksen moneen asiaan.

  1. Miksi kommenttiini tulee error? Olet luultavasti käyttänyt erikoismerkkejä tai emoji-merkkejä. Lilyn alusta antaa laittaa ne kyllä kirjoitusvaiheessa, mutta kuitenkin julkaistessa ei hyväksy niitä. Näiden merkkien käyttö siis suurin syy epäonnistuneeseen kommentointiin.
  2. Miksi blogissa ei ole enää "vastaa kommenttiin -painiketta"? ​Jossain vaiheessa sivua koodatessa vastauspainike hävisi. Mutta nyt se on takaisin ja voimissaan.
  3. Miksi et ole vastannut aikoihin kommentteihin? Ensin odottelin vastauspainikkeen saapumista ja sitten olen ollut ihan hirveän kiireinen. Päätin, että otan tästä nyt projektin, mutta aikataulua vastauksiin en voi luvata. Toivotaan, että jatkossa keksisin keinon, jolla olisin parempi vastaaja.

Kivaa iltaa!

-Karoliina-

 

Share

Ladataan...

Huh! Olipa ihana lösähtää juuri sohvalle ja vetäistä kollaripöksyt jalkaan pitkän päivän jälkeen. 

Palasimme puoli tuntia sitten uuden vuoden reissusta Hampurista. Matkaa hidasti vähän autobahnalla ollut kolari. Hitsi miten helposti nopeaksi tarkoitettu reissu voi muuttua pitkäksi, kun autojonot seisovat. 

Nyt iltapalaa, YLE Areenaa ja matkakuvien tsekkaamista. Hampuri - voin suositella!

-Karoliina-

Share

Pages