Ladataan...
Kolmistaan

Tultiin juuri muutama tunti sitten lentokentältä. F nukkuu jo, minä istun matkalaukkujen ja semi-nuhjuisen asunnon keskellä. Olo on krapulainen. Ei. Ei ole tullut vedettyä viimeisen illan viiniövereitä tai lentokonekonjakkia. Kyse on matkakrapulasta. Se iski taas.

Olen sanottu lentokenttähyvästit 130 päivän aikana nyt viisi kertaa. Ja vaikka eron hetki on aina kurja, on sata kertaa helpompaa olla se, joka jää. Se, joka on jo valmiiksi kotona ja joka voi vaan hurauttaa bussilla lentokentältä takaisin omaan elämäänsä ilman matkaväsymystä tai kymmenien kilojen painoisia kasseja.

Se rooli, jossa astutaan koneeseen, lennetään tuhansia kilometrejä ja istutaan sitten purkamattomien kassien keskellä kotona, ei todellakaan ole herkkua.

Kurjinta tässä(kin) darran laadussa on se, että se osaa iskeä salakavalasti. Ensin koko reissun ajattelee, ettei krapula iskekään. Että nyt on niin hyvä fiilis ja seuraavaan näkemiseenkin inhimillinen matka, ettei ole syytä huoleen. Mutta sieltä se vaan hiipii. Tarttuu vatsanpohjaan ja ujuttaa lonkeronsa koko mieleen. Lamauttaa kropan ja pistää mielen hetkellisesti synkäksi.

Onneksi huomenna on vielä aikaa toipua. Maata ja möllöttää, ostaa ehkä krapulapitsa ja Jaffaa. Kääriytyä aamupäivä vilttiin ja siivota sitten loppuilta kotia terapiaraivolla. Aivan niin kuin kaikkien hyvien bileiden jälkeen tehdään.

-Karoliina-

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

Heipparallaa sinne Suomeen. Täällä sitä ollaan jo jalat tukevasti maassa Bremerhavenissa. Matkustimme F:n kanssa eilen Amsterdamin kautta Bremenin ja sieltä sitten A:n autolla pikkuinen matka vielä Bremerhaveniin.

Matka, lento ja lentojen vaihdot menivät hyvin. En ollut koskaan vaihtanut Amsterdamissa, ja kun ensimmäinen lento oli tänään puoli tuntia myöhässä, toki vähän jännitti, kuinka ehditään/löydetään ripeasti oikealle portille. Mutta hienostihan sekin meni, vaikka tuota käsimatkatavaraa oli matkassa aika paljon. Meidän lento Amsterdamiin tuli aivan eri puolelle kenttää kuin mistä Bremenin kone lähti. Käytännössä juostiin – ja vieläpä niiden rullamattojen avustamana – 20 minuuttia putkeen. Minä olin aivan hikinen portille päästyä. F elämänsä kunnossa.

Kummastelen muuten aina sitä, kuinka hirveästi tavaraa saa ottaa käsimatkatavaroihin. Lentolaukku, reppu ja käsilaukku. Niin ja vieläpä kertaa kaksi tällä reissulla. Mutta enpä tosiaan valita: Ihanaa, että monet reissut voi tehdä vain käsimatkatavaroilla.

Eilisilta meni ihan vaan asettuessa taloksi. Syötiin, F halusi testata asunnon kylpyammeen ja sitten iltasadun jälkeen unille. Tosin F oli kuulemma simahtanut käytännössä jo ennen kuin edes valoja oli ehditty sammuttaa (minua ei kelpuutettu – tietenkään – nukuttamaan).Tähän aamuun herättiin F:n toimesta paikallista aika 5.20 (!). Onneksi aurinko paistoi ja aamuapalaa sai syödä ihan rauhassa samalla, kun laukut purettiin kaappeihin. 

Vaikka toisessa maassa asuminen ei nyt lähtökohtaisesti olekaan se asia, jota suhteelta toivoo, onhan se ihanaa, että toisen luokse pääsee kuitenkin näin suhteellisen kätevästi. Lennot itsessäänhän ovat nopeita, eniten aikaa meneekin lentokentillä palloiluun ja odotteluun.

Tänään meillä on tarkoitus mennä katsomaan jääkiekkomatsia ja ensi viikolla viettää ihan arkista aikaa. Käydä ehkä vähän joulutoreilla, vierailla eläintarhassa, tehdä ruokaa ja yksinkertaisesti viettää tavallista aikaa yhdessä. Se, mitä etäsuhteessa ollessa kaipaakin, on nimenomaa tavallinen elämä. Se, että saa valita toisen kanssa juustoa supermarketin hyllyltä tai juoda iltapäiväkahvit saman pöydän ääressä.

Tai herätä aamulla niin, ettei tarvitse ikävöidä ketään. Niin, että kun avaa silmänsä, näkee ensimmäiseksi ne kaksi kaikkein rakkaintaan. 

Kivaa sunnuntaita!

-Karoliina-

//Housut saatu Sweet Pantsilta // 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

Huomenta!

Kolmen päivän ja kahden yön verran kokemusta Saksasta. Ja voin sanoa, että taas yksi uusi maa, josta pidän. Stereotyyppistä kyllä, mutta tämä tosiaan tuntuu olevan maa, jossa homma hoituu saksalaisella tavalla, eli johdonmukaisesti ja suoraviivaisesti.

Olen ehtinyt parin päivänä aikana muun muassa shopata paikallisessa Ikeassa, syödä hyvää ruokaa, sisäänajaa viereisen Burgerin Kingin wifi-yhteys, tutustua Bremerhavenin suomalaisiin (ja suomalaiskoiriin), kierrellä satamassa, taistella kylmä-kuumahanojen kanssa, vierailla outlet-kylässä, kirota dubaatuja tv-ohjelmia ja nauttia siitä yksinkertaisesta seikasta, että kello on täällä tunnin vähemmän kuin Suomessa. Mahtavaa herätä nimittäin kahdeksalta niin, että tuntee nukkuneensa yhdeksään.

Ainoa asia, joka pännii, on se, että sain TAAS lentokoneessa itselleni flunssan. Tämä sama hommahan kävi minulle viimeksi viime kuussa kun matkustin koneella. Vaikka tällä kertaa olinkin pakannut matkaan villapaidan, käänsin ilmastoinnin heti pois päältä koneeseen istuessa ja pidin jopa SUKAT jalassa koko lennon, alkoi kurkkua kaihertaa jo 30 minuutin lentämisen jälkeen. Keskiviikkoaamuna nenä olikin herätessäni ihan tukossa ja saattoipa lämpöäkin olla. En tosin mitannut, mutta 2+2 tunnin päiväunet ehkä kielivät olotilasta jotain. 

Tokihan lentokone on aina aiheuttanut minulle vähän kämäisen olon. Hiukset lentävät sähköisinä, iho rapisee kuivana ja silmiä kuivaa, mutta tämä lentokoneflunssa alkaa kyllä jo ärsyttää, kerran homma etenee minulle mitä ilmeisemmin näin vahvalla syys-seuraussuhteella. Otan vastaan siis kaikki mahdolliset keinot välttää tämän kurjan matkakaverin!! Ei ole mukavaa olla reissuissa ja reissujen jälkeen aina flunssassa.

Tschüs!

-Karoliina-

Share

Pages