Ladataan...
Kolmistaan

Selailin tällä viikolla mun instagram-feediä, kun eteen sattui joku sellainen seurattavanani oleva ihminen, että hetken piti miettiä, miksi ihmeessä mä häntä seuraan. Ensin mietin, oliko Instagram iskenyt mulle itse seurattavan tai olinko vahingossa klikkaillut jostain, mistä ei alun perin ollut tarkoitus.

Sitten muistin, että olin alkanut seurata kyseistä Hollywood-näyttelijää hänen hiustensa vuoksi vuosia sitten. Oli otsatukkavaihe meneillään. Ja samassa hetkessä alkoi naurattaa se, että tajusin, että seuraan instassa monia ihmisiä heidän HIUSTENSA vuoksi. Pieni pakkomielle näihin tukkajuttuihin?

Muistan, kun Anna Puu sanoi joskus Glorian haastattelussa*, että ”jos tukka on huonosti, kaikki on huonosti”. Samaistun.

Naiset, joita olen alkanut seurata somessa heidän hiustensa vuoksi:

  • Eevi Teittinen. Kun olin vielä tummatukkainen (siis edellisen kerran) katselin koko ajan Eevin senaikaisia tukkakuvia ja himoitsin blondia lettiä. Se näytti vaan niin ihanalle!
  • Iines Aaltonen. Kun sitten sain sen blodin tukan, aloin himoita vieläkin blondimpaa. Silloin löyisin Iineksen somen ja marssin siellä olevien kuvien kanssa kampaajalle. ”Tämmöstä, kiitos!”
  • Petra Tungården. Samaan kategoriaan blodin tukan ihailun kanssa. Varsinkin silloin, kun mulla oli blondi polkka, kyttäsin, miten Petra laittaa blondin polkkansa niin hyvin. Ja yritin apinoida.
  • Irene Naakka. Kun aloin himoita blondikauden jälkeen taas ruskeita hiuksia, alkoi Irenen tukan väri kummitella mielessäni. Täydellinen sävy.
  • Lucy Hale. Ja kun halusin luopua pidennyksistä, aloin googlailla, millaista polkkaa haluaisin. Ehdottomaksi tukkajumalaksijumalattareksi valikoitui Lucy Hale.

Tätä listaa kun kirjoittelin, tuli tunne, että onkohan mun toiminta himppisen creepyä? :D

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

*https://www.gloria.fi/artikkeli/kauneus/laulaja-anna-puu-ilman-meikkia-jos-tukka-huonosti-kaikki-huonosti

Ladataan...

 

// Kaupallinen yhteistyö: Prime Hair & Beauty Design // 

 

Kuontaloni on kokenut viime vuosina niin monta muutosta, ettei tähänastisessa elämässäni vielä kertaakaan. Sen vain vähän raidoitetun puolipitkän tukan jälkeen alkoi voimakkaat vaalennuskerrat, sitten pätkäisin tukan polkaksi, laitatin lettipidennykset, vaihdoin Mago-pidennyksiin ja värjäytin takaisin ruskeaksi.

Kun astelin tiistaina taas Primen Umpun kampaajatuoliin, päässäni oli selkeä ajatus siitä, mikä olisi pitkän tähtäimen suunnitelmani. Haluaisin mennä pienin askelin kohti luonnollista väriäni ja lisäkkeetöntä pitkää tukkaa. Siis tismalleen tätä, josta lähdin liikkeelle kaksi vuotta sitten.

Koska tukka ei kuitenkaan yhdessä yössä – varsinkaan blondausten jälkeen – kasva, päätimme, että alamme edetä tavoiteta kohti vaihe vaiheelta.

Tiistaina Umppu poisti minusta suurimman osan Magoista (joita ihan varmasti vielä tulen kaipaamaan miljoona kertaa), leikkasi tukkani napakkaan olkapäämittaan ja sävytti hiukset niiltä osin ruskeaksi, jotka olivat haalistuneet Kroatian auringon alla. Eli siis siltä samalta osalta, joka aikanaan on blondattu. Sävyksi valittiin luonnollista tukkaväriäni hieman vaaleampi sävy. Mutta kuitenkin sellainen, kun oma väri alkaa kasvaa enemmän näkyviin, ei kontrasti muutu liian suureksi. Tuo tyviä, jossa kasvaa jo kovaa vauhtia oma luonnollinen hiusväri, jätettiin siis kokonaan rauhaan, jotta tukka saa kasvaa luomuna sieltä eteenpäin. Niin ja kaikki ne hiusten osaset, jotka näkyvät kasvoja katsoessa edestäpäin, ovat ihan omaa. Jopa hieman yllätyin siitä, että ei se luomulettikään ollut niin ohkainen, kun olin etukäteen ajatellut. 

Mä tykkään uudesta leikkauksesta todella paljon, mutta meneehän tässä totuttelussa taas oma aikansa. Pitkä tukka on ollut koko aikuiselämäni niin osa minua – vaikka välillä olenkin hairahtanut sen leikkaamaan – että en voisi kuvitella jääväni polkkatukkaiseksi loppuelämäkseni. Siksipä tämmöinen hieman pidennyksenjämillä autettu melkein-oma tukka-onkin juuri se, joka on tähän väliin se ratkaisu, joka antaa apuja oman tukan kasvatukseen. Ehkei tätä ihan "virallisesti"  voi kutsua vaimotukaksi, koska en polkaksi aio jäädä, mutta sellainen termi mieleeni kuitenkin heti tuli, kun itseäni peilistä tiistai-iltana katsoin. Taakse oli jätetty se häitä varten säätelty älä leikkaa (edes pidennyksiä) yhtään enemmän kuin pakko -kuontalo ja vastaan katsoi ne hiukset, jotka voi pestä ja kuivata kolme kertaa nopeammin kuin entisen letin. Nyt täytyy ajatella tämä niin, että kyseessä on mikrotason projektista, jonka ei ole tarkoitus ollakaan heti valmis. Koska kyllähän tuohon neljän vuoden takaiseen  tukkaan on vielä himppusen matkaa. 

-Karoliina-

Ladataan...
Kolmistaan

Muistatte varmasti, että mun viime vuosien ajalle on mahtunut jos jonkinmoista tukkamuutosasiaa. On ollut omaa tukkaa raidoilla, vaalennusprojektia ensin toffeesta vaaleaksi polkaksi ja sitten Mago-pidennyksillä ylläpidettyä vaaleaa kuontaloa.

Kuten joskus kirjoitinkin, olin aivan haltioissani siitä, että liki 30 vuoden empimisen jälkeen uskalsin värjäyttää tukkani luonnollisesta – melko tummasta – ihan vaaleaksi. Se kun oli ollut kauan haaveeni, mutta en ollut syystä tai toisesta uskaltanut ryhtyä puuhaan.

Blondauksesta tuli aikanaan yllättävän hyvä. Väri ei missään vaiheessa ollut mielestäni karmean keltainen (kiitos osaavien kampaajien), eikä tukka kulunut niin paljon kuin olisin voinut luulla. Tai siis ei kulunut alussa!

Aloin tämän talven aikana kipuilla vaaleiden hiusteni kanssa, koska huomasin, ettei oma tukkani kasvanutkaan enää samaan malliin kuin ennen. Tai siis tukka kasvoi – sen huomasi alati pilkistävästä juurikasvusta – mutta samalla kun hiukset kasvoivat, ne myös kuluivat latvoista juuri vaalennuksen vuoksi. Tukka oli käynyt latvoista melko heikoksi lukuisten vaalennusten vuoksi.

Kysyin Tampereen luottokampaajaltani, Prime Hair And Beauty Designen Umpulta, mitä asialle voisi tehdä. Markkinoillahan on jos jonkinmoista plexiä ja suoja-ainetta, mutta silti ”vaalennus on aina vaalennus”. Minulla oli jo jonkin aikaa kytenyt päässä ajatus palata takaisin tummaksi, mutta tämä keskustelu vaan vahvisti aatoksiani.

Niinpä päätimme, että palauttaisimme hiuksiini mahdollisimman paljon omaa luonnollista hiusväriäni muistuttavan sävyn, joka A) ensin tumman värin avulla suojaisi jo vaurioitunutta tukkaa ja B)jonka avulla minun olisi mahdollista kasvattaa omaa väriäni ainakin osin esiin niin, ettei juurikasvu pilkistäisi esiin niin usein, eikä toisaalta vaalennuskäsittely kuluttaisi (=lyhentäisi) oman hiukseni osuutta enää ollenkaan.

Koska rakastuin jo syksyllä Simply Natural Mago -pidennyksiin*, ei sentään niistä luovuttu. Koska Mago-pidennyksiä ei muutenkaan voi huoltaa, toisin sanoen joka vaihtokerta ne on vaihdetta täysin uusiin, ei hommassa Magojen osalta ollut sen kummempaa kuin uusien tilaaminen vain eri sävyllä kuin ennen. Toisekseen Magoista ei tarvinnut luopua siksikään, että ne eivät kuluta omaa tukkaa ollenkaan, koska kiinnike on hyvin pieni/kevyt ja lisähius sidotaan tukkaan ihan tavallisella puuvillalangalla. Magojen alla omat hiukset saavat siis rauhassa kasvaa ja tällä tavalla ne sopivat meille, jotka haluavat pidennyksistä huolimatta saada omista luomu-hiuksistaan (taas) pitkät. Minun luomu-tukkani mittahan lyheni sitä vauhtia, kun tukkaa vaalennettiin juurikin latvojen kulumisen vuoksi.

Nyt ollaan taas ruskeahiuksinen. Ja vaikka matka blondiksi ja blondina olikin hauska, tuntuu, että paluu juurille on vaan niin minua. Ja miksi ei olisi? Onhan suurinpiirtein tällainen kuontalo tullut vastaan peilissä jo 31 vuotta tätäkin ennen. Kun lähetin siskoilleni kuvan minusta uudessa tukassa, vastaukseksi tuli: ”Näytät ihan iteltäsi” ja ”Miltä tuntuu olla vanha Lilli (lempinimeni kotipiireissä) jälleen?” Niinpä niin. Lilli is back!

-Karoliina-

P.S Blondin tukan kuvia tulette näkemään vielä silti vinon pinon, koska kuvasimme juuri viime viikolla Nooran kanssa ison kasan postauskuvia.

Kuvat: Umppu 

*pidennykset ja kampaajakäynti saatu

Pages